26. toukokuuta 2016

Hei, hei migreeni - ubikinoni tuli rouvan taloon

                                                                           Yhteistyössä 40+blogit/Pharma Nord

Muistatko televisiossa pyörineen mainoksen, jossa ohikulkijoita pyydettiin näyttämään, millaista heidän pääkipunsa on?

Ubikinoni ei ollut heistä taatusti kenellekään tuttu, pelkkä ibuprofeiini vain..

Jos tältä Rouva Sanalta olisi kysytty kadulla samaa, olisin tehnyt seuraavan:

Olisin pyöritellyt paketillisen sinitarraa suureksi palloksi, asettanut pallon piipunrassin päähän (juu, juuri sellaiseen askarteluversioon) ja näyttänyt, mitä sinitarrapallukalle tapahtuu.

Usko tahi et, sinitarraklöntti taittuu maata kohti - ja vauhdilla vasta taittuukin. Pahimmillaan rassi menee kaksinkerroin.

Juuri siltä Rouva Sanasta tuntuu pääkipu, kun se yltyy migreeniksi asti. Pää painaa kaulavarren päässä ja tuntuu kuin se olisi notkahtamassa irti. Kroppa taittuu kaksinkerroin, ja kipu pakottaa sohvalle vaakatasoon.

Keskellä otsalohkoa on kahden sormen mentävä kohta, joka tykyttää, jyskyttää, hakkaa, painaa - ihan miten vain.

Ja kun migreeni yltyy, samaa olotilaa kestää yhtäjaksoisesti 2-3 vuorokautta; lähes poikkeuksetta aina, aina ja taas aina viikonloppuisin.

Sinun kroppasi nyt vain toimii kuin malliesimerkki fysiologian oppikirjasta; kun stressi hellittää, kroppa antaa luvan sairastaa, totesi lääkäri jokunen vuosi sitten, kun ihmettelin ääneen, mikä ihme siinä on, että sairastan migreeniä aina viikonloppuna. En koskaan viikolla.

Jep jep.

Malliesimerkki tahi en, voin vakuttaa, että se ei sitten muuten lohduta sohvalla yhtään. Migreeni on seisauttava sairaus, joka pitkään kestäessään lamauttaa koko perheen.

Vaikka kaikki perheenjäsenet olisivatkin omatoimisia arkisten puuhiensa osalta, yksinomaan se, että äiti makaa sohvalla kolme päivää yhden viikonlopun aikana rajoittaa ihan vain jonkin verran muun muassa perheen sosiaalista elämää.

Siksi otin enemmän kuin suurella mielihyvällä vastaan mahdollisuuden testata Pharma Nordin Bio-Qinon Q10 -valmistetta. Testin alkamisesta kerroin reilu kuukausi sitten näin.

Pharma Nord


Kun on luonteeltaan rouva, joka ei usko oikeastaan mitään ennen kuin itse näkee ja kokee, mietin ennen testaamisen alkamista vain, että kaikki, siis ihan kaikki, pienikin, on plussaa. Ryhdyin testiin avoimin mielin.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Olen syönyt nyt Bio-Qinon Q10 -tabuja reilun kuukauden ja tsadaa: rouva on ollut migreenitön.

Siis m-i-g-r-e-e-n-i-t-ö-n.

En ole potenut reiluun kuukauteen yhden yhtä päänsärkyä tai migreeniä. Liekö kiitos ubikinonivalmisteen vai lisääntyneen valon ja auringon, olotila on ollut myös huomattavasti aikaisempaa energisempi.

Aurinko ja positiivinen energia on suorastaan valaissut minut.

Olen aamukukkuja ollut oikeastaan aina, mutta viimeisen kuukauden aikana kukkuminen (melkein) kukonlaulun aikaan on ollut poikkeuksellisen helppoa. Työpäiväni ovat alkaneet kello 7 tietokoneen ääressä.

Migreeni
Ihana, onnellinen valaistuminen - ei enää migreeniä.



Ubikinoni on vitamiinin kaltainen aine, jota elimistössämme on ja sitä valmistuu jatkuvasti ihan luontaisesti. Rasvaliukoisen molekyylin paikka on soluissamme.

Ubikinonia muodostuu maksassa. Mistään tehdaskeinotekoisesta ihmeaineesta ei ubikinonin osalta ole siis kyse.

Vanhuus ei kuitenkaan tule yksin. Ubikinonimäärien tiedetään olevan suurimmillaan noin kaksikymppisillä, jonka jälkeen taso elimistössä laskee hitaasti.

Myös monet sairaudet ja lääkkeet nopeuttavat ubikinonin määrän vähenemistä. Esimerkiksi kolesterolilääkkeinä käytettyjen statiinien tiedetään jopa romahduttavan monen potilaan ubikinonitason.

Ubikinonin määrää elimistössä kasvattavat tietyt ravintoaineet (parhaimpia lähteitä ovat liha, erityisesti sisäelimet sekä kasviöljyt, rasvainen kala ja maapähkinät), mutta koska ravintoaineita pitäisi syödä superpaljon, ne harvoin riittävät täyttämään ubikinonitarpeen kropassamme.

Ubikinonia pidetään eräänlaisena lisäenergian tuojana. Ubikinonista on suurella todennäköisyydellä vajetta jos kärsit stressistä, unettomuudesta, vetämättömyydestä tai väsymyksestä.

Monille urheilijoille ja ahkerasti liikkuville ubikinoni tuo uutta potkua harjoituksiin ja palautumiseen (sattumaa tai ei, Tuusulanjärven Maratonin Rantatien kympillä viime lauantaina Rouva Sana olisi voinut juosta lähes maailman ääriin asti...).

Lukuisat tutkimukset todentavat, että ubikinonista on hyötyä statiinilääkitystä käyttävien lisäksi myös sydänsairauksia poteville ja migreenistä kärsiville.

