Hyvää viikonloppua!

Koska Rouva Sanan Facebook-sivut ovat oikutelleet tänään jälleen kerran, en ole päässyt sen enempää kommentoimaan kuin päivittämään sinne mitään. Siksi tuli tänne blogin puolelle pelkästään toivottamaan sinulle:


oikein hyvää viikonloppua!




























Älä unohda käydä antamassa mielipidettäsi Vanhankylänniemestä. Voit kommentoida siitä täällä. Palautetta on annettu jo!


Onko sinun Vanhankylänniemesi joutomaa vai keskiuusmaalainen virkistyskeidas?

Olitpa sitten järvenpääläinen tai muutoin vain satunnainen matkailija, mikä on mielipiteesi Vanhankylänniemestä?

Onko se mielestäsi keskiuusmaalainen virkistyskeidas vai onko siellä ollut joskus jotain, joka on enää pelkkä haalea muisto?

Jos sinulla olisi voima, valta ja mahti, mitä tekisit Vanhankylänniemelle?

Tai entä jos sinulla olisi valta, voima ja mahti, mutta vain muutama satanen taskussasi - mitä tekisit Vanhankylänniemelle silloin?

Entä keitä kaikkia käyttäjiä varten sitä pitäisi pitää yllä? Kenelle Vanhankylänniemi kuuluu: uimareille, veneilijöille, frisbeegolffaajille, karavaanareille, ulkoilijoille - vai kaikille heille?

Annahan, Rouva Sana voi aloittaa.
  1. Jos (tai kun) rahaa on vähän, jo ihan pienetkin asiat riittäisivät: olisi mukava, jos alueen yleisilmettä voisi kohentaa siistimällä paikkoja ja uimarannan ympäristöä, raivaamalla risukkoja, tuomalla roskakoreja ja puistonpenkkejä ja luomalla muutamia kunnollisia nuotiopaikkoja istuimineen.
  2. Missä ovat alueen kahvilapalvelut silloin, kun siellä liikkuu väkeä: kesäisin tai talvisaikaan, kun puoli Keski-Uusimaata luistelee ja hiihtää järven yli Vanhankylänniemeen?
  3. Juhannus ja yötön yö: voisiko Vanhankylänniemen toimintaa kehittää silloin?
  4. Kahvilatoiminta uimarannan kupeessa kesäisin on todellista luksusta. 
  5. Kesäteatteri ja Puistoblues kuuluvat Vanhankylänniemeen.
  6. Yhtä olennaisesti Vanhankylänniemeen kuuluvat jo siellä olevat eri urheilu- ja liikuntaseurat. Niiden toimintaedellytykset tulee mahdollistaa.


No, nyt sinulla on tuhannen taalan paikka vaikuttaa ja kertoa mielipiteesi. Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliike järjestää yhteistyössä Järvenpään kaupungin kanssa ensi viikon lauantaina 7. helmikuuta Kuvittele Vanhankylänniemi -tapahtuman.

Päivän tarkoituksena on ideoida - siis kuvitella -, millainen Vanhankylänniemi voisi sen käyttäjiensä, sinun, minun ja meidän kaikkien mielestä parhaimmillaan olla.

Mitä sieltä pitäisi vähintään löytyä, mitä kohennustoimenpiteitä Vanhankyläniemessä pitäisi tehdä - vai ovatko nämä ajatukset kaikki täysin yhdentekeviä? Siitäkin on sallitaan sanoa sananen.

Päivä toteutetaan yhteistyössä sosionomi Katri Kytöpuun kanssa. Hän vetää sen arvostavaksi menetelmäksi kutsutun keinon avulla. Nimi on proosallinen, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Maailmalta löytyy tukku keinon avulla onnistuneesti toteutettuja projekteja.

Vai haluaisitko kommentoida Vanhankylänniemeä ja aloittaa keskustelun jo tässä? Rouva Sana lupaa jakaa palautteesi eteenpäin tapahtuman järjestäjille.































Kuvittele Vanhankylänniemi -tapahtuma järjestetään la 7.2. klo 10-15 Kalastajien majalla Tuulimyllyntiellä Järvenpäässä. Vapaa pääsy.

Jos toivot ilmaista soppalautasta, ilmoita osallistumisestasi etukäteen osoitteeseen info@hyvakasvaajarvenpaassa.fi - mieluiten kuluvan viikon loppuun mennessä.




Hyvää, hyvää viikonloppua!!!



Kulttuuri ja historia: uuden kotiseudun kulmakivet

Rouva Sana bongasi jokunen viikko sitten kaksi Ylen julkaisemaa kotiseutuun liittyvää artikkelia. Niistä toisen aiheena oli kotiseudun vaikutus omaan identiteettiin.

Toisessa kerrotaan, kuinka suurelle osalle suomalaisista kotiseutu tarkoittaa jotakin muuta kuin nykyistä asuinpaikkaa. 

Molemmat artikkelit palasivat Rouva Sanan mieleen, kun Helsingin Sanomat uutisoi viime sunnuntaina tyhjien talojen maasta. Artikkelin perusteella Suomi on jakautumassa kahtia muutoinkin kuin sosiaalisin perustein.

