Osallistuiko arvontaan? Vielä ehdit

Oletko osallistunut Rouva Sanan tiistaina käynnistämään arvontaan? Halusinpa vain näin kesken lauantaipäivän muistuttaa, että jos et, vielä ehdit.

Ryhdy Rouva Sanan seuraajaksi Twitterissä ja/tai Facebookissa; voit voittaa Viking Linen risteilyn Tukholmaan. Tee se kuitenkin pian: aikaa on huomiseen sunnuntai-iltaan asti.

Näppärimmin seuraaminen onnistuu klikkaamalla tämän tekstin oikealla puolella olevia Twitter- ja Facebook-kuvakkeita. Löydät Rouva Sanan myös osoitteesta www.facebook.com/rouvasana ja https://twitter.com/RouvaSana.

Uusien some-seuraajien siivittämänä risteilyn lisäksi Rouva Sana arpoo yhden pienen, mutta Rouva Sanan itsensä mielestä aika rentottavan yllätyspalkinnon.

Ja osallistumisen jälkeen kipin kapin ylös ja ulos nauttimaan ainakin juuri tällä hetkellä pilkottavasta auringosta. Viikonloppuja!

Dèjá vu - pilvibongarin unelmia


Koli vuonna 2014 - Rouva Sanan ikuistamana.




Koli noin 100 vuotta sitten - Eero Järnefeltin ikuistamana.
(Kuva: Järvenpään taidemuseo/Matias Uusikylä)



Rouva Sana koki tällä viikolla syviä vaikutuksen tunteita. Déjà vu! Tämän olen nähnyt ja kokenut ennenkin.

Minulla oli ilo vierailla Järvenpään taidemuseon Meidän Eero ja Venny -näyttelyssä (josta on tulossa vielä erillinen päivitys myöhemmin). Upealta näyttelyltä Rouva Sanan huomion varastivat kuitenkin hetkeksi täysin Eero Järnefeltin Koli-maisemat.

Kyllä, todellakin todellakin. Nämä Eero Järnefeltin kuvaavat maisemat minä olen nähnyt ja kokenut ennenkin: viimeksi kuluneena kesänä. 

Kuvassa olevan Järnefeltin vesiväri- ja guassityön tarkkaa syntyaikaa ei tunneta, mutta ikäeroa kahdella kuvalla on arviolta noin sata vuotta. Ja maisemissa on yhä edelleen yhdennäköisyyttä.  Aika huikeaa. 

Ukko-Kolin huipulta maisemia katsellessa on helppo aavistaa, miksi pilvet kiehtoivat taiteilijaa erityisen paljon. Ainakin Rouva Sanasta pilvet näyttävät korkealta kallioiden päältä tunnelmoidessa tyystin toisenlaisilta kuin kotona riippukeinusta sihtaillessa.

Kaikille pilvibongareille ja muutenkin taivaasta ja säästä kiinnostuneille on Järvenpään taidemuseossa ensi lauantaina 30.8. toooodeellla mielenkiintoinen luento, kun meteorologi Seija Paasonen kertoo Eero Järnefeltin pilvitauluista säätieteilijän näkökulmasta klo 14.

Jos taidemuseon näyttely on jäänyt vielä väliin, siihen on luennon yhteydessä oiva mahdollisuus. Luento sisältyy museon pääsylipun hintaan. 




































Kolilta löytyy myös yllä olevan kuvan näköisiä maisemia. Järvenpääläinen Eero Järnefelt on saanut kuvalaatan Kolin kallioihin - vaikka toki samoista maisemista inspiraatiota haki myös tukku muita aikalaistaiteilijoita.

Kolin metsiä samoillessa heräsi jälkikasvun keskuudessa keskustelu -

Kun nykyihmiseltä kuluu Suvirannan naapurista matkaa Kolille autolla noin viitisen tuntia, miten matkaa taitettiin ja kuinka kauan siihen kului Järnefeltiltä aikaa sata vuotta sitten? 