Migreenin osalta ubikinonin vaikutuksia ja tehoa on tutkittu vuosien aikana paljon. Tutkimuksia on jo niin runsaasti, että käypä hoito -suosituksissa todetaan Q10:n olevan yksi tehokkaimmista migreenin estäjistä, kun annostus on oikea.

Ubikinoni ei kuitenkaan estä aina täysin kaikkia migreenejä. Mikään ihmepilleri se ei siis ole. Mutta ubikinoni vähentää tutkitusti migreenien määrää. Jos ennen kärsit migreenistä kerran kuussa, nyt se iskee ehkä 3-4 kuukauden välein.

Aikamoinen lottovoitto jo sekin, sanoisi migreenihuuruinen Rouva Sana.

Ihan huuhaata ubikinoni ei siis migreenin selättäjänä ole.

Eikä ole sitä valmistavan Pharma Nordin tuotekaan: Bio-Qinon Q10 -tuote on markkinoiden parhaiten dokumentoitu ja tutkittu.

Tuotteesta on lähes 100 julkaisua tieteellistä tutkimusta, ja ne on toteutettu kuin lääketutkimukset ikään.

Pharma Nord


Ubikinonin sanotaan olevan turvallista käyttää. Se on hyvin siedetty suurinakin annoksina, koska ylimääräinen satsi poistuu kehosta luontaista tietä.

Todennettuja kokeita on tehty jopa 1500 milligramman annoksilla ilman haittavaikutuksia, eikä entsyymin tiedetä haittaavan pitkäaikaisessakaan käytössä omaa ubikinonin tuotantoa. Siksi kapselit saa ujuttaa säännölliseen käyttöön, jos siltä tuntuu.

Rouva Sana nappaili kuukauden testijakson aikana Bio-Qinon Q10:n 100 milligrammaisia tabletteja alkuun lyhyen ajan kaksi kertaa vuorokaudessa ja sittemmin kerran vuorokaudessa, aina ruokailun yhteydessä.

Nämäkin määrät ovat isohkoja. Normikuntoiselle kolmi-nelikymppisille suositellaan ubikinonia noin 30 milligrammaa vuorokaudessa.

Määrät ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä kunnosta ja voinnista riippuen. Jos päätä pakottaa ja migreenin riski on toistuva, annostus on isompi.

Ubikinoni sopii myös lapsille ja nuorille.

Markkinoilla on useita erilaisia (ja siis myös erihintaisia) ubikinonivalmisteita. Kuten D-vitamiinin ympärillä käyty julkinen kohu taannoin osoitti, kaikki ei ole pakkauksessa ja pilleripurkissa aina sitä, miltä näyttää.

Aika hurjalta kuulostaa se, että osa Suomessakin markkinoilla olevista ubikinonivalmisteista tehdään tupakanvalmistuksen (!) yhteydessä yli jääneistä aineksista tai että ubikinonia valmistetaan bakteerein sokerista ja tärkkelyksestä.

Ole siis tarkkana, mitä ubikinonia suuhusi laitat.

Migreeni

Rouva Sanan reilun kuukauden mittaiseen testijaksoon mahtui muutama hektinen työvaihe, jotka kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna olisivat normaalisti poikkeuksetta puskeneet vähintään ibuprofeiinia vaativan päänsäryn.

Sisällöntuottajien ja sisältömarkkinoijien PING Helsinki -päivänä tämä rouva kulkikin jo äärirajoilla. Koko viikko oli hektinen, sillä yksi kokonainen työpäivä pois normityöstä aiheutti ylimääräistä kiirettä ja hoppua.

Tapahtumapäivä tiesi varhaista herätystä ja lähtöä liikenteeseen kirjaimellisesti lennosta. Kun pää ilmoitti aamulla olemassa olostaan, pelkäsin pahinta.

Mutta kas, vakiomigreenittäjä selvisi ubikinonin voimalla! Ibuprofeiinia - migreenilääkityksestä ja sohvan nurkalle ojentautumisesta puhumattakaa - ei tarvittu.

Kirjaimellisesti ihmejuttu! Tällaista ei ole toviin tämän rouvan arjessa tapahtunut.

Bio-Qinon Q10 on Rouva Sanalle täysin uusi tuttavuus, mutta yksi positiivisimpia kokemuksia pitkään aikaan. Sittemmin ubikinoni löysi perheestämme myös yhden muun käyttäjän.

Ehkä uskotkin, kun sanon, että yhdestä tummanruskeasta napista uskaltaa tämän jälkeen tuskin luopua.

Kun pää jyskyttää pelkkiä luovia ajatuksia ja tajunnanvirtaa ilman lääkitystä vaativaa hoitoa, olo on yksinkertaisesti taivaallinen kuin sininen katto kukkivan omenapuun takana.

Huoletonta ja särytöntä viikonloppua!

23. toukokuuta 2016

Maailma on kaunis eli viikon parhaat

Aurinkoista viikkoa Rouva Sanan ystävät!

Tämä rouva ei ole Irwin Goodman -fani, mutta höristin kyllä korviani, kun bongasin aikanaan hänen Maailma on kaunis -biisinsä. Oletko kuullut?

Siinähän on oikeasti ihan järjettömän kauniit ja koskettavat sanat (kiitos taas Vexi Salmi)!!

Jos et ole kuullut kappaletta, lämpimästi suosittelen. Löydät sen Vesa-Matti Loirin esittämänä Rouva Sanan bloggauksesta viime juhannukselta täältä.

Biisi kumpusi mieleeni kuluneen viikon aikana lukemattomia kertoja. Nimittäin todellakin  -

Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus. 

Ja kun aamuinen aurinko kultaa kallioita. - Ja samalla elää vain elämäänsä.

