Jo joutui armas aika...

Sosiaalisessa mediassa on jaettu viimeisen parin viikon aikana kiivaasti laulaja Vuokko Hovatan Suvivirsi-musiikkivideota. Se on kuitenkin niin kaunis ja hyvällä tavalla nykyaikainen versio tutusta klassikkokappaleesta, että esitys ansaitsee tulla nostetuksi esiin myös täällä.

Eikä vähiten siksi, että musiikkivideota on ollut mukana toteuttamassa järvenpääläisen Anttilan koulun 3B-luokan oppilaat vanhempiensa ja opettajansa Pekka Kaarttin johdolla. Hyvä anttilalaiset!

Avaa linkki, kuuntele - ja nauti.







Näihin kuviin ja tunnelmiin -

Hyvää ja ikimuistokasta kevätjuhla- ja valmistujaispäivää jokaiselle huomenna koulunsa päättävälle ja reipasta matkaa kesälaitumille.





Helteitä odotellessa kaivetaan käsityöt esiin

Ulkona sataa ja vihmoo melkein kuin kunnon syksyaikaan. Mikä onkaan silloin levollisempaa kuin sytyttää kynttilä, vetää villasukat jalkaan, juoda kuppi kuumaa ja neuloa.

Rouva Sanalla oli takavuosina ilo jututtaa aivotutkija, professori Minna Huotilaista, joka on levittänyt vuosien ajan käsillä tekemisen hyötyvaikutusten ilosanomaa. Muun muassa käsitöiden plussat muutoinkin kuin lämmittävien villasukkien muodossa ovat viime aikaisten tutkimusten valossa kiistattomat.

Huotilaisen mukaan käsityöt auttavat keskittymään ja muistamaan sekä tehostavat oppimista. Kuultu viesti menee siis paremmin perille käsitöitä tehdessä (oiva vinkki muuten luentosaleihin ja päivän mittaisiin kokouksiin, vink, vink).

Käsitöitä voi ja on lupa tehdä aina ja kaikkialla. Rouva Sana kutoo talvisin sukkia ja kesällä puikot vaihtuvat virkkuukoukkuun ja matonkuteisiin.

Oiva inspiraationlähde, materiaalien kehto ja tunnelmallinen rentoutumispaikka käsitöiden tekijöille on neulekahvila Lentävä Lapanen. Järvenpäässä sijaitseva neulekahvila on saanut kesän kynnyksellä valikoimiinsa tukun uusia lankoja muun muassa virkkaajille sekä omaa suunnittelutyötä olevan Lempi-villalangan, joka on ehtaa kotimaista tuotantoa alusta loppuun saakka.

Perheen nuorimpia käsitöiden saloihin tutustuttaa Lentävän Lapasen alakouluikäisille suunnattu lasten käsityökerho, joka käynnistyy ensi viikolla. Ainakin viime kesän kaksi kesäkurssia olivat menestyksiä.

Nyt käsitöitä tekemään! Helteet palaavat vielä!


Kuvan ruotsalainen Millamia-lanka on suunniteltu erityisesti lastenvaatteita ajatellen.
Lentävä Lapanen tuo lankaa maahan tiettävästi ainoana liikkeenä Suomessa.

Rouva Sanan lempilankoja kesäaikaan ovat maton- ja kuvan ontelokuteet,
joita on Lentävässä Lapasessa koko joukko herkullisia värejä.

Molla Millsin teokset ja langat eivät käsityön harrastajille juuri enää esittelyä kaipaa.

Lentävän Lapasen oma ihanainen Lempi-villalanka on kotimaista alkuperää.

Kuppi kuumaa ja virkkaamaan (no, pienet virkkutyöt ovat todellisuudessa
Lentävän Lapasen Taina Schildtin taidonnäytteitä...).



Kukkia kuin lautasia

Ensin sitä odotettiin ja kaivattiin. Siitä puhuttiin ja välillä lähes itkettiin sen perään. Ja nyt se on täällä!

Luonto on verhoutunut kirjaimellisesti yhdessä hujauksessa kesään: nurmi kasvaa silmissä, lehdet verhoavat näkymät ja kevään kukat antavat toisille sijaa.

Suven saapuminen toukokuussa on aina yhtä ihmeellistä. Tänä vuonna tuntuu, että kesän rantautuminen on ollut entistä odotetumpaa kylmän sääjakson vuoksi.