Jutussa todetaan, että Suomen 1,1 miljoonasta omakotitalosta vain 300 000 sijaitsee pääkaupunkiseudulla tai suurten kaupunkien läheisyydessä - siellä, minne valtaosa suomalaisista on pakkautunut.

Suurin osa omakotitaloistamme seisoo siis jossain - kotiseuduillamme - tyhjillään. Aika rajua kuultavaa, ainakin Rouva Sanasta.


Näissä maisemissa Rouva Sana on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa.


Kuten Ylen artikkelissa todetaan, omasta kotiseudusta on helppo puhua. Suurin osa meistä tunnistaa, kuinka Mistä sinä olet kotoisin? -kysymys kirvoittaa entuudestaan vieraat keskustelijat yleensä vilkkaaseen dialogiin.

Artikkelissa haastateltu toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo Suomen kotiseutuliitosta muistuttaa, että kotiseutuja voi kuitenkin olla erilaisia. Kotiseuduksi voidaan mieltää lapsuudenmaisemat, mutta myös ihan se nykyinen asuinseutukin. Kyse on vain näkökulmaeroista.

Valtaosalle suomalaisista lapsuuden kotimaisemat ovat niitä tärkeimpiä, mutta väheksyä ei sovi nykyisen asuinpaikan mukanaan tuomia tunnelmia. 

Jos nykyinen asuinympäristö on viihtyisä ja virkistävä, palvelut ovat hyvin asukkaiden ulottuvilla ja se tarjoaa hyvät harrastusmahdollisuudet, uusi asuinkunta on helppo mieltää kotiseuduksi.

Ei hassumpia ajatuksia keskiuusmaalaisten vinkkelistä, vai mitä?


Näissä maisemissa Rouva Sana on asunut jonkin edellisen elämänsä aikana.
Muutoin ei kai voi selittää sitä suurta, mystistäkin vetovoimaa seutua kohtaan.










Rouva Sana on tuskin väärässä väittäessään, että meistä suuri osa on Keski-Uudellemaalle työn perässä muuttaneita. Junan tuomia.

Jos olet vasta hiljan muuttanut - tai vaikka olisit asunutkin Keski-Uudellamaalla pitkään, mutta et ole tuntenut itseäsi kotoisaksi - Vanhatalo vinkkaa, miten uuden asuinympäristön kanssa kannattaa tehdä tuttavuutta.

Ja ai, että tästä Rouva Sana tykkää: tutustumalla paikkakunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin, kulttuuriin, historiaan ja naapureihin. Tietysti!

- Suhdetta uuteen paikkakuntaan kannattaa rakentaa tietoisesti. Tämä parantaa samalla elämänlaatua, Vanhatalo toteaa Ylen artikkelissa.

Enpä malta olla hihkaisematta, että sanathan ovat aivan kuin Rouva Sanan blogista.

Niin, sillä olinhan minä muistanut mainita joskus? Rouva Sana syntyi rakkaudesta uuteen kotiseutuuni, keskiuusmaalaisen arkeen.

... Miten tämä kaikki muuten yksinomaan kuulostaa niin valtavan hyvälle?! Keskiuumaalaisuus ON mielentila.

Sano, jos olet eri mieltä.


Ja näissä maisemissa Rouva Sana asuu nyt - ja tuntee niistä suurta kotiseutuylpeyttä.
Ihana, rakas Tuusulanjärvi.


Voi pojat, mikä teatteripläjäys!

Oi joi, joi.

Suo anteeksi. Nämä Rouva Sanan sanailut menevät nyt kovin kulttuuripainotteiseksi. Niille on kuitenkin hyvä syy.

Jos et ole vielä notiseerannut, rouva on intohimoinen kulttuurin kuluttaja, ja ovat siihen työtehtävätkin osin viimeisen parinkymmen vuoden aikana liittyneet. Toisekseen, voi pojat, Keski-Uudellamaalla on menossa nyt melkoinen teatteritalvi!

Tiedätkö, mitä tarkoittaa kirjainyhdistelmä SHG150 - tai #SGH150 niin kuin sosiaalisen median puolella ruukataan merkitä?

No, ei se heti Rouva Sanallekaan auennut. SHG150 tarkoittaa samaa kuin Aika pojat!, jota käytetään myös yleisesti.

Molemmat kuvaavat taiteilijakolmikon merkkivuotta. Niin säveltäjämestari Jean Sibelius kuin taiteilijamestarit Pekka Halonen ja Akseli Gallen-Kallela täyttävät tänä vuonna 150 vuotta. Heidän kunniakseen on Suomi kulttuuritapahtumia tulvillaan.

Yksi näistä tapahtumista on Halosenniemessä esityskautensa uudelleen käyntiin pyöräyttänyt Yksi laulu ylitse muiden, joka kuuluu Keski-Uudenmaan teatterin KUT:n ohjelmistoon.

Yksi laulu ylitse muiden näki päivänvalon ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Se palasi kuitenkin ohjelmistoon SHG150:n kunniaksi.

Hyvästä syystä. Sitä oli ehditty odottaa. Tähän asti näytökset ovat olleet esityspäivinä loppuunmyytyjä.