Omaa arkea ja elämää on osattava vain katsoa oikein silmin, ja arvostaa. Simppelisti, siinäpä se.

Rouva Sana

Menneen viikon parhaat eli miksi maailma on oikeasti niin kaunis


Rantatien kymppi


Rouva Sana

Rouva Sana

Liikunta, hyvä olo, Tuusulanjärven Maratonin Rantatien kymppi. Jes, mä tein sen taas, Rouva Sana tuuletti lauantaina Tuusulanjärven Maraton -tapahtumassa juoksemani Rantatien kympin jälkeen. Oli turkasen hyvä olo. Kuumasta juoksusäästä huolimatta tuntui, että olisin voinut pienen alkukankeuden jälkeen juosta maailman ääriin asti. 

Olen usein miettinyt, olenko vinksahtanut päästäni. En ole kiinnostunut liikunnan tuloksista tai suorituksista pätkän vertaa. Liikun (juoksu, jooga ja jumppa - kolme kovaa jiitä) ilman tavoitteita. Liikun, koska liikunnan on tavoitteena on tuottaa minulle vain hyvää mieltä, pitää ikääntyvää kroppaani kunnossa - ja tuulettaa ajatuksiani ja päätäni. Ei mitään muuta.

Silti ilman tavoitteita, ilman päämäärätietoista ohjelmaa, kalenteriin pakkomerkitttyjä päiviä ja usein jopa ilman sykemittaria, huomaan, että liikun 3-4 kertaa viikossa, ja kuntoni nousee yhä kohisemalla. Paransin kympin virallista aikaani yli kuudella minuutilla, ja paljon jäi hampaankoloon.

Lauantain juoksupäivän kruunasi savusaunan lämpö ja upea järvimaisema. Elämä ihan oikeasti voi olla joskus aika täydellistä.

Rouva Sana
Rouva Sana

Ystävät, perhe, kohtaamiset, yhteisöllisyys. Vaikka erakkoluonteeni aika ajoin suorastaan huutaa mahdollisuutta vetäytyä hetkeksi hiljaisuuteen, arjen parhaisiin hetkiin kuuluvat ehdottomasti kohtaamiset toisten kanssa: omien läheisten, ystävien, yhteistyökumppaneiden, toisten ihmisten kanssa.

Kulunut viikko oli tulvillaan aurinkoisia, iloisia, tuttuja ja uusia kohtaamisia. Osa oli iloisia jälleennäkemisiä, osa turvallisia - kaikki kuitenkin yhtä onnellisia. Osa kesti vain hetken, osa täytti monta tovia viikosta.

Onnesta, ilosta ja yhteisöllisyyden tunteesta syntyi viime viikolla myös Kiitos lähtee lapasesta -yhteisö.

Kaikki kohtaamiset jäävät sisimpään ja kulkevat mukana matkassa.

Rouva Sana





































Joutilaisuus; kesän eka. Ei niin kiireistä viikkoa, ettei ehtisi välillä myös hellittää. Rouva Sana on miettinyt omaa elämäänsä (paikoin kiitollisuuden huumassa) ja tehnyt jännittäviä, sydäntä lämmittäviä havaintoja.

Suureksi kasvanut raparperipuska on menneellä viikolla vihdoin korkattu. Kesän eka raparperipiirakka katosi kahvittelijoiden suihin yhdellä kahvituksella.

Rouva Sana

Rouva Sana

Rouva Sana

Toukokuinen luonto. Paras aika vuodesta on juuri nyt. Se alkoi parisen viikkoa sitten, ja se päättyy juhannukseen. Luonto on hulppeimmassa väriloistossaan; se jakaa pitkän talven jälkeen nyt kaikkein kauneintaan.

Ja ainakaan tämä rouva ei kyllästy kaiken ihanan tarjoiluun.  Maailma on todellakin kaunis.

Ihanaa toukokuun viikkoa!


Blogipostauksen idea on lainattu bloggaajakollegalta Tuulannelilta. 
Kurkkaan hänen viikon parhaimpiaan täältä.

19. toukokuuta 2016

Kiitos lähtee itsensä kunnioittamisesta

"Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on."

Kerrankin on yksi suomalainen sananlasku, jonka voi kirjaimellisesti yhdistää eilen keskiviikkona Järvenpäässä järjestettyyn Kiitos lähtee lapasesta -luentotilaisuuteen.

Ei oikein vielä eilen aamulla tiennyt, miten aurinkoinen, positiivinen, energinen ja yhteisöllinen ilta neulekahvila Lentävään Lapaseen muodostui.

Sari Hämäläinen
Kel onni ja ilo on, sen todellakin näyttäköön! Iloisuus ja positiivisuus tarttuu
tietää elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen Masari Oy:sta.

Suomi on synkkien sanontojen kotimaa.

Täällä kuuta ei saa tavoitella taivaalta kuusen avulla, sillä varmaa on, että sieltä kapsahtaa jossain vaiheessa katajaan ja märkään maahan. Turha siis edes yrittää.

Ja onnea nyt todellakaan ei saa näyttää muille vaan kaikki iloinen ja mukava on kätkettävä vakan alle. Sitä paitsi hymyileminen on nyt muutoinkin järjettömän typerää katsottavaa.

Miksi?

No siksi, koska meidän suomalaisten mielestä joka aamusella nauraa, on iltasella jo haukan persiissä!

Siis ihan oikeasti hei.

Onko ihme, että vaikka kaikki asiat ovat meillä pääosin valtavan hyvin, päivät ovat kiitollisuuden aiheita täynnä ja arki on ympäröity rakkailla ihmisillä, jokin mättää.

Samaan tulokseen tulivat myös Huippunaiset. Menestystarinoita -kirjan (Kauppakamari, 2016) tekijät Maaretta Tukiainen ja Jaana Villanen.