Niinpä. Hyvä kysymys.

Ilmeisesti aika kauan.

Tavoita Rouva Sana somessa - voita risteily

On aika polkaista käyntiin Rouva Sanan historian ensimmäinen arvonta.

Käy tykkäämässä Rouva Sanan Facebook-sivuja ja ryhdy Rouva Sanan seuraajaksi Twitterissä. Aikaa on sunnuntai-iltaan 31.8. asti.

Kaikki Rouva Sanan Fb-sivujen tykkääjät ja Twitter-seuraajat (myös jo olemassa olevat) osallistuvat arvontaan, jonka palkintona on Viking Linen risteilylahjakortti Tukholmaan. Liittymällä siis molempiin tuplaat mahdollisuutesi arvonnassa.

Lahjakortti oikeuttaa risteilyyn yhdelle-neljälle hengelle valikoiduissa hyttiluokissa sunnuntai-keskiviikkolähdöillä (EDIT ei ke 15.10.).

Rouva Sana arpoo voittajan ensi maanantaina alkavan syyskuun kunniaksi.

Liittyminen onnistuu sivun näppärimmin sivun oikeassa laidassa olevien Facebook- ja Twitter-tunnistepalkkien kautta.

Tule mukaan Rouva Sanan some-kanaville!



Kouluelämää tarjoillaan vanhemmille lauantaina kuin kultatarjottimella

Säästöt näyttävät usein perin yksinkertaisilta ja helpoilta paperilla ja excel-taulukoissa, mutta inhimillisiä näkökulmia laskentatavat eivät huomioi.

Rouva Sana on pohtinut näitä asioita kuluneiden viikkojen aikana: koulut ehtivät hädin tuskin alkaa, kun järvenpääläiset opettajat jo kuumeisesti valmistautuivat tulevaan lauantaikoulupäivään.

Järvenpäässä toteutetut laajat henkilöstölomautukset ja niiden ulottaminen myös muun muassa päiväkoteihin ja kouluihin ovat herättäneet vuoden aikana runsaasti polemiikkia: niin vastaan, mutta myös puolesta.

Kun kerran on pakko säästää, on oikein, että talkoisiin osallistuvat kaikki kohderyhmästä riippumatta, toteavat kriittisimmät äänenkannattajat muun muassa julkisessa Järvenpää-Facebook-ryhmässä.

Ottamatta tässä (ja tällä kertaa) kantaa lomautusten ja säästöjen kohdentamisen oikeellisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen, harva tulee ajatelleeksi, mitä säästötoimien taakse lopulta kätkeytyy.

Järvenpäässä opettajat on lomautettu, joku sanoisi vain, kolmeksi päiväksi - ainoana keskiuusmaalaisista kunnista muuten. Käytännössä lomautuksista kaksi napataan pois opettajien palkallisista koulutuspäivistä ja yksi koulupäivistä.

Siksi oppilaat Järvenpäässä viettävät tänään vapaapäivää. Korvaava koulupäivä tehdään tämän viikon lauantaina 30. elokuuta, jolloin opettajat ovat töissä ilman palkkaa.

Hyvin yksinkertaista, eikö? Mutta kun tämä ei ole koko totuus.

Yksinkertaiseksi tilanteen saisi tuntumaan se, jos lauantaina toteutettaisiin menetetyn maanantain lukujärjestyksen mukainen koulupäivä.

Järvenpäässä on kuitenkin haluttu kuunnella vanhempien toiveita ja lauantaikoulupäivä on nimetty Kodin ja koulun päiväksi. Kouluihin ovat päivän aikana tervetulleita siis myös oppilaiden vanhemmat. Hieno ja erittäin kunnioitettava toteutustapa.

Päivä sisältää erikoisohjelmaa, josta ainakin oppilaat (ja toivottavasti myös vanhemmat) kiittävät, mutta - hiukankaan jos tuntosarvet ovat pystyssä - jota opettajat suunnitellessaan ja järjestäessään todennäköisesti tuskailevat.

Monikaan ei nimittäin tiedä, millaisen määrän ylimääräistä (!), normaalikoulupäivästä poikkeavaa valmistelutyötä poikkeuksellisen koulupäivän järjestäminen ja suunnitteleminen opettajille aiheuttaa.

Paradoksaalista kyllä, lomautusten vuoksi monessa koulussa on istuttu elokuun alusta alkaen monta tuntia miettimässä ensi lauantaikoulupäivän ohjelmaa. Ne ovat sellaisia tunteja, jotka ovat opettajien työstä muutoin pois - tavalla tai toisella.

Kuntien opetustoimet painivat alati supistuvien määrärahojen kanssa, ja säästötoimet heijastuvat ilman opettajien lomautuksiakin vuosi vuodelta yhä kitkerämmin jokaisen peruskoulua käyvän lapsen arkeen. Tietenkään määrärahojen vähyyden ei ihan aina tarvitse olla uhka. Jokainen elämänsyrjässä roikkuva kuitenkin tietää, että vähästä on enää vaikea säästää. Noin niin kuin yleensä.

Vaan ei mitään niin ikävää, ettei jotain hyvääkin. Vanhemmille tarjotaan nyt kuin kultatarjottimella oiva mahdollisuus tutustua oman lapsensa kouluun ja opettajiin, lapsen kavereihin ja heidän vanhempiinsa.

Rouva Sana toivoo sydämestään, että mahdollisimman moni hyödyntää tilaisuutta - ja samalla osallistuu Kodin ja koulun päivän toteuttamiseen vapaaehtoistoimin siltä osin kuin kouluista tai vanhempainyhdistyksistä heitä siihen pyydetään.

Se on vähintä solidaarisuutta mitä vanhemmat voivat tässä talouskurjimuksessa omaa lastaan opettavia opettajia ja koulua kohtaan osoittaa.

Vai mitä?

Kaikkea ei pidä ottaa aina niin vakavasti

"Olen huomannut matkoillani, että kuivia aikoja seuraa aina vetiset säät."

Näin osuvasti twiittasi Muumien Parhaat muutama päivä sitten Twitterissä. Tarina ei kerro, kuka Muumilaakson asukkaista löytyy lausahduksen takaa.

Tiedätkö sinä? Rouva Sana veikkaa Nuuskamuikkusta.

© Moomin Characters™


Kun tässä vietetään nyt oikein urakalla kulttuurin suurkuluttajan ruuhkaviikkoja ähky tulisi vähemmästäkin. Rouva Sanan on kuitenkin pakko näin perjantain ja tulevan viikonlopun kunniaksi muistuttaa vielä yhdestä mielenkiintoisesta näyttelystä.

Jos et ole vielä nähnyt Ateneumin taidemuseon näyttelyä Tove Janssonista, sinulla on vielä hetki siihen aikaa. Suosittelen, ehdottomasti!

Näyttely päättyy 7. syyskuuta, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, yleisöryntäys on viimeisenä viikonloppuna suuri. Siksi näyttely kannattaa nähdä pian, heti - vaikka jo huomenna.

Ateneumissa esillä oleva näyttely on laaja retrospektiivi Tove Janssonin elämästä ja tuotannosta. Mukana ovat luonnollisesti olennaisena osana muumit, mutta Rouva Sanaa näyttelyssä viehätti tällä kertaa erityisesti kaikki se, mikä ei liittynytkään muumeihin. Ja sitä on paljon!

Tove Janssonin (1914-2001) todella laaja 100-vuotisjuhlanäyttely esittelee taiteilijan uraa kuvittajana ja muumien luojana, mutta myös taidemaalarina, piirtäjänä ja kirjailijana. Tarjolla on monipuolinen kattaus siis.

Maalauksia näyttelyssä on esillä valtaisa määrä ja ne ovat mielenkiintoista katsottavaa. Ei vähiten siksi, että vastaavia teoksia Janssonilta näkee samanlaisessa mittakaavassa harvoin, jos koskaan.

Janssonia pidetään taiteilijana laaja-alaisena ja äärimmäisen tuotteliaana. Hän maalasi paljon sisäkuvia ja asetelmia, mutta myös maisemia ja omakuvia. Sanotaan, että Jansson teki taidetta kirjaimellisesti oman elämänsä kautta.


© Moomin Characters™

Jännittävällä tavalla näyttely valottaa Janssonin personaa, omaa kuvaa. Se henkii samanlaista tunnelmaa kuin Tove siinä näyttelyn videoklipissä, jossa hän hyppii iloisena kalliolla.

(Toim. huom. Rouva Sana näytti saman videon perheen nuorimmaiselle, jonka mielestä aikuisten (!) äitien EI kuulu tanssia ja hypellä joutavia. Muumien luojan hauskan ilottelun nähtyään hän antoi Rouva Sanakin jatkaa omaansa. Siis kun kerran muumien äitikin...)

"Äitini opetti, ettei taiteilijoita pidä ottaa niin vakavasti, vaikka taiteilijat työskentelevätkin vakavammin kuin muut ihmiset", Jansson pohtii vuonna 1984 käsikirjoittamassaan dokumentissa Tove ja meri. Dokumentti esitettiin edellisen kerran elokuun alussa Ylellä.

Niinpä - elämäniloisen Tove Janssonin taidot ja elämänohjeet ansaitsevat tulla ehdottomasti esitellyiksi.

Hyvää viikonloppua!


© Moomin Characters™

PS. Ateneumin verkkosivuilta löytyvä Mikä Toven muumihahmoista olet? -testi on osoittautunut kesän aikana suurmenestykseksi. Suomen lisäksi omaa suosikkihahmoa on etsitty reilussa sadassa maassa. Jos et ole löytänyt omaasi vielä, testi on täällä. (Rouva Sana on, yllätys, yllätys, Nuuskamuikkunen.)

PS. Tove-faneille lisää tietoa juhlavuoden tapahtumista löytyy taas täältä.  Heille sopii myös lukuvinkki: Boel Westin - Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä (Schildts, 2008).

Tuoleja kuin sieniä sateella

Kulttuurinystävälle arjen käynnistyminen tietää hektisiä päiviä myös vapaa-ajalla, jos lomakausi on mennyt yksinomaan kesämökillä halkoja hakkaillessa ja riippumatossa makoillessa.

Ei sillä, että puuhissa mitään vikaa olisi, ei. Päinvastoin. Mutta mielenkiintoiset kesänäyttelyt vetelevät nyt viimeisiään.

Muutama päivä sitten Rouva Sana kirjoitti Halosenniemestä. Tänään muistutan Keravan museon näyttelystä ja vielä lähipäivien aikana esittelyvuorossa on Järvenpään taidemuseo. Pysy siis kuulolla.

Keravan museossa Sinkassa on kesän ajan ollut Nykyaikaisia huonekaluja - näyttely, joka on ehdottomasti lähiseudun merkkitapauksia - ainakin kaikille muotoilun historiasta kiinnostuneille. 

Samalla näyttely juhlistaa kaupungin merkkivuotta. Kerava on nyt 90-vuotias.








Museon henkilökunta on tehnyt valtaisan työn haaliessaan näyttelyyn esille huikaisevan määrän erilaisia Keravan Puusepäntehtaassa valmistettuja huonekaluja: istuimia, kirjoituspöytiä, kaappeja, ruokailuryhmiä, jopa huonekalukokonaisuuksia.

Näyttely on oiva osoitus, että huonekalukin voi olla historiaa. Keravan Puusepäntehtaalla ehti olla paikkakunnalla pitkät perinteet: tuotantolaitos toimi Keravalla vuodesta 1908 vuoteen 1987 saakka.

Näyttely pohjautuu museon Stockmannilta saamaan lahjoitukseen, joka käsittää paitsi huonekaluja myös erittäin mittavan piirustus- ja valokuvakokoelman. 

Kokoelma on täydentynyt yksityisilta saaduin lahjoitushuonekaluin. Muun muassa veikeä nukkekodin tunnelmaa tapaileva Lauri-arkihuoneen kalusto on yksityishenkilön lahjoittama.













Keravan museon kesänäyttely onkin ainutlaatuinen. Millään museolla ei ole vastaavanlaista näyttelyaineistoa omissa varastoissaan.

Joukossa on myös tuttuja julkisten tilojen historiallisia kalusteita. Näyttelyssä on esillä muun muassa Helsingin päärautatieaseman ravintolakalusteita.

Oman merkityksensa museon huonekalulle tuo se, että niistä jokainen on muotoilijan piirtämä.



Helsingin päärautatieaseman ravintolakalusteet näyttivät joskus tällaisilta.

























Nykyaikaisia huonekaluja -näyttely Sinkassa on avoinna enää elokuun loppuun. Ensi viikon tiistaina 26. elokuuta kello 18 kävijöillä on mahdollisuus kuulla ajatuksia näyttelystä museonjohtaja Leena Karttusen luennolla.

Älä jätä mahdollisuutta käyttämättä!



Huonekalun tuli olla käytännöllinen ja kodikas - kuten vanhat mainostaulut valottavat.

Halosenniemen kesänäyttelyssä on jo lunta

Onko kesävisiitti Halosenniemeen yhä tekemättä?

Ei huolta, vielä ehtii. Halosenniemen kesänäyttely Lunta ja kirsikankukkia on avoinna vielä 14. syyskuuuta asti.

Ja itse Halosenniemihän on muuten avoinna ympäri vuoden. Rouva Sana suositteleekin sinua poikkeamaan ateljeekodissa myös muina vuodenaikoina. Tunnelma niemennokassa on kuulaina syyspäivinä tai pakkupakkasilla ihan toisenlainen kuin kesäaikaan.

Rouva Sana tutustui Halosenniemen kesänäyttelyyn, kun suvi teki vasta tuloaan. Blogipäivityksen kuvat ovat siis jo muistoja syyspuoleen taittuneesta kesästä.









Halosenniemessä on taito löytää uudenlaisia näkökulmia Pekka Halosen taiteeseen. Lunta ja kirsikankukkia ei ole kesänäyttelyistä näyttävin, mutta ehdottomasti intresantti ja tunnelmaltaan pikantti, piristävä.

Uudenlaiseksi näkökulman tekee kurkistus, yllätys yllätys, Japaniin. Teema ei ole sattumanvarainen.

Kun Japani avautui länsimaille 1800-luvun puolivälissä, lukuisat Pariisissa opiskelleet taiteilijat, Pekka Halonen muun muassa, imi vaikutteita japonismiksi tituleeratusta taiteen suuntauksesta.

Lähiseudulla ei liian usein pääse katsomaan taidokkaita alkuperäisiä japanilaisia puupiirroksia! Jos ne siis kiinnostavat, vielä on muutama viikko aikaa poiketa tutustumaan.










Halosenniemen isännän töiden lisäksi esillä on teoksia muun muassa Albert Edelfeltiltä, Akseli Gallen-Kallelalta ja huomio, huomio, myös Helene Scjerfbeckiltä.

Puupiirrosten lisäksi Rouva Sanaan teki näyttelyssä vaikutuksen Eero Järnefeltin yksityiskokoelmasta saatu teos Teiko Kivan muotokuva (1927). Harvoin esillä ollut työ taiteilijan teokseksi varmasti vaatimaton, mutta puhutteleva.

















Poikkeapa katsomassa - vaikkapa tulevana viikonloppuna!

Rouva Sana löytyy nyt myös Twitteristä - tule sinäkin

Oletko Twitterissä? Rouva Sana on siellä nyt myös.

Tule mukaan Rouva Sanan seuraajaksi! Liittyminen onnistuu muun muassa tämän tekstin oikealla puolella olevan palkin ja sieltä Facebookin alta löytyvän Twitter-kuvakkeen kautta.

Twitteristä - kuten myös Rouva Sanan Facebook-sivuilta - löytyvät paitsi tiedot jokaisesta blogipäivityksestä, mutta myös kaikenlaista muuta tarinaa keskiseltä Uudeltamaalta, jotka eivät päädy blogiin asti. Liity siis joukkoon!

Jos luoja suo, Rouva Sana löytyy syksyn aikana myös Instagramista. Matka sinne asti vaatii kuitenkin hieman hienosäätöä. Tästä lisää enemmän, kun sen aika on.

Tiesitkö muuten, että voit jakaa Rouva Sanan yksittäisiä blogikirjoituksia suoraan haluamassasi sosiaalisessa mediassa? Jakaminen onnistuu jokaisen päivityksen alta löytyvän harmaan tunnistepalkin kautta.

Palkin alalaidasta löytyvien kuvakkeiden avulla saat jaetuksi haluamasi päivityksen sähköpostiisi, omaan blogiisi tai Twitterin, Facebookin, Pinterestin ja Google+-palvelun kautta.

Käytä mahdollisuuksia hyväksesi!

Vai eivätkö sosiaalisen median palvelut ole täysin vielä hallussasi? Ei hätää. Rouva Sana suosittelee sinulle Järvenpään Opiston sosiaalisen median koulutustilaisuuksia (jotka jäivät harmillisesti uupumaan ainakin osasta kotiin jaetuista opiston esitteistä...).

Yhden illan mittaiset kurssit Twitteristä, Instagamista/Pinterestistä ja Linkendinistä järjestetään Järvenpäässä tulevan syksyn aikana. Kouluttajana toimii järvenpääläinen yhteisömanageri Marja Nousiainen.

Lisätiedot kursseista löytyvät täältä.

Joku on nukkunut minun...

Keneenkään ei voi luottaa. Selkäsi kun käännät, joku ottaa varmasti paikkasi.



Kutsumaton vieras saapui kylään.





Ja nyt se on nukkunut minun aurinkotuolissani!

Äkkilähtö mukavaan

Äkkilähtö.

Sellainen tuli Rouva Sanalle eilen iltamyöhään, kun hänelle suotiin ilo ja kunnia päästä vierailemaan vasta käynnistyneillä Street Fest -festivaaleilla .

Järvenpää on saanut elokuiselle kävelykadulle muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen uuden festivaalin. Vaikka tietoa (kuten mitään muutakaan uudistusta) eivät kaikki kaupunkilaiset ole ottaneet avosylin vastaan, Rouva Sana liputtaa festivaalin puolesta.

Elävämpi kaupunkikuva on aina plussaa. 40 000 asukkaan kaupunkiin kuuluvat äänet ja tapahtumat.

Ja mikäs tapahtumassa oli eilen vieraillessa: illan päätti Pepe Willberg, jonka eilisestä ohjelmistosta osa koostui uuden Pepe & Saimaa -levyn tuotannosta.

Tutustuin Saimaaseen kesän kynnyksellä sattumalta - ja ihastuin. Eilen levyltä poimituista kappaleissa oli hiukan samaa kuin taannoin 90-luvulla Eva Dahlgrenin ja Esa-Pekka Salosen yhteistyössä Tukholman sinfoniaorkesterin kanssa: suurta, mahtipontista, taidokkaasti laulettua, soitettua ja sovitettua.

Huikeaa! Ja Järvenpäässä!

Ja hei, tapahtumahan jatkuu vielä. Jokaiselle jotakin löytyy Street Festeiltä koko loppuviikon ajan. Sunnuntaiaamupäivän starttaa lapsiperheille suunnattu ilmais(!)konsertti.

Eivätkä elokuiset menot pääty vielä tähän. Tänään perjantaina Tuusulassa Rantatien illaksi sulkee vuosittainen Taiteiden yö -tapahtuma. Tutustu sen laajaan ohjemaan linkin takaa.

Rouva Sana suosittelee Taiteiden yössä sinulle seuraavia:

Memories - Marin putiikissa Rantatien Järvenpään puoleisessa päässä esiintyvät perinteiseen tapaan kylän omat Tuomalan Pojat klo 18.30 sekä klo 20.30. Samalla neulekahvila Lentävä Lapanen pitää pihalla kahvilaa ja vinkkaa ohjeita muun muassa neulegraffien tekoon.

Tunnelmallisessa Villa Rosassa Kirkkotiellä on esillä kuvataiteilija Suvi Kivelän maalauksia. Taiteilija on läsnä tapahtumassa.

Pepe Willbergin Pepe & Saimaa-levyltä poimitun Tällä kadulla -kappaleen myötä - aurinkoista viikonloppua!



















Vielä on kesää jäljellä

Helle hellii ja aurinko paistaa.

Ja sama tilanne jatkuu alkaneen viikon ajan - ainakin jos on tämän päivän Ilta-Sanomia uskominen. Vielä on siis kesää jäljellä.

Aurinkoisista säistä pääsevät nauttimaan koululaiset, jotka lomailevat viikon ajan. Mutta kesä ei pääty päivään. Vielä iltaisin työpäivän jälkeenkin ehtii kansoittaa uimarannat ja nurmikentät.

Suomenlahti ehti täyttyä heinäkuussa paksusta sinilevämatosta ja lähellä Sipoossakin on kärsitty ongelmista uimarannalla.

Rouva Sana pohti eilen Vanhankylänniemessä, onko kulunut kesä naismuistiin ensimmäinen, jolloin Tuusulanjärvellä ei ole puhuttu käytännössä lainkaan sinilevästä?!

Nautitaan tilanteesta niin kauan kuin voidaan. Kuten uutislinkissäkin todetaan, ensi viikosta lähtien kunnon helteet ovat käytännössä oikeastaan mahdottomia. 

Meille koittaa pakostakin vähitellen syys.


Nämä tunnelmmat ovat pian muisto vain.
Kuva on Vanhankylänniemen uimarannalta Järvenpäästä,
jossa oli eilen sunnuntaina loistavat uintikelit.






























PS. Pitkästä aikaa Vanhankylänniemen uimarannalla vierailleena täytyy antaa suuri plussa sinne pystytetylle suihkulle. Rannallahan oltiin jo lähes kuin etelässä ikään. Suihku oli uimareiden ahkerassa käytössä. Palveluja täydentää myös Keski-Uudenmaan yleisurheilijoiden ylläpitämä kioski.

Samanlaiset fasiliteetit kuntalaisten käyttöön Tervanokkaan, ehdottaa Rouva Sana.

Kesäyön uni on urbaani Kauniit ja rohkeat

Järvenpään (kesä-)teatterilta on totuttu näkemään uusia, erilaisia, paikoin jopa yllättäviäkin dramaturgisia sovituksia lähes näytelmästä kuin näytelmästä, eikä linja petä kesän viimeisessä esityksessä.

Mitä sinulle sanoo William Shakespearen näytelmä Kesäyön uni (jonka tuorein käännös Matti Rossin sanoin kantaa muuten nimeä Juhannusyön unelma): hankalasti seurattavaa runomittaan taivutettua kieltä,  paatoksellisuutta, pitkään venyvää esitystä?

Huolet pois! Järvenpään kesäteatterin Kesäyön uni ei ole mitään näistä - vaikka runomittaa esityksessä toki kuuleekin ja alta kahden tunnin tarinasta ei selvitä.

Shakespearen 1500-luvun lopussa kirjoittama Kesäyön uni on teemaltaan ajaton. Se kertoo nuoresta rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta. Oman lisänsä teemaan tuovat tyttären isän näkemykset.

Ateenalaisnuoret Hermia (Linda Maria Laaksonen) ja Lysander (Teo Mattila) ovat rakastuneet ja aikovat naimisiin. Isä-Egeus (Sakari Aaltonen) on kuitenkin toista mieltä. Hän on päättänyt naittaa tyttärensä Demetriukselle (Tuukka Sundholm), joka on vaihtanut rakkaudenkohteensa lennosta Helenasta (Veera Väisänen) Hermiaan.


Nuorta rakkautta: Lysander (Teo Mattila) ja Hermia (Linda Maria Laaksonen) ovat rakastuneet toisiina
(kuva:  Carolina Front)





Aineksissa olisi jo yksin tarpeeksi, mutta tyypilliseen tapaansa Shakespeare on lisännyt juoneen sisäkkäisen tarinan. Siksi samaan aikaan läheisessä keijumetsässä käydään omaa rakkaudellista taistelua, kun keijujen kuningas Oberon (Olli Tamminen) ja hänen vaimonsa Titania (Elina Mustonen) kinaavat ottopojasta ja hänen roolistaan metsässä.

Niin, että kuulostaako tämä kaikki kuin Kauniissa ja rohkeissa konsanaan? Ei ihme. Järvenpään kesäteatterin Kesäyön uni on kuin 2000-luvun urbaani saippuasarja.

Siksi toisen näytöksen alussa on kerrattava, mitä aikaisemmin on nähty. Metsän keijut Herneenkukka (Aino Larvala), Lukinseitti (Marianne Susi), Koi (Vilma Kärkkäinen) ja Sinapinsiemen (Senna Vodzogbe) käyvät ensimmäisen näytöksen ihmissuhdekiemurat läpi kuin Juhani Tamminen lätkäkuviot ikään.

Näytelmä sisältää lukuisia hyviä oivalluksia, jolla teksti on tuotu oivallisesti tähän päivään: 3d-lasit, popcornit, tv-ruutu... Minua eniten viehättävät kuitenkin sanansa hallussa pitävät ”pissiskeijut”, jotka ovat kuin suoraan Barbie-elokuvista.

Näytelmää katsoessa tulee deja vu -tunne: olen nähnyt aavistuksen samaa ennenkin. Jos Järvenpään teatterin Viettelyksen vaunu on sinulle tuttu (suosittelen muuten lämpimästi!!, esitykset jatkuvat syksyllä), ohjaaja Kalle Tahkolahden Kesäyön uni tapailee esityksessään Samuli Reunasen Viettelyksen vaunuun luomaa urbaania sykettä ja tempoa - ei vähiten näytelmää varten sävelletyn musiikin vuoksi. Päätöstä ei voi kuitenkaan moittia: hyvää kannattaa kopioida ja jalostaa.

Kesäyön uni kärsii epätasaisista roolisuorituksista. Taidokkaat erottuvat edukseen. Olli Tammisen roolityö on yhtä vahvaa kuin Viettelyksen vaunussa. Elina Mustonen on hänen oiva parinsa.

Keijunelikon lisäksi Kesäyön unessa huomion varastaa Puck (Minna Lund); Oberonin oikea käsi, apulainen ja palvelija. Hän on ehdoton suosikkini. Lundilla on sana hallussa ja rytmi veressä – ja oivallisella tavalla pilke silmäkulmassa. Tykkään!

Puck (Minna Lund) on Oberonin (Olli Tamminen) sukkela apulainen
(kuva: Carolina Front).




Järvenpään kesäteatterin Kesäyön uni on tekijöidensä näköinen:  moderni, nykyaikaan puettu rakkaustarina keskiuusmaalaisille nuorille. Se on ehdottomasti arvo sinänsä.


Järvenpään kesäteatterin Kesäyön unta esitetään Vanhankylänniemessä kartanon kupeessa. Esityksiä on 31.8. asti.