***

Yksi laulu ylitse muiden kertoo runoilija Eino Leinon (Heikki Lund) ja säveltäjä Jean Sibeliuksen (Ilkka Heiskanen) kohtaamisesta Halosenniemessä. Vaikka teksti on fiktiivinen, se perustuu tositapahtumiin. Käsikirjoitus on näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja Heikki Lundin käsialaa.

Tiedetään, että vaikka Leino ja Sibelius arvostivat toistensa töitä, samaan saliin tai pirttiin he mahtuivat vain harvoin ilman egojensa törmäämistä.

Vuonna 1925 Leinon kunto oli heikentynyt. Kiltti ja ystävällismielinen Pekka Halonen (Markku Hyvönen) halusi toimia ystäviensä erotuomarina ja lähentäjänä. Hän päätti kutsua miehet Halosenniemeen kylään.

Ei Halonenkaan ihan pyyteetön ollut. Hän uskoi, että saattamalla miehet saman työn äärelle, sisällissodan runteleman Suomen ja suomalaisuuden kunniaksi tehtävän yhteisen suurteoksen pariin, sotakirveet taiteilijoiden välillä tulisivat vaivihkaa haudatuksi.

Ajatus oli jalo ja kaunis. Aika vain kääntyi sitä vastaan. Suurteos ei valmistunut koskaan.

Heikki Lund (vas.) on kuin ilmetty Eino Leino ja Ilkka Heiskanen  ilmiömäinen Sibelius
Yksi laulu ylitse muiden -näytelmässä (kuva:KUT).








Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi, autenttinen miljöö siis, on mitä mainioin valinta Yksi laulu ylitse muiden -pienoisnäytelmän kaltaiselle esitykselle. Halosenniemen tupa luo osaltaan intensiivistä tunnelmaa.

No, kyllä tunnelmaa luovat myös ilmiömäisen taidokkaat näyttelijät itse. Mieskolmikon roolitus on mitä mainioin: Lund paatoksellisena runoilijana ja Hyvönen hyväntahtoisena taiteilijana.

Ja vaarallista tai ei, katsojana en osaa välttyä ajatukselta, että Ainolan isäntä on ollut Heiskasen esittämän kaltainen...

Eikä tarinaa vaelleta läpi pelkkien miesten voimin. Naisellista näkökulmaa tuo jämäkkä ja määrätietoinen Mira Kivilä, jonka kaksoisrooliin kuuluvat niin Leinon äiti kuin runoilija L. Onervakin.

***

Rouva Sana antaa tähän loppuun erään katsojan puhua.

Törmäsin viikko sitten Matkamessuilla kollegaani Pirkko Koivistoon, joka Rouva Sanasta kuultuaan halusi ehdottomasti saada sanoa mielipiteensä Yksi laulu ylitse muiden -esityksestä. Niin vaikuttunut hän siitä oli.

Tässä se tulee, ole hyvä!

Pieni kulttuuriryhmä Helsingistä ja Hyvinkäältä katseli ihastuksissaan ja kiitteli Keski-Uudenmaan teatterin esittämää näytelmää ”Yksi laulu yli muiden”.

Suunnistus Rantatietä pitkin esityspaikalle oli jo seikkailu sinänsä. Näytös alkoi illalla ja oli pilkkopimeää, kun paineltiin parkkipaikalta Halosenniemeen.

Oli kylmä, pakkasta ja tuuli raivosi. Ajattelimme, että kyllä on pitänyt oikeilla Tuusulanjärven rannalla asuvilla pojilla, Halosen Pekalla ja Sibeliuksella ja heidän vaimoillaan ainakin talvisaikaan, ainakin myrskysäällä, olla poikkeuksellisen paljon suomalaista sisua.     

Sali oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Näytelmä palkitsi kaikki matkan vaivat. 

Itse Halosenniemellä on vankka oma osuutensa näytelmän tunnelman luomiseen. Ilkka Heiskanen on loistava Sibelius. Hänen vahvaa esitystä ja intoa Pekka ja Eino saivat näytelmässä tosissaan tyynnytellä, että Sibbe saatiin takaisin Halosennimen tupaan.

- Suositellaan lämpimästi, jos sattuisi lippuja vielä olemaan, sanoo Pirkko Koivisto Hyvinkäältä.  

***

Kulttuuririkasta viikonloppua!

Keravan suurmies Vomma nousi näyttämölle

Rouva Sana on tehnyt loppuviikon aikana pientä gallupia. Sen tulos on ollut musertava.

Keskiuusmaalaisesti ja keravalaisesti ajateltuna on suunnaton sääli, että nimi Volmari Iso-Hollo on jäänyt valtaosalle alle viisikymppisistä täydelliseen pimentoon.

Häntä eivät tunnu tuntevan edes ne niin sanotut urheiluhullut.

Tiedätkö sinä, kuka Volmari - tuttavallisemmin Vomma - Iso-Hollo oli aikanaan?

Miksi Keravan kirjaston ja Galleria Allin välissä oleva puistikko on nimetty Iso-Hollon mukaan, ja sitä koristaa Erkki Kannoston tekemä patsas?

Ni-in, hyvä kysymys. Eikö olekin?