Rouva Sana elää tällä hetkellä vuoden ensimmäisen puoliskon hektisimpiä viikkoja. Ne tahtovat yllättää kuin talven ensilumi.

Tulinpa kuitenkin sanomaan hei näiden kuvien myötä: kukkien kuin lautasten. Teitä uusia lukijoita on tullut jälleen lisää, vaikka teitä ei näy. Kiitos, kun olet täällä.

Nyt kuvat ovat enää muisto. Kukat puhkesivat, loistivat helteessä päivän, toista ja antoivat sateen myötä tilaa toisille.

Pian jatketaan taas. Sillä välin kerää sinäkin viikonlopun aikana värikkäitä ja suuria muistoja. 

Aurinkoa ja iloista mieltä!








Haltiakuusen Herkku vahvisti Untolan merkityksen

Muistatko Untolan? Rouva Sana kirjoitti siitä maaliskuussa otsikolla Me hengen voimalla vaikka läpi harmaan kiven.

Untola on keravalainen avoimen päiväkodin hengessä toimiva, kaupungin ylläpitämä leikkikoulu - ainoa muuten laatuaan. Sitä oltiin talvella, kuinkas ollakaan, lakkauttamassa.

Keravalaiset vanhemmat lyöttäytyivät kuitenkin yhteen ennennäkemättömällä tavalla ja onnistuivat vakuuttamaan päättäjät leikkikoulun tarpeellisuudesta. Untola päätettiin säilyttää.

Eilen valtakunnallisen ravintolapäivän yhteydessä oli kiitosten aika: vanhemmat tempaisivat pystyyn Haltiakuusen Herkku -nimisen pop up -kahvilan, jonne myös Rouva Sana sai kutsun.

Ainakin yksi asia kävi päivän aikana selväksi: kun kyseessä ovat omat ja muiden lapset, asioiden eteenpäin viemisessä yhteishengessä on voimaa.

Ja kun positiivinen energia on ryöpsähtänyt valloilleen, se ei ihan heti katoakaan: Untolan aurinkoinen tarina jatkuu elokuussa festivaalien muodossa.


Tervetuloa Haltiakuusen Herkkuun Untolaan!

Kahvilan herkkuja myymässä olivat Katja Ikonen ja Saija Voutilainen.

Untolan puolesta taistelleita puuhanaisia: Jenni Luukkanen (vas.), Saija Voutilainen ja Hanna Liisanantti.


Kahvia ja pullaa!






Sunnuntaina nautitaan kulttuurista

Olipa viikonloppuna hellettä tai ei, sunnuntaiksi kalenteriin kannattaa raivata hetki kulttuurille.

Tiesitkö, että 18. toukokuuta vietetään kansainvälistä museopäivää? Keskisen Uudenmaan museot ovat ottaneet päivän aikana juhlinnan omakseen - ja se tarkoittaa sitä, että sinä pääset nauttimaan museoiden antimista ilmaiseksi.

Museoihin on päivän aikana siis vapaa pääsy ja kaupan päälle sinulle tarjoillaan monenlaista erikoisohjelmaa.

Mukana kansainvälisen museopäivän vietossa ovat kaikki tuusulaiset museot - kuten muun muassa Halosenniemi, Taidekeskus Kasarmi, Aleksis Kiven kuolimökki, Lottamuseo ja Erkkola -, Järvenpään taidemuseo ja Ahola. Keravan taide- ja museokeskus Sinkka on suljettu näyttelynvaihdon vuoksi.

Tarkemmat tiedot löytyvät museoiden omilta verkkosivuilta. Rouva Sanan on kuitenkin pakko vinkata yksi mielenkiintoinen poiminta:

Taiteilijakoti Erkkolassa Tuusulan Rantatiellä vietetään sunnuntaina Anni Swan -päivää. Esillä on toukokuun alussa avautunut Satujen kuningatar Anni Swan -kesänäyttely, joka esittelee kirjailijan elämää ja tuotantoa maalausten ja Swanin kirjoihin tehtyjen kuvitusten avulla.

Esillä on taidetta niin Eero Järnefeltiltä, Venny Soldan-Brofeldtilta, Rudolf Koivulta kuin Martta Wendeliniltäkin.

Kello 15 Erkkolassa kuullaan Sirpa Kivilaakson esitelmä Anni Swanista, ja iltapäivä huipentuu Marika Sampo-Utriaisen monologiin. Pikkulinnut ovat laulaneet Rouva Sanalle, että se jos jokin, on näkemisen ja kuulemisen arvoinen.

