Kulttuurinen Sibelius-vappu - ja muita tunnelmia

Niin on ylioppilas- ja teekkarilakit on asetettu jälleen takaisin omiin pahvilaatikoihinsa, levysoittimen kansi laitettu kiinni, serpentiinit vedelty puista ja pyörän sarvista, ja vapputunnelmat kääritty niiden mukana muistojen silkkipapereihin.

Kuten Rouva Sana Facebook- ja Instagram-tileillään vapun jälkeen tilitti: 

kevät ja ystävät ovat lyömätön yhdistelmä.


Tässähän tulee ihan ikävä.








































No, lyömätön oli myös Järvenpään teatterin perinteinen vappuilottelu, joka koettiin kuopatun ravintola Swengin vintin sijaan kolmena päivänä peräkkäin poikkeuksellisesti Tila-tilassa. 

Kävitkö sinä katsomassa Sibba-vappua? Jos et, menetit paljon.








































Järvenpääläisen säveltäjämestarin Jean Sibeliuksen - ja no naapuri-isännän taiteilijamestarin Pekka Halosenkin - 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi teatterilaiset inspiroituivat 1800-1900-lukujen taitteen kultakauden (ja Tuusulanjärven) taiteilijoista, ja he sijoittivat tämän vuotisen stoorinsa helsinkiläiseen ravintola Kämppiin.

Kämp ei ole mikä tahansa sattumanvarainen valinta. Ne, jotka kaipaavat lisää perusteluja, voivat googlata tietoja vaikkapa Akseli Gallen-Kallelan Symposium-taulun syntyhistoriasta ja henkilöistä.

Tila on entiseen esityspaikkaan verrattuna pieni, mutta se ei esitystä haitannnut. Teatterilta oli nerokasta hyödyntää Tilan suomia mahdollisuuksia. Sinne olikin rakennettu Kämp-ravintolan miljöö pöytineen, kristallikruunuineen, samettiverhoineen, kuohuviineineen ja voileipätarjottimineen.

Ja kuin pisteenä iin päälle, osa esityksen huimasta yli 30 näyttelijästä ja muusikosta (!!) oli pukeutunut vieraiksi muiden vieraiden joukkoon - ajankuvan mukaisesti.

Kaksiosaisessa esityksessä ensimmäisen aikana viivähdettiin vakavaluontoisessa, hartaassa ja julistuksellisessa 1800-luvun kulttuuri-Suomessa. Kenraalikuvernööri Bobrikov painoi suomalaisten niskaan ja sekös taiteilijoita kismitti. 

Kämpissä maailmaa - ja ainakin Suomen oloja - paransivat niin keskiuusmaalaiset suuruudet tai seudulla vaikuttaneet Juhani Aho, Eero Erkko ja Eino Leino kuin muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Oskar Merikanto, Robert Kajanus, Ida Aalberg ja Minna Canthkin - vaikka kahta jälkimmäistä tuskin juuri Kämpissä nähtiin oikeasti.


Juhani Aho (Lassi Videnius)
Axel Gallén (Jaakko Latva-Pukkila)

























Minna Canth (Niina-Liisa Åhs) ja naisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta laulavat.


















Toinen osa oli iloluontoisempi. Tunnelmassa siirryttiin 1900-luvun alkuvuosikymmeniin ja elettiin jazzin maailmassa.

Nyt tarkkasilmäisimmät jo miettivät, että missä on tarinan juhlakalu?

Ajan historian tuntevat tietävätkin, että Halosta (sen enempää kuin seudulla asunutta Eero Järnefeltiäkään) ei juuri Kämpissä näkynyt. 

Sibelius loisti kuitenkin oikeasti Sibba-vapussa pitkään poissaolollaan. Mutta ei kokonaan.

Suuri kansallissäveltäjämme saapui estradille esityksen lopussa arvolleen sopivalla tavalla: kymmenen sinfonian battleottelun jälkeen rysäyttämällä seinän läpi. Kirjaimellisesti.

Sibba-vapun Sibelius ei ollut enää elävä olento vaan kaiken kansan ylväästi ylistämä ja palvoma obeliski - tai jopa mausoleumi.

Mutta sikari hänelläkin oli suussa. 

Totta kai.


Jean Sibelius - ja yksi heistä.


4 kommenttia

  1. Hitsi, valitsin pitkän pähkäilyn ja sääennusteiden jälkeen mökin. Mukavaa sekin on. Silti tuo etukäteenkin jo hyvin kehuttu Sibba Vappu jäi nyt väliin. Teatterin Vappu ilottelut ovat aina olleet loistavia. Voiskohan tälle saada encoreen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava tuo sinunkin vappusi on Taina ollut, älä suotta harmittele :)!

      Mutta tuo encore onkin hyvä ajatus. Vaikka Kämp-teema sopi vappuun kuin kukka napinläpeen, esitystä katsoisi kyllä joskus muulloinkin. Vaikka lokakuun sateisina, pimeinä iltoina...

      Poista
  2. Kylläpä vaikutti mielenkiintoiselta! Mukava tunnelma näemmä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos <3! Tunnelma oli todellakin mukava - ja erityisesti poikkeuksellinen. Harvoin sitä istuu teatterissa ravintolapöydän ääressä 1800-1900-lukujen taitteen miljöössä. Aikas ainutlaatuista :)!

      Niin kuin sekin, että keskisellä Uudellamaalla taiteen tekemisen jatkumo kestää 1800-luvulta tänne asti. Taidokasta väkeä!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!