Volmari Iso-Hollo (1907-1969) oli urheilija, kestävyys- ja estejuoksija, joka kirmaisi osaltaan Suomen maailmankartalle Los Angelesin olympiakisoissa vuonna 1932. Hän voitti tuolloin 3 000 metrin estejuoksun olympiakultaa.

Mitaliin liittyy myös tarina. Kerrotaan, että voittaakseen Iso-Hollo joutui juoksemaan bonuskierroksen, sillä kisatoimitsija ei ollut hereillä ja hän unohti toitottaa soittokelloa viimeisen kierroksen merkiksi. Silti Iso-Hollon voitto oli ylivoimainen.

Yksinomaan tämä olisi nykypuunkin mukaan saavutus itsessään. Iso-Hollo voitti kuitenkin samoissa kisoissa myös olympiahopeaa 10 000 metrin juoksussa.

Ja vuonna 1936 Berliinin olympialaisissa Iso-Hollo juoksi jälleen voittoon, ja vielä paransi edellistä estejuoksun maailmanennätysaikaansa.

Vuoteen 2012 asti Iso-Hollo oli ainoa mies maailmassa, joka oli voittanut kaksi olympiakultaa 3 000 metrin estejuoksussa. Ennätyksen rikkomista piti odottaa siis lähes 80 vuotta.

***

No mitä tästä kaikesta sitten? Ei muuten mitään, mutta tämä kaveri asui ja eli koko nuoruus- ja aikuisikänsä Keravalla. Lisää Iso-Hollosta voi lukea täältä.

Ja, että nyt tästä suomalaisesta ja keravalaisesta suururheilijasta on tehty Keski-Uudenmaan teatterissa (KUT) näytelmä nimeltään Vomma, joka sai ensi-iltansa Kerava-salissa viime lauantaina.

***

Vomma on fyysinen, energinen, paikon jopa hyvällä tavalla puistattavan ruumiillinen esitys. "Juokse, juokse", oli Iso-Hollon teesi elämän vitaalisimpina vuosina.

Samalla näytelmä on myös - usko tai älä - hauska ja koskettava.

Näytelmä perustuu ohjaaja, kirjailija Juha Hurmeen kirjoittamaan tekstiin, johon hän on koonnut ja kerännyt Iso-Holloon liittyviä ajatuksia urheilusta, elämästä, jopa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Lisää mietteitä näytelmästä voit lukea täältä.


Vomma: Jari Pahkin-Hämäläinen. (Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT)


Iso-Hollo oli aikansa eräänlainen kansallinen personal trainer, joka jaksoi puhua hyvien elämäntapojen merkityksestä erityisesti nuorison keskuudessa. Tämä näkyy myös Ari Nummisen ohjaamassa teoksessa.

Tarttumapintaa katsoja saa vastakkainasettelusta. 30-luvulla elämäntyönsä juosseen Vomman (Jari Pahkin-Hämäläinen) vastapainona näyttämöllä nähdään Mies (Severi Haapala): penkkiurheilijan perikuva. Hän makaa sohvalla tuijottamassa urheilukisoja, juo olutta ja syö sipsejä.

KUT:n Vomma yhdistää ennakkoluulottomalla tavalla dialogia, tanssia, fyysistä teatteria ja äänisuunnittelua.

Pahkin-Hämäläisen vitaalisuuden lisäksi näytelmässä korostuu Haapalan itsensä suunnittelema äänimaailma, jolla voi hyvällä syyllä sanoa olevan esityksessä kolmas ja erittäin tärkeä rooli.

Vomma on hyvää, laadukasta ja ennen kaikkea tavanomaisuudesta poikkeavaa, erilaista, mutta hei, viihdyttävää teatteria. Siksi Rouva Sana sanoo tämän seuraavan, mutta vain tämän yhden kerran -

On suoranainen synti ja häpeä, jos erityisesti keravalaiset jättävät Vomman näkemättä ja kokematta.

Jo yksinomaan kotiseutuhistoria velvoittaa sinut nyt teatteriin - omalla kotipaikkakunnallasi.

Ja PS. Vomma sopii myös kaikille alle 50-vuotiaille!!!


(Kuva: Keski.Uudenmaan teatteri KUT)


Vomma Keski-Uudenmaan teatterissa enää kolme kertaa 31.1. asti. Esitykset Kerava-salissa. Tarkista lipputiedot KUT.


Tuusulanjärven tienoon Aika Pojat - ja yksi vaimo
































Aika hulppeaa aluetta tämä kotiseutumme on, vai mitä? Sinun ja Rouva Sanan ikiomat kotinurkat.

Me täällä keskisellä Uudellamaalla pitkään asuneet sen jo tiedämmekin, mutta nyt tätä iloista sanomaa viedään maailmalle ulkomaita myöten.

Eilen Helsingin Messukeskuksessa avautuneilla kansainvälisillä Matkamessuilla on hulppea Tuusulanjärven tienoota esittelevä messukokonaisuus.

Aivan kuten Tuusulan kulttuuripalveluista todetaan, vuosi 1865 oli Suomen taiteelle hyvä vuosi. Silloin syntyivät paitsi säveltäjämestari Jean Sibelius myös taiteilijamestari Pekka Halonen.

Ja hiukan sattuman oikusta heistä molemmista tuli sittemmin "meidän oman kylän poikii".































