Askel sivuun kannattaa jopa Sibeliuksen juhlavuonna




"Uuh, miten upea kokoonpano avautuu Järvenpäässä...", Rouva Sana kirjoitti Kalevalanpäivänä Instagram-tilin kuvapäivitykseensä taidemuseon Aino Sibelius -näyttelyn avajaisista.

Todellakin. Näyttely ON hieno.

Tekee mieleni sanoa, että jopa huomattavasti hienompi kuin Ateneumin Sibelius ja taiteen maailma - näyttely. Perustelen kohta, miksi.


Järvenpään taidemuseon museoindententti Hanna Nikander.

Aino Porra, Jean ja Aino Sibeliuksen lapsenlapsi.

Sopraanot Satu Kaarisola-Kulo ja Aurora Ikävalko.
He esittivät näyttelyn avajaisissa osia kamarioopperasta Yksi siemen, yksi suru - keskustelua Aino Sibeliuksen kanssa.
Teos on kuunneltavissa kokonaisuudessaan ensi viikon sunnuntaina 21.3. Järvenpää-talolla osana Värinää-viikkoja.

Ne, ketkä etsivät Järvenpään taidemuseosta perinteiseksi taiteeksi - siis yleensä maalauksiksi - mieltämiään teoksia, saattavat ehkä pettyä. Maalauksia ei ole kuin nimeksi.

Aino Sibelius -näyttelyssä Järvenpään taidemuseon valtaavat nyt erityisesti esineet ja valokuvat - muistot, linkit Sibeliuksen vaimon ja Ainolan hengettären elämään.























Ja se tekee näyttelyn kovin mielenkiintoiseksi. Juuri näkökulma.

Se, että Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuonna kaikki eivät toitota yhteisestä putkesta samaa asiaa vaan joku uskaltaa astua hieman sivuun ja katsella näkymiä sieltä.

Olenko jo sanonut siis kylliksi? Rouva Sana ni-in tykkää tästä näyttelystä.

Se avaa hienolla tavalla Aino Sibeliuksen elämää.



Jean Sibelius valokuvassa tyttäriensä Piiun (Margaretha) ja Heidin kanssa vuonna 1916.






























Toisin kuin Ateneumin näyttely Jean Sibeliuksen elämää. Näyttely oli Rouva Sanalle lievä pettymys.

No, sen otsikkona onkin Sibelius ja taiteen maailma. Säveltäjämestarin henkilökohtainen elämä jää siinä sivuosaan lukuun ottamatta sävellyksiä ja erityisesti Sibeliuksen suhteita taiteilija-aikalaisiinsa. Taideteoksia Ateneumissa on paljon.

Mitä Aino Sibelius -näyttelyssä sitten on? Esineitä, astioita ja huonekaluja. Kirjoja ja kirjeitä. Käsitöitä ja ompelutarvikkeita. Paljon, paljon valokuvia. Videoita. Varmasti muutakin, mitä en nyt muista tässä mainita.

Kaikkea, mikä on liittynyt olennaisesti Ainon elämään naisena, vaimona, äitinä (ja isoäitinä) sekä miehensä tukijana.































Näyttely on rakennettu teemoittain. Siksi Ainon elämää on helppo hahmottaa. Runsaat valokuvat valottavat sitä, minne esineiden sanat eivät yksin ylety.

Myös sitä mitä kaikki eivät koskaan näe - kuten esimerkiksi Ainolan yläkertaa.

Jo lyhyenkin tutustumisen jälkeen Sibeliusten elämää vähemmän tunteva huomaa, miten monipuolista Ainon arki oli ollut. Sitä olivat tahdittaneet käsityöt, kesäaikaan loputon mielenkiinto ja rakkaus puutarhaa kohtaan, ystävät.

































Ja rakkaus.

Kuten avajaisissa Sibeliusten lapsenlapsi Aino Porra totesi: vaikka pariskunnan pitkään avioliittoon mahtui nousuja ja laskuja, rakkaus heidän väliltään ei kadonnut koskaan.

Sen huomaa.

Rouva Sanaan näyttelyssä teki suurimman vaikutuksen valokuva, jossa Jean ja Aino Sibelius istuvat Ainolassa ulkona puutarhapenkillä. Tiiviisti vierekkäin.

Ikääntyneinä.


Aino ja Jean Sibelius istuvat valokuvassa Ainolan puutarhassa. 



Aino Sibelius -näyttely on avoinna Järvenpään taidemuseossa 4.10. asti.

Vielä ehtii myös Ateneumin Sibelius ja taiteen maailma -näyttelyyn. 
Se on avoinna ensi viikon sunnuntaihin 22.3. asti.

Ei kommentteja

Lämmin kiitos kommentistasi!