Naistenpäivänä julkistetun kirjansa tekovaiheen myötä he huomasivat, että naiset ovat mestareita verkostoitumaan kyllä juu - ehkä paikoin jopa parempia kuin miehet -, mutta jokin erottaa meidät miehistä.

Me naiset emme osaa, ymmärrä, emmekä ehkä ihan aina haluakaan hyödyntää omia verkostojamme, siis ystäviämme - tai jeesata heitä. Kel onni on, se onnen kätkeköön, ja sitä rataa.

Apua ei ymmärretä ottaa vastaan, eikä sitä kovin mielellään jaeta. Arastellaan, eikä olla rohkeita.

Neulominen


Palaveri

Mutta nyt ovat asiat toisin.

Elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen Masari Oy:sta tykitti Kiitos lähtee lapasesta -tilaisuudessa tukun vinkkejä myönteiseen ja kannustavaan ajatteluun, sillä hänen mukaansa kiitos, toisten kannustaminen ja positiivisuus lähtee aina ensimmäisenä itsestä.

Eli siis naiskollegaa tai -ystävää on hankala auttaa mäessä, jos on itse samassa mäessä naama irvessä - ja kuvittelee sen olevan vielä itselleen (ja varsinkin omalle kaverille..) oikeastaan ihan oikein.

Avaimet onnellisuuteen - itsensä arvostamiseen ja toisten tsemppaamiseen - ovat Hämäläisen mukaan neljän koon takana.

Sari Hämäläinen
Kiitos lähtee lapasesta -tilaisuuden luennoitsija, elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen sanoo,
että kannustamalla ensin itseä voi kannustaa myös muita.

Lentävä Lapanen
Neulekahvila Lentävässä Lapasessa vallitsi Kiitos lähtee lapasesta -tilaisuudessa rento, positiivinen
ja iloinen tunnelma.

























































1. Itsensä kunnioittaminen

Vasta, kun kunnioitamme itse itseämme, voimme kunnioittaa myös muita.

Kun minä olen itselleni juuri tällaisena arvokas ja maailman parhain tyyppi, en tunne mustasukkaisuutta toisen menestymisestä ja pärjäämisestä vaan voin tukea ystävää hänen omalla matkallaan.

2. Itsensä kuunteleminen

On hiljennyttävä, pysähdyttävä ja on osattava kuunnella itseä joka päivä.

Oma mieli, keho ja sydän kertovat, mitä meille kuuluu; miten me voimme tänään, mitkä päätökset ovat meille oikeita.

Ankaruus itseä kohtaan joutaa romukoppaan. Kun kroppa kertoo, että se on väsynyt, se saa - se on oikeutettu - olla väsynyt. Kun sydän käskee juoksemaan mielen puhtaaksi, ei muuta tärkeämpää ole juuri siinä hetkessä.

Älä valita vaan valittamisen sijaan ala valita. Sen jälkeen onnistuu myös ystävän tsemppaaminen ilman ajanpuutetta tai katkeruutta.

3. Itseltä kysyminen

Kukaan muu kuin minä itse ei ole parempi neuvomaan, mitä minun pitää tehdä. Minä olen oman itseni asiantuntija.

Jälleen kerran: pysähdy, hiljenny, kysy itseltäsi - ja ennen kaikkea kuuntele vastausta. Kroppasi kertoo, mikä on oikea vastaus. Keho jopa ohjaa fyysisesti oikeiden vastausten äärelle, jos maltat vain kuunnella.

4. Itsensä kannustaminen

Se, mihin kiinnitämme huomiota, lisääntyy. Älä dissaa, moiti tai latista itseäsi. Ole rohkeasti sitä, mitä olet inhimillisine vikoineen, ongelmineen ja aurinkoineen.

Hyväksy itsesi. Sen jälkeen voit hyväksyä muut ja tsempata heitä.

Mieti, haluaisitko itse olla itsesi puoliso?... Niinpä.

Lentävä Lapanen
Kokemusten jakaminen oli osa Kiitos lähtee lapasesta -tilaisuuden antia. Yhteisöllisyyden tunne oli niin voimakas,
että se liikutti monen vieraan illan aikana konkreettisiin kyyneliin.

Lentävä Lapanen
Tarja Vuokkovaara ja Pauliina Paavola kuuntelevat keskittyneesti.

arvonta
Historian ensimmäisesssä Kiitos lähtee lapasesta -tilaisuudessa
arvottiin osallistujien kesken joukko hienoja palkintoja.
Kiitos ei ole mikään tekopyhä korvikesana, jonka voi, saa tai tulee leiskauttaa puolihuolimattomasti poskisuudelmien yhteydessä. Oikein käytettynä, hyödynnettynä ja lausuttuna kiitos-sanalla on uskomaton voima.

Kiittämistä ja siihen olennaisesti liittyvää myönteistä ajattelua voi harjoitella arjessa, keski-ikäisenäkin. Tiesitkö, että tekohymyssäkin - tuossa paljon parjatussa feikissä - oikein käytettynä on taikaa.

Kiittämisen ja positiivisen palautteen vaikutukset näkee arjessa konkreettisesti. Lähipiirin elämäntaso nousee ilman, että tilille on singahtanut yhtään aikaisempaa enempää rahaa tai ilman, että lomamatkaa tai uutta taulutelevisiota on edelleenkään ostettu.

Elämä aika usein hymyilee, kun sinäkin hymyilet.

Kiitosten ja myönteisen palautteen antaminen sekä toisten kannustaminen on erityisen helppoa tänä päivänä Hämäläisen mielestä sosiaalisen median ansiosta. Aina meidän ei tarvitse kiitosta varten nähdä kasvokkain.

Julkinen kiitos voi olla joskus paras kiitos, ja somen vuoksi kiitos lähtee kiertoon.

Eli miten niin kiitosten ei olisi muka mahdollista lähteä lapasesta?

