Kuka tahansa nyt osaa somettaa - vai osaako?

Rouva Sana rakastaa tarinoiden lisäksi sloganeita.

Tämä blogi sai alkunsa ajatuksesta, jonka mukaan mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi. Muistatko?

Alkuunsa teesi oli naulattu lähes vuoden ajan blogin banneriin. Sittemmin se siirtyi oikealle palkkiin uuden ulkoasun tieltä.

Tämän päiväistä tarinaa piti hallita teema, kun joutuu heräämään aamulla kello puoli viisi, päivästä ei voi tulla huono.

Sillä oikeastihan siitä ei silloin voi.

Sen kerran, kun on pakko herätä ennen kukon kiekaisua, tarkoittaa se yleensä matkalle lähtöä. Ja sellainen lähtö Rouva Sanalla oli myös viime perjantaina.

Tämän rouvan suussa aikaisemmin hyvältä on maistunut myös tieto on parasta jaettuna. Se on ollut muuten blogia ohjaava teesi sekin, ja sen voimin jatketaan tänään, sillä -

Tarina PING Helsingistä muuttui yön aikana. Rouva Sanan eilinen päivitys sai aikaan sellaisen henkilökohtaisen palautevirran, että sen sulattaminen vaatii yhden päivityksen.

Eli kiitos hei kaikki te, jotka olitte yhteydessä tai kommentoitte tavalla ja toisella!





Ensimmäiseksi hyvät uutiset:

Blogipäivitystä kommentoineet olivat iloisia, huokaisivat suorastaan helpotuksesta, että jes, ammattimaisella sisällöntuotannolla on sittenkin lähitulevaisuudessa sijansa.

Moni oli ehtinyt menettää uskonsa.

Sitten ne huonot uutiset:

Miksi monen bloggaajan ja sosiaalisessa mediassa vaikuttavan sisällöntuottajan usko oli ehtinyt mennä? Koska sisällöntuottamista pidetään yleisesti pikkukivana näpräämisenä, jonka jokainen osaa - ainakin jos haluaa.

Minä, sinä ja kaikki me, jotka olemme jotenkin mukana somekanavien sisällöntuottamisessa tiedämme, että asia ei todellakaan ole niin.

Mutta kysypä samaa asiaa pienen tai hieman suuremmankin yrityksen viestintä- ja markkinointiosastoja hallitsevilta päälliköiltä, yhdistysaktiiveilta, pienyrittäjiltä, joiden toimiala on leipien paistaminen tai muu vastaava - tai ihan nyt vain keneltä tahansa matti meikeläiseltä.

Kuka tahansa nyt osaa somettaa - tietysti!

Siksi siitä ei haluta myöskään maksaa. Ei omille työntekijöille, jotka vääntävät omalla ajallaan ja ylitöinä verkkoviestinnän sisältösuunnitelmia ja tuottavat sisältöä yrityksen eri somekanaviin lopulta tietämättä, miksi he tekevät niin.

Eikä edes niille, jotka tekisivät saman työn päämäärätietoisesti ja kustannustehokkaasti alihankintana ja ammattitaidolla.

Kuten YleX:n taannoinen kuuluisa uutisotsikko toteaa: "Ilmaisilla vehnäjauhoilla ei kukaan maksa asuntolainaa."

Otsikko viittaa siihen, kuinka monet yritykset harjoittavat kyllä mieluusti bloggaajien kanssa sisältöyhteistyötä, mutta tarjoavat palkkioksi pelkästään yhteistyöhön liittyvää kohdetta, esimerkkitapauksessa bloggaajalle testiin lahjoitettuja vehnäjauhoja.

Kuinka moni tekisi töitä toisen puolesta vehnäjauhopussipalkalla? Tai, että saa nimensä uuteen lehteen?

Rouva Sana ehti henkäistä seuraavan perjantaina ilmoille jo muutamaan kertaan, ja henkäisempä sen nyt vielä tässä: sosiaalisen median sisällöntuotanto elää ja muistuttaa mediamaailmaa.

Bloggaajia ja freelancetoimittajia yhdistää tällä hetkellä hämmästyttävän moni asia.

Toisaalta, jos sisällöntuottajan ja Kaukokaipuu-bloggarin Marinella Ruususen Miten kasvatan oman mediani arvostusta -workshopin yhteydessä PING Helsingissä julkistama esimerkkihinnasto (siis eri somekanavien sisällöntuottajille maksettujen todellisten palkkioiden hinnasto - hyvässä ja pahassa) pitää yhtään paikkansa, en pistä toimittajana pahitteeksi siirtymistäni somen puolelle.

Hinnaston mukaan työstä, joka sisältää kuvat, kirjoituksen, tuotteen ja matkat, on jossain joillekin maksettu 350 - 500 e/juttu.

Alan ammattilaisten mielestä tarina on mennyt aika halvalla.

Rouva Sanalle vastaavasta paketista printtimedian puolelle on tarjottu 50 e + kilometrikorvaukset - ilman tuotetta.


Kuva on PING Helsinki -tapahtumasta, jossa Marinella Ruusunen esitteli sekä hyviä että huonoja esimerkkejä
sosiaalisen median sisällöntuottajille maksetuista todellisista palkkioista.


































Mutta hei huomenna ollaan vihdoin iloisemmissa tunnelmissa, sillä oli siellä PING Helsingissä oikeasti hauskaakin :)!

Nähdään!

Ja muuten, yhä saa muistaa viesteillä, palautteilla ja kommenteilla!

Sisällössä tärkeintä on ammattimaisuus ja laatu eli terkkuja PING Helsingistä!

Terveisiä PING Helsingistä! Sylin täydeltä!

Rouva Sana on nyt ravittu ihanien, inspiroivien, idearikkaiden, elämänmyönteisten ja lämminsydämisten sisällöntuottajien energialla ja ehtymättömällä luovuuden virralla.

On oikeastaan sanalla sanoen uskomaton kokemus siirtyä kotoa neljän seinän sisältä yhtäkkiä vajaaksi vuorokaudeksi maailmaan, jossa kaikki toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset puhuvat kanssasi täydellisen samaa kieltä.

Tai kuten keravalainen Kiljuva pikkunälkä -bloggaja Demi Aulos osuvasti kiteytti: "Kerrankin on paikka, jossa saa olla nenä kiinni puhelimessa ihan koko ajan ilman, että on epäkohtelias #pinghelsinki."

Kiteytys tapahtui muuten Twitterissä, missäpä muuallakaan...

Vaan valehtelisin, jos väittäisin, että PING Helsinkiin osallistuneet sisällöntuottajat keskustelivat pelkästään somekanavien välityksellä. Ei, eivät todellakaan, he ovat aivan liian eläväistä porukkaa siihen.

Rouva Sana halasi, puhui ja nauroi yhden päivän aikana enemmän kuin kuukaudessa yhteensä - ja tämän rouvan tuntevat tietävät, että se on oikeasti jo paljon se.


PING Helsinki -tapahtumaan osallistuneille jaettu kassi kuulutti asennetta päivään.


Rouva Sana kirjoitti viime vuoden lopulla Aller Median Suuresta blogitutkimuksesta ja sen tuloksista. Muistatko? Löydät tekstin yhä täältä.

Tuo lokakuinen kirjoitus ja pian sen jälkeen julkaisemani blogiteksti kaupallisesta blogiyhteistyöstä muistuivat Rouva Sanan mieleen moneen kertaan viime viikonloppuna haudutellessani PING Helsingin antia.

Kuten jo viime syksynä totesin, blogit yhdistettynä somekanaviinsa todellakin ovat OMA mediansa.

Vai mitä sanot näistä PING Helsingissä pöytään lyödyistä faktoista:

PING Helsingin noin 60 sisällöntuottajaa tavoittaa somekanaviensa kautta yhteensä vajaat 2 miljoonaa seuraajaa! Säännöllisesti. Jatkuvasti.

Tai, että PING Helsingin yhden päivän mittainen tapahtuma löysi perjantaina tiensä maailman somekartalle yhteensä noin 500 twiitiin ja 400 kuvan avulla.

Kuinka moni perinteisempi mediakanava - isompi tai pienemmästä nyt puhumattakaan - kykenee perinteisin keinoin enää samaan?

