Ole itse itsellesi kiltti!

On tuskin liioiteltua sanoa, että toimittaja Anna Perhon hiljan julkaistu teos Pientä säätöä (Otava, 2015) on noussut nopeasti ilmestymisensä jälkeen lukijamenestykseksi.

Perhon omien sanojen mukaan sählääminen on hänen elämäntyylinsä, ja sekös lukijoita ihastuttaa.

Suosio näkyi myös Kerava Designin eilen torstaina illalla järjestämässä Taivasalla-hyväntekeväisyystapahtumassa, jossa myös Rouva Sanan oli ilo ja kunnia vierailla.

Juuri hotimpaa nimeä kuin Anna Perho eivät Kerava Designin ladyt olisivat voineet löytää tilaisuuteensa.


Kerava Designin naisyrittäjien järjestämän Taivasalla-hyväntekeväisyystilaisuuden päävieras oli toimittaja Anna Perho,
joka puhui teemalla "Vähemmän selviytymistä, enemmän elämää".
Taustalla Perhoa kuuntelevat tilaisuuden juontaja, näyttelijä Nicke Lignell
sekä Bella Verde -kukka- ja sisustuskaupan väkeä.































Perho kumoaa heti ensikättelyssä ajatuksen, että onni asuu pienissä asioissa. Piupaut.

Perhon mukaan onni asuu isoissa asioissa - hyvissä ihmissuhteissa, työssä, terveydessä ja muutoinkin arkielämään liittyvissä tärkeissä puitteissa kuten siinä, että meillä on katto pään päällä. Siksi niitä kaikkia, siis niitä Isoja Asioita, tulee vaalia sydämellä ja rakkaudella.

Isot Asiat eivät ole nimittäin itsestäänselviä. Kuten Taivasalla-hyväntekeväisyystapahtumakin muistuttaa, moni on hyviä ihmissuhteita, työtä ja kattoa vailla. Siksi tapahtuman kohteena tänä vuonna oli Keravan Suojakotiyhdistys.

Mutta palataan takaisin Anna Perhoon. Yhtä suoraa kyytiä hän antoi tilaisuudessa lausahdukselle raha ei tuo onnea. Perhon mielestä vain rikas voi sanoa näin.

Niin kuin meistä lähes jokainen tietää rahan kuukausittainen tarve on tiettyyn määrään saakka vakio. Ihan ilman sitä emme oikein tule toimeen.


Monen Keravan Suojakotiyhdistyksen asiakkaan koti on ollut jossain vaiheessa tämän näköinen.






























Vaikka peruspuitteemme olisivat kunnossa, meistä harva sanoo olevansa silti onnellinen, elämäänsä tyytyväinen. Aikamoinen paradoksi muuten yllä olevan kuvan asukkaiden vinkkelistä ajatellen. No, tämä on Rouva Sanan oma huomautus.

Arjen täyttävät ulkoapäin tulevat paineet.

Siksi Perho peräänkuuluttaa merkitysten ja onnea tuottavien asioiden löytämistä arkeen. Meidän tulisi selvittää, mikä elämässä on tärkeää, tuoda niitä tietoisesti arkeen, JA ennen kaikkea pitää niistä kiinni.

Samaan hengenvetoon Perho kuitenkin myöntää, että asia helpommin sanottu kuin toteutettu ja perustelee väitteensä: - Jenkeissä tehdyn tutkimuksen mukaan keskivertonuoren silmien ohi menee noin 17 000 markkinointiviestiä päivässä.

Ei ihme, että pään pitäminen kylmänä on meille vaikeaa.

Perho heittää kehiin onnellisuutta tutkineen psykologi Sonja Lyubomirskyn väitteet. Niiden mukaan ihmisen taito onnellisuuteen muodostuu 50 prosenttisesti geenien perusteella.

Ulkoset seikat vaikuttavat 10 prosenttia, ja omilla asenteilla ja ajattelulla on vaikutusta 40 prosentin verran.