Matkamessuilla kannattaa viikonlopun aikana poiketa. Ihan vain kokemassa kotiseutuylpeyttä omista kotinurkista - ja samalla poimia vinkkejä tulevaksi vuodeksi niin kotimaahan kuin kauemmaksikin.

Sillä niin - onhan siellä messuilla Järvenpään ja Tuusulan lisäksi, annapas, kun tarkistan... nooh, sellaiset reilut 800 näytteilleasettajaa lähes 90 maasta.

Ihan kaikkea siis ei ainakaan yhden päivän aikana ehdi kokea.

Aika Pojat kannattaa kuitenkin bongata ja kuvauttaa itsensä viiksien kanssa - ihan niin kuin Rouva Sana teki.




Hyvää matkaa Matkamessuille!































Rouva Sanan tärpit Matkamessuille


1. Tuusulanjärven tienoo

Käytännössä messuilla keskinen Uusimaa näkyy Sibelius 150 vuotta -messuosastolla sekä Aika Pojat - Sibelius, Halonen, Gallén 150 vuotta (eli SHG150) -osastolla, jotka sijaitsevat toisiaan vastapäätä.

Sibelius-messuosastolla esittäytyvät Järvenpään lisäksi Hämeenlinna, Helsinki ja Loviisa. Messuosaston keskellä on oma pieni ohjelmalava, jolla esiintyy huomenna lauantaina ainakin Näkemysero eli Juuso Kukkola Sibelius-rappeineen.

Bongaa osastojen lähettyviltä myös Keski-Uudenmaan teatterin nuoret ja nouda uunituore esite. Sibeliuksen ja Halosen juhlavuodet näkyvät näyttävästi myös teatterin ohjelmistossa.

2. Tulli

Oletko katsonut televisiosta Suomen Tulli -ohjelmaa ja ihastunut valppaisiin tullikoiriin? Hyvällä onnella voit bongata Danin ja hänen isäntänsä Mikan messuilta.

3. Finnair ja Aurinkomatkat

Lentokoneen siiven alle tehty messuosasto on jo itsessään nähtävyys.

4. Kreikka

Suomalaisten lähes ikuisella suosikkimaalla on messuilla iso ja informatiivinen osasto.

5. Sibelius 150 -lava 

Lavalla on turkasen paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa koko messujen ajan.

+ Bonus - Rouva Sanan oma suosikki: Koli ja Kolin matkailuyhdistys

Rouva Sana on vankkumaton kotimaan matkailun kannattaja, ja Koli on suosikkikohteistani yksi ylitse muiden. Alati ja ainiaan.

Ja kuinkas sattuukaan. Ovathan siellä matkailleet myös muuten Tuusulanjärven alueen taiteilijatkin aikanaan.












Lapaset säveltäjämestarin takaa: Aino´s

Jokaisen menestyneen (suur)miehen takana on nainen, vaimo. Niin oli myös säveltäjämestari Jean Sibeliuksella.

Mestarin luovuus oli mahdollista, kun Ainolassa oli kodin hengetär, joka huolehti kaikista käytännön töistä: lapsista, kodista, puutarhasta, käsitöistä, jopa huonekaluista.

Nyt palanen tästä maailmasta on herännyt eloon Aino´s-lapasissa: Aino Sibeliuksen alkuperäisestä kinnasmallista nykyaikaan tuunatuista lapasista. Lapaset julkistettiin Järvenpäässä eilen.

Aino´s-lapasten takaa löytyy järvenpääläisen neulekahvila Lentävä Lapasen yrittäjäkaksikko, Taina Schildt ja Tarja Jussila. Idean lapasiin he saivat Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuodesta.

Ainolasäätiön ja asiamiehen, Ainolan museonjohtajan Hilkka Helmisen myötävaikutuksella Schildt ja Jussila saivat käsiinsä yhden harvoista Aino Sibeliuksen alkuperäisistä käsitöistä: valkoiset lapaset. Ohjetta niihin ei ole,



Alati hyväntuuliset Lentävän Lapasen Taina Schildt (vas.) ja Tarja Jussila (oik.) lahjoittivat
Ainolan museonjohtajalle Hilkka Helmiselle Aino´s-lapaset sekä lapasiin liittyvän tuotepaketin.






























Lapasia tutkimalla, kerros kerrokselta tarkkaan laskemalla ja mallin mukaan neulomalla yrittäjänaiset mallinsivat Aino Sibeliuksen lapaset. Jussila tosin toteaa, että he joutuivat tekemään mallissa pientä säätöä.

- Halusimme, että lapaset ovat helposti toistettavissa myös niille käsityöntekijöille, jotka eivät ole konkareita.

Siksi Aino´s-lapasista puuttuu Aino Sibeliuksen kirjailu kokonaan, ja lapasten päällä oleva koristeneulos on alkuperäistä hieman pitempi.

Eilen julkistetuista lapasista on laadittu tuotepaketti, joka sisältää paitsi ohjeen myös tarvittavan määrän valkoista lankaa. Lanka on 100 prosenttista, kotimaista villaa.



Taina Schildt (vas.) kuuntelee, kun Tarja Jussila kertoo Aino´s-lapasten tuotepaketista.






