Kun annat sosiaalisen median sisällöntuottajalle pikkusormen, hän muotoilee siitä sinulle jatkovarrella väkimassoja haalivan käden.

Ei mikään vähäinen juttu pienten markkinointibudjettien parissa taiteileville (pien)yrityksille.

Yhtä selväksi päivän aikana kävi myös se, että avain somemaailmaan ei ole jatkuva kännykän räppääminen, blogitekstien suoltaminen liukuhihnalta tai kuvien postaaminen Instagram-virtaan sinänsä vaan sisällöntuotanto: laadukas sisällöntuotanto.

Se tarkoittaa sisältöä, joka on toimitettu ammattimaisesti. Sillä on huolella pohdittu alku ja loppu sekä syy, jonka vuoksi se on toteutettu.

Kuten Kohtaamistoimisto Innastuksen Inna-Pirjetta Lahti - joka on muuten myös yksi PING Helsinki -tapahtuman idean äideistä ja toteuttajista - totesi perjantaina, että ammattimaista sisällöntuotantoa arvostavat yritykset eivät enää kaipaa edes sisällöntuottajan mukana tulevia lukijamääriä.

Tärkeämpää on, että he tietävät saavansa laadukasta sisältöä.


Justimusfilmsin Sami Harmaala tietää, mistä hän puhuu, kun hän kertoo,
mikä erottaa alokkaat ammattilaisista sosiaalisen median sisällöntuotannossa.




























Tästä jatketaan vielä yhden päivityksen verran eli pysy taajudella ja liity viikolla mukaan PING Helsingin tunnelmiin.

Viisi vinkkiä itsensä ammatilliseen kehittämiseen

Rouva Sanaa sosiaalisen median kanavissa - tässä tapauksessa Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä - seuraavat tietävätkin jo, että vietin viime lauantain Helsingin Tavastialla järjestetyssä Ammattilaiset kohtaavat -tapahtumassa.

Muun tekemisen ohessa suoritettavat markkinointiviestinnän opintoni ovat saaneet minuun uutta virtaa. Pitkän tauon jälkeen halu kehittyä ammattilisesti on nyt, no lähes kyltymätön.

Vai voiko se olla...?

Ammattilaiset kohtaavat oli Suomen Journalistiliiton, Suomen Markkinointiliiton, MaMan (eli markkinointiviestinnän, -tutkimuksen ja digimedia-alan järjestö) sekä Apple-käyttäjien jäsenten yhteinen uuden oppimis- ja verkostoitumispäivä.

Mielenkiintoisia puhujia päivä olikin pullollaan.

Kärkijoukkoon Rouva Sanan mielestä kuuluivat Suomen Markkinointiliiton toimitusjohtajan Lauri Sipilän ajatukset markkinoinnista yritysten ja yhteisöjen menestystekijänä sekä Plutoni Oy:n markkinointipäällikön Jarkko Kurvisen teesit sisältömarkkinoinnin muuntamisesta myynniksi.

Miehet ansaitsivat ihan omat bloggauksensa.

Mutta mielenkiintoinen oli myös Corellia Helsingin toimitusjohtajan Juha Laamasen puheenvuoro, jossa hän pohti oman pääoman kehittämistä - eli juuri sitä, mistä Rouva Sana edellä kirjoittaa.

Ei muuten mikään pöllömpi aihe aikana, jolloin meistä jokaisen työjakkara saattaa olla huomenna yllättäen kaadettu.


Corellia Helsingin toimitusjohtaja Juha Laamanen puhui Ammattilaiset kohtaavat -tapahtumassa.






























Viisi vinkkiä, joiden avulla pysyt kehityksen kärjessä a´la Juha Laamanen, ole hyvä!


  1. Päivitä, kehitä tai jopa muunna ja laajenna omaa ammattitaitoasi jatkuvasti ja säännöllisesti. Tai kuten Laamanen sanoo - ammatin vaihtaminenkaan ei ole aina huono asia. 
  2. Hyvä, mielenkiintoinen työ pitää virkeänä ja innokkaana. Huolehdi, että osaat ja voit kulkea sisäistä ääntäsi kohti.
  3. Verkoistoidu, verkostoidu, seuraa ympärillesi ja taas verkostoidu. Meistä kukaan ei pärjää työelämässä enää yksin - tai edes pelkästään samojen seinien sisällä työskentelevien kanssa. Verkostojen merkitys on suuri erityisesti, kun työjakkara on heilahtanut.
  4. Hanki itsellesi mentori - tai ole itse sellainen. Velvollisuutenamme on uskaltaa pyytää apua, ja myös antaa sitä toisille. Hyvän tekeminen tuo mielihyvää ja luo kiitollisuutta.
  5. Kouluttaudu! 

Hmm... 

Jostain syystä Rouva Sanaa juuri nyt hymyilyttää ja sisällä kuplii mukavasti. Ota koppi!

Mutta nyt Rouva Sana pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, ja seuraavan vuorokauden aikana kehittää itseään ja verkostoituu. Varhain huomenna aamulla suuntana on nimittäin Helsinki, Tallinna ja ensimmäinen valtakunnallinen sosiaalisen median sisällöntuottajien PING Helsinki -tapahtuma.

Tuskin maltan odottaa!

Jos olet kiinnostunut tapahtuman kuulumisista, kurki perjantaipäivän aikana Rouva Sanan sosiaalisen median kanavia: ainakin Instagramia ja myöhemmin Facebookia ja Twitteriäkin. Tavataan siellä!

Mutta nyt se on moro ja hyvää viikonloppua!

Huuda lapaset - tee hyvää!

No nyt on mahdollisuus tehdä jälleen hyvää!

Muistatko, kun Rouva Sana kirjoitti viime marraskuussa Keravan Käsintaitajien järjestämästä lapaskilpailusta, ja sen voittajasta Kera-vanttuista?





Nyt nämä kilpailuun osallistuneet, mutta sijoittumattomat lapaset myydään hiljaisella huutokaupalla ensi lauantaihin mennessä. Itse Kera-vanttuita ei siis huutokaupasta itselleen saa.

Huutokaupan tuotto lahjoitetaan paikalliseen hyväntekeväisyyteen. Varat ohjataan lyhentämättömänä Hyvä kasvaa Keravalla -asukasliikkeelle, ja sen kautta keravalaisten hyväksi.

Myynnissä on huikeita ihanuuksia. Vaikka pakkanen ei juuri enää kolkuttelekaan ovia ja nipistele sormiemme päitä, kannattaa muistaa, että pian on syys uus. Mikäpä olisi sitä vastaanottaessa uusien lapasten avulla?

Huutokauppa päättyy lauantaina 28.3. klo 15. Lapaset ja toimintaohjeet löytyvät Galleria Allista, jossa lapaset ovat esillä ja jonne voi jättää myös tarjouksia.

Kaikkien lapasten lähtöhinta on 18 euroa ja huutoja korotetaan kahdella eurolla. Jokaisesta lapasparista löytyy konkreettisesti reaaliaikainen hinta.

Kunkin lapasparin voittajista ilmoitetaan henkilökohtaisesti huutokaupan päättymisen jälkeen.

Nyt kipin kapin huutamaan - jos ei muuta niin hyvää mieltä!








Pääsiäisen alla maistuu vaativampikin pläjäys

No niin, sitä ollaan nyt sitten todella syvien tuntojen ja ihmisyyden äärellä. Jollakin tapaa aivan pääsiäisen ajan piina- tai hiljaisen viikon tunnelmissa ennen ylösnousemusta.

Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa sai viime keskiviikkona uusintaensi-illan Juha Jokelan kirjoittama Fundamentalisti.

Näytelmä palasi teatterin ohjelmistoon osin huikean palautteenkin siivittämänä, ja sitä esitetään Keravan teatteritalossa vielä kolmen esityskerran verran.

Jos et ole Fundamentalistia vielä nähnyt, siihen on nyt sinulla ainutlaatuinen mahdollisuus. Näytelmää on kehuttu, aivan aiheesta. Jokela on saanut näytelmästään muun muassa pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon.

Kuten tämän päivityksen alusta saatat jo päätellä, nyt ei olla suloisen suven rillumareitunnelmissa.

Vaikka Fundamentalistissa on repliikkejä, joista moni naurattaa - tai saa ainakin hymyilemään-, ilo karehtii suupielissä pikemminkin elämän tosiasioille nauramisen kuin hurtin huumorin vuoksi.