Kun eilen tilaisuudessa olleet kuuntelijat kehuvat 10 ihmistä tulevan yhden viikon aikana, ilmoilla on yksinomaan jo 2100 kehua. Siis yhdessä viikossa.

Kiitos voi todellakin karata lapasesta - ja sen hyötyjiä olemme aina me kaikki.

Kiitos!

Kiitos lähtee lapasesta
KIITOS, toivottavat Taina Schildt ja Tarja Jussila (vas.) Lentävästä Lapasesta,
Minna Luoma sisältötoimisto Rouva Sanasta sekä Sari Hämäläinen Masari Oy:sta.
Kiitos lähtee lapasesta -tilaisuuden järjestivät yhteistyössä 
sisältötoimisto Rouva Sana kanssa
elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen Masari Oy:sta
sekä neulekahvila Lentävän Lapasen Taina Schildt ja Tarja Jussila.

Tapahtuma oli osa valtakunnallista #nostanainenpäivässä -kampanjaa.

Lämmin kiitos yhteistyöstä myös Read.me:lle sekä Helsingin seudun kauppakamarille 
tapahtuman kirjapalkinnoista sekä Canonille kameralainasta,
joka mahdollisti bloggauksen kuvituksen kahta muutoin otettua kuvaa lukuun ottamatta.

Lentävä Lapanen



villalanka
(Kuva: Sari Hämäläinen)
Edelliset aiheeseen liittyvät bloggaukset voit lukea edelleen täältä:

Ja tämä tarina ei jääkään nyt sitten tähän. 
Kiitos lähtee lapasesta -tapahtumalle on avattu omat Facebook-sivut.
Tykkää ja liity mukaan yhteisöön.
Jaa julkisia kiitoksia; kerro mistä sinä olet kiitollinen ja 
pysy tapahtuman aiheesta ajan tasalla.
Seuraava Kiitos lähtee lapasesta -tapahtuma järjestetään ensi syksynä.
Klikkaa itsesi mukaan tänneNyt.

16. toukokuuta 2016

Koska me kaikki olemme PING Helsingin arvoisia

Vuosi sitten Rouva Sana totesi, että kun joutuu heräämään aamulla kello puoli viisi, päivästä ei voi tulla huono.

Kyseessä oli PING Helsinki.

Tänä vuonna Rouva Sana totesi: kun työpäivästä muodostuu 16 tunnin mittainen, päivä ei voi olla huono.

Kyseessä oli taas, mikäpä muu kuin PING Helsinki.

Juu-u: Rouva Sana laittoi viime perjantaina tennarien kannat sauhuten ja teki omaa sisältötoimistoaan tutuksi sellaiseen malliin PING Helsingissä, että viikonloppu kuluikin sitten päivän antia sulatellen.

Oli nimittäin aika pingpong olo - mutta ihan yksinomaan hyvällä, myönteisellä ja onnellisella tavalla.

Sillä seurauksella kuitenkin, että PING Helsingin tärkeimmät ehdittiin purkaa viikonloppuna niin moneen huikaisevan hienoon kollegan bloggaukseen ja tubetukseen, että tämä rouva ei lähde kaikkea samaa enää tässä avaamaan.

Kirjoitusten ja tubetusten kirjo avautuu sinulle PING Helsingin Facebook-sivuilta samannimisestä julkisesta ryhmästä.

Käy lukemassa ja tunnelmoimassa. Lämpimästi suosittelen. Päivitysten virta jatkuu siellä yhä.

sisältötoimisto Rouva Sana
PING Helsinki -tapahtuman "äidit" Marinella Himari (vas.), juontaja Ronja Salmen haastattelussa Inna-Pirjetta Lahti, PINGviini-puvussa Sanna Salovuori sekä Aku Varamäki.



















sisältötoimisto Rouva Sana
Upea Långvik CongressWellness Hotel Kirkkonummella oli varattu loppuviikoksi vain PING Helsinki -festareille.




























Omassa kirjoituksessani pureudun sen sijaan hieman pintaa ja päivää syvemmälle. Miksi PING Helsingin kaltainen tapahtuma on aidosti niin tärkeä ja merkityksellinen?

Onko kaikki PING Helsinkiin liitetty hehkutus ja tuuletus (joka tulee monen tapahtuman ulkopuolisen korvista ilmeisesti ulos ja tuntuu päälleliimatulta, kliseiseltä ja ehkä jopa epäaidoltakin) oikeasti totta, aitoa ja oikeutettua?

Ennen perusteluita tarinassa täytyy kulkea hieman ajassa taaksepäin ja ottaa lyhyt leikkaus, no, otetaan vuoteen 2013. Ei siis sen enempää kuin kolmen vuoden taakse.

Maailma oli silti silloin ihan toisennäköinen kuin nyt - ja huom! paino on siis sanalla ihan.

IHAN.


sisältötoimisto Rouva Sana
Futuristi Gerd Leonhard loi PING Helsingissä katsauksen tulevaan.

Media eli kolme vuotta sitten rajuinta murrosta kuin koskaan. Murros oli käynnistynyt jo jokunen tovi sitten ja me kaikki tiedämme nyt, että sen aallonharjaa ei ollut vielä kolme vuotta sitten koettu.

Verkko ja sosiaalinen media olivat tehneet rytisemällä tuloaan ja ainoa, joka ei osannut siihen tarpeeksi rivakasti vastata oli journalistinen media.

Sisältömarkkinointia, jopa someakin, vastustettiin alalla lähtökohtaisesti (ja listikää vain tämä rouva aamunkoitteessa, mutta väitän, että journalistisen median puolella vastustetaan yhä), ja journalismin ja kaupallisuuden yhteenliittämistä pidettiin pyhäinhäväistyksenä.

Suutari pysykööt lestisssään, tuumittiin.