Perhon mielestä onnen ja tyytyväisyyden kokemisessa arjessa avainasemassa on viimeinen kohta. Miksi? Koska omiin ajatuksiimme ja asenteisiimme voimme me kaikki itse vaikuttaa.

Kaikkia päämme sisäisiä ajatuksia ei Perhon mielestä kannata hyväksyä. - Lähtökohta on, että ole itse itsellesi kiltti.


Kerava Designin Taivasalla-hyväntekeväisyystapahtuman kuvakavalkadin myötä 
positiivisen ajattelun viikonloppua sinulle!



Kerava Designin pirteät yrittäjät.

Jos on vilske ja vilinä antaa yhtään suuntaa, aika moni kulkee pian keravalaisen KN Collectionin päähineissä.
Taustalla on valokuvaaja Matti Rosenbergin valokuvia.

Näin kauniita malleja asteli Taivasalla-tapahtuman muotinäytöksessä.

Kevät on pian täällä!

Loman jälkeen arki on raiteillaan

No joo, okei myönnettäköön - ei tämä Rouva Sanan arjen aloitus ole koskaan loman jälkeen kovin herkkua. Mieli ja kroppa tunnelmoivat aina hetken toisaalla, vaikka järki käskee jo hommiin.

On kuitenkin mukava olla silti taas täällä: työn touhussa ja kanssasi. Se antaa arkeen varmuutta ja turvallisuuden tuntua. Voisiko sanoa, että elämä on raiteillaan.

Ja aivan kuten rakas ystäväni jo taannoin totesi: "Loma ei tuntuisi miltään ilman sen välissä olevaa arkea."

Rouva Sana vaihtoi perheensä kanssa talviloman ajaksi maisemaa. Viikko vierähti Kittilässä ja osin myös Kolarin puolella Levin ja Ylläksen hiihtokeskuksissa lasketellen, mutta myös uiden ja keilaten.

Ja taisi siellä olla muutama muukin keskiuusmaalainen.

Keskisellä Uudellamaalla kevät tekee vahvasti tuloaan, mutta Lapissa oli vielä vahva, luja talvi.















Toivottavasti sinun talviviikkosi sujui hyvin!

Tästä alkaa arki. Huomasinpa vain, että tämä on muuten Rouva Sanan sadas blogipäivitys. Ei siis hassumpi startti arkeen.

Ja pian alkaa myös myös juhla, kun Rouva Sana täyttää ensi viikolla tasan yhden vuoden. Pysythän mukana!

Aurinkoinen talvipäivä Levin hiihtokeskuksessa.



Tauon paikka: sukkalankaa Lentävästä lapasesta
ja kuulokkeet korville.
Ei aina jaksa pelkästään lasketella.



Talvilomalaiset.




Tässä sitä ollaan - ja takana Ylläs-tunturin maisemat.


Ylläksen hiihtokeskus.







































Päivä laskeutuu ja ilta koittaa Levin hiihtokeskuksen etelärinteille.


Luistavia suksia ja natisevia pakkaskelejä!

Väliasut. Check.

Oikean kokoiset sukset, sauvat ja monot. Check.

Pakkasen ja viiman runtelemaan naamaan sopiva voide. Check.

Onko sinulle tuttua lomaa edeltävien päivien (joskus jopa viikkojen) aikainen kaaos? Arki on tarkistuslistaa ja hoidettavien asioiden ketjua.

Joskus Rouva Sana miettii, miksi samaan rytäkkään eksyy aika usein vielä kymmenen muuta vähemmän pakollista asiaa - kuten nyt vaikkapa rentouttava käynti kampaajalla tai (vähemmän rentouttava käynti) hammaslääkärissä.

Semminkin, kun Mr. Murphy puuttuu aika usein jossain vaiheessa peliin. Niin kuin tällä viikolla, kun Rouva Sanan menopeli päätti sanoa "i-uu, i-uu" ja jämähti eräänä aamuna autotalliin.

Tai silloin, kun huomasin viisi minuuttia ennen jälkikasvun kouluun lähtöä, että olin epähuomiossa pakannut kuopuksen toppahousut ennenaikaisesti lomalle lähtevien tavaroiden joukkoon, ja jouduin kaivamaan tiukat vaihdokit kirpputorille menevien tavaroiden joukosta.

Sinä aamuna äitiä nauratti, mutta kuopusta ei.

Mutta hei, loppusuoralla taas mennään. Jossain kohtaa kaiken kaaoksenkin keskellä koittaa hyvä mieli ja lämmin ailahdus rinnassa edessä olevasta lomasta. Sieltä se tulee, epäjärjestyksestä ja tarkistuslistoista huolimatta!











Rouva Sana vetäytyy jälkikasvun talviloman vuoksi (tai no, ansiosta) viikoksi lomanviettoon. Palataan näihin kuviin ja tunnelmiin helmikuun lopussa.

Tai oikeastaan silloin tunnelmat alkavat olla aikaisempaa juhlavammat. Rouva Sana nimittäin valmistautuu hiljalleen blogin yksivuotissyntymäpäiviin maaliskuun alussa.

Ja niihin juhliin olet myös sinä tervetullut ;). Jotain mukavaa on seuraavien viikkojen aikana luvassa. Pysy siis taajudella.

Tätä ennen luistavia suksia, natisevia pakkaskelejä ja rentouttavia lomapäiviä kaikille niille, ketkä lomalla ovat.

Ja jokaiselle yhteisesti:

"Ystävät ovat kuin tähtiä. He ovat olemassa, vaikka heitä ei aina näe!" 

Hyvää ystävänpäivää!


PS. Kuvan kulho on jokelalaisen  EDIT: hyvinkääläisen  (paja sijaitsee aivan Jokelan kainalossa)
keraamikon Tuiasin valmistama.

Ystävänpäivä kirvoitti Sibelius-kukkakimppuun

Tiesitkö, että ystävänpäivän uskotaan saaneensa alkunsa jo antiikin Roomassa?

Olipa tuo totta tai tarua, varsinaista ystävänpäivää tiedetään vietettäneen jo 1300-luvulla Englannissa ja Ranskassa.

Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Wikipedian mukaan vuonna 1537 Englannissa.

Ja meillä, yleensä totisessa ja aika ryppyotsaisessa Suomessa, päivää on varsinaisesti vietetty vasta muutaman kymmenen vuoden ajan...

Järvenpään Kukkatalo otti eilen tiistaina varaslähdön lauantaina vietettävään ystävänpäivään, ja Rouva Sana kävi aistimassa tapahtuman tunnelmia.

Mielenkiintoisinta antia oli Jean Sibeliukselle suunniteltuun kukkakimppuun liittyvä yleisöäänestys. Viidestä ehdokkaasta yksi oli tehty Aino-vaimoa silmällä pitäen.

Ja hyvin muuten olikin. Rouva Sana tapasi tilaisuudessa Ainolassakin aikanaan työskennelleen oppaan, joka tunnisti kimpun heti Ainolle suunnitelluksi vain kukkia katselemalla.

Mikä kuvan kimpuista on ehkä sinun suosikkisi? Käy antamassa äänesi Järvenpään Kukkatalon Facebook-sivuilla.


Järvenpään Kukkatalon ehdokkaita Sibelius-kukkakimpuksi.
Rouva Sanan suosikki on keskellä oleva, oranssista neilikoista risuihin sidottu kimppu.
Läheltä katsottuna asetelma näyttää nuottiviivastolta.




Kyllä tästäkin musiikki tulee mieleen.































Tämä kukkakimppu on suunniteltu Aino Sibeliukselle.





























Punainen ruusu saa ajatukset Sibeliuksen syntymäpäivään joulukuussa.

Hyvää ystävänpäivää!

Harmaat pantterit on katsojan juhlaa

Mistä tietää, että näytelmän roolitus on onnistunut?

Siitä, että katsojalle ei tule missään vaiheessa näytelmää katsoessa tunnetta, että näyttelijöiden paikkaa pitäisi vaihtaa. Tai mikä pahempaa - heistä joku tulisi korvata työryhmän ulkopuolisella näyttelijällä.

Keski-Uudenmaan teatterin KUT:n viime perjantaina ensi-iltansa saanut Harmaat pantterit on täydellistä näyttelijöiden juhlaa, joka koituu katsojan iloksi, onneksi - ja tässä tapauksessa sanoisin, suunnattomaksi hauskuudeksi ja juhlaksi.

Harmaat pantterit marssittaa näyttämölle 10 näyttelijää (joista muuten kahdella on kaksois- ja kahdella peräti kolmoisrooli!). Heistä jokaista on suunnaton ilo ja nautinto seurata ja katsella.

Harmaat pantterit on täydellinen napakymppi - eikä vain näytelmän ja sen roolituksen vuoksi vaan ehdottomasti myös teemansa vuoksi. Näytelmä on äärimmäisen hauska, mutta myös samalla koskettava komedia.

Käpyhovissa pelataan korttia, mutta vasta kun uusi vt. johtaja Ilona on saapunut taloon (kuva: KUT/Heli Tiensuu).

Harmaat pantterit on hätähuuto suomalaisten vanhustenhoidon puolesta. Näytelmän käsikirjoittajan, KUT:n teatterinjohtajan, tuusulalaisen Heikki Lundin mielestä jokainen eläkeläinen on oikeutettu ihmisarvoiseen elämään myös silloin, kun he eivät kykene itse huolehtimaan itsestään.

Miten ajankohtainen teema!

Stop valjuilta maistuville keitoille, aikaisille nukuumaanmenoille, lääkkeillä turrutetuille ajatuksille, vain kerran päivässä vaihdettaville vaipoille, auringolle, jonka vanhukset saavat aistia yksinomaan ikkunan läpi sekä virikkeettömille ja tappavan tylsille päiville.

Stop sellaiselle vanhusten elämälle, joka ei ole ihannearkea kenellekään.

Harmaat pantterit sijoittuu Käpyhovin vanhainkotiin. Sen johtaja jää ennenaikaiselle eläkkeelle, ja taloon saapuu uusi sirpsakka vt. johtajar Ilona (Meri Nenonen).

Ei aikaakaan, kun Ilona kyseenalaistaa henkilökunnan toiminnan ja ryhtyy, jos nyt ei suoranaiseen kapinaan niin ainakin kurssinmuutokseen vanhainkodin asukkaiden puolesta.

Ja kuinkas sitten käykään: vanhuksista tulee virkeitä ja energisiä.

Ulla-Sisko Tamminen on herkkä Hilja-Auroora (kuva: KUT/Heli Tiensuu).



















Näytelmässä on monta juhlan paikkaa. Paitsi, että alueen ammattiteatteri kantaesittää oman teatterinjohtajansa käsikirjoittaman, teemaltaan ajankohtaisen näytelmän, näyttämöllä tehdään myös muutoin historiaa.

Suuren kansan rakastama Esko Roine nähdään nyt ensimmäistä kertaa KUT:n riveissä. Ja vielä yhtä aikaa tyttärensä Susanna Roineen kanssa.

Harvoin Rouva Sana huomaa olevansa sellaisessa tilanteessa, että pienintäkin roolia myöten jokainen näyttelijä ansaitsee tulla erikseen mainituksi. Nyt on sellainen hetki.

Käpyhovin pitkäaikaisin miesasukas Valtti on Esko Roineen käsittelyssä yllätyksellinen - ja hauska. Eikä omena ole pudonnut kauas: samoin on tytär Susanna kolmoisroolissaan.

Ulla-Sisko Tammisen esittämä Hilja-Auroora on herkkä ja liikuttava itse itselleen sepittämässään identiteetissään, joka kokee näytelmän lopussa kovan kolauksen.

Mainioita ovat myös Meri Nenosen lapsenomaisen huoleton Ilona, stressin partaalle joutunut hoitajatar Kurre (Metsälintu Pahkin), kahta sivuroolia esittävä Simo Tamminen sekä hienon roolityön kaksoisroolissaan tekevä Eeva-Maija Haukinen.

Jari Pahkin-Hämäläinen ui iranilaisen Masan roolissa näyttämölle toisen näytöksen alussa ja on varastaa melkein koko shown. Niin valoittava hän on suomea murtaen puhuvana, vanhuksille yrttejä ja makuja sisältävää murkinaa pyöräyttelevänä tukityöllistettynä.

Sille ei voi kuitenkaan mitään, kaksi näyttelijää on Rouva Sana mielestä kuitenkin ylitse muiden: Seppo Halttunen paikoin lähes sekopäistä vauhtia vaihtavassa kolmoisroolissaan sekä iki-ihana pyörätuoliin sidottu Nora Raikamo rääväsuisena, mutta rakastettavana Laimina.

Heidän seurassaan katsoja saa nauraa, itkeä - ja vihata. Ja heitä molempia tulee esityksen jälkeen ikävä.

Bonuksena on Heikki Lundin näytelmässä pyörittämä verbaliikka, joka vanhusten dialogiin kätkettynä räjäyttää lopullisesti pankin.

Oleko Rouva Sana kehunut jo kaiken? Valoista ja äänestä en ole sanonut vielä mitään, ja suo anteeksi, mutta nyt nekin on mainittava.

Nimittäin yksinomaan Seppo Halttusen esittämän papin monologin aikana heijastetun ääni- ja valomaiseman vuoksi. Kohtaus jättää tuskin kylmäksi ketään heidän vakaumuksestaan riippumatta. Se on Jussi Kaatrasalon ja Mika Hakkaraisen ansiota.

Puvustuksesta sitten muuten vielä vastaa Heini Maaranen.

Niin, ja näytelmän on ohjannut paremmin näyttelijänä tunnettu Jussi Lampi. Käsiohjelmassa Lampi kertoo jännittäneensä, mitä esityksestä lopulta oikein tulee.

Turhaan Jussi jännitit. Kuten huomaat, lopputulos on pelkää juhlaa!

Elegantit harmaat pantterit: Esko Roine ja Eeva-Maija Haukinen (kuva: KUT/Heli Tiensuu).






















KUT:n Harmaat pantterit Kerava-salissa 22.3. asti. Lisätiedot www.kut.fi.

Tila on Järvenpään oma Korjaamo







Joskus hyvät uutiset voivat syntyä varsin yksinkertaisista aineksista. Tarvitaan vain ennakkoluuloton idea ja sille toteuttaja.

Niin kuin nyt esimerkiksi Tila: Järvenpään oma Kaapelitehdas  - tai paremminkin Korjaamo - minikoossa.

Tila on neljän ennakkoluulottoman toimijan uunituore poikkitaiteellinen tapahtumapaikka Järvenpäässä. Rouva Sana kävi kokemassa sen avajaistunnelmia eilen lauantaina illalla.

Tilan taustalla vaikuttavat Hanne Lindström, Raine Ampuja sekä Anu ja Altti Uhlenius.

Tila sijaitsee vanhassa Järvenpään Kehäkarhujen toimitilassa niin sanotussa Swengin talossa. Kiinteistö on saanut purkutuomion, ja Tila elää siinä niin kauan kuin se on mahdollista. Nyt vuokrasopimus kaupungin kanssa on voimassa toukokuun loppuun asti.

Tila on tarkoitettu erilaisten kulttuuritapahtumien esityspaikaksi. Avajaisissa siellä nähtiin muun muassa monipuolista musiointia ja Jukka Kinasen pieni taidenäyttely.

Lisäksi Tila toimii myös uutistudiona. Siellä nauhoitetaan suosittu Järvenpään Hyvät Uutiset JHUU.

Kevään aikana Tilassa nähdään ainakin Värinää-taideviikkojen ohjelmaa sekä Järvenpään teatterin Sibbe-vappu.

Vaikka vuokra-aika on lyhyt, Tilaan mahtuu yhä kultuuritapahtumia. Avajaisvieraat pääsivät ideoimaan tukun villeimpiä toiveitaan: pienimuotoisia konsertteja, työpajoja, luentoja, näyttelyitä, teatteriesityksiä...






Altti ja Jani Uhlenius musisoivat illan Tila-bändinsä kanssa.

Kerrankin pöytäliinaan sai piirtää ja kirjoittaa.









Mitä sinä haluaisit Tilassa nähdä?


Keskiuusmaalainen pitsinnypläys elää 2000-lukua

Olisitko uskonut, että tämä on pitsinnypläyksen matkatyyny? Se on helppo ottaa mukaan.
Pitsistä on moneksi jahka se valmistuu. Koruissa hento pitsi on erityisen kaunista.






















Pitsinnypläyskö harmaan pölyn kuorruttamaa kansanperinnettä? Kattia kanssa.

Rouva Sanan väitteen todistaa jo raumalainen kolmikymppinen Tarmo Thorström. Hän on pitsitaiteilija.

Kyllä, luit ihan oikein.

Kulttuurin ja opetusalan sekatyömieheksi itseään tituleeraavan taiteilijan erityismielenkiinnon kohteena on raumalainen perinnekäsityö. Thorström päätti aikanaan, että nypläämistä on kokeiltava ainakin kerran elämässä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Thorström pääsi mestarinyplääjä Impi Alangon oppiin hyvin seurauksin.

Viime vuoden lopussa Thorströmille myönnettiin kädentaidon Noste-palkinto pitsinnypläyksen uudistamisesta. Lisää miehestä voit lukea täältä.

Jatan aitassa kenen tahansa kävijän on mahdollisuus kokeilla pitsinnypläämistä. Rouva Sana pääsi Marjo Maisin oppiin.
Monet harrastajat sanovat pitsinnypäläämisen tyhjäävän pään arkisista asioista. Se on helppo uskoa.
Rouva Sanan päähän ei mahtunut nypläämishetkellä kuin nypylät ja niiden oikea järjestys.






Ja näin pitsiä pitäisi nyplätä siis oikein. Marjo Maisi näyttää.







Tässä samassa Thorströmin uudistavassa hengessä kulkee Tuusulan rajapinnassa Nurmijärven Palojoella majapaikkaansa pitävä Jatan aitta. Nimi on muuten oikeastaan harhaanjohtava. Kyse on pikemminkin kookaasta salista - tyylillä entistetyssä navettarakennuksessa kun yritys kerran sijaitsee - kuin pienestä aitasta.

Jatan aitta on Suomen suurin pitsinnypläykseen keskittynyt verkkokauppa. Kerran vuodessa tilan täyttää myös kokeilevaan pitsinnypläykseen liittyvä näyttely.

Aikaisemmin Jatan aitassa on nähty muun muassa keramiikkaa ja pitsiä yhdistäviä töitä. Ensi vuoden teemakin on jo tiedossa: luvassa on pitsiä Porvoon mitalla.

Tuorein, tämän vuotinen näyttely avautuu huomenna perjantaina. Se kantaa nimeä Pitsiä ja punottua viljaa.

Eikä näitä poikkitaiteellisen pitsinnypläyksen taitajia ole tarvinnut hakea kaukaa. Kolme kättentaitajaa, Pirjo Nousiainen, Tuula Siitonen ja Pirkko Särkimäki tulevat Tuusulasta.

Kolmikkoa yhdistää pitsinnypläysharrastus Tuusulan kansalaisopistossa. Särkimäki on ryhmän opettaja.

Yhtä taidokkaista olkitöistä vastaa nurmijärveläinen olkitaiteilija Sari Kilpeläinen, joka vaikuttaa myös Olki-Set yrityksessä.


Eikös olekin upeita?






























Pitsinäyttelyiden polkaiseminen kokoon on kulttuuriteko Jatan aitan yrittäjältä Marjo Maisilta - joka muuten nyplää pitsiä itsekin ainakin kiireiltään ehtii.

Jotta vanha suomalainen kansanperinne säilyy tuleville sukupolville se vaatii paitsi Thorströmin kaltaisia ennakkoluulottomia uudistajia ja esikuvia, mutta myös Maisin kaltaisia yhtä ennakkoluulottomia puurtajia.

Jatan aitta on esimerkillinen yritys, joka vaalii paitsi itse käsityön harrastamisen edellytyksiä, mutta myös tuo esille harrastuksen uusia mahdollisuuksia.

Vain näin pöly ei missään vaiheessa pääse laskeutumaankaan tämän perinteen päälle.

Rouva Sana tykkää!

Käy ehdottomasti tutustumassa näyttelyyn, jos hiukankaan olet kallellaan kättentöihin. Pitsistä ja oljesta todellakin SAA aikaan aikamoisia taidonnäytteitä.





Pitsiä ja punottua viljaa -näyttely on esillä Jatan aitassa Nurmijärven Palojoella vain viikon ajan 5. - 15.2. Näyttely on avoinna arkisin klo 14-18 ja la-su klo 11-18, sopimuksen mukaan viikon aikana myös muulloin. Katso lisätiedot näyttelystä täältä.

Hurraa keskiuusmaalainen teatteri!

Onnea keskiuusmaalaiset!!


Kulunut viikonloppu oli teatteririntamalla keskiuusmaalaisittain poikkeuksellisen menestyksekäs.

Järvenpään teatteri tuli valituksi jälleen kerran Mikkelissä järjestettäville Työväen näyttämöpäiville 12 muun harrastajateatteriryhmän joukkoon. Katselmus järjestettiin viime viikonloppuna.

Katselmuksessa yleisö saa valita suosikkinsa, ja sen ehdoton suosikki oli hiljan esityskautensa päättäneen Järvenpään teatterin Viettelyksen vaunu. Näytelmän ohjasi Samuli Reunanen.

Katselmuksen raatiin kuuluneet teatterinjohtaja Miko Jaakkola ja näyttelijä Kati Outinen kiittelivät Viettelyksen vaunua. Erityiskiitokset he antoivat Blanchen roolissa näytelleelle Outi Pippurille.

... Kuulostaa kovin tutulle. Samantyyppisin sanoin ruoti myös Rouva Sana esitystä viime huhtikuussa. Voit lukea tekstin toistamiseen täältä.

Viettelyksen vaunun Blanchen pääosaa Järvenpään teatterissa esitti Outi Pippuri (oik.).
Vastanäyttelijänä nähtiin Linda-Mari Laaksonen.  (Kuva: Sami Lamberg)












Eikä kaikki ole vielä tässä. Eilisessä Jussigaalassa, kotimaisen elokuvataiteen juhlassa, parhaan naispääosan Jussi ojennettiin näyttelijä Anu Sinisalolle roolistaan elokuvassa Ei kiitos.

Sinisalo on näytellyt Keski-Uudenmaan teatterissa lukuisia kertoja, ja on sen näyttämöltä tuttu kasvo. Hän on myös asunut aikaisemmin Keravalla.

Lisää Sinisalon tuoreita tunnelmia pääosajussista voi lukea täältä.

Onnea Järvenpään teatteri! Onnea Anu Sinisalo! Hurraa keskiuusmaalainen teatteri!