Wikipedia luonnehtii sanaa fundamentalismi näin: "Fundamentalismi perustuu sille lähtökohdalle, että jokin ajatusten lähde, usein kirja, on erehtymätön ja täydellinen."

Ajatus on kantava teema myös Fundamentalistille - näytelmän toiselle henkilölle ja itse näytelmätekstille.


Heidi (Anna-Leena Sipilä) ja Markus (Seppo Halttunen) kohtaavat, kun moni asia on jo toisin.
(Kuva: KUT/Severi Haapala)




























Näytelmässä Markus (Seppo Halttunen), kirkosta eronnut kohupappi, saapuu tilittämään yleisölle parin vuosikymmenen takaisia ja sen jälkeen seuranneita tapahtumia.

Taustalla on sama ajatus kuin Järvenpään teatterin Mustapukuisessa naisessa, josta Rouva Sana kirjoitti reilu viikko sitten. Markusta painaa sisältäpäin myökky, joka on pakko saada kerrotuksi - edes kerran, kokonaisuudessaan.

Möykyn syntyvaiheet Markus paikallistaa 20 vuoden taakse yhdelle vetämistään rippileireistä ja tapahtumiin siellä.

Jälkikäteen ajatellen yöllinen kohtaaminen leirin isosena toimineen Heidin (Anna-Leena Sipilä) kanssa ei ehkä mennyt Markusen kannalta ihan niin kuin sen olisi oikeasti pitänyt mennä.

Tästä käynnistyy hienolla tavalla takautumina esitettyjen kohtaamisten sarja, joka kiertää auki paitsi Markuksen ja Heidin suhdetta toisiinsa, mutta myös heidän henkilökohtaista suhdettaan omaan uskoonsa.

Niin, mihin me itse kukin lopulta uskomme? Jos siis uskomme?

Onko joku oikeutettu sanomaan, että uskosi on väärän sorttista - varsinkin, jos se ei perustu erehtymättömäksi ja oikeaksi pidettyyn lähteeseen, yleensä siis edellä mainittuun kirjaan?

Ja että minun uskoni on sinusta poiketen sitä oikeaa?

Entä mitä tapahtuu, jos uskosi onkin omaa ihmisyyttäsi ja itsetuntoasi vahvempaa? Mitä seuraa, jos emme suostu kohtaamaan ja kuuntelemaan toisiamme?

Uuuh, siinäpä sitä, pohtimista näin pääsiäisen alla. Uskosta ja siis vähän muustakin.

Fundamentalisti on vaativa. Rouva Sana ei ole nähnyt pitkään aikaan näytelmää, joka edellyttää katsojalta yhtä paljon. Paljon se vaatii myös näyttelijöiltään. Fundamentalisti ei ole mikään pieni teatterikakkupala.

Älä anna tämän kuitenkaan säikäyttää itseäsi. KUT:n Fundamentalisti on oikeasti hyvä.

Miksi?

Erinomaisten näyttelijöiden vuoksi. Niin Halttunen kuin Sipiläkin tekevät suorastaan huikaisevan työn jo tekstillisesti vaativissa rooleissaan.

Ja erinomaisen ohjaustyön (Esko Vuorio) ja lavastuksen (Severi Haapala ja Jukka-Pekka Saastamoinen) vuoksi.

Kuten Rouva Sana edellisessä teatteripäivityksessään totesi, jo kaksi näyttelijää ja juuri oikeanlainen lavastus riittää.

Tai ainakaan Rouva Sana ei kaipaa tältä näytelmältä yhtään enempää.


Fundamentalistia esitetään Keravan teatteritalolla vielä pe 27.3., su 29.3. ja ke 1.4. 
Tarkemmat tiedot löydät täältä.

Tapaus Big Gamen Helander: markkinointiviestinnästä ei voi laistaa

Rouva Sanan keskiuusmaalaisen ystävän Facebook-seinällä käytiin viime vuoden lopulla, no, kohtalaisen tuohtunuttakin keskustelua käynnistyneestä Sibelius-juhlavuodesta.

Kritiikki koski paikallista kuntatason markkinointiviestintää. Onko Sibelius järvenpääläisille niin itsestäänselvyys, ettei sitä tarvitse nostaa esiin sen enempää paikallisesti kuin valtakunnallisestikaan?

Pian keskustelun jälkeen Etelä-Suomen Median kaupunkilehdet järjestivät äänestyksen, mille kaupungille Sibelius lopulta kuuluu.

Lopputuloksen uutisoinnin otsikointi kiteyttänee kaikkien Facebook-keskusteluun osallistuvien tunnot: "Äänestyksestä YLLÄTTÄVÄ tulos: Sibelius kuuluukin Järvenpäälle" (isot kirjaimet Rouva Sanan, toim. huom.).

Siis täh?

Kaupunki, jossa Sibelius ehti viettää suurimman siivun elämästään, olikin Etelä-Suomen Median kaupunkilehdistä yllättävä valinta.

Viestinnän, tiedottamisen ja markkinoinnin osalta on pitänyt mennä Järvenpäässä jokin pieleen, jos Sibeliusta edes saatetaan pitää paremmin hämeenlinnalaisena, loviisalaisena tai helsinkiläisenä säveltäjämestarina.

No, tuo kuukausien takainen Fb-keskustelu ja talven äänestys kumpusivat uudelleen Rouva Sanan mieleen, kun luin viikonloppuna tuoreinta Me Naiset -lehteä (12/2015). Kyllä, Rouva Sana lukee paljon - ja kaikkea :).

Tähän väliin kuitenkin äänestys.

Käsi ylös, kuinka moni tietää, että megaluokan elokuvaohjaaja, Big Game -elokuvan viime viikonloppuna elokuvateattereihin ensi-iltaan saatellut Jalmari Helander on keskiuusmaalainen?

Paljasjalkaisempaa keskiuusmaalaista meidän junan ja töiden mukanaan tuomien asukkaiden keskuudesta tuskin juuri löytyy. Tuusulassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Helander asuu nyt Järvenpäässä.

Nyt tämä Renny Harlinin manttelinperijäksi tituleerattu (tai tosiasiassa kai jo hänenkin ohi mennyt) suuremmistakin suurin suomalainen ja silti kansainvälinen elokuvaohjaaja lausuu vaatimattomia ajatuksiaan Järvenpäästä Me Naisissa seuraavasti:


Teksti Me Naiset: "On tässä stressi tullut tutuksi" (12/2015), toimittaja Tanja Hakamo.







































Pahinta kai on, että Helander tietää, mistä hän puhuu ja on monen järvenpääläisen mielestä myös oikeassa.

Useat Järvenpään keskustassa kävelevät tai pääväylällä holtittomasti kaistoja etsivät autoilijat allekirjoittavat surutta elokuvaohjaajan ajatukset. Järvenpään ylpeydet, Rantapuisto, Vanhankylänniemi ja Tuusulanjärven ranta - tai kulttuuri - kun eivät keskustaan kunnolla näy.

No, entä sitten?

Rouva Sana näkee tapaus Sibeliuksessa yhtäläisyyksiä tapaus Helanderin kanssa.

Ne osoittavat, että maailma ei 2010-luvulla vain mene enää niin, että yleisiin mielikuviin, mielipiteisiin tai keskusteluun ajatellaan voivan vaikuttaa silloin, kun me itse haluamme: silloin, kun siihen on joskus rahaa - tai aikaa.

Niihin on osallistuttava koko ajan.

Muuten tulee aina joku, joka pyyhkii ohi oikealta ja vasemmalta ja varastaa koko shown. Laukoo yleisenä mielipiteenä jotain, jota emme olisi oikein halunneet kuulla - tai mikä pahinta, mikä ei ole edes ehkä totta.

Miten vaikuttamisen voisi sitten aloittaa? Jos ei muuten niin alkuun vaikkapa pyytämällä kaupungin omat suuret merkkihenkilöt aamukahville.

Se on helppo ja suht edullinenkin keino. Erityisesti jos merkkihenkilö sattuu olemaan vielä elossa.

Rouva Sana näkee jo sielunsa silmin kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen ja elokuvaohjaaja Jalmari Helanderin istuvan aamukahvilla Cafe Auliksessa Ainolassa.