Vain toisin kävi. Syntyi uusi sisällöntuottajien ammattiluokka.

Sama luokka alkoi kuin hieman vaihvihkaa pyörittää sisältömarkkinointia kuin ammattibisnestä - halusivatpa kaikki sitä tai eivät -, synnyttää uusia medioita, joita he suvereenisti hallitsivat ja brändätä omaa osaamistaan.

Tai no, jos tältä rouvalta kysytään, ei ilmiö tietenkään mikään uusi ollut. Sisältöjä on tuotettu aina, ammoisista ajoista lähtien.

Samojen asioiden ympäriltä on Rouva Sanankin leipä tullut jo 20 vuoden ajan - kauan ennen kuin Rouva Sanaa oli olemassakaan.

Sisällöntuottamisen tavat ja muodot saivat kuitenkin vain yhtäkkiä uusia käytänteitä sellaiseen tahtiin, että kaiken perässä ei pysynyt oikeastaan enää kukaan.

Syntyi sanalla sanoen aika lailla villit markkinat.

Sisältöjä tuotettiin, ostettiin ja myytiin (= annettiin ilmaiseksi) villin lännen meiningillä, ja alan arvostuskin oli, väitän, laskusuunnassa: kuka tahansahan nyt osaa tietysti somettaa tai blogata, miksi siitä pitäisi vielä maksaa?

Eikö?

sisältötoimisto Rouva Sana
Yrittäjä, kirjailija, kulttuuriguru ja piilaksolainen Caterina Fake valoi uskoa erityisesti naispuolisiin sisällöntuottajiin.
sisältötoimisto Rouva Sana
Suomalaistaustainen Minna Salami on rankattu Elle-lehden 12 vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon,
jotka muutavat tulevaisuudessa maailmaa.


On vaikea istua ennustajaeukon tuolissa ja sanoa, millainen sisällöntuottamisen ja sisältömarkkinoinnin maailma olisi ilman PING Helsingin saapumista maailmankartalle, mutta näin jälkiviisaasti uskallan väittää, että hyvin toisenlainen.

Eikä ollenkaan yhtä auvoinen kuin nyt.

PING Helsinki ilmestyi suomalaisten ammattitapahtumien taivaalle kuin feenikslintu mytologisessa tarinassa hetkellä, jonka jälkeen kaikki olisi ollut oikeastaan liian myöhäistä.

Koko ala alkoi nähdä aika surullisia, traagisia, paikoin jopa tragikoomisiakin piirteitä. Voittajia loppupeleissä olisi ollut enää kukaan.

Siksi Rouva Sana väittää -

PING Helsinki on antanut ryhtiliikkeen paitsi koko sisältömarkkinoinnin ja sisällöntuottamisen ammattikunnalle, mutta myös sitä hyödyntävälle lukija-, näkijä-, kokija- ja kuulijakunnalle.

Miksi?

Yksinomaan siksi, että PING Helsinki saattaa edes kerran vuodessa niin sisältöä tuottavat kuin sitä ostavat tahot saman katon alle keskustelemaan yhteisistä asioista ja katsomaan yhdessä tulevaisuuteen.

sisältötoimisto Rouva Sana
Mervi Kinnunen Omnicom Media Groupista valotti workshopissa datan ja sisältöjen suhdetta.
sisältötoimisto Rouva Sana
Osa sisällöntuottajan työvälineistä: huomaa sormenjälkiä täynnä oleva puhelin...


Ja on viimeisen reilun vuoden Ja PING Helsingin olemassa olon aikana tapahtunut myös muun muassa seuraavaa:
  • sisällöntuottajat ovat alkaneet arvostaa omaa osaamistaan ja työnsä jälkeä; joukossa on niin harrastajia, mutta yhä enenevässä määrin myös ammatikseen sisältöä tuottaviakin - kun pelisäännöt ovat selvät, ei taustalla ole merkitystä vaan oman työn arvostuksella ja keskinäisellä kunnioituksella
  • sisältöä ostavat ovat alkaneet ymmärtää, että laadukkaasta, heitä ja heidän tavoitteitaan palvelevasta ja miellyttävästä sisällöstä pitää maksaa muualtakin kuin markkinointitoimistosta ostettuna
  • viime perjantaina PING Helsingissä julkistettiin erityinen PING Ethics eettinen koodisto, jonka tavoitteena on edistää paitsi sisältömarkkinoinnin läpinäkyvyyttä (sisällöntuottajat) myös reiluutta (sisältöjä ostavat) - ja myös Rouva Sana on nyt sitoutunut näihin sääntöihin (kurkkaa PING Ethics -linkin takaa, mitkä säännöt ovat ja mitä sitoutuminen merkitsee sekä ketkä ovat jo mukana)
  • ja että sisällöntuottaminen ja sisältömarkkinointi yhdistettynä somettamiseen on suuren yleisön mielessä yhä useammin jo muuta kuin pikkukivaa harrastelijanäpräämistä - ken kerran kokeilee itse, tietää, että se vaatii muuta kuin lapsenomaisen innostuksen.
Kiitti siis vaan PING Helsinki!

PING Helsinki
PING Ethics - sisältömarkkinoinnin läpinäkyvyyttä ja avoimuutta edistävä eettinen ohjeistus on kuitattu käyttöön.

Ja juu-u, totta sekin on, että PING Helsingissä nauretaan ja pidetään hauskaa ehkä enemmän kuin suomalainen laki sallii, otetaan rennosti, irrotellaankin, joka saattaa pistää ulkopuolisten silmään ja joskus jopa tuntua epäuskottavaltakin.

So sorry vaan.

Silti mikään edellä mainittu fiilistely ei poissulje sitä tosiasiaa, että sisältömarkkinointi ja sisällöntuottaminen suorastaan vaativat PING Helsingin kaltaisen ammattitapahtuman edes kerran vuodessa. 