Kipin kapin kaikki siis nauttimaan sunnuntaina keskisen Uudenmaan kulttuurista - ilmaiseksi.

Erkkola Tuusulan Rantatiellä esittelee ensi sunnuntaina kirjailija Anni Swanin elämää (kuva: Sami Mannerheimo).

Satujen kaltainen loppu - The End

Todellisuus on usein taruja ja satuja ihmeellisempää. Se, jos jokin, huomattiin järvenpääläisessä alakoulussa viimeisen viikon aikana. Rouva Sanan päivityksen samasta aiheesta voit lukea täältä.

Onneksi todellisuudessa tarinoilla voi kuitenkin olla joskus satujen kaltainen loppu. Tiedäthän, siis sellainen "ja he elivät onnellisina elämänsä loppun asti".

Tai ainakin melkein.

Perjantaina pävittämäni tarinan alakoulun vanhemmille valkeni yllättäen viime maanantaina, että koulussa oltiin viemässä eteenpäin sellaisia aikeita, joita ei ollut vielä edes käsitelty - saati virallisella nuijan kopautuksella päätetty.

Alkoi ennennäkemätön alakoulun ja pienten oppilaiden puolesta puhuminen. Vaikka aikaa ennen eilistä, keskiviikkoiltaista kokousta oli vähän, kantaa luokkien puolesta ehtivät ottaa niin vanhemmat, koulun vanhempainyhdistys kuin opettajatkin.

Lautakunta sai palvelualuejohtajan myötävaikutuksella eilen eteensä uuden esityksen, ja lautakunnan viisaiden luottamusmiesten johdolla tarinan alakoulun arki saa jatkua ensi lukuvuonna kuten tähänkin asti.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

The End <3.




EDIT

Jos olet kiinnostunut enemmän kunnallisesta päätöksenteosta lapsiperheiden näkökulmasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan M&M - Markkinointi & Mainonta -verkkosivuilla viikko sitten julkaistun Enni Salovaaran blogikirjoituksen.

Siinä mainonnan ammattilainen yhdistää oivallisesti kunnan osaksi brändiajattelua ja vetää johtopäätöksiä, mitä markkinoinnista voi seurata - parhaimmillaan tai pahimmillaan.

PS. Blogikirjoituksen kunta on lähempänä sinua kuin osaat ehkä aavistaakaan.




Joko sinä olet antanut äänesi... suosikkitaulullesi?

Joko olet käynyt äänestämässä suosikkiasi Järvenpään taidemuseon tulevaan kesänäyttelyyn?

Järvenpään taidemuseo on keksinyt ennakkoluulottoman tavan luoda tuleva kesänäyttelynsä. Se on valinnut näyttelyn päätähdiksi "kylän omat taiteilijat", Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin, joista molemmat viettivät sattumoisin yhtä aikaa, viime marraskuussa, 150-vuotismerkkipäiväänsä.

Museo jatkaa juhlahumua, mutta osallistaa siihen kaupunkilaiset sekä kaikki taiteen ystävät. Sinä saat nyt valita, mitkä taiteilijoiden teokset ovat esillä ensi kuussa avattavassa näyttelyssä.

Osallistuminen on yksinkertaista. Järvenpään taidemuseo on koonnut verkkosivuilleen kaikkiaan 152 teosta käsittävän listan kuvineen, josta oman suosikin valitseminen on yksinkertaista - paitsi, että suosikkitauluja ainakin Rouva Sana bongasi monta, liian monta.

Kun oma suosikki on löytynyt, vastaaminen on onnistuu simppelisti museon verkkosivuilta niin ikään löytyvään lomakkeeseen, joka on myös tässä. Juuri helpompaa ei vaikuttaminen voisi enää olla. Äänestysaikaa on reilun viikon verran ensi sunnuntaihin 25.5. asti.

Kiitettävää vuorovaikutteisuutta! Hyvä Järvenpään taidemuseo!

Ai Rouva Sanan omat suosikitko?

Pidän itse muun muassa Venny Soldan-Brofeldin klassikkoteoksista Antti piirtää hiekassa (1907) sekä Pikkuinsinööri (1898). Eero Järnefeltin teoksista muun muassa pilvimaalaukset, joita Järvenpään taidemuseon kokoelmissa on useita ovat suosikkejani sekä teos Silkkiuikku.