(Miellyttävämpää, nöyrempää ja vaatimattomampaa ihmistä kuin Helander on, saa muuten etsiä - Rouva Sanalla on ollut ilo ja kunnia tavata ohjaaja.)

Ei mene kuin hetki, ja kuvat leviävät sosiaalisen median kautta Big Game -näyttelijä Samuel L. Jacksonin vuoksi jopa Jenkkeihin asti...

Jo on kumma, jos muualla ei kohta tiedetä, missä Jean Sibeliuksen ja Jalmari Helanderin kotipaikka on - tai miksi Järvenpää on hyvä paikka asua, vaikka keskusta, nooh, odottaakin toiveikkaasti Perhelän korttelin rakentumista.

Edellä olevan idean saa muuten sitten varastaa - vaikkapa naapurikunnassakin.

Tai tarvitsetko niitä ehkä vielä lisää? Ota yhteyttä niin vinkkaan.

Myös sinulla on mahdollisuus PING Helsinkiin!

Muistatko, kun Rouva Sana kertoi sinulle pääsystään ensimmäiseen valtakunnalliseen sosiaalisen median PING Helsinki -tapahtumaan? Tapahtuma järjestetään ensi viikon perjantaina 27.3. Helsingissä ja Tallinnassa.

PING Helsinki kokoaa yhteen koko joukon eturivin sisällöntuottajia, joilla on huikaiseva määrä seuraajia.

Tapahtuman järjestäjät - jotka ovat muuten viestinnän ja sosiaalisen median asiantuntijoita - ovat laskeneet, että kanavamme somessa (Rouva Sana siis niiden mukana) tavoittavat noin 1,8 miljoonaa lukijaa/katsojaa/seuraajaa! Ei mikään pieni seuraajakunta.

Nyt myös sinulla on Rouva Sanan ystävänä ja blogilukijana mahdollisuus päästä mukaan!

Kyllä - luit ihan oikein.























Erityinen IltaPING on suunnattu ja räätälöity PING Helsinkiin valittujen sisällöntuottajien seuraajille. Lyöt illan aikana monta kärpästä yhdellä iskulla.

Seuraajille suunnattu tapahtuma alkaa perjantaina klo 15.30 Helsingistä Tallinnaan lähtevällä Eckerö Line -laivalla.

Alkuillan aikana pääset osallistumaan tukkuun mielenkiintoisia työpajoja, joita vetävät kauneustoimittaja Saara Sarvas, sisustuksen asiantuntija Adalmina´s Secret, huikeiden kuvien valokuvaaja, instagrammaaja Mikko Lagerstedt (joka asuu muuten, vink vink, Keravalla) sekä trashvaateguru Outi Les Pyy, joka ei Keski-Uudellamaallakaan juuri esittelyjä kaipaa.

Työpajojejn vetäjistä jokainen on myös mukana sosiaalisessa mediassa kanavalla jos toisella. Käy kurkkaamassa ja ryhdy heidän seuraajikseen.

Tallinnasta mukaan laivaan astumme me, sisällöntuottajat. Sinulla on siis mahdollisuus tavata paitsi Rouva Sana myös monta muuta sosiaalisessa mediassa vaikuttavaa kasvoa aitona ja livenä.

Mukana ovat muun muassa huikeita lukijamääriä bloggauksillaan saavuttanut Lähiömutsi, makuelämyksistä kirjoittava Beach House Kitchen tai vaikkapa @kpunkka, Konsta Punkka, jota seuraa Instagramissa jo noin 246 000 valokuvista kiinnostunutta - niin myös Rouva Sana.

Kaikki PING Helsingissä 50 mukana olevaa sisällöntuottajaa löydät täältä.

Sisällöntuottajien lisäksi laiva on lastattu yritysten markkinointi- ja viestintäalan ammattilaisilla. Jos olet mukana sosiaalisen median kanavissa, tapahtuma tarjoaa sinulle ainutlaatuisen tilaisuuden verkostoitumiseen.

Takaisin Helsinkiin palaamme samana iltana klo 21.15.

Rouva Sanan ystävänä sinulla on mahdollisuus ostaa nyt IltaPING-tapahtuman lippu edullisempaan 49 euron hintaan käyttämällä oheista linkkiä: https://holvi.com/shop/BJbS08/product/26960906694979f6231104efc0a2fca7/

Lippu sisältää matkan lisäksi työpajat, illallisen sekä bileet kaikkien PINGiläisten kanssa (K-18). Muista lisätä tilauksen kommenttikenttään tunnus ROUVA SANA.

Tule mukaan! Nähdään laivalla!

Pienin elementein toteutettua tarinankerrontaa - ja kas se toimii

Muistatko, kun Rouva Sana sanoi reilu viikko sitten ihailevansa kaiholla dekkarityyppejä: niitä, joille jännitys, kauhu ja salaperäisyyksien ratkominen on peruskauraa ja hyvää viihdettä?

Nyt voin hyvällä syyllä sanoa ylittäneeni jonkin kynnyksen: olen nähnyt Järvenpään teatterin Mustapukuisen naisen  säntäämättä ulos katsomosta - siitäkin huolimatta, että samalla penkkirivillä kiljahdeltiin. Useampaankin kertaan.

Ja sitten vielä se suurin yllätys. Tällaisena jänishousuna voin vilpittömästi sanoa, että näytelmä on HYVÄ!

Mustapukuinen nainen on sekoitus kiehtovaa käsikirjoitusta, onnistuneita roolisuorituksia ja ennen kaikkea pienin elein ja elementein toteutettua tarinankerrontaa.

Rouva Sana jäi näytelmän nähtyään miettimään, että vau - ihan mieletöntä! Onnea kokea tällainenkin elämys.

Näytelmä menee suunnilleen näin:

Asianajaja, vanha asianajaja, Arthur Kipps (Jarmo Holttinen) tarvitsee apua. Hänellä on pakottava tarve tarinan kertomiseen. Omakohtaisen tarinan,

Hän on kantanut tarinaa sisällään jo kauan ja hän oivaltaa, että päästäkseen elämässään eteenpäin, tarina on saatava ulos. Se ei kuitenkaan onnistu ilman näyttelijän (Kalle Tahkolahti) apua.

Tarinassa nuori asianajaja Arthur Kipps saa esimieheltään käskyn matkustaa toimiston asiakkaana olleen vanhan rouvan hautajaisiin keskelle Englannin syrjäisintä kolkkaa.

Samalla Kippsin tulee vierailla erakkorouvan hetteisen ankeriasrämeikön takana sijainneessa talossa, ja käydä läpi kaikki hänen asiakirjansa ja paperinsa.

Työ kuulostaa helpommalta kuin se onkaan. Selviää, että talolla on pitkä historia ja tarina. Ja Kippsistä tulee tahtomattaan osa tätä tarinaa.

Näytelmän yksi sen monista viehätyksistä on näyttelijöiden vähyys. Juu-u, luit oikein.

Susan Hillin alkuperäisteksti sisältää toistakymmentä henkilöä, mutta näytelmän ensi kertaa ohjannut Robin Herford pudotti näyttelijöiden määrän kahteen - taloudellisista syistä.

Tämä on näytelmän yksi oivaltavia puolia. Miten kaksi näyttelijää voi esittää kaikki tarvittavat roolit?

Erinomaisen hyvin, koska kuten näytelmässäkin sanotaan: ei pidä aliarvioida katsojan mielikuvitusta.

Katsojan mielikuvitus on avainasemassa myös näytelmän toisessa oivaltavassa asiassa: tehokeinoissa, ääni- ja valomaailmassa. Niistä tässä näytelmässä vastaavat Olli Tamminen ja Kalle Tahkolahti, ja hyvin vastaavatkin.

Toden totta, ei kaikkea tarvitse aina nähdä fyysisesti.

Hautajaiset syntyvät näyttämölle näyttelijöiden oikeilla ilmeillä, eleillä ja liikkeillä sekä taustaäänillä. Liejuun uppoavat hevosrattaat ja sen synnyttämän kauhun tunteen voi nähdä pelkän äänen avulla.

Tai sen mustapukuisen naisen.

Mielikuvitus - todellakin. Näytelmä on hyvä osoitus siitä, että katsojan mielikuvitus hoitaa loput.

Ei näytelmä kuitenkaan syntyisi kokonaan ilman näyttelijöitä. Rouva Sana nauttii aina, kun roolitus on osuva. Niin se on nytkin.