Aino Sibeliuksen lapsenlapsi Aino Porra toteaa Lentävään Lapaseen lähettämässään onnittelukortissaan, että hänen isoäitinsä todella oli ahkera käsitöiden tekijä.

Porra itse sanoo muistavansa erityisesti isoäitinsä valmistamat villapaidat, jotka olivat taiten tehtyjä. Jopa niin hyviä, että Porra kertoo kierrättäneensä samoja paitoja myös omien lastensa yllä heidän ollessaan pieniä.

- Lapaset ovat hyvä tapa muistaa mummoa, Porra kiittää Lentävän Lapasen yrittäjiä viestissään.

Museonjohtaja Helminen muistuttaa, että Aino Sibelius ei ollut hyvä vain käsitöissä. Hän omisti paitsi käsityökorin myös raavaan höyläpenkin. Ainon käsialaa ovatkin Ainolassa edelleen esillä olevat huonekalut.

- Jos Aino ei valmistanut itse huonekaluja, hän suunnitteli ne ja huonekalut teetättiin lopulliseen muotoonsa Keravan Puusepänverstaassa.

Rakkauden puutöihin Aino Sibelius oli saanut kotoaan, Järnefelteiltä.

- Veljet, erityisesti Eero Järnefelt, olivat innokkaita puutöiden tekijä, Helminen kertoo.



Aino´s-lapasten tuotepaketti: ohje sekä tarvittava määrä lankaa.






























Aino´s-lapaset-tuotepaketin takaosaa koristaa Venny Soldan-Brofeldtin Ainosta piirtämä muotokuva. Soldan-Brofeldt oli Saimi Järnefeltin lisäksi säännöllinen vieras kolmikon viikottaisissa ompeluseuroissa.

Tosin Schildt mainitsee, että Soldan-Brofelt ei käsitöistä liiemmin perustanut. Päinvastoin. Hän tuhahteli Sibeliuksen verkkopitsin nypläämiselle.

Alkuperäinen Soldan-Brofeldtin piirtämä muotokuva kuin Aino Sibeliuksen lapasetkin ovat esillä Järvenpään taidemuseossa maaliskuun alussa avautuvassa Aino-näyttelyssä.



Aino´s-lapasten julkistamistilaisuudessa kuultiin Ilona Korhosen runolaulua.




Aino´s-lapaset-tuotepaketteja on myynnissä Lentävässä Lapasessa. Tuotepaketit tulevat myyntiin myös ainakin Järvenpään taidemuseoon, Ateneumiin sekä Ainolaan.


Aino´s-lapaset - tältä ne näyttävät livenä.



Rouva Sana sanoo, että kauniit ne ovat: ne Aino´s-lapaset. 

Ja että Lentävän Lapasen yrittäjänaiset tekivät kulttuurihistoriallisesti merkittävän ja tärkeän työn. 

Kiitos!

Kukka sinulle

Rouva Sana on kova kiittämään, ja tulinpa tänne jälleen vain ihan sitä varten.

Tammikuu ei ole vielä ihan puolivälissä, ja niin täällä blogin puolella kuin Rouva Sanan FB-sivuillakin on eletty poikkeuksellisen vilkasta elämää. Eilen illalla FB-sivut saivat järjestyksessä 100 tykkääjän.



Kiitos sinulle - kaikille teille: mukavaa, että olette siellä!






Valoisaa tiistaita!


Puikkojen kilkettä ja iloista sorinaa = #taskuneuloosi


Tästä se alkaa: Lentävän Lapasen #taskuneuloosi. Kahvia, kakkua, käsityö ja älypuhelin.








Käsitöiden parissa vietetyn ajan hyvää tekevät vaikutukset ovat kiistattomat. Yksinomaan aivotutkija, professori Minna Huotilaisella on asiasta tutkimustietoa paljon.

Minulla oli taannoin ilo ja kunnia jututtaa työn puolesta Huotilaista, ja haastatteluun pohjautuen myös bloggasin  Rouva Sanaan samasta aiheesta viime kesän kynnyksellä sateiden vihmoessa ikkunaruutuihin kuin syksyllä konsanaan.

Mutta entä kun tähän hyvää tekevään käsityöharrastukseen yhdistetään blogit ja ahkerat bloggaajat? Mitä siitä syntyy?

Ainakin tuvan täydeltä sydämellisiä kohtaamisia, tunti tolkulla iloista puheensorinaa ja puikkojen kilkettä, tukuttain vertaistukea - ja lähtiessä sydän täynnä positiivista energiaa.

Rouva Sana sai mahdollisuuden osallistua Lentävässä Lapasessa eilen lauantaina järjestettyyn #taskuneuloosi-tapahtumaan. Sen suosio oli suuri. Innokkaimmat olivat saapuneet varta vasten paikalle Janakkalasta ja Kuopiosta asti.

Avaan kuitenkin alkuun, mitä #taskuneuloosi-tapahtuma oikein tarkoittaa.

Tiivis tila luo tiivistä tunnelmaa: #taskuneuloosin suloista käsitöiden, läppärien ja älypuhelmien
- ja no, hyvän syötävän ja juotavan  - sekamelskaa.
Vasemmalla #taskuneuloosin vetäjä Kinda Oy:n Pauliina Mäkelä ja
oikealla Marja Nousiainen Viestintä Oy Tulevaisuudesta.