Koska me ihan kaikki olemme oikeasti sen arvoisia.

12. toukokuuta 2016

Sibeliuksen kadonneita säveliä etsimässä

Ei uuden oppimisen tarvitse aina olla tylsää puurtamista, ulkoa pänttäämistä ja pulpetin takana istumista - kotiseutuun liittyvän tiedon nyt varsinkaan.

Sen tietävät Rouva Sanan lisäksi ainakin järvenpääläisen Harjulan koulun 3A-luokkalaiset, jotka osallistuivat huhtikuun lopussa kotiseutukierrokseen osana kaupungin peruskoululaisille suuntaamaa kotiseutu- ja kulttuuriopetusta


Järvenpää
Järvenpään kolmasluokkalaisille suunnatussa kotiseutukierroksessa tutustutaan Jean ja Aino Sibeliukseen
sekä paikalliseen (taiteilija-)elämään reilut sata vuotta sitten.
Harjulan kolmasluokkalaiset olivat saaneet luokkaan aikaisemmin keväällä kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen allekirjoittaman ihka-aidon kirjeen (huom! todellakin kirjeen; ei sähköposti- tai snapchat-viestiä). 

Kukkonen kertoi olevansa estynyt huhtikuussa ottamaan vastaan korkea-arvoisen vieraan, ja hän toivoi oppilaiden huolehtivan vieraasta.

Mutta kenestä?

Selvittääkseen sen, kolmasluokkalaisten piti saapua sovittuun aikaan Järvenpää-talon aulaan.

- No se on tietysti Jean Sibelius. Tai sitten joku näyttelijä, tuumaa eräs oppilaista, kun luokka on saapunut kirjeessä neuvottuun paikkaan, ja odottavien aika on hiukan pitkä.

Mutta sitten tuuli kääntyy pohjoiseen, ja se tuntuu sisälläkin asti. Paikalle se tuo vieraan kaukaa menneisyydestä. Järvenpää-talon rappusia alas astelee tuttu hahmo.

No, sehän on Sibeliuksen Aino!

Järvenpää
Nyt lähdetään etsimään Sibeliuksen kadonneita säveliä. Harjulan 3A-luokan tytöt taluttavat Aino Sibeliusta
(Marika Sampio-Utriainen).

Järvenpää

Eikä Aino Sibelius (Marika Sampio-Utriainen) ihan syyttä suotta 2010-luvulle ole saapunut. Hänen Ainolassa asuva säveltäjämestarimiehensä Jean Sibelius on kadottanut sävelensä. Aino tarvitsee niiden etsimiseen apua.

Vajaan tunnin mittaisen kierroksen aikana kolmasluokkalaiset kuulevat tarinoita Sibeliuksen elämästä, arjesta Ainolassa ja siitä, kuka aikanaan opetti Sibeliusten lapsia (Aino-äiti itse, vink, vink) ja miten (kotona joka arkiaamu tasan klo 9 alkaen - ja jos joku lapsista ei totellut opettajaansa, hän tuli teljetyksi lukolliseen kaappiin..VINK, VINK).

Kolmasluokkalaiset kuulevat myös, miltä Järvenpäässä satakunta vuotta sitten näytti, miten ja kuinka usein rautatiekiskot veivät Helsinkiin, mikä asemarakennuksen vieressä alunperin sijaitsi ja millainen oli maisema asemanmäeltä alas Tuusulanjärvelle.

Nythän mikään ei ole oikeasti enää niin kuin ennen..

Aino muistelee myös muita taiteilijayhteisön jäseniä. Hän kertoo taiteilijaveljestään Eero Järnefeltistä ja ennakkoluulottomasta taiteilijaystävästään Venny Soldan-Brofeltistä, jotka molemmat asuivat perheineen hänen naapurissaan.

Ja Aino muistelee myös Tuusulanjärven ihanuutta.

Järvenpään rautatieasema
- Tästä ajettiin ennen höyryjunalla Helsinkiin, kertoo Aino Järvenpään rautatieasemalla.

Järvenpää
- Mutta miksi Järvenpäässä mahtaa olla 2010-luvulla Venny Soldanin raitti? kysyy Aino Sibelius.
Mikään salapoliisityö ei kuitenkaan onnistu ilman vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Siksi myös oppilaat pääsevät ääneen ja he kertovat Ainolle, mitä he tietävät 2000-luvun kotikaupungistaan.

Jotkut myös hiukan jostain muustakin. Kuten nyt esimerkiksi kännyköistä.

Kun Aino ihmettelee lankapuhelimien katoamista, useat oppilaat päättävät Ainolle selvittää, mikä matkapuhelin lopulta on, miten se toimii - ja miltä se hei näyttää.

Totta se on: puhelin ilman johtoa oikeasti toimii!

Järvenpään rautatieasema
Aino Sibelius (Marika Sampio-Utriainen) kertoo Harjulan kolmasluokkalaisille veljestään Eero Järnefeltistä,
joka asui myös Järvenpäässä. Hän rakasti ikuistaa maisemia. Koululaiset ottavat näkymiä Ainon ohjeilla.


Yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa on voimaa. Sen saavat tuta Harjulan koulun kolmasluokkalaiset, jotka löytävät yllättäen Sibeliuksen kadonneet sävelet läheisen rakennustyömaan kupeessa olevasta postilaatikosta.

Miten ne sinne ovat joutuneet? Sitä ei tiedä kukaan.

Eikä sillä ole lopulta oikeastaan mitään väliäkään. Aino nimittäin tarjoaa ahkeran työn tekijöille etsintäkierroksen päätteeksi mehua ja Sibeliuksen suurinta herkkua: kinuskikakkua.

Ja se riittää.