Tahkolahti ja Holttinen tekevät todella taidokasta työtä. Tahkolahti on multilahjakkuus: ohjaaja ja näyttelijä.

On muuten pakko mainita yksi triviahuomio. Rouva Sana on hurmioitunut Holttisen äänestä, muun työn ohessa siis. Hänen äänessään on jotain samanlaista taianomaisuutta kuin Lasse Pöystissä aikanaan.

Näytelmäksi tämän rouvan mieleen kuitenkin tekee esityksen teema - tai oikeastaan kaksi teemaa.

Teema numero 1: Meistä jokainen voi joskus, tahtomattaankin, joutua tilanteisiin, jotka kulkevat raskaana pallona mukanamme. Viisaammat puhuvat tunnemöykyistä. Ne tulisi saada purkaa, jotta elämä voisi jatkua.

Ja sitten se toinen, teema numero 2: Nautitaan piskuisesta arjestamme ja rakkaista läheisistämme nyt, kun voimme. Elämä on raadollinen.

Huomenna voi olla liian myöhäistä.


Kalle Tahkolahdelta ja Jarmo Holttiselta taittuu Mustapukuisessa naisessa monta roolia yhtä aikaa.
(Kuva: Olli Tamminen)




















Mustapukuisen naisen esitykset Järvenpään teatterissa 28.3. asti. 
Huom! K-12.

Kevät!



 Joskus sitä tuntee vain suunnatonta onnea ja iloa - ihan kaikesta!

Aurinkoista sunnuntaita!








Askel sivuun kannattaa jopa Sibeliuksen juhlavuonna




"Uuh, miten upea kokoonpano avautuu Järvenpäässä...", Rouva Sana kirjoitti Kalevalanpäivänä Instagram-tilin kuvapäivitykseensä taidemuseon Aino Sibelius -näyttelyn avajaisista.

Todellakin. Näyttely ON hieno.

Tekee mieleni sanoa, että jopa huomattavasti hienompi kuin Ateneumin Sibelius ja taiteen maailma - näyttely. Perustelen kohta, miksi.


Järvenpään taidemuseon museoindententti Hanna Nikander.

Aino Porra, Jean ja Aino Sibeliuksen lapsenlapsi.

Sopraanot Satu Kaarisola-Kulo ja Aurora Ikävalko.
He esittivät näyttelyn avajaisissa osia kamarioopperasta Yksi siemen, yksi suru - keskustelua Aino Sibeliuksen kanssa.
Teos on kuunneltavissa kokonaisuudessaan ensi viikon sunnuntaina 21.3. Järvenpää-talolla osana Värinää-viikkoja.

Ne, ketkä etsivät Järvenpään taidemuseosta perinteiseksi taiteeksi - siis yleensä maalauksiksi - mieltämiään teoksia, saattavat ehkä pettyä. Maalauksia ei ole kuin nimeksi.

Aino Sibelius -näyttelyssä Järvenpään taidemuseon valtaavat nyt erityisesti esineet ja valokuvat - muistot, linkit Sibeliuksen vaimon ja Ainolan hengettären elämään.























Ja se tekee näyttelyn kovin mielenkiintoiseksi. Juuri näkökulma.

Se, että Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuonna kaikki eivät toitota yhteisestä putkesta samaa asiaa vaan joku uskaltaa astua hieman sivuun ja katsella näkymiä sieltä.

Olenko jo sanonut siis kylliksi? Rouva Sana ni-in tykkää tästä näyttelystä.

Se avaa hienolla tavalla Aino Sibeliuksen elämää.



Jean Sibelius valokuvassa tyttäriensä Piiun (Margaretha) ja Heidin kanssa vuonna 1916.






























Toisin kuin Ateneumin näyttely Jean Sibeliuksen elämää. Näyttely oli Rouva Sanalle lievä pettymys.

No, sen otsikkona onkin Sibelius ja taiteen maailma. Säveltäjämestarin henkilökohtainen elämä jää siinä sivuosaan lukuun ottamatta sävellyksiä ja erityisesti Sibeliuksen suhteita taiteilija-aikalaisiinsa. Taideteoksia Ateneumissa on paljon.

Mitä Aino Sibelius -näyttelyssä sitten on? Esineitä, astioita ja huonekaluja. Kirjoja ja kirjeitä. Käsitöitä ja ompelutarvikkeita. Paljon, paljon valokuvia. Videoita. Varmasti muutakin, mitä en nyt muista tässä mainita.

Kaikkea, mikä on liittynyt olennaisesti Ainon elämään naisena, vaimona, äitinä (ja isoäitinä) sekä miehensä tukijana.































Näyttely on rakennettu teemoittain. Siksi Ainon elämää on helppo hahmottaa. Runsaat valokuvat valottavat sitä, minne esineiden sanat eivät yksin ylety.

Myös sitä mitä kaikki eivät koskaan näe - kuten esimerkiksi Ainolan yläkertaa.

Jo lyhyenkin tutustumisen jälkeen Sibeliusten elämää vähemmän tunteva huomaa, miten monipuolista Ainon arki oli ollut. Sitä olivat tahdittaneet käsityöt, kesäaikaan loputon mielenkiinto ja rakkaus puutarhaa kohtaan, ystävät.

































Ja rakkaus.

Kuten avajaisissa Sibeliusten lapsenlapsi Aino Porra totesi: vaikka pariskunnan pitkään avioliittoon mahtui nousuja ja laskuja, rakkaus heidän väliltään ei kadonnut koskaan.

Sen huomaa.

Rouva Sanaan näyttelyssä teki suurimman vaikutuksen valokuva, jossa Jean ja Aino Sibelius istuvat Ainolassa ulkona puutarhapenkillä. Tiiviisti vierekkäin.

Ikääntyneinä.


Aino ja Jean Sibelius istuvat valokuvassa Ainolan puutarhassa. 



Aino Sibelius -näyttely on avoinna Järvenpään taidemuseossa 4.10. asti.

Vielä ehtii myös Ateneumin Sibelius ja taiteen maailma -näyttelyyn. 
Se on avoinna ensi viikon sunnuntaihin 22.3. asti.

Piirun verran viisaammaksi somessa

Yksi asia on ainakin todistettu: flunssapöhnäisenä EI pitäisi mennä minnekään.

Rouva Sana ei halunnut jättää eilen keskiviikkona mistään hinnasta illalla väliin järvenpääläisen yhteisömanagerin Marja Nousiaisen Menesty somessa -kirjan julkistamistilaisuutta Järvenpään Kukkatalossa.

No, sepä sitten kostautui, vaikka tilaisuus itsessään oli hyvin antoisa ja lämminhenkinen.

Illan aikana kävi nimittäin niin, että Rouva Sana unohti pää muuta kuin sujuvia ajatuksia täynnä oman kappaleensa kirjasta juhlatilan pöydälle, ja se, niin kuin kirjan laskukin, seilaavat nyt teillä tietymättömillä.

Ei siis mitenkään some-menestyksekäs alku tämän päivityksen osalta.

Mutta ei se mitään. Ilta oli tiedollisesti niin ytimekäs, että Rouva Sana pärjää (ainakin hetken aikaa) ilman kirjaakin.


  
Nousiainen sai innoituksen some-kirjansa aiheeseen, kun hän huomasi, että kansa, erityisesti yrittäjäkansa, janoaa some-tietoa.

Rouva Sanakin on ehtinyt olemassaolonsa aikana huomata, kuinka maalaisjärkisiä some-oppaita tiedonnälkäisen kansan janoon on lopulta yllättävän vähän. Tieto on kaivettava useista eri lähteistä.

Entä jos taitoa - tai varsinkaan aikaa - ei tähän löydy?

Mielenkiintoinen on Menesty somessa -kirjan näkökulma. Kirjaa varten Nousiainen haastatteli kaikkiaan kymmenkunta pienyrittäjää, joista moni on muuten keskiuusmaalainen (ja naisia).

Lukijoista iso osa löytänee tarttumispintaa sosiaaliseen mediaan yrittäjien käytännön kokemusten kautta.


Yhteisömanageri Marja Nousiainen tarjoilee 10 vinkkiä menestymiseen somessa. Kohta 6: kerrytä omaa pääomaa eli digitaalista jalanjälkeä verkossa.







