Maisemahissejä ja tv-viihdettä

Kaksi äitiä pohti hiljan, kuinka laivaristeilyt alkavat olla heidän perheidensä osalta pian mennyttä elämää. Parhaimpaan alkuvuoden sesonkiaikaan eli talvilomalla lapsia ja nuoria muistettiin niin ruotsin- kuin tallinnanlaivoillakin muumeilla, ville-pehmohahmoilla ja pallomerellä.

Ei siinä mitään, ihan kivaa ohjelmaa, mutta tarjoilepa näitä 12-vuotiaalle esiteinille. Yök, ei kiitos!

Kun pelihuoneesta ei löydy sitä ”ainoota oikeaa” ja siniseksi värjätty lastenjuoma värjää hampaat ja tarttuu kitalakeen kiinni, jää muumielämän sivuttaneelle risteilyn jännittävimmäksi ajanvietteeksi maisemahissillä ajeleminen – siis laivoilla, joilla sellainen on.

Vastaava ilmiö näkyy lasten- ja nuortenkulttuurin vaalimisessa: 10-16-vuotiaat putoavat kulttuuritarjonnassa ammottavaan kuoppaan.

Olen lausunut tämän ääneen moneen kertaan ja sanon sen jälleen: olen vankka lastenkulttuurin puolestapuhuja. Vuosien aikana on ollut huima huomata, kuinka kuntien, teattereiden ja muiden taidelaitosten tuottajat ovat ottaneet pienet lapset ja heidän vanhempansa yhdeksi selkeäksi kohderyhmäkseen.

Erinomaisia esimerkkejä löytyy monta. Keski-Uudenmaan teatterin ja Järvenpään teatterin ohjelmistoon kuuluu lähes koko ajan vähintään yksi lapsiperheille suunnattu esitys. Niin nytkin.

Keravan kaupungin tuottama lasten kulttuuriviikko Kimppa päättyi hiljan, ja Tuusulan kunnan Skidi-viikot käynnistyvät huomenna lauantaina. Pienten lasten vanhemmat, vink vink, käykääpä kurkkaamassa: Skidi-tarjonta on todella monipuolista.

Pikainen silmäys minkä tahansa kulttuurituottajan tarjontaan paljastaa kuitenkin ikävän tosiasian: laivan maisemahissillä ajeleva 12-vuotias ei löydä itselleen mitään mielenkiintoista. Ei ihme, että pelit ja elokuvat ovat teini-ikäisten suosikkiajanvietteitä. Onneksi heille ovat sentään vielä elokuvateatterit.

Muumi- ja viiruvaiheen elämässään ohittanut pääsee vasta parikymppisenä takaisin kulttuurin sekakäyttäjäksi - jos se enää heitä silloin kiinnostaa. Minä totisesti toivon, että kyllä.

Jokainen nuoren vanhempi tietää, että ikäryhmä on haasteellinen. Ja toisaalta - jokainen hiukankaan tuottamisesta ymmärtävä tajuaa, että taide-elämykset(kin) taistelevat markkinatalouden ehdoilla.

Silti tuntuu lohduttomalle, jos maisemahissillä ajelevalle esiteinille ei oikeasti ole tarjolla mitään muuta ajanvietettä kuin sitä, mistä aikuiset heitä moittivat: viihdettä tv-ruudun täydeltä.

Ei niin mitään ikävää, ettei jotain hyvääkin. Parhaillaan käynnissä ovat keskiuusmaalaisen, poikkitaiteellisen Värinää-yhteisön tapahtumaviikot. Ensi viikon perjantaina 21.3. ohjelmistossa on perinteeksi muodostunut Taideputous.

Tunnin mittaisen tapahtuman aikana kävijät pääsevät tutustumaan taidekasvatusta antaviin opinahjoihin. Mukana on useita musiikkiopistoja, paikallinen tanssiopisto, kuvataidekoulu sekä Rokkikoulu. 

Tästä tapahtumasta paikan päälle saapunut nuori saa parhaimmillaan kylkiäisiksi uuden harrastuksen. Se on hienoa, jos mikä.

Ei kommentteja

Lämmin kiitos kommentistasi!