Kasvatuksesta on rakettitiede kaukana

Kasvatus on taidetta.

Mitä sanot?

Erottaako Rouva Sana nyt hymyileviä katseita? Kuulostaako aihe kenties tutulle?

Nii-in.

Moni vanhempi varmasti myöntää, että kasvatus ON aika usein taidetta(kin).

Steinerpäiväkoti Pikkukarhu Järvenpäässä on päässyt kunnioitettavaan ikään. Päiväkotia ylläpitävä kannatusyhdistys juhlii tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan.

Osana juhlavuotta päiväkoti järjesti kaikille avoimen vanhempainillan, jonka luennoitsijana toimi opettaja ja pedagogi, ja myös kirjailija, Marikki Teräsvirta. Myös Rouva Sana sai tapahtumaan kutsun.

Juhlaillan aiheena oli kasvatus on taidetta.

Yksi asia on huojentavaa ja jopa lohdullistakin kuulla. Kun ammattilainen puhuu pitkän kokemuksen siivittämänä lasten kasvatuksesta, on siitä rakettitiede kaukana.

Sillä lasten kasvatus koostuu lopulta hyvin yksinkertaisista asioista.

Siis Y-K-S-I-N-K-E-R-T-A-I-S-I-S-T-A: edelleen 2010-luvulla, vaikka me vanhemmat erehdymme ajattelemaan ehkä joskus toisin.


Opettaja, pedagogi, kirjailija Marikki Teräsvirta.






























Teräsvirta ottaa esimerkiksi unen. Unta on vain kiskottava yössä riittävästi, että lapsi jaksaa ja hänellä on voimia päivän rasituksiin.

Sama pätee muuten vanhempiin ja opettajaan.

Tai toinen esimerkki: epäonnistumisen pelko ja pettymysten sietokyky.

Taitoja on opeteltava. Yhdenkään ihmisen elämä ei taitu kehdosta hautaan ilman ainutta pettymystä ja epäonnistumista - joskus niitä kaadetaan niskaan ihan roppakaupalla.

- Lapsi, joka on tehnyt taiteellista työtä, onnistuu elämässään, Teräsvirta lataa.

Hänen perustelunsa ovat yksinkertaiset. Luovassa työssä, kuten vaikkapa taiteen tekemisessä, kukaan ei ole seppä syntyessään.

Kehittymistä edeltää kompurointi, aika ajoin suoranainen rähmällään olo. Siksi onnistuminen palkitsee - ja opettaa.


Pikkukarhussa on tehty jälleen tukuttain luovaa, taiteellista työtä.

























Yhtä kaikki Teräsvirta korostaa leikin merkitystä paitsi päiväkoti-ikäisten lasten kohdalla, mutta myös vielä koululaisillakin,

- Tänä päivänä on ekaluokkalaisia, jotka ovat kuin murrosikäisiä: he eivät kiinnostu enää mistään.

Teräsvirta painottaa, että leikki on lasten työtä. Hänen mukaansa on selkeitä viitteitä siitä, että aikuinen työskentelee samalla intensiteetillä kuin millä hän on aikanaan leikkinyt.

- Leikkiä tulee arvostaa ja kunnioittaa. Siksi sitä ei saa keskeyttää.


Leikki on lasten työtä.
































Monipuolisen äidinkielen vahvistaminen on Teräsvirran sydämen asia. Työ ja arvostus lähtee hänen mukaansa yksinkertaisesta, mutta tässä yhteydessä ehkä hieman yllättävästäkin asiasta: ruokailusta.

- Perheen yhteisten säännöllisten ja toistuvien ruokailuhetkien merkitys on kiistaton. Kuulumisten vaihtaminen vahvistaa lasten kielellisiä valmiuksia.

Teräsvirta puhuu pitkään satujen ja ääneen lukemisen tärkeydestä,

- Kieli on ajattelun väline, ja kaiken muun oppimisen edellytys.

Teräsvirta itse jättäisi höpöhöpö-tarinoiksi kutsumansa kirjat kokonaan kirjaston ja kirjakaupan hyllyyn. Niiden sijaan hän suosisi kansansatuja, myös ehdottomasti niitä, joissa paha saa aina palkkansa.

- Kansansadut ovat ikiaikainen tapa opettaa lapsille empatiakykyä, toisen henkilön asemaan asettumista.





















Pahitteeksi Teräsvirran mielestä ei olisi, vaikka ääneen lukemisen perinnettä jatkettaisiin perheissä pitempäänkin.

Sillä kukapa meistä ei pitäisi, jos joku kutsuisi kainaloon ja lukisi ääneen muutaman sivun hyvää tarinaa.

No, ei Rouva Sana aikanakaan.


Siispä antaa sataa ja vihmoa vain -
leikkirikasta helatorstaita ja lukemisen iloa ikään katsomatta.



Ei kommentteja

Lämmin kiitos kommentistasi!