Miksi sosiaalisen median opettelu on meistä melkein kaikille sitten tärkeää? Siksi, että some on pian - ellei jo ole - yhtä kuin Internet. Kukaan ei kyseenalaista enää verkkoviestinnänkään merkitystä.

Erityisen tärkeää some on yrittäjille. Kaikenkokoisille yrittäjille. On tärkeää liikkua siellä, missä asiakkaatkin ovat.

Miten somessa sitten liikutaan ja toimitaan? Siihen Menesty somessa -kirja antaa hyvät eväät.

Ja muuten: vaikka Rouva Sana käyttää tässä kirja-nimitystä, on se osittain harhaanjohtava. Nimen edestä puuttuu e-kirjan. Menesty somessa on oikeasti e-kirja.

Nousiainen otti kirjasta pienen, fyysisessä kirjamuodossa olevan painoksen, ja arvatkaapa minkä vuoksi?

No, ihan vain meidän vanhanaikaisten lukijoiden pyynnöstä.


Saija Sitolahti Järvenpään Kukkatalosta on yksi Menesty somessa -kirjan haastateltavista. Julkistamistilaisuudessa Sitolahti sitoi Aino Sibeliuksen kunniaksi ideoidun kukkakimpun, joka arvottiin illan aikana yhdelle onnekkaalle.





Nousiainen arvuuttaa, kuinka monta kertaa suomalainen käy Facebookissa keskiverrosti yhden päivän aikana. - Noin 14 kertaa.

  

Menesty somessa -kirjasta löytyy lisätietoja  täältä.


EDIT - Loppu hyvin, kaikki hyvin! Vain vajaat puoli tuntia bloggauksen julkaisemisen jälkeen Rouva Sana sai kuulla, että signeerattu kappaleeni Menesty some -kirjasta on kuin onkin löytynyt. Mikä helpotus! Kirja oli jo matkalla Ouluun lähtevään postikuormaan...


Upean brownie-tarjoilun tilaisuuten varmisti Kahvila Aulis.

Nousiaisen inspiraation lähteitä.





Rouva Sana mukaan PING Helsinkiin

Rouva Sanan sähköpostiin on kolissut iloinen uutinen!

Rouva Sana on valittu maaliskuun lopussa järjestettävään ensimmäiseen sosiaalisen median PING Helsinki -tapahtumaan. Tapahtuma toteutetaan Helsingissä ja Tallinnassa.

Mukaanpääsy ei ollut itsestään selvyys. Hakijoita oli kaikkiaan vajaat sata.

Edellytyksenä oli, että hakija hyödyntää sosiaalisen median kanavia omassa sisällöntuotannossaan. Lisäksi niillä tulee olla jäseniä, oma yhteisö.

Rouva Sana ei olisi siis ollut valittujen joukossa ilman sinua - ilman teitä Rouva Sanan seuraajat ja ystävät.

Iso kiitos kaikille teille! Kiitos keskiuusmaalaiset!

PING Helsinki on suunnattu sosiaalisen median sisällöntuottajille kuten bloggaajille ja instagrammajille sekä heidän palvelujaan ostaville yrityksille.

Se on paitsi ammattillinen koulutus-, mutta myös verkostoitumistapahtuma sisällöntuottajien ja heidän palvelujaan tarvitsevien yritysten välillä. Tapahtuman tavoitteena on kehittää suomalaista sisällöntuotantoa ja -markkinointia.

Miten Rouva Sanan arki jatkuu PING Helsingin jälkeen?

Pääosin samaan tapaan kuin ennenkin.

Kevään aikana tapahtuman anti näkyy niin täällä blogin puolella kuin Rouva Sanan muissa sosiaalisen median kanavissa ehkä piirun verran laadukkaampana sisällöntuotantona - toivottavasti sekä teidän lukijoiden että yhteistyökumppaneidenkin mielestä.

Lähtökuopat on nyt viritetty. Kohti tulta - tai ainakin uusia haasteita - päin!




Mikään ei ole tärkeää - paitsi lavapuutarhan hoito

Rouva Sanaa sosiaalisessa mediassa seuraavat tietävät jo uunituoreen Lavatarhuri-kirjan (Tammi). Rouva Sana on julkaissut päivityksiä kirjasta on jo niin Facebookin kuin Instagraminkin puolella.

Rouva Sana sai kutsun kirjan julkistamistilaisuuteen, joka pidettiin uljaassa Hirvihaaran kartanon lasipalviljongissa viime viikolla.

Kuten Rouva Sanan lempisloganeihin kuuluu "mikään ei ole sattumaa", ei myös se, että pääkaupungissa majaansa pitävä Tammi julkisti puutarhakirjansa peltojen ja metsien keskellä Mäntsälässä.


Hirvihaaran kartano sijaitsee Mäntsälässä. Vasemmalla puolella oleva, pari vuotta sitten
valmistunut lasipaviljonki näyttää kuin se olisi aina ollut sijoillaan.































Yksi kirjan kolmesta kirjoittajasta, tuusulalainen luomupuutarhuri Suvi Lehtonen, työskentelee Hirvihaaran kartanon puutarhassa, ja kirja on kuvitettu myös siellä.

Muita kirjan tekijöitä ovat Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku.


Lavatarhuri-kirjan tekijät: Suvi Lehtonen, Heidi Haapalahti sekä Teija Tuisku.



































Vaikka lavoissa kasvattamisesta on Suomessa puhuttu jo jokunen vuosi, viljelemisen muoto tekee vasta nyt tuloaan.

Saman vahvistaa myös Rouva Sanan seurana julkistamistilaisuudessa istunut Viherpihan päätoimittaja Auli Honkanen. Yhä useampi suomalainen perustaa lavapuutarhan tulevana kesänä ensi kertaa pihalleen.

Miksi lavoissa kasvattaminen on sitten in?

Erityisesti siksi, että puutarhaviljelyn muoto sopii (etelä-Suomen) pienille pihoille. Tai kuten Lehtonen muistuttaa: pihaa ei välttämättä tarvita lainkaan.

Lavakasvattaminen istuu myös parvekkeelle, terassille - ja kuten monet pääkaupunkilaiset tietävät, jopa katoille.

Lavakasvattamisella on myös muita hyviä puolia. Kasvilavoja on helpompi hoitaa.

Rikkaruohot eivät rehota samaan tapaan kuin avokasvimaalla, ja ergonomisuuden ansiosta sukkulointi laatikolta toiselle on sutjakampaa eikä selkäkään juuri rasitu.

Lisäksi satokausi on laatikoissa yleensä avomaata pitempi.

Tuusulalainen luomupuutarhuri Suvi Lehtonen työskentelee Hirvihaaran kartanossa.








Sattumaa ei ole sekään, että toisella työurakierroksellaan oleva Lehtonen on nyt puutarhuri.

Lehtonen kertoo, kuinka hänen isovanhempansa asuivat Hirvihaaran kartanon vieressä. Kartanon silloinen puutarha oli pienenä hänelle tuttu temmellyskenttä.

Lehtosen pohtiessa toista ammattia reilut viisi vuotta sitten, netistä avautuivat sivut: Keudan puutarhurin koulutus. Se oli sitten siinä.

Kaiken tämän jälkeen sattumaa ei ole edes se, että Lehtonen puhui opiskelijana itsensä Hirvihaaran kartanoon, ja sai luvan luoda opinnäytetyönsä kartanon rikkaruohottuneeseen ja pääosin tuhoutuneeseen hyötypuutarhaan.

Puutarhuriksi Nuppulinnassa asuva Lehtonen valmistui vuonna 2011. Entä sen jälkeen? No, Lehtonen jäi kartanon puutarhuriksi - tietysti.






























Tällä hetkellä Hirvihaaran kartanossa on noin 250 neliön kokoinen hyötypuutarha, jonka kaikkia kasvia Lehtonen viljelee kasvilavoissa.

- Lajeja on kaikkiaan noin 30. Lavat mahdollistavat myös herkkien lajien kasvattamisen. Joukossa on muun muassa basilikaa ja latva-artisokkaa.

Kaikki puutarhan tuotanto saatetaan suoraan kartanon keittiön pöytään. Kirjaimellista lähiruokaa siis.