Nyt kuitenkin halusin äänestää näyttelyyn suvea kauneimmillaan järvenpääläisten taiteilijoiden silmin. Siksi Eero Järnefeltiltä valitsin omaa Tuusulanjärveämme kuvaavat teokset Kukkivaa kesää (1918) sekä Maisema Tuusulanjärveltä (1937).

Venny Soldan-Brofeldin teoksista Isorysä (Isorysää nostetaan) (1894) oli esillä jo taiteilijan 150-vuotisjuhlanäyttelyssä. Se oli kuitenkin niin kaunis ja harras, ja se sopii keskelle suvista Suomea kuin kukka napinläpeen, että pakkohan se on äänestää uudestaan esille :).


Eero Järnefeltin teos Kukkivaa kesää (1918, öljy).
Kuva on  Riitta Konttisen teoksesta Onnellista asua maalla - Tuusulanjärven taiteilijayhteisö (Siltala, 2013)



Tulevan kesänäyttelyn taustalukemiseksi sopii erinomaisesti
Riitta Konttisen teos Onnellista asia maalla - Tuusulanjärven taiteilijayhteisö.


Kouluasiat kiinnostavat kuntalaisia - heikennysaikeet Järvenpäässä herättivät suuren huomion

Kouluun, koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvät asiat kiinnostavat kuntalaisia - varsinkin, jos uutiset koskevat heikennyksiä.

Rouva Sanan perjantaina julkaisema päivitys Järvenpään koulumaailmassa eletään kuin Ihmemaassa sai viikonlopun aikana huikean lennon, ja sitä levitettiin myös sosiaalisissa medioissa. Google Analyticsin tietojen mukaan juttua on luettu kuluneen viikonlopun aikana noin 500 kertaa.

Myös Rouva Sana henkilökohtaisesti sai viikonlopun aikana päivityksestä ison määrän palautetta sekä useita yhteydenottoja. Riippumatta siitä, olivatko lukijan omat lapset tarinan koulussa vai eivät, viikonlopun tunnelmia voi kuvailla yhdellä sanalla: tyrmistynyt.

Monet vanhemmat pohtivat muuttamista toiseen kaupunginosaan tai jopa kokonaan kaupungista pois kyllästyttyään Järvenpään kaupungin opetustoimen venkoiluihin. Eräässä perheessä lapset käyvät Järvenpäässä jo nyt kolmessa eri koulussa: kaksi nuorinta on kahdessa eri alakoulussa ja vanhin yläkoulussa.

Yksi vanhemmista totesi kyynisesti, että pian koko koulu siirretään todennäköisesti Inariin. Siellä opetus on varmasti halvempi järjestää.

Erästä vanhempaa askarrutti, missä koulussa hänen lapsensa aloittaa koulutiensä muutaman vuoden kuluttua. Koti oli aikanaan valittu koulun sijainnin perusteella.

Moni pohti ylipäätään, miksi Järvenpään kaupunki haluaa olla muuttovoittoinen kunta ja hehkuttaa 40 000 asukkaallaan, jos ei ei kykene takaamaan sen pienimmille asukkaille asianmukaista ja pysyvää opetusta.

Monet isovanhemmat olivat murheissaan pienten koululaisten olemattomista mahdollisuuksista käydä koulua rauhallisessa ja ikätasoon nähden soveliaassa oppimisympäristössä - ilman vuodesta toiseen toistuvia muutoksia.

Koulun nykyiset vanhemmat kantoivat huolta kahteen alakouluun jaettavan kouluarjen sujuvuudesta, erityisopetuksen järjestämisestä ja yhden koulunkäynnnin ohjaajan keinoista revetä kahteen kouluun yhtä aikaa.

Muutama kysyi Rouva Sanalta suoraan, mitä asialle voi enää tehdä? Voiko siihen vielä vaikuttaa: ryhtyä koululakkoon, nousta barrikaadeille?

Niinpä. 

Sana on yhä vapaa. Jätä viestiä, kommentoi. Voit tehdä sen myös nimettömänä.

Järvenpään koulumaailmassa eletään kuin Ihmemaassa

Muistatko klassikkosadun Liisa Ihmemaassa

Siinä pieni Liisa hyppää kanin koloon kohti seikkailuja, noudattaa kilttinä tyttönä matkallaan saamiaan ohjeita ja käskyjä – ja joutuu lopulta kiitokseksi kuuliaisuudestaan ilkeämielisen tuomariston eteen. ”Pää poikki”, kiljuu Ihmemaan kuningatar sadussa Liisalle.

Satu tulee väistämättä mieleen nykyistä järvenpääläistä koulumaailmaa seuratessa. Liisan lailla vilpittömän uteliaina ja mieli avoimina koulutiensä aloittava ekaluokkalainen ei enää tiedä millaiselle yhdeksän vuoden mittaiselle seikkailulle hän lopulta joutuu. Hän ja hänen vanhempansa eivät edes tiedä sellaista perusasiaa, missä oppilas koulutietään seuraavana vuonna jatkaa.

Väite vaatii perusteluja. Annan konkreettisen esimerkin. Se vaatii aluksi kurkistamista kuuden vuoden taakse.





Eletään vuotta 2008. Koulutiensä aloittavien ikäluokat ovat valtakunnallisestikin pienentyneet, ja aikaisemmin vanha, perinteinen ja kohtalaisen suurikin järvenpääläinen koulu on alkanut kärsiä oppilaiden puutteesta (kuten moni muukin koulu). Noin 15 oppilaan luokat ovat opetustoimen mielestä aivan liian pieniä.

Niinpä syntyy kuningasidea. Vaikka koulussa on enemmän kuin hyvin tilaa, uudet ekaluokkalaiset päätetään ripotella lähialueen muihin kouluihin. Syntyy alakoulu, jossa on yksi 2-., 3.-, 4.-, 5.- ja 6. luokka – mutta ei ekaluokkaa.

Menee vuosi. Samassa alakoulussa alkaa kouluvuosi, jossa on yksi 3.-, 4.-, 5.- ja 6. luokka – mutta ei yhtään 1.- eikä 2. luokkaa. 

Koulu kumisee tyhjyyttään ja samaan aikaan naapurikouluissa loppuu niin fyysinen tila kuin luokkatiloissa happi, kun luokkakoot ovat naapurista saapuneiden oppilaiden vuoksi suuret – muista lieveilmiöistä puhumattakaan.

Muutokseen joutuneessa alakoulussa tilanteeseen sopeudutaan, vaikka luokkien puutos aiheuttaa lukuisia erikoisia ja surullisiakin tilanteita; saman perheen sisarukset hajoavat kahteen eri kouluun, joilla on erilaiset toimintakulttuurit (juhlat, lauantaikoulupäivät, vanhempainyhdistykset), ja alakoulu jakautuu vähitellen kahtia, pieniin ja suuriin oppilaisiin.Tänä päivänä koulussa ei ole yhtään nelos- eikä vitosluokkalaista.

Huolista yksi merkittävimmistä on kuitenkin resurssien väheneminen: oppilaiden tukipalvelut koulussa heikkenevät, kun koulukäyntiavustajien ja eritysopetuksen työtunteja suhteessa oppilasmäärään vähennetään.

Kuluu muutama rauhallinen, jopa seesteinenkin vuosi. Kunnes sähköiseen reissuvihkoon Helmeen saapuu tällä viikolla vanhemmille viesti.





Järvenpäässä on talven aikana kartoitettu palveluverkkoja ja kiinteistökustannuksia. Tarinan alakoulun oppilaat ovat oppilaiden vähyyden vuoksi kiinteistökustannuksiltaan nyt kaupungin kalleimpia, eikä sama peli vetele enää.

Oho! Hölmöläisten sadussa joku sanoisi, että ihanko tosi!

Aikuiset ovat tottuneet, että päättäjien ja johtajien eriskummallisten, jopa virheellisten päätösten maksajiksi joutuvat poikkeuksetta asukkaat tai työntekijät: siis alamaiset – samaan tapaan kuin Liisa alussa mainitsemassani sadussa.

Mutta millainen on sellainen yhteiskunta ja kaupunki, joka laittaa päätöstensä maksajiksi lapset? Vilpittömät, aikuisiin luottavat tulevat veronmaksajansa?

Aloittamani tarina ei pääty siis tähän.





Koska kuusi vuotta sitten hajoitetun alakoulun oppilaat ovat kaupungin kalleimpia, tilanne vaatii opetustoimen mielestä välittömän korjauksen. Siksi ensi syksystä alkaen alakoulun vanhimmat eli 3.- ja 4. luokkalaiset (koska koulussa ei ensi vuonna ole siis enää 5.- eikä 6. luokkalaisia) siirretään viereisessä sijaitsevaan yläkouluun.