Järvenpää
Ei koululaisten kotiseuturetkellä yksinomaan Aino Sibelius äänessä ole. Koululaiset saavat kertoa Ainolle,
mitä he tietävät kotikaupunkinsa kulttuurikohteista ja millaista elämä siellä on nyt.

Kotiseutukierros on osa Järvenpään kaupungin 
peruskouluille suunnittelemaa kotiseutu- ja kulttuuriopetuksen opetusssuunitelmaa. 
Opetussuunnitelman mukaan jokainen vuosiluokka tutustuu 
sekä syys- että kevätlukukauden aikana omaan kotiseutuunsa eri tavoin. 
Ohjemassa on muun muassa retkiä kaupungin lukuisiin
kulttuurikohteisiin, luonnonsuojelualueeseen ja kirjastoon 
sekä tutustumista paikalliseen musiikkiin ja teatteriin. 



Juttu on toteutettu huhtikussa yhteistyössä "Aino Sibeliuksen" (Marika Sampio-Utriaisen) ja Harjulan koulun kanssa. 
Lämmin kiitos yhteistyöstä!

9. toukokuuta 2016

Tunteilu kohentaa työelämää

Tiesitkö, että vuorovaikutustaidot ovat nyt tooodella, todella pop?

Sen saavat tietää ainakin ne kymmenet ja taas kymmenet ensi viikolla neulekahvila Lentävään Lapaseen saapuvat vieraat, jotka osallistuvat suuren ennakkosuosion saaneeseen Kiitos lähtee lapasesta -luentotilaisuuteen (lisää tietoa löydät värjätyn linkin takaa, kurkkaa!).

Kehu päivässä pitää nimittäin oikeasti mielen virkeässä. 

Tästä, itsensä hyväksymisestä, huomion kiinnittämisestä hyvään, hymystä ja jopa hengittämisestä luentotilaisuudessa kertoo positiivisuudestaan ja elämänmyönteisyydestään tunnetuksi tullut Masari Oy:n elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen, joka ei taatusti jätä yhtään vierasta ajatuksitta.

tunteilu
(Kuva: Pixabay)

Mutta eivät vuorovaikutustaidot pelkästään keskisellä Uudellamaalla muodissa ole. Tiesitkö, että start up -yrittäjä Camilla Tuominen on kirjoittanut aiheesta hiljan uunituoreen kirjan? 

Tunnekuvakirja (Read.me, 2016) on tarina siitä, kuinka meidän jokaisen pitäisi hyödyntää tunteita ja niiden voimaa, ja saavuttaa tunteiden avulla asioita, joilla on merkitystä.

Tuominen jopa väittää, että Suomen kilpailukyky työelämässä paranisi merkittävästi yksinomaan tunteilemalla.

Miksi?

Siksi, että kylmä, mekaaninen ja siis tunteeton työ on aina korvattavissa. Työ ilman tunteita voidaan hoitaa aina automatiikalla ja roboteilla.

Innovatiivisuus ja luovuus vaatii taas puolestaan tunneälyä, läsnäoloa ja kykyä keskittyä. Ne eivät ole millään keinoin korvattavissa. Taidot ovat työelämässä ainutlaatuisinta työelämässä, mitä meillä on.

Ja kaikki lähtee lopulta itsestä ja toisten kanssa toimeentulemisesta. 

Tuomisen mielenkiintoisia ajatuksia kannattaa käydä kuuntelemassa Radio Aallon useista podcasteista, jotka löydät täältä.

Mietityttääkö?

Peli ei ole menetetty. Tunnetaitoja voi harjoitella ikään katsomatta. Aikuisenakin.

Ainakin ensi viikon keskiviikkona kiitos, itsensä arvostaminen ja lähimmäisen kunnioittaminen lähtee ihan lapasesta. Älä jätä tilaisuutta väliin.


Kiitos lähtee lapasesta -luentotilaisuus 18.5. klo 18.30 - 20.00
neulekahvila Lentävässä Lapasessa (Mannilantie 30, Järvenpää) 
on osa valtakunnallista Nosta nainen päivässä -kampanjaa. 
Tapahtumaan on vapaa pääsy.

(Tilaisuuden sinulle mahdollistavat mahdollistavat Masari Oy:n lisäksi 
neulekahvila Lentävä Lapanen sekä Sisältötoimisto Rouva Sana. )


PS. Nosta nainen päivässä -kampanjan ja Huippunaiset. Menestystarinoita -kirjan 
(Kauppakamari, 2016) takaa löytyvän Maaretta Tukiaisen 
ajatuksia voit kuunnella Radio Aallon podcastista, jonka löydät täältä.
Lämpimästi suosittelen!

Rouva Sanan Nosta nainen päivässä -kampanjaan liittyvän blogikirjoituksen
löydät puolestaan täältä. Lue, mistä kampanjassa on kyse.

5. toukokuuta 2016

Keltainen toukokuu

"Ikkunasta kuulen, kuinka linnut iloisesti laulaa,
kertoen viestiään meille -
aurinko saa taas kaiken muuttaa uudestaan.

toukokuu

Kevätsade puhdistaa ja raukeaksi tekee maan,
valo antaa kaikelle aikaa.
Unelias mielikin jo hehkun aavistaa.

kevät

kevät

Sateenkaaren alla kuljen, taakse talven portin suljen,
kostealla sammaleella seison.
Aurinkokin alkaa paistaa, sade vaihtaa kaistaa,
vaihdan mielen keltaiseen."

kevät

Keltainen toukokuu - kiitos, kun tulit.

Aurinkoista helatorstaita ja toukokuun viikonloppua!

Tuusulanjärvi

kevät

(Bloggauksen valokuvat on otettu toukokuun ensimmäisellä viikolla 
Tuusulanjärven rannalla Järvenpäässä ja Tuusulassa.
Bloggauksessa lainatut sanat: Aikakone - Keltainen toukokuu.)