Erityisen tyytyväisiä ratkaisuunsa on Hirvihaaran kartanon henkilökunta. Hotellin johtajan Nina Laitiaisen mukaan konsepti on Suomessa ainoa laatuaan.

Ei yhtään huono innovaatio: ruokaa ravintolan pihalta pöytään.






























Muutama sananen vielä itse kirjasta. Rouva Sana on puutarhakirjojen suurkuluttaja. Lavatarhuri-kirjassa leimallista on, että se on äärimmäisen kaunis ja inspiroiva.

Kirjaa tekee mieli selata ja viipyillä kuvissa. Lajiesittelyt on myös toteutettu raikkaasti.

Kuvat eivät silti hämää. Sisältö on täysi kymppi.

Rouva Sanan omalla pihalla lumen sulamista odottaa kolme kasvilavaa. Erityisen iloinen olen kasvialustaan ja sen parantamiseen sekä vuoroviljelyyn liittyvistä vinkeistä.

Ja ne kasvilajikkeet - ovat ne vain mukavaa luettavaa.

Tähän kirjaan tutustuttuasi sinussakin asuu, usko tai älä, pieni lavatarhuri. Rouva Sana nyt on jo sellainen.



Luomupuutarhuri Suvi Lehtonen kirjoittaa blogia, jota voit lukea täältä. Lehtonen pitää kevään aikana Hirvihaaran kartanossa kaksi puutarhakurssia, joista puolestaan voit lukea lisää täältä.

Jokainen päivä on juhlan arvoinen

Aina on aihetta juhlaan! Ainakin, jos on teitä Rouva Sanan lukijat uskominen.

Ihan kuten Tuia Rouva Sana syntymäpäiväpostauksessa toteaa: "Juhlan voi tehdä yhdessäolo, ystävät... Juhlaan ei tarvitse erityistä syytä, mutta hyvä syy on ehdottomasti hyvä syy juhlia."

Tai Shaninordicin sanoja lainaten: "Every single day worths celebration" - jokaikinen päivä juhlimisen arvoinen.




Välititte huikaisevan hienoja ja ihania vastauksia Rouva Sanan yksivuotissyntymäpäivä-postaukseen. Sydämellinen kiitos niistä - ja kaikista onnentoivotuksista, joita olen viikon aikana saanut.

Big hug and thank you! Kiitos!

Kun juhlaan on aihetta, meidän keskiuusmaalaiseen pöytäämme kuuluvat vastausten perusteella ainakin kuohujuoma ja mielellään mansikat tai mansikkakakku.

Kuten Marja Nousiainen vastauksessaan kiteyttää: Ystävät! Samppanja ja mansikat!

Näistä siis juhlat aloitetaan.

Upeaa on myös kuulla äidin ja tyttären tarina arjen pienistä juhlahetkistä. Kakulta tuoksuvaan kotiin on mukava tulla.

Äidin kertoman tarinan vahvistaa myös Vispilänkauppa. Yhä useampi teini-ikäinen leipoo tänä päivänä. Ja heistä suuri osa on muuten poikia...

Mutta mennään itse arvontaan sitten. Aamun varhaisina tunteina tänään arvonnan onnettarena hääri iloinen alakoululainen.



















Perinteisessä suljetussa lippuarvonnassa puolueeton käsi nappasi Ellun voittoarvan. Kiitos vastauksestasi ja sydämellisesti paljon onnea sinulle Ellu!

Lähetäthän yhteystietosi osoitteella rouva.sana@gmail.com. Upea Vispilänkaupan lahjoittama palkinto saapuu sinulle tuotapikaa.

Ja lämmin kiitos kaikille kilpailuun vastanneille!

Keski-Uudellamaalla paistaa tänään pitkästä aikaa aurinko. Siispä kevättä ja uutta viikkoa kohti!! 
Kohta kuullaan taas - ja silloin mielessä ovat ihan muut kuin synttäriasiat.

Rouvan matka jatkuu tutulla tiellä

Ehkä tämä on sitten vanhuutta (yksivuotissyntympäivän jälkeen?!), kun näin juhlahumun alla tekee mieli hetken muistella. Ihan vain sen verran, että mistä kaikki lopulta oikein alkoi.

Rouva Sanan historian ensimmäinen bloggaus kuului "Keskiuusmaalaisuus on mielentila". Muistatko?

Kirjoitus sisälsi 10 hyvää syytä olla keskiuusmaalainen. 

Listauksessa Rouva Sana totesi, kuinka Keski-Uusimaa on pieni, suuri: kompaktin kokoinen ja helposti hallittavissa ja tarpeeksi kaukana, mutta riittävän lähellä kaikkea ja hyvien kulkuyhteyksien varrella.

Tämä kaikki sama nousee muuten toistuvasti esiin myös maanmainiossa JHUU - Järvenpään hyvät uutiset -lähetyksessä, jossa juontajat kysyvät viikottain paikallisilta asukkailta, mikä tekee kaupungin hyväksi paikaksi asua.

Kannattaa katsoa, jos lähetys ei ole sinulle vielä tuttu! Suosittelen.

Mitä muuta hyvää Rouva Sana löysi Keski-Uusimaasta vuosi sitten: Tuusulanjärven, alueen monipuolisen kulttuurituotannon, paikallisen elokuvateatterin ja muutoin hyvät palvelut, luonnon, ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä - alueen asukkaat.

Nostalgiahuumassa Rouva Sana teki hieman ehkä yllättävänkin havainnon. Kun listaa vertaa vuoden aikana kirjoittamiinisekä sosiaalisessa mediassa julkaisemiin ja välittämiin juttuihini ykkösaiheet ovat meille jokaiselle tuttuja - yllätys, yllätys - jo ensimmäisestä bloggauksesta.

Rouva Sana -blogi on sisältänyt tarinaa Tuusulanjärvestä, seudun monipuolisesta ja laajasta kulttuurituotannosta, alueen palveluista, tapahtumista ja tempauksista, asukkaista ja hiukan jopa luonnostakin.

Uskallankin luvata tässä yhden asian: Rouva Sanan matka jatkuu kohti seuraavaa blogivuotta hyväksi valitulla tiellä. Uusia tienviittoja saa toki toivoa!

Keväistä viikonloppua ja oikein hyvää sunnuntaista naistenpäivää!

Vinkkejä naistenpäivän viettoon löydät muuten Facebookin puolelta!


Ja hei vielä kiitos!
Ihan mahtavaa, että teistä moni on jo osallistunut syntymäpäiväarvontaan!
Vielä ehdit, aikaa on sunnuntai-iltaan asti. Voit vastata myös nimimerkillä.
Morjens!


Tällainen lumiukko osoitti tietä vuosi sitten helmikuussa Runebergin päivänä
Ainolan edustalla Järvenpäässä.

Miten pelon tunne saadaan aikaan?

Synttärijuhlahumun välissä seuraa yksi makupala. Pelosta ja jännityksestä. Mielenkiintoinen yhdistelmä.

Oletko sinä jännäri- tai dekkarityyppiä? Rouva Sana ei.

Meikeläisen jännityksen kaipuu päättyi alakouluvuosien Neiti Etsivä - ja Viisikko-kirjoihin ja -leikkeihin. Jostain syystä.

Minusta kuoriutui kai jo tuolloin enemmän sellainen chick lit -tyyppi.

Ei sillä, että jännityksessä olisi viihteen ja taiteen muotona jotain vikaa. Päinvastoin.

Rouva Sana kuuntelee jopa hiukan kaihollakin dekkarifriikkien keskustelua hyvistä tv-sarjoista tai jännittävistä kirjoista, jotka koukuttavat viimeiseen sivuun asti. Kunpa minäkin.

Mutta ei.

Siksi odotan kirjaimellisesti jännityksellä, mitä ensi viikolla ensi-iltansa saava Järvenpään teatterin Mustapukuinen nainen tarjoaa. Sen sanotaan nimittäin olevan oikeasti - hu huu - JÄNNITTÄVÄ.

Mustapukuinen nainen perustuu brittiläisen Susan Hillin vuonna 1983 ilmestyneeseen kauhuromaaniin.

Mielenkiintoiseksi tarinan tekee se, että Stephen Mallatrattin näytelmäksi pukema esitys on yksi Lontoon pitkäikäisimpiä. Sitä on esitetty paikallisilla estradeilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1989 alkaen.