Syksystä 2014 alkaen yläkoulussa on 22 kappaletta 7.-9. luokkaa sekä yksi 3.- ja 4. luokka. Kyllä luit ihan oikein: siis varsinainen yhtenäiskoulu. Tuleva ekaluokka sekä 2. luokka jätetään vanhaan, yhä tyhjenevään alakouluun.

Järjestelyt ovat taatusti edullisempia ja kustannustehokkaampia oppilasta kohti kahden siirrettävän luokan osalta. Mutta aikuisten oikeesti hei –

Onko kukaan rahan sijaan miettinyt, miten tuleva koulukummajainen toimii käytännössä: miltä pienistä oppilaista tuntuu? Mitä neljäsluokkalainen miettii puikkelehtiessaan ysiluokkalaisten jaloissa? Miltä opettajat ajattelevat?

Miten arki lähiseudun, todennäköisesti koko maan, erikoisimmassa koulussa järjestetään, jotta se palvelee kaikkien tärkeimpiä: pieniä, oppimista odottavia lapsia?












Tai entä jos järvenpääläisille lapsille ja nuorille käykin kuin Liisalle Ihmemaassa? Jos he tottuvatkin 
koulumaailman nurinkurisuuksiin niin, että ”tavallinen elämä alkaa tuntua jo ajatuksenakin aika tylsältä ja typerältä”.

Sillä jos niin käy, satu Liisasta vaihtuu Järvenpäässä Hölmöläisten tarinoihin. Vaarana kun on, että oppilaista niistetyt säästöt joudutaan kantamaan säkillä suoraan oppilashuoltoon, erityisopetukseen, kuntoutuspalveluihin, jopa sosiaalitoimeen.

Silloin aika moni kysyy, paljonko Järvenpää todellisuudessa toimillaan säästi - ja oliko se oikeasti pienten koululaisten tallomisen arvoista?





Ja tämä ei ole kuin yksi, mutta ehdottomasti tuorein esimerkki Järvenpäästä.


Kuvitukset ovat Lewis Carrollin teoksesta Liisa Ihmemaassa, kuvitus Helen Oxenbury (Otava, 2009).

Hyvä sana kiirii kauas - viritä itsesi radiotaajuudelle

Rouva Sana vinkkasi eilen Facebookin puolella Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen käsilaukkukeräyksestä. Juu-u, luit ihan oikein. Viime vuonna asukasliike keräsi kumisaappaita ja tänä vuonna mielenkiinnon kohteina ovat, toden totta, käsilaukut.

Monet järvenpääläiset muistavat kumisaappaat viime kesältä usean kaupunkinurkkauksen komistajana. Sellaisiahan saappaista tulee, kun ne istutetaan täyteen kesäkukkia :).

Tänä vuonna asukasliike aikoo toteuttaa saman tempauksen, mutta nyt (täyttö-)vuorossa ovat käsilaukut.

Hyvä sana on kiirinyt kauas. Huomenna tutun musiikkikanavan sijaan autossa, työpaikalla ja kotikeittiössä kannattaa pyöräyttää itsensä aamulla Radio Suomen Ylen aikaisen taajuudelle.

Eetterissä on luvassa huomenna kello 6.30 alkaen noin tunnin välin Ylen aikaisen uutinen Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen käsilaukku-kukkatempauksesta. Viritä itsesi siis mukaan taajuudelle!

Vaikka kyseessä on vilpitön ja hyväsydäminen tempaus kaunistaa yhteisiä nurkkiamme, Rouva Sanan tietojen mukaan kaikki eivät ole asukasliikkeen ajatuksesta tykänneet. Siksi Rouva Sana muistuttaa synkimpiä epäilijöitä, että:

a) tempauksessa ei tuhlata kenenkään kaupunkilaisen veroeuroja vaan kukat ja muu rekvisiitta saadaan lahjoitusvaroin

b) nyt keräyskohteena olevat käsi- ja matkalaukut ovat vanhoja, pahimmilllaan jo muutoinkin kaatopaikalle päätyviä asusteita eli kyseessä on kierrätystä parhaimmillaan

c) istutuksia ylläpidetään ja hoidetaan kesän ajan vapaaehtoisvoimin (eli tähänkään ei veroeuroja käytetä) ja

d) kesän päätyttyä kaikki voimissaan olevat kukkaistutukset lahjoitetaan kaupunkilaisille eli ne päätyvät syksyllä järvenpääläisten iloksi koteihin ja työpaikoille.

Aurinkoista keskiviikkoa!