Tasku-tapahtumat ovat saaneet alkunsa Twitterin välityksellä. Yleisimpiä lienevät ns. #taskulounaat: yksi sopii lounaan ajankohdan ja paikan, ilmoittaa asiasta Twitterin kautta ja lounastauolle ovat tervetulleita ikään ja säätyyn katsomatta kaikki omakustanteisesti. Kutsu on siis avoin kaikille.

Tasku-sanan tapaan myös neuloosi on uudissana, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta todetaan, että neuloosi kuvaa tunnetta, kun mielen täyttää voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin saattaa viivästyä.

Tunnistitko? Lisää kielenhuoltaja Laura Niemen ajatuksia neuloosista löydät täältä.

No, #taskuneuloosissa yhdistyvät nämä kaksi asiaa.

Eilen kolmannen kerran Lentävässä Lapasessa järjestetyn #-taskuneuloosi-tapaamisen aiheena oli bloggaus. Eikä ihan suotta: käsityöblogit kuuluvat Suomen 10 eniten luetuimpien aiheiden joukkoon.

Keskustelun johdattelijoina toimivat Suomen eturivin some-asiantuntijat: Pauliina Mäkelä Kinda Oy:sta sekä monille järvenpääläisille tuttu Marja Nousianen Viestintä Oy Tulevaisuudesta.


#Taskuneuloosissa ei olla hiljaa. Ajatuksiaan kertovat Raisa Ala-Lipasti (vas.) Retuperällään-blogista,
Pirjo Kuisma Punos-sidos-silmukka-blogista sekä Merkku Kainulainen Merkkublogista.





Miksi sitten (käsityöaiheisia-)blogeja kirjoitetaan ja ylläpidetään? Syyt ovat moninaisia.

Yksi haluaa taltioida tekemisiään tai töitään "kirjojen ja kansien" väliin. Toinen pitää oppimispäiväkirjaa. Muun muassa juoksuharrastuksen aloittamisessa blogi toimii monelle hyvänä sparraajana, ja antaa vertaistukea.

Kolmannelle blogi toimii avoimena päiväkirjana. Neljäs valokuvaa ja haluaa jakaa tunnelmiaan visuaalisuutta arvostaville.

Viides on niin oman alansa ja osaamisensa rautainen asiantuntija, että blogin käynnistämiseen kohdistuu jo lähipiirinkin paine. Omaa asiantuntijuutta (esimerkiksi kättentöissä) on joskus lähes velvollisuus jakaa.

Rouva Sana pitää tätä lukemaasi blogia rakkaudesta omaan kotiseutuunsa, Keski-Uusimaahan, ja teihin lukijoihin, asukkaisiin siellä. Ilman teitä kahta ei blogillenikaan olisi perusteita.




Yksi asia kävi #taskuneuloosissa selväksi. Blogeissa on voimaa, monella eri tavalla.

Blogit tarjoavat vinkkejä, tietoa, samankaltaisten seuraa - ja mikä monelle lukijalle melkein tärkeintä: pakohetken arjesta.

Parhaimmillaan blogit saavuttavat lukijamäärän, joista moni lehti ei uskalla edes haaveillakaan. Niin on käynyt muun muassa Taiwanista Suomeen muutaneen Tsui-Shan Tun blogeille.

Järvenpääläistyneen freelancekirjoittajan kaksi blogia ovat nousseet ulkomailla kiinaa puhuvien keskuudessa valtaisaan suosioon. Suosion siivittämänä Tsui-Shan Tu on saanut opastaa Suomeen jo kaksi kansainvälistä tv-ryhmää.

Puhumattakaan siitä blogista, jonka pipo-ohje nousi niin suureen suosioon, että suositelttu lanka loppui aluksi muun muassa Lentävästä Lapasesta ja muista lankakaupoista, sittemmin hetkeksi jopa maahantuojalta asti.

Niin, että miten niin blogeissa ei olisi Rouva Sanan mainitsemaa voimaa...?! Tai (matkailu)markkinointia parhaimmillaan.


Tauon paikka.
Tuo edellä mainitsemani, ilmiöksi noussut Kalastajan vaimon pipo löytyy muuten täältä.

Entä kiinnostavatko sinua aivotutkija Minna Huotilaisen ajatukset? Lisää käsitöiden hyvää tekevistä vaikuksista löydät muun muassa tästä joulukuun alussa julkaistusta esityksestä.

Huotilainen on myös ahkera twiittaaja (@minnahuoti). Rouva Sana suosittelee!

Järvenpääläisen Tsui-Shan Tun blogit löydät näiden linkkien takaa: kiinan- ja englanninkielinen Pure Finland - life and desig sekä kiinankielinen New Scandinavia Desig.

Rouva Sanan oma käsityö, villasukka kuinkas muutenkaan, on tässä. Se jäi vain koko #taskuneuloosin ajaksi kassiin, sillä koira ei pääse karvoistaan: esillä ehtivät olla vain kamera, kynä ja lehtiö.


Lämmintä sunnuntaita  ja puikkojen kilkettä!

Unelmoidaan, luvataan ja kehitytään - ainakin pienesti






Onnentäyteistä uuden vuoden alkua Sinulle lukija! 



Rouva Sanan vuosi 2015 käynnistyy viivähtämällä hetki lomatunnelmissa. Tarkkasilmäisimmät tunnistavat kuvan Rouva Sanan Instagram-tililtä. Kuva on uudenvuodenaatolta.

Pitkään ja antoisaan lomaan kuului roppakaupalla kultaisia, muistorikkaita hetkiä niin perheen, sukulaisten kuin hyvien ystävienkin seurassa - joulusta aina loppiaiseen asti. Hetket tulivat kaikki kirjaimellisesti tarpeeseen.

Rouva Sanan lomaan kuului myös paljon joutenoloa, herkuttelua, kättentöitä, valokuvaamista - ja onneksi myös ulkoilua. Akut ovat nyt ladattu, ja arki saa jälleen alkaa. 

Toivottavasti sinun joulunaikasi oli rauhallinen ja levollinen!

***

Oletko sinä uudenvuodenlupausten laatija? 

Teetkö rakettien paukkuessa ja tinojen sihahtaessa vesiastiaan lupauksia, joiden avulla unelmoit ja toivot seuraavaksi vuodeksi itsellesi piirun verran parempaa elämää? 

Tunnustan: Rouva Sana ainakin tekee.

Rehellisesti sanoen suhtauduin vuosikaudet kriittisesti uudenvuodenlupauksiin. Pidin hölmönä vannottaa ja velvoittaa itseään asioihin, jotka kantavat korkeitaan yhden lumipeitteen ajan.

Kunnes vuosia sitten eräänä uudenvuodenaattona pitkän pirtinpöydän ääreen kertyneen ystäväjoukon haastamana mieleni kelkka kääntyi - aluksi yhdeksi vuodeksi, sitten toiseksi, ja... 

Ymmärsin, että itselleen ääneen lausutuilla lupauksilla ei oikeastaan edes saa tavoitella kuuta taivaalta, sillä lupauksilla ja odotuksilla on merkitystä vain sinulle itsellesi. 

Lupausten tulee olla innostavia ja realistisia, toki liittyä mielellään itsensä kehittämiseen, mutta samaan aikaan jalkojen tulee olla tukevasti maassa.

Tuona samaisena uudenvuodenaattona vuosia sitten syntyi Rouva Sanan ensimmäinen (testi-)uudenvuodenlupaus. Rouva Sana - tuolloin jo hyvää matkaa kohti keski-ikää taittavana - lausui itselleen ja ystävilleen ääneen: lupaan yrittää opetella laskettelemaan.

Jos en opi enkä onnistu, olen ainakin yrittänyt.

Juu juu, hymyilepä vain. Tiedän toki, valtaosa Rouva Sanan ikäisistä laskettelee. Mutta harjoittelepa tuo samainen taito aikuisena. Voin kokemuksen rintaäänellä sanoa: se ei ole mikään helppo homma.

Vaan kuinkas sitten kävikään. 

Rouva Sana ilmoittautui jo samana talvena lastensa kanssa laskettelukouluun (no, äiti omaansa ja lapset omaansa: toim. huom.) ja hurmaantui inhokkilajistaan. Nyt koko perheellä on yksi yhteinen talviharrastus enemmän.

Sittemmin uudenvuodenlupausten innoittamana Rouva Sana on ryhtynyt muun muassa harrastamaan säännöllistä juoksemista, neulomaan (sukkia) ja käsittelemään valokuvia.

Ja kaikki ovat saaneet alkunsa saman periaatteen mukaan: yrittäminen ja kokeileminen riittää. 

Miten sinun uudenvuodenlupauksiesi on käynyt? Mitä sinä olet ehkä alkaneelle vuodelle luvannut?

***

Eikä lupausten tekeminen ole vieläkään liian myöhäistä. Rouva Sanan Facebook-sivuilla julkaiseman Nickelbackin What are you waiting for? -kappaleen sanoin: 

"Are you waiting for the right excuse? 
Are you waiting for a sign to choose? 
While you are waiting, it´s the time you lose. 
What are you waiting for?"

Niinpä.

Jos lupausten tekeminen ei nappaa, vähempikin riittää. Järvenpääläinen Ilontuuli on käynnistänyt Facebookissa Tietoisen tammikuun

Maksuttoman tapahtumakuukauden tavoitteena on haastaa ja samalla innostaa osallistujia omaa hyvinvointia tukeviin valintoihin arjessa. Liity joukkoon, vielä ehtii. Yksikin kuukausi voi antaa ihan uutta virtaa.

Unelmoidaan, luvataan itsellemme pienesti, yritetään ja samalla toivottavasti myös hieman kehitytään.

Ja pohditaan vajaan vuoden kuluttua yhdessä, miten laatimiemme lupaustemme (tai unelmiemme) lopulta kävi :).

Ja tämä seuraava on ainakin ehta lupaus: tästä lähtee Rouva Sanan vuosi 2015. 

Seuraavalla kerralla viikonvaihteessa vuorossa onkin jotain ihan jotain muuta. Olehan kuulolla!