Loma, loma, loma... Ja lomatauko blogista



Kun kirjoittaminen, valokuvaaminen ja somettaminen on paitsi oma elannon lähde myös elämäntapa, pidempi tauko lienee enemmän kuin perusteltu.

Rouva Sana vetäytyy tämän blogipostauksen myötä kesälomalle ja huilii elokuun ensimmäiselle viikolle asti. Loman aikana tauolla ovat paitsi tämä blogin puoli myös somekanavat Instagramia lukuun ottamatta. 

Sillä ei tämä rouva nyt ihan niin totaalilomalle sentään...

Onko sinulla jo Instagram-tili? Liity Rouva Sanan seuraajaksi ja ollaan kuulolla seuraavien viikkojen aikana siellä.

 Löydät Rouva Sanan tämän blogisivun yläpalkista kohdasta Rouva Sana Instagramissa tai nimellä @rouva_sana.

Jos olet Rouva Sanan seuraaja Facebookissa, olet parhaiten kuulolla tarkasti siitä, koska palaan arkisiin kuvioihin ja tänne blogin puolelle takaisin. 

Pysythän mukana taajuudella myös lomani jälkeen. Elokuussa on luvassa monta mielenkiintoista tarinaa muun muassa Kalajoelta, Savonlinnasta ja Berliinistä, joka on muuten oiva matkailukohde myös kesäsesongin ulkopuolella.

Ja ehkä siinä välissä nähdään myös Järvenpäässä elokuun alussa Streetfest-tapahtumassa? Myös siitä lisää blogin puolella elokuussa. EDIT. Aikataulujen päällekäisyyksien vuoksi päivitys tapahtumasta jää tämän rouvan osalta tänä vuonna väliin.

Ja muutakin jännää on luvassa jahka elokuu kääntyy syksyn puolelle, mutta niistä lisää, kun niiden aika on.

Ihanaa kesää sinulle, sillä ainaisesta vesisateesta huolimatta nyt on kesä ja loma**loma**loma**loma**loma**loma**loma**loma.

Palataan jälleen elokuun alussa!

Selfietaidetta

Tänään seuraa tunnustus.

Tässä hommassa on suuri ilo tutustua, verkostoitua ja myös päästä uimaan pintaa syvemmälle uusien ja erilaisten kollegojen blogeihin. Upea ja mahtava asia, josta nautin.

Asialla on myös kääntöpuolensa.

Rouva Sana on ajoittain kovinkin kateellinen ja juu-u, ehkä jopa mustasukkainenkin bloggaajakollegoilleen, jotka julkaisevat viikottain itsestään freessejä, kauniita ja hekumoivia kuvia.

Niin, siis nimenomaan itsestään.

He poseeraavat kauniissa (uusissa) vaatteissa, ovat aina virkeän ja raikkaan näköisiä ja antavat itsestään rennon vaikutelman. He ovat niin cool.

(No joo, tiedän kyllä mitä kaikkea nuo kuvat vaativat, mutta hei silti.)

Ei onnistu tältä rouvalta. Ei sitten niin millään.

Kotoa löytyy arsenaali tyyppejä, joiden mielestä itsensä - tai bloggaavan perheen äidin - kuvaaminen milloin missäkin niemen notkelmassa uudet asusteet päällä on maailman omituisinta puuhaa.

Eipä sillä, rehellisyyden nimissä on sanottava, että ei tämä rouvasäiti kovin luontevasti sellaisissa kuvissa osaisi ollakaan: uudet tai vanhat vaatteet päällä.

Ja se niiden selfieiden ottaminen vasta tuskaisaa sitten onkin.

Suurimmalle osalle bloggaajia selfiet ovat rutiini. Kuvia sipaistaan ohimennen sieltä ja täältä. Joillekin ne ovat suoranaista taidetta: huikean kauniita kuvia.

Rouva Sanalle selfiearki on tätä:

Rouva Sanan otsa (ja saksalainen roska-auto ja no, aika paljon muutakin ylimääräistä)
Brandenburgin portin edessä Berliinissä.
Julkaise tämä sitten Instagramissa - tai blogissa.

Niin, että ei tämä bloggaaminen ja siihen liittyvien selfiekuvien ottaminen aina kovin helppoa ole.

Osuvimmillaankin selfieistä voi tulla tällaisia:



Ehkä tämä on sitten sitä taidetta, kun sitä katselee oikein silmin.

Fiskarsin ruukkikylän pittoreski tunnelma



Fiskarsin ruukkikylä nykyisen Raaseporin, entisen Pohjan kunnan alueella Länsi-Uudellamaalla on Rouva Sanalle tuttuakin tutumpi paikka useiden vuosikymmenten takaa.

Fiskars on hiukan samanlainen kestomatkailukohde kuin Porvoo, josta kerroin aikaisemmin viikolla.

Olen kolunnut Fiskarsin kaikki (tai ainakin lähes kaikki) kohteet sen kymmenen kertaa konepaja ja alueen muut entiset tuotantolaitokset mukaan lukien, mutta silti veri vetää sinne tunnelmoimaan säännöllisin väliajoin.

Sillä sellainen kohde Fiskars kauniina kesäpäivänä todella on: tunnelmallinen sanan varsinaisessa merkityksessä.





Fiskarsin ruukkikylä on totuttu näkemään ja kokemaan yllä olevien kuvien näköisenä. Tänä kesänä Rouva Sana päätti tehdä hiukan toisenlaisen kierroksen.

Fiskarsin museo on tuotteistanut kesätorin vierestä pääpysäköintialueelta lähtevän vanhan asutus- ja tehdasmiljöön Yläruukin kulttuuripoluksi.

Teko on oivallinen. Vaikka ulkopuolinen pääsee kiinteistöistä harvoihin sisälle, kävelyretki vanhan asutuksen keskellä on ehdottomasti vaivan arvoinen.

Muutaman kilometrin lenkki kiertää Degersjö-järvestä laskevan jokivarren kummastakin suunnasta.

Matkan varrelle mahtuu niin vanhoja tehdaskiinteistöjä kuin alueella aikaisemmin työskennelleiden työläisten asuntojakin. Niistä vanhimmat ovat 1800-luvun alusta, ja sen kyllä huomaa kauniilla, pittoreskillä tavalla.

Asuinrakennuksista suurin osa on nykyään pääosin kättentaitajien ja kulttuurityöläisten koteja. Heistä iso osa myös työskentelee alueella.






Rouva Sana ei voi olla ihmettelemättä kauniina heinäkuun päivänä alueen yhtäläisyyksiä Melukylään. Kyllä, puhun nyt nimenomaan siitä Astrid Lindgrenin Melukylästä.

Sillä Melukylähän on ihan oikeasti olemassa, vaikka toki toisennimisenä. Ruotsalaisissa kartoissa kylä tunnetaan nimellä Sedvedstorp.

Astrid Lindgren oli kotoisin Vimmerbystä Smålannista, ja minne muualle kuin kirjailijan maisemiin Saariston lapset -kirjan fani tekee pyhiinvaellusmatkan. Olen reissannut Lindgrenin jalanjäljissä Ruotsissa muutama kymmenen vuotta sitten.

Toisin kuin yleisesti luullaan, Vimmerbyssä on muutakin kuin loppuun asti tuotteistettu, lapsille suunnattu Astrid Lindgren´s värld. Seudulta löytyy lukuisia paikkoