Vieraalla maalla on toiseuden metafora

Jos nyt joku vielä epäilee, sanottakoon heti tässä kärkeen: Keravan taidemuseo Sinkka on sinnitellyt tiensä vaikeuksien kautta voittoon.

Johtopäätöksen voi vetää kuraattori ja kriitikko Veikko Halmetojan syyskuisesta lausahduksesta taidemuseossa. Halmetoja sanoo olevansa Sinkasta positiivisesti yllättynyt.

- Sinkka on kiinnostava, hauska museotila. joka soveltuu hyvin nykytaiteen esittämiseen.

Niin, että se siitä!

Halmetojan käsialaa on Sinkassa parhaillaan esillä oleva Kalle Hammin näyttely Vieraalla maalla. Halmetoja korostaa näyttelyssä erityisesti Hammin taitoja piirtäjänä.

- Hammilla on poikkeuksellisen vahva esteettinen taito yhdistää töissään niin dokumentarismia, sosiologista tutkimusta kuin journalismiakin. Teoksissa on vahvaa emootiota, joka koskettaa.

Yhteenveto on helppo allekirjoittaa. Rouva Sana ei ole ollut nykytaiteilijan näyttelyssä pitkään aikaan yhtä haltioitunut kuin Sinkassa.

Näyttely on metaforia tulvillaan, ja sekös Rouva Sanaa kiehtoo. Jo näyttelyn nimi Vieraalla maalla on sellainen. Teemoina ovat ulkopuolisuuden kokemukset, toiseuden tunteet, tapamme lokeroida ja määritellä ennakolta lähimmäisiämme.

Hammin keinot tutustuttaa katsojat teemoihinsa ovat joko viehkoja tai roiseja, teoksista riippuen. Kolmiosaisessa puutarha-aiheisessa teoksessa Hamm rinnastaa maahanmuuttajat kasveihin.

Sen ensimmäisessä osassa puutarhassa kukkivat maahanmuuttaneet kasvit. Toinen osa koostuu salakuljetetuista eli paperittomista kasveista. Kolmannessa osassa haitallisista vieraslajeista halutaan päästä eroon - keinolla milla hyvänsä. Silti kasvien maaima on kaunis, levollinenkin.

Yhtä helpolla Hamm ei päästä katsojaa esimerkiksi Fall of Man - tai Meeting the Unknow -teossarjoilla, jotka haastavat katsomaan syvemmälle.

Yksi asia on selvä: näyttely vahvistaa Halmetojan kiteytyksen siitä, että Hamm on taidokas piirtäjä. Olivatpa katsojat näyttelyn teemoista sitten mitä tahansa, nuoret, innokkaat piirtäjät ansaitsisivat päästä ehdottomasti näkemään ja kokemaan Hammin teokset.

Tämä näyttely jos jokin on ehdottomasti teini-ikäisten kuvataidekoululaisten must-käyntikohde.


Veikko Halmetoja (oik). on kuratoinut Kalle Hammin Vieraalla maalla -näyttelyn.
Takana näkyy osa mittavasta Fall of Man -teossarjasta.

Home Delivery -teossarja on piirretty pizzalaatikoiden kansiin.

Meeting the Unknow -teossarja on lainattu useista eri kokoelmista Sinkkaan.

- Tsirp, tsirp laulavat häkkeihin teljetyt linnut Sans toit ni loi -teossarjassa,
jonka Hamm on toteuttanyt yhteistyössä kuvataiteilija Dzamil Kamangerin kanssa.


















Vieraalla maalla -näyttelyyn liittyy myös ympäri Keravaa levittäytynyt Kuuleeko Kerava? -yhteisötaidepojekti. Se on niin mittava, että Rouva Sana tekee siitä kokonaan oman blogipäivityksensä.

Pysyhän taajuudella!

Kalle Hamm - Vieraalla maalla on avoinna Sinkassa 2.11. asti. 

Hyvän arkielämisen eväät: kohtuus kaikessa

Ei, Rouva Sana ei ole unohtanut viime viikolla lausumaansa lupausta.

Viime lauantaina Nasta fiilis -messuilla Järvenpäässä vierailleen ravintotieteilijä Patrik Borgin luento oli siinä määrin mielenkiintoinen, että lupailin siitä omaa blogipäivitystä. Se tulee nyt tässä.

Kun julkisuudessa keskustellaan syömisestä, ravinnosta tai laihduttamisesta Borg kutsutaan usein hätiin. Luennon jälkeen Rouva Sana ei ihmettele yhtään miksi.

Harvoin näkee (tai kuulee) yhtä suorapuheista ja selväsanaista, sanalla sanoen maalaisjärjen omaavaa syömisestä puhuvaa asiantuntijaa. Borg haastaa paitsi kuuntelijat, mutta laittaa likoon myös itsensä.

Messuluennon aiheena oli mikäs muu kuin hyvän arkielämisen eväät eli miten syöt ja voit paremmin.

Borgin mukaan muutoksessa - jos sellaista siis haikailet - avainasioita ovat, se, mitä tavoittelet ja oletko valmis sitoutumaan siihen. Borg painottaa sanaa "pitkäaikaisesti".

- Jos et pysty sitoutumaan elämänmuutokseesi seuraavan kolmen, viiden vuoden ajaksi, unohda se kokonaan, toteaa Borg suoraan.

Pahinta, mitä ihmiset voivat laihduttaessaan ravintotieteilijän mukaan nimittäin tehdä on jojoilu: muutetaan elämää hetkeksi, palataan entiseen ja ihmetellään, kun jo saavutetut tulokset karisevat samantien.

Suurin elämänmuutoksen, yleensä laihduttamisen, este on projektiluontoisuus ja mustavalkoinen, tiukan puritaaninen suhtautuminen itselleen otettuun tehtävään. Kielletään itseltä kaikki ja harrastetaan itseruoskintaa jokaisen "hairahduksen" kohdalla.

Eli ajatus siitä, mikä on normaalia tai kohtuullista, unohdetaan - tietoisesti.

- Älä tee mitään sellaista, mitä et tekisi viiden vuoden kuluttua, Borg painottaa jälleen.

Hänen mukaansa elämäntapamuutoksissa on vain yksi vaihtoehto: muuttaa elämää pysyvästi.

Borg kuitenkin oivallisesti korostaa, että kyse ei ole kuitenkaan tylsästä, ilottomasta, kuivasta tai mauttomastakaan elämästä. Ruoan tulee olla oikeasti hyvää.

Hän viittaa jälleen yleiseen mustavalkoiseen ajatteluun, jonka mukaan asioista tehdään itse itselleen liian hankalia.

- Elämäntapamuutokseen ei sovi sanonta "No pain, no game". Ohjeeni on, älä suostu tekemään syömisestä ikävää! Borg kuuluttaa.

Borgin mukaan suomalaisten tulee saada syödä pakottomasti, ilman itsesyytöksiä. Pysyvät elämäntapamuutokset syntyvät ilon kautta.

- Tiedetään, että kun ihmiset syövät huonolla omalla tunnolla, he syövät poikkeuksetta liikaa.

Tärkeimpänä asiana painonhallinnassa Borg pitää ateriarytmiä. Muuta tärkeämpää ei hänen mielestään ole,

Borg painottaa, että rytmi on yksilöllinen. Vaikka esimerkiksi aamiaisen merkitys on tärkeä, joku saattaa pärjätä ilman sitä.

Oman ateriarytmin oikeellisuus on helppo tarkistaa. Borgin mukaan jos koet yhden viikon aikana useampia kertoja voimakasta näläntunnetta, rytmi on pielessä.

Kun rytmi pettää, näläntunteen paikkaa helposti väärin: illlat kuluvat lähes poikkeuksetta jääkaapilla.

- Hyvin usein ateriarytmi pettää aamunpalan ja lounaan vuoksi. Kun ne ovat liian kevyitä, syöminen jää ja painottuu iltaan.

Yhtä tärkeänä Borg pitää sitä, että ruokaa syödään tarpeeksi. Kun ateriarytmi on kunnossa ja ateriat ovat ravintoarvoiltaan laadukkaita, ei ylensyömisestä ole vaaraa.

Millainen hyvä ateriarytmi sitten on?

Borgin mukaan suurimmalla osalla suunnilleen tällainen: laadukas, kunnollinen aamupala; runsas lounas, josta kolmasosa on kasviksia; välipala; päivällinen, josta kolmasosa on jälleen kasviksia; iltapala.

Elämäntapamuutosta tehdessä Borgin mukaan kolme, kohtuullisen yksinkertaista, asiaa ovat ylitse muiden - tässä järjestyksessä:

1) kasvisten määrän lisääminen puoleen kiloon päivässä
2) rasvan laadun muuttaminen tyydyttymättömiin eli pehmeisiin rasvoihin
3) liikunta

Luennon lopussa Borg pudottaa kuulijoilleen havainnollisen faktapommin. Hän kiittää suomalaisia, jotka ovat tehneet todella hyvää työtä kasvisten osuuden lisäämisessä päivittäisessä ruokavaliossa.

- 30 vuoden aikana suomalaiset ovat kolminkertaistaneet kasvisten määrän käytön. Mutta - maailmanlaajuisesti verrattuna tällä saavutuksella olemme kivunneet jumbosijalta toiseksi viimeiselle sijalle.

Jotain tarttis varmaan yhä tehdä.

Patrik Borg kirjoittaa ravintoasioihin ja elämäntapamuutoksiin liittyvää blogia nimellä Pöperöproffa. Käy kurkkaamassa! Blogilla on myös omat Facebook-sivut. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin: iloista ja rentouttavaa viikonloppua!


Ravintotieteilijä, Pöperöproffa, Patrik Borg vieraili viime viikolla Nasta fiilis -messuilla Järvenpäässä.
Eloisa ja suorasananainen puhe syömisestä kirvoitti messuyleisön myös kysymyksiin.























Onni on oppia uutta

Oppia ikä kaikki - vai miten sanonta nyt menikään.

Rouva Sana halusi tulla sanomaan sinulle hei, ja kertoa, että hän on innostunut. Vietin nimittäin koko eilisen illan (vuosiin) opiskellen uusia asioita.

Varoituksen sana: lapsenomainen innostus koulun penkillä - tai no, ainakin kurssimonisteiden äärellä - istumiseen saattaa aiheuttaa ilonsekaista hihkuntaa, ja hehkua lähiviikkoina ulospäin.

Ai, että mitä ne monisteet sisältävät? No, verkkoviestintää ja sosiaalisen median hyödyntämistä.

Tietysti :).








Pysäköintialueiden tunarit - ja muita suuttumuksen aiheita

Nyt on Rouva Sana hyvin, hyvin vihainen. Turha on kieltää - joskus vieraat ihmiset voivat nostattaa suuttumuksen, lähes pyhän raivon pintaan.

Rouva Sanan kiukun kohteena ovat ahtaat parkkiruudut ja välinpitämättömät, suorastaan omahyväiset ihmiset.

Onko yhdistelmä sinulle tuttu? Aavistatko jo kiukkuni aiheen?

Jos haluaisi, aiheesta voisi suuttua lähes päivittäin, kuten alkuviikon kokemukset osoittavat.

Maanantai-iltana Järvenpäässä liikuntakeskus Piirosen pysäköintialueella Rouva Sana sai tehdä hengityksen pidättämisen Suomen ennätyksen yrittäessä sulloutua joogatunnin päätteeksi autoon.

Miksi? Koska viereen myöhemmin pysäköinyt autoilija tuntui arvostavan vain sitä, että hän itse pääsee autostaan ulos.

Eilen tiistaina hotellli Rivolin pysäköintipaikalla Järvenpäässä Rouva Sana tiiraili jo autoon hypätessään, että kas vain, omituisen ahtaaseen koloon on viereinen autoilija pysäköinyt (sanomattakin on tietysti selvää, että puolet pysäkointialueesta loisti samaan aikaan tyhjyyttään).

Rouva Sana siis pähkäili, että ni-in, kuinkahan kukaan kuljettaja voi päästä autostaan ulos noin ahtaassa välissä kolhimatta muita?

No, kotona selvisi, että eipä hän ollutkaan. Rouva Sanan auton oikeanpuoleisessa etuovessa hohti viiltavä, punainen naarmu ja lommo.

Rouva Sanan tapauksessa kiukun aiheena ei ole huoli auton kohtalosta, ehei, Rehellisesti sanoen on onni ja ilo omistaa niin vanha auto, että pienet kolhut tekevät siitä vain persoonallisen.

Kyse on pikemminkin periaatteesta. Millainen ihminen on niin omahyväinen ja välinpitämätön, että hän ei kunnioita toisen omaisuutta?

Kuka pitää omia kiireitään niin arvokkaina ja tärkeinä, että matkalla ulos autosta ei huomaa ja arvosta viereen pysäköityä ajoneuvoa - olipa se sitten millainen kottero tahansa.

Vai mitä mieltä sinä olet? Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia pysäköintialueiden tunareista?
'
Huomio, punaisen henkilöauton kuljettaja! Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä ja tunnustat kolhineesi Rouva Sanan mustaa menopeliä Järvenpäässä tiistaina, vähintä mitä voit korvaukseksi tehdä: käypä kommentoimassa Rouva Sanan edellistä blogipäivitystä.

Kiitos!

Katosiko viestisi bittitaivaaseen - anna palautetta

Jälleen ollaan maanantaissa. Olihan sinulla levollinen, rentouttava viikonloppu?

Rouva Sana lainaa viikon alkajaisiksi hyvänolonmessujen jälkimainingeissa mietelauseen järvenpääläisen Ilontuulen Facebook-sivuilta:



Onnellisuudelle
"kyllä" sanominen
tarkoittaa opettelemista sanomaan "ei"
asioille ja ihmisille,
jotka kuluttavat sinut loppuun.

- Thema Davis


Rouva Sana on saanut viimeisten viikkojen aikana palautetta blogikommentoinnista - ja erityisesti siitä, että kommentit eivät ole saapuneet perille. Nasta fiilis -messuihin liittyvässä blogiarvonnassa moni vastaaja oli nähnyt vastauksensa katoavan bittitaivaaseen. 

Jos näin on käynyt, Rouva Sana on hyvin, hyvin surullinen: bittisfääreissä kommentit eivät lämmitä kenenkään mieltä.

Jos olet kokenut vastaavaa - tai kommenttisi on muutoin jäänyt ilmestymättä - olethan yhteydessä Rouva Sanaan. Voit jättää palautetta myös joko Facebook-sivujen kautta tai lähettää sähköpostia osoitteella rouva.sana@gmail.com. 

Kaikki palautteesi on arvokasta!

Nyrkkisääntönä kommentoimisesta sen verran, että Rouva Sana ei sensuroi, ennakkomoderoi tai jätä kommentteja ja vastauksia muutoinkaan julkaisematta - päinvastoin: jokainen kommentti tulee näkyviin välittömästi ilman ennakkolukemista.

Voit kommentoida, kertoa mielipiteesi ja ajatuksesi, ehdottaa uusia aiheita - tai vaikkapa osallistua kilpailuun. 

Jos et halua tehdä tätä omalla tai esimerkiksi blogisi nimellä, voit esiintyä nimettömänä. Vaihtoehdon pääset valitsemaan "Lähetä kommentti" -laatikon alalaidasta löytyvästä "Kommentti nimellä" -tiputusvalikosta.

Huomaathan, että ennen kommenttisi julkaisemista ohjelma pyytää sinua kirjoittamaan antamansa numero-kirjain-koodin. Tällä toimenpiteellä ohjelma erottaa aidot, elävät henkilöt mahdollisista automaattisista robotti- (eli roskaposti-)vastaajista.

Joskus koodi on vaikeasti tulkittava. Jos näin on, voit pyytää ohjelmalta uuden koodin yhdellä hiirenklikkauksella (tai kolmannen tai neljännen...). Koodin on täsmättävä: jos niin ei tapahdu, viesti voi kadota taivaan tuuliin.

Ollaanhan yhteyksissä!

Tunnelmapaloja Nasta fiilis -messuilta

Hyvinvointi ei tarkoita suomalaisille enää vain hyvää kuntoa, terveellistä ruokavaliota ja ulkonäön vaalimista. Tämä jos jokin kävi selväksi tänään lauantaina Nasta fiilis -hyvinvointimessuilla Järvenpäässä.

Järvenpääläisestä Kauneushuone Rillasta vahvistetaan, että asiakkaat kaipaavat kauneudenhoidon oheen jotain syvällisempää: fyysisen kunnon ja ulkonäön ylläpitämisen lisäksi suomalaiset haluavat vaalia nyt myös henkistä hyvinvointiaan. Kauneushuone Rilla vastaa asiakkaiden huutoon ja tarjoaa muun muassa itsensä kehittämiskursseja.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostaa myös messujen muodossa. Olipa kyse sitten vaikkapa kuntosalista tai liikuntaklubista, vaatteista, hampaiden hyvinvoinnista, lemmikeistä, leivonnasta, aikakauslehdistä tai neulomisesta, näytteilleasettajat vetivät päivän aikana puoleensa koko joukon kiinnostuneita messukävijöitä - osaan joutui jopa jonottamaan.

Ohessa muutamia tunnelmapaloja Rouva Sanan matkasta halki Nasta fiilis -messujen.


Falltexin muotinäytöksen koreografiasta vastasi McDanze Järvenpää.
Mukana oli myös tulevia jalkopallotähtien alkuja Kellokoskelta

Ilmaiset testausmahdollisuudet kiinnostivat: Wellstar Byas -laitteilla hoidettiin messukävijöiden kasvoja.

Joogastudio Padman patsas hengitti levollisesti.
Halimisen ja rutistelun tarpeeseen..

Käsityöt, jos jotkin, tuovat henkistä hyvää oloa.
Lentävän lapasen Taina Schildt virkkasi ja jutteli samaan aikaan messukävijöiden kanssa.


Elävää musiikkia ei voita koskaan mikään.



Herkkuja ja hyvää oloa purkeissa.

Naisten liikuntakeskuksen LadyLinen virkeät punapäät nostattivat messuilla hauskan ja hyväntuulisen fiiliksen.


Rouva Sana tietää ainakin  nyt, mistä hän löytää syksyn aikana hyvän olon.




















Nasta fiilis -messuilla luennoivat myös sisustusarkkitehti Marko Paananen ja ravintotieteilijä Patrik Borg, joista jälkimmäisen  mielenkiintoisesta ja mukaansatempaavasta luennosta lisää Rouva Sanan blogissa ensi viikolla.

Pysy mukana!



Haaveile, tee ja muistele

Onko sinulle tuttu Saku Tuomisen teos Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä (Paasilinna, 2013)?

Kirjan liepeessä Divaani-lehden toimituspäällikkö Anna Vartiainen toteaa, että hyvän elämän selvittäminen ei ole ihan pieni pala kakkua. Se on Rouva Sanan mielestä oivallisesti kiteytetty - niin elämää yleensä kuin teosta ja sen teemaakin koskien.

Kirjan kirjoittamisen lähtökohtana lienee ollut pohdinta, jota Tuominen käy myös teoksen ensisivuilla. Lapsena meille jokaiselle kaikki on mahdollista: elämällä ei ole rajoja - tai jos on, ne on tehty rikottaviksi - ja unelmat ovat kaikki sallittuja.

Mutta mitä ihmettä tapahtuu, kun me vartumme leikkivästä lapsesta teiniksi ja opinnot päätökseen saaneiksi aikuisiksi?

Hyvä kysymys.

Tuomisen mukaan meissä jokaisessa on enemmän kuin mitä meistä näkyy päällepäin. Sen perusteella joku onnistuu aina jossakin: "Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tekevät asioita, joita useimmat eivät aluksi uskoneet mahdollisiksi."

Unelmien toteuttamisen esteeksi nousee usein kaverukset Sitku ja Mutku - meidän jokainen aikuisen yltiöjärkevyys. "Kun sanomme, että se ja se ei tunnu järkevältä, onko se itse asiassa tapa olla sanomatta, että sen saavuttaminen tuntuu ihan mahdolliselta, mutta aika työläältä ja jopa pelottavalta.", Tuominen pohtii kirjassaan.

Niinpä. Mikä sitten neuvoksi?

Tuomisen teesit koostuvat kolmesta osa-alueesta: menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta - haaveilun, tekemisen ja muistelemisen tasapainosta.

Tämän hetken onni muodostuu menneen muistoista ja tulevan odotuksista - ja sen tosiasian hyväksymisestä, että elämä ei ole koskaan tasapainossa.

On kokeiltava, havainnoitava ja opittava. Ja jatkettava jälleen matkaa.

"Hyvä elämä ei ole helppo elämä", muistuttaa Tuominen. Mutta se on ainakin huolella eletty.































PS. Saku Tuomisen Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä -teosta on saatavilla keskisen Uudenmaan kirjastoista. Rouva Sana suosittelee!

P.S. II Hyvän elämän ja arjen vinkkejä sinulle jakaa myös Nasta fiilis -hyvinvointimessut ensi lauantaina Järvenpää-talossa. Ehkä tapaamme siellä?

Saunan ja kirjan voimalla hyvinvointimessuille

Toivottavasti ehdit ladata kauniin viikonlopun aikana akkujasi ja ottaa henkilökohtaiset hyvinvointivinkkisi hyvään käyttöön, sillä... hip hei, on maanantai jälleen: uusi viikko ja uudet kujeet.

Rouva Sanan lukijoiden sanainen arkku aukesi hyvinvointiin liittyvässä blogiarvonnassa verkkaisesti. Mahtavaa oli kuitenkin huomata, että hyvinvointi aiheena on kiinnostava: viime viikolla julkaistut jutut kuuluvat Rouva Sanan eniten luetuimpien blogipäivitysten joukkoon. Kiitos siitä sinulle!

Viime viikolla Nasta fiilis -hyvinvointimessujen järjestäjät lupasivat tarjota kolmelle hyvinvointivinkkinsä jakaneelle lukijalle kahden hengen vapaan pääsyn tapahtumaan. Messut järjestetään ensi lauantaina Järvenpää-talossa.

Vastaaminen todellakin kannatti: ilmaisen sisäänpääsyn ystävänsa kanssa messuille saavat kaikki oman hyvinvointivinkkinsä jakaneet.

Mielenkiintoista kaikissa vastauksissa on, että ne ovat hyvin yksinkertaisia. Vastaajat kertoivat nauttivansa niin saunasta ja sen jälkeisestä tunnelmoinnista kuin kirjan ääreen asettumisesta.

Sinä onnekas - ota yhteyttä sähköpostitse messujärjestäjään (minja.tuominen@elisanet.fi) ja ilmoita yhteystietosi. Pääsylippusi Nasta fiilis -messuille saat vielä kuluvan viikon aikana postitse.

Teille ja meille muille: energistä viikkoa!






Vain rouva ja hiljaisuus

Hyvän olon aikaansaamisen ei tarvitse maksaa - onneksi.

Vaikka Rouva Sana ei tunnustaudukaan varsinaiseksi aamuihmiseksi, monet hyvänolontunteet liittyvät siihen hetkeen, kun saa kammettua itsensä sängystä ylös ennen muun maailman heräämistä.

Viikonloppujen parhaimmistoa ovat varhaiset lauantai- tai sunnuntaiaamut, jolloin koko talo on vielä hiljainen.

Saa rauhassa keittää aamukahvit, katsella ikkunasta ulos ja seurata luonnon heräämistä, ja käpertyä kaiken tämän jälkeen kirja kainalossa sohvalle eli yksinkertaisesti vain lukea aamun varhaiset tunnit kaikessa rauhassa.

Paras startti viikonloppuun liittyy myös aamuihin, ja Rouva Sana jakaa reseptin nyt sinulle.

Jos työtilanne suo nouse joko jo perjantaina, mutta ehdottomasti viimeistään lauantaina varhain aamulla ylös, syö kevyt aamupala, laita lenkkarit jalkaan ja lähde ulos lenkille: kävellen tai juosten.

Miksi? Aamulla aistit ovat virkeimmillään eikä maailma ympärillä elämöi. Lintujen äänet ja luonnon tuoksut erottuvat aivan toisenlaisina kuin kuusi tuntia myöhemmin.

Tunnin lenkin jälkeen venyttele ja mene lämpimään suihkuun. Naisilla aamun kruunaa uusi kynsilakka.

Voilá. Olo on kuin uudestisyntyneellä. Viikonloppu ei voisi alkaa enää paremmin.

Kokeilepa. Rentouttavaa viikonvaihdetta!

Rouva Sana tallensi usvaisia tunnelmia lenkillään viime syksynä Ristinummella Järvenpäässä.



PS. Muistathan myös blogiarvonnan. Onnekkaimmat hyvinvointivinkkien valottajat pääsevät haistelemaan uusia hyvinvoinnin tuulia ensi viikon lauantaina Nasta fiilis -messuille.

Vielä ehdit. Aikaa on sunnuntai-iltaan saakka. Osallistua voit täällä.







Mikä saa aikaan nastan fiiliksen?

Millainen ihminen sinä olet: nautitko helteisestä kesäsäästä vai auringon kypsyttämän viljapellon tuoksusta ja vuoden ensimmäisestä kuurasta?

Rehkitkö itsesi hikeen lenkkipolulla ja kuntosalilla vai nautitko eniten meditatiivisista joogaharjoituksista?

Nostattavatko sinulle hyvän mielen ystävät ja musiikki, kauan kaivattu kirja vai punainen huulipuna ja uudet kengät?

Jaa oma hyvänolonvinkkisi! Kerro ja kommentoi, mikä tuottaa sinulle nastan fiiliksen.

Rouva Sana järjestää yhteistyössä Järvenpäässä pidettävien Nasta fiilis –hyvinvointimessujen kanssa kilpailun. Kaikkien vinkkinsä jakaneiden kesken arvotaan kolme onnekasta, jotka voittavat itselleen ja ystävälleen messuliput. 







Nasta fiilis -messut järjestetään lauantaina 20. syyskuuta Järvenpää-talossa. Neljättä kertaa pidettävän tapahtuman teemana on kokonaisvaltainen hyvinvointi unohtamatta muun muassa terveyttä, kauneutta, muotia, liikuntaa, henkistä hyvinvointia ja oman elämän hallintaa.

Pääluennoitsijoina messuilla nähdään televisiosta tuttu sisustusarkkitehti Marko Paananen sekä Raakel Lignellin sparraajanakin toiminut ravintoasiantuntija Patrik Borg.

Vinkkaa hyvinvointivinkkisi lukijoiden iloksi ja osallistu samalla kilpailuun! Aikaa sinulla on sunnuntai-iltaan 14. syyskuuta asti. 

Arvonta suoritetaan maanantaina 15. syyskuuta. 


Joskus hyvään oloon riittää kuppi kuumaa teetä, vähän suklaata ja hyvä kirja.




Tää menee sulle (teini) ja sun suvulle

Tää menee sulle ja sulle ja sulle: jokaiselle +- 15-vuotiaalle ja sen suvulle 

(mukaelma Kuningasidean kappaleesta: Enemmän duuoo kuin sooloo)


”Ei sinä iltana pitänyt käydä niin. Sen piti olla ihan tavallinen perjantai-ilta. Niin ku yleensä.

Tai no, jos oon ihan rehellinen, hiukan parempi. Ilmassa oli odotuksen tunnelmaa. Sää oli samanlainen kuin tänään: aurinkoinen ja lämmin, vaikka oli jo syksy.

Meitä oli tarkoitus olla hetken kuluttua koolla tavanomaista suurempi joukko. Meidän piti tehdä jotain kivaa. Jotain, joka särkisi uneliaan pikkukylän tunnelman.

Juuri sen sellaisen, josta Jukka Poika laulaa Älä tyri nyt –biisissä: Pystymetsää ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalanpelkoo. Täällä taivas roikkuu uhkaavana päittemme yllä.

Sillä millaisena muuna 15-vuotias voi pitää pienen maalaiskunnan vielä pienempää maalaiskylää, kyllähän sä tiedät. Jukka Pojan sanoin: se mesta ei ollut meidän kokonen. Tunnelman särkemistä, sitä mä ja mun ystäväjoukko kaivattiin.

Sitä ennen mä, ja sanotaan tässä tarinassa, Vikku päätettiin lähteä liikenteeseen. Se tarkoitti mopoilemista. Vikku ajoi ja mä istuin kyydissä. Aina. Koska me oltiin parhaat ystävät.

Ei se risteys meille mikään vieras ollu. Me oltiin ajettu siitä satoja kertoja. Koskaan ei mistään ollu tullu ketään. Miksi olis, mehän asuttiin pienessä tuppukylässä, jossa päivän vilkkain hetki oli, kun postiauto ajoi raitin halki.

Kyllä me liikennesäännöt muistettiin - niin, vaikka tiedettiinkin, että toista ei saisi kyysätä mopolla ja ei ilman kypärää ei nyt ainakaan.

Väistää ja katsoa piti. Ja niin me katsottiinkin. Eka oikealle, sitte vasemmalle ja taas oik... No, sitte se sillä kertaa rysähti. Jostain tuli auto ja se ajoi risteyksessä meidän päälle.

Mun eka muistikuva oli, kun mä heräsin keskellä tietä. Mä tunsin, että mun korvasta valui jotain. Kipu koko kropassa oli tähtitieteellinen. En pystynyt liikkumaan.

Nostin päätä ja huomasin, että Vikku makasi kaukana, keskellä tietä sekin. Ajattelin, että mun täytyy huutaa sille: kysyä, miten sille kävi. Sitte mä tajusin, että ei mun kannata. Ei se kuitenkaan kuule.

Sillä oli kypärä päässä. Mulla ei.

Pian paikalle tuli ohikulkijoita. Joku yritti auttaa meitä, toinen hälytti ambulanssin, ja kolmas lähti hakemaan meidän vanhempia. Mietin, että toivottavasti isä ja äiti eivät suutu. Tästä ei ollu koskaan sovittu. Päinvastoin.

Oikeastaan, jos ihan tarkkaan muistelen, isä oli kieltänyt mua ajamasta mopolla. Mutta mä en ollu totellu. Mä olin pitänyt isää tyyppinä, joka ei tiedä mistään mitään.

Mä muistan vieläkin aika ajoin ambulanssin äänen kuullessani, miltä matka Töölön sairaalaan piipaat päällä tuntui. Jos multa kysytään, oisin voinu olla tuona hetkenä muuallakin. Mun uudet farkutkin oli riekaleina, asfaltin ja ambulanssihenkilökunnan auki repimät. Ne niistä sitte.

Isä ja äiti tulivat sairaalaan.Ne yritti hymyillä mulle ja mä hymyilin takaisin, vaikka olo oli kuin jyrän alle jääneellä. ”Ei hätää porukat, ehkä maanantaina ei mennä ihan vielä kouluun, mutta muuten kaikki on ookoo”, halusin sanoa, mutta suu ei juuri silloin sanoja totellut.

Eihän mikään lopulta ookoo ollu. Mä esitin vaan.

Mä olin sairaalassa lopulta reilun kuukauden. Kun mä kotiuduin, mulla oli yhä kävelysauva ja ulkoinen rautatuki kädessä. Kouluun pääsin noin kahden kuukauden kuluttua tapahtuneesta, mutta kuntouttaminen ja tervehtyminen kesti ainakin vuoden.

Ystävälleni Vikelle ei käynyt yhtä hyvin. Mun tärkein ohjelmanumero sairaalassa oli, kun mä kävin katsomassa sitä teho-osastolla.Vikke ei puhunu mulle mitään. Se oli monta viikkoa tajuttomana. Kun se heräs, se ei ollu enää sama. Sen hymy oli hävinny jonnekin.

Jo silloin mietin, että tasan ei käy elämässä onnenlahjat.

No, miks mä kerron tän kaikki?

Siks, että mä näin viime viikolla Järvenpään keskustassa mopolla kaatuneen tytön. Se oli loukannu itsensä ja ambulanssia odotellessa poliisit auttoivat sitä. Se makas maassa omituisessa sykkyrässä, kypärän alta pilkotti pitkät hiukset ja mopo oli tiellä kaatuneena.

Tyttö näytti ihan multa. Tai siis mä kuvittelen, et mä olin oman kolarin aikaan ihan saman näkönen. Mulle tuli tosi surullinen olo.

----

Ja siksi, että edellä kertomasta onnettomuudestani tulee tänään illalla kuluneeksi tasan 30 vuotta. Muistan tapahtumat yhä hyvin, tietoisen hyvin.

Tänään olen myös vanhempi. Olen huolissani omista ja muiden lapsista yhtä paljon kuin omat vanhempani olivat aikanaan huolissaan – siis ne samat, jotka eivät ymmärtäneet mistään mitään.

Tietokirjailija Kaija Maria Junkkari totesi viime viikolla televisiossa, kuinka elämä on suora lähetys. Se on hienosti sanottu.

Elämästä pitää nauttia ja tehdä mukavia asioita, mutta maailma on muuttunut. Edes oma silloinen tuppukotikyläni ei ole enää yhtä hiljainen ja autio kuin kolme vuosikymmentä sitten, Keski-Uudestamaasta puhumattakaan.

Pitää elää ja olla rohkea, mutta ei tyhmänrohkea. Ei edes silloin, kun on ”Taas perinteinen perjantai-ilta, rallit äänet kaikuu kaupungilta. Frendi kysyy sua mukaan säätämään…” niin kuin Jukka Poika laulaa.

Sillä kaikille nuorille ei käy yhtä hyvin kuin minulle. Elämää on edessä myös mopokauden jälkeenkin.

Uskothan?”
Eivät kaikki tällaisia arpia halua. Rouva Sanalle ne ovat nyt muisto eletystä elämästä.

Ei helppokäyttöistä mutta ah niin hyvännäköistä

Alkuun varoituksen sana: tämä blogipäivitys on pelkää huttua ja hekundaa ja menee yksinomaan turhamaisuuden puolelle. Se ehkä näin alkavan viikonlopun kunniaksi kuitenkin sallitaan.

Ken ei aiheesta nauti, saapi sulkea silmänsä ja koukata nyt toiselle verkkosivulle. Heille Rouva Sana toivottaa hyvää viikonloppua jo tässä vaiheessa.

Mutta te muut lukijat.... Aloitetaan:

Oletko sinä tullut joskus ostaneeksi ja huom! myös käyttäneeksi, siis pitäneesi yllä jotain ihan vain turhamaisuuden vuoksi? Siksi, että se on kaunista ja kivaa, ja no, koska muillakin ehkä on?

Auts! Osui ja upposi.

Rouva Sana koki myötämielisyyden tunteita lukiessaan uusinta Costume-lehteä ja sen artikkelia Olemmeko muotimasokisteja?

Kaikki Rouva Sanan tuntevat tietävät, että sana muoti ei ole todellakaan todenmukainen termi kuvaamaan sanoilla elävän pukeutumista, mutta keski-ikäistyvällä äidillä(kin) on joskus heikot hetkensä.

Varsinkin kun teini-ikää lähestyvä tytär muistuttaa aika ajoin äidin pukeutumisesta tai kyselee kauniisti, miksi vain ne toisenlaiset äidit osaavat käyttää kauniita vaatteita.

Siispä Rouva Sana taannoin otti ja meni ostamaan elämänsä ensimmäiset korkokengät. Kyllä, siis kengät, joissa on piiiitkä korko.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Juuri kuten toimittaja Johanna Rämö Costumessa julkaistussa artikkelissaan kuvaa. Hänellä pitkä ilta kahdentoista sentin piikkikoroissa oli torpannut varpaiden ääreisverenkierron. Millä seurauksella? Sillä, että pikkuvarvas oli kolmionmuotoinen ja siinä ei ollut tuntoa viikkoon.

Kokemuksen rintaäänellä Rouva Sana nyökkää ja hymyilee: tuttua, tuttua.

Kaupat ovat terveyssandaaleita pullollaan ja ne ovat jopa juuri nyt in. Rämö pohtii artikkelissaan, miksi hän silti valitsee kipua aiheuttavat kengät.

Siksi, että "Mitä enemmän on valmis kärsimään tyylinsä vuoksi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kadulla ei kävele vastaan täysin toista samanlaista."

Niinkö?

Pian Rämö kuitenkin myöntää, että ei asia niin ole. "Me kivunkestävät tyyliniekat tunnumme hyväksyneen sen, että muodin ei kuulukaan olla helppokäyttöistä vaan ensisijaisesti hyvännäköistä."

Niin - ei todellakaan helppokäyttöistä: ykden kerran huvi tiesi viikon kärsimystä ja piinaa.

Mutta ovat ne vaan pahuksen nastat korkokengät.



The Korkokengät.


Rentouttavaa viikonloppua!

Jotain tuttua ja paljon perinteistä

Jos pidät kultakauden ajan taiteesta ja jos muun muassa Halosen, Gallen-Kallelan JA Järnefeltin ja Soldan-Brofeldtin teokset ovat sinun juttusi, tämän upeammaksi ei taidenäyttely voi makuusi enää tulla.

Kyllä kyllä, Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt valuvat pian monilta silmistä ja korvista ulos, mutta suotakoon huomio silti vielä hetkeksi heille näin 150-vuotisjuhlavuoden jälkimainingeissa.

Sillä on Järvenpään taidemuseon Meidän Eero ja Venny kerta kaikkisen hulppea näyttely.

Rouva Sanaa näyttelyssä viehättää ennen kaikkea lähtökohta: painavan sanansa ovat saaneet tällä kertaa sanoa museon käyttäjät. Jopa näyttelyn alateemat ovat valikoituneet yleisön palautteen myötä. Upeaa yhteisöllisyyden vaalimista taidemuseolta!

Meidän Eero ja Venny - yleisön suosikit -näyttely perustuu museon omiin kokoelmiin, joista yleisöllä oli keväällä mahdollisuus valita haluamansa teokset. Esillä on kaikkiaan noin 120 työtä.

Konsepti on ollut toimiva. Museoindententti Hanna Nikanderin mukaan näyttely on ollut äärimmäisen pidetty ja suosittu, josta palautteen mukaan jokainen on löytänyt jotakin.

Siksi ei ole yllätys, että kuluvasta vuodesta tiedetään jo nyt tulevan taidemuseon historian toiseksi vilkkain vuosi koskaan. Hyvä Järvenpää!

Meidän Eero ja Venny nostaa esiin tukun tuttuja teoksia, mutta mieluisaa kyllä, joukkoon mahtuu myös harvemmin, jos koskaan näyttelyissä nähtyjä töitä. Sellaisia ovat muun muassa Järnefeltin useat guassityöt kuten Ilveksen metsästäjä sekä useat mielenkiintoiset grafiikanvedokset.

Yleisön lisäksi henkilökunta pyysi joukon eritaustaisia julkisuuden henkilöitä nimeämään omat teossuosikkinsa. Joukkoon valikoituivat muun muassa Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin elämää kuvaavassa Omatunto-näytelmässä Helsingin kaupunginteatterissa näytelleet Santeri Kinnunen ja Ursula Salo, Järvenpäässäkin aikanaan vaikuttanut piispa Irja Askola ja Tuusulassa asuva meterologi Seija Paasonen, jonka viime lauantaina pitämä luento pilvistä ja sääilmiöistä houkutti museoon vieraita runsain joukoin.

Millaisia yleisön Top kolme -listan suosikit sitten ovat? Tuttuja, perinteisiä, suomalaista maisemaa (ja kesää) kuvaavia teoksia.

Kuten myös Rouva Sanan omat suosikit. Toukokuussa julistamat ykköset löytyvät täältä.

Ja yleisön suosikit ovat tässä.


Eero Järnefeltin teoksista yleisön ykkössuosikiksi osoittautui Kukkivaa kesää (1918, öljy).
(Kuva Järvenpään taidemuseo/Matias Uusikylä)





Venny Soldan-Brofeldtin teoksista yleisön suosikki oli Pojat luodolla (Porkkalasta) (1898, öljy).
'(Kuva: Järvenpään taidemuseo/Matias Uusikylä)



Vielä ehtii: Järvenpään taidemuseon Meidän Eero ja Venny - yleisön suosikit -näyttely on avoinna 28. syyskuuta asti.

Onnea arvonnan voittajille!

Rouva Sana sairausvuoteelta hei!

Vaikka viheliäinen flunssa pakottaa Rouva Sanan kiiruusti takaisin sänkyyn, on tälle päivälle luvattu arvonta suoritettu.

Arvonnassa olivat mukana tasapuolisesti kaikki Rouva Sanaa niin Facebookissa kuin Twitterissä seuraavat. Jos siis olet  mukana molemmissa, sait itsellesi automaattisesti kaksi arpaa.

Viking Linen Tukholman lahjakortin lisäksi onnetar eli Rouva Sanan vasen käsi arpoi kaikkien osallistujen kesken yllätyspalkinnon, joka on kreetalaisen Kálliston Olive -nimisen yrityksen oliivisaippua: Rouva Sanan omia suosikkeja.

Arvonnan onnekkaat ovat saaneet yksityisviestin.










Arvontalappuja sai raapustaa paljon: Rouva Sana kiittää ja kumartaa - lämmin kiitos osallistumisestasi - ja oikaisee itsensä kuuman mustaviinimarjamehun kanssa vilttien alle.

Kuulemisiin jälleen jahka flunssa helpottaa!