Ei ihme, että Mustapukuista naista pidetään yhtenä kansainvälisten kauhunäytelmien kiistattomana klassikkona. Ja ensi viikolla se on siis myös täällä.

Näytelmän ohjaaja Kalle Tahkolahti muistelee nähneensä näytelmän Lontoossa toistakymmentä vuotta sitten yläkouluikäisenä. Näytelmä ei jättänyt häntä rauhaan.

- Kauhuelokuvat noudattavat nykyään lähes aina samaa kaavaa. Ne eivät enää juuri hetkauta. Mustapukuisessa naisessa minua on kiehtonut alusta saakka se, miten yleisössä saadaan aikaan kaikki ne reaktiot, joita he tarinan edetessä tuntevat. Miten luodaan pelon tunne.

Apua.

Mustapukuisen naisen elementit ovat yksinkertaiset. Näytelmässä on kaksi ihmistä. Tapahtumat sijoittuvat teatteriin. Lavasteet ovat vaatimattomat.

Näytelmässä mies pyytää näyttelijältä ennen esitystä apua tarinan kertomisessa. Mies haluaa purkaa nuorena kokemaansa traumaattista muistoaan.

Tahkolahden mielestä näytelmä on enemmän kuin pelkkä jännitysnäytelmä. Se valottaa, miten mieltä järkyttäneet tapahtumat vaikuttavat meihin, jos emme saa mahdollisuutta käsitellä niitä.

- Ja on siinä eräs toinenkin teema: tästä hetkestä tulisi nauttia nyt, kun se on vielä mahdollista.

No niin, että sekin sitten tähän päälle vielä.


Mustapukuisen naisen rooleissa nähdään Kalle Tahkolahti (takana) sekä
Jarmo Holttinen (kuva: Olli Tamminen).


Mustapukuisen naisen ensi-ilta Järvenpään teatterissa perjantaina  EDIT: lauantaina 14.3. klo 19.30.
Esityksiä 28.3. asti. Huom! K-12.

Lisää tunnelmia itse näytelmästä blogissa reilun viikon kuluttua.
EDIT: tunnelmia löydät nyt täältä.

Rouva Sana täyttää vuoden - on juhlan aika

Koskaan villeimpinäkään hetkinä ei Rouva Sana osannut vuosi sitten eläytyä tähän päivään. Missä olisin nyt, miltä blogi näyttäisi - tai olisiko sitä enää edes olemassakaan?

Kun tasan vuosi sitten 4. maaliskuuta hyppäsin blogijunan kyytiin, tulevaisuus oli täydellinen arvoitus.

Mutta tässä sitä vain ollaaan. Hyvinhän tässä siis kävi, vai mitä?

Vuoden aikana Rouva Sanan blogi on kehittynyt, muuttunut ulkoasullisesti, löytänyt oman tyylinsä ja kerännyt samaan aikaan huikaisevan suuren joukon lukijoita ja saanut tukuttain myönteistä palautetta.

Erityisen onnellinen olen siitä, että saan palautetta teiltä hyvät lukijat kaupungillani tavatessani teitä, suoraan ja kasvokkain. Tästä olen nöyrän kiitollinen, sillä jokainen tietää, että mikään ei voita suusanallista palautetta  - ja sitä olen rehellisesti sanoen saanut paljon.

Miten kulunutta vuotta voisi sitten kuvailla? Yksi adjektiivi ei oikein riitä.

Rouva Sanan alkuvuosi lähti harjoitellen käyntiin ja kevättä kohti löytyi jo hyvä rytmi. Kesällä Rouva Sana koki yllättäen pudotuksen mustaan aukkoon, ja blogiin tuli monen kuukauden mittainen tauko.

Syksy starttasi hieman yskähdellen. Kuitenkin te, hyvät lukijat, jaksoitte odottaa. Te saavuitte monikertaisen ystäväjoukon saattelemana.

Loppuvuosi piti sisällään yksinomaan hyvää: se on tuonut viikottain onnellisia, iloisia, hauskoja ja myönteisiä yllätyksiä.

Vähemmästäkin olisi jo syytä juhlaan.

Rouva Sana täyttää tänään tasan yhden vuoden. Nyt on juhlan aika!





































Yhteistyössä järvenpääläisen leivontaan ja juhliin erikoistuneen Vispilänkaupan kanssa Rouva Sana lahjoittaa yhdelle blogin lukijalle keväisen leivonta-aiheisen lahjan.

Lahja on kuusiosainen, Se sisältää leivontaessun, metallisen siivilän, paperisia juomapillejä, muffinssivuokia, serviettipaketin sekä puisen juhlakoristeen.


Kerro ja kommentoi, mikä tekee juhlan: 

milloin on mielestäsi aihetta juhlaan ja mitä hyvä juhla edellyttää? 
Vain mielikuvitus on rajana vastauksissa. Äläkä unohda tarjottavia.


Vastausaikaa on kansainvälisen naistenpäivän iltaan saakka eli sunnuntaihin 8.3. asti. Rouva Sana julkistaa lahjan voittajan ensi maanantaina.

Ja nyt juhlitaan.

Hyvää syntymäpäivää Rouva Sanan ystävät!






Rouva Sana uudistui

Anteeksi ja kiitos.

Anteeksi, että Rouva Sanan bloggaaminen ja some-aktiivisuus on ollut viime päivinä kohtalaisen harvanlaista. 

Kiitos taas siiitä, että olet kaikesta huolimatta siinä.

Hiljaiselolle on ollut selkeä yksi syy. Kaiken muun tekemisen ohessa Rouva Sanan aikaa ovat vieneet yksin ja omatoimisesti tehdyt ulkoasu-uudistukset; pienet, mutta Rouva Sanan osaamisen mittakaavassa suuria ponnisteluja vaatineet.

Olenko muistanut koskaan mainita? Täällä puolella näyttäruutua ei asu todellakaan mikään tekniikkarouva.

Mutta nyt. Tsadaa. Nyt kaikki on niin valmista kuin mikään ennen synttärijuhlaa voi olla.

Rouva Sana blogi on saanut uuden otsikkokuvan ja ennen kaikkea sen alle pääosin uudet välilehdet. Ne näyttävät nyt tältä.



















Kerron lyhyesti, mitä sivut kattavat.

Rouva Sana -blogi on blogin pääsivu. Se sisältää blogipäivitykset.

Rouva Sana Instagramissa -sivulla on sanoja kuvin. Sen kautta pääset tutustumaan Instagramissa julkaisemiini valokuviin. Ne ovat pääosin jotain ihan muuta kuin mitä täältä voit katsella. Sivu avautuu omaan ikkunaan, josta pääset takaisin blogin puolelle näytössä ylhäällä vasemmalla olevasta nuolesta.

Kuka on Rouva Sana? -sivulta voit lukea, millainen tyyppi sinulle juttuja lopulta kirjoittaa.

Oletko yrittäjä tai muuten vain kiinnostunut yhteistyöstä bloggaajien kanssa. Blogiyhteistyöhön?-sivulla on tietoa sinulle.

Vinkit Keski-Uudellemaalle -sivulle Rouva Sana on poiminut omat tärpit mielenkiintoisista käyntikohteista ja muusta mukavasta. Sivu sopii matkailuvinkiksi keskisellä Uudellamaalla asuville tai täällä vieraileville.

Samalla Rouva Sana on hienosäätänyt blogia hieman muutoinkin. Mitä mieltä olet?

Myös Rouva Sanan Facebook-sivut ovat kokeneet kasvojen kohotuksen. Henkilökohtainen blogi -nimitys on muuttunut journalistiksi. Sen ei tarvitse antaa hallita tai häiritä liikaa: Rouva Sanan some-kanavalinjaus jatkuu samalla tutulla valitulla tiellä kuin tähänkin asti. Mikään muu ei ole muuttunut kuin nimitys.

Muutoksen taustalla on ollut halu kuvata sanallisesti paremmin Rouva Sana -kokonaisuutta. Onhan kyseessä kuitenkin enemmän kuin pelkkä blogi.

Ja hei, tiedätkö mitä: harjoitettelut on nyt harjoiteltu, ja huomenna juhlitaan.

Rouva Sana täyttää 4. maaliskuuta yhden vuoden ja nousee konttausasennosta pystyyn seisomaan.


Se on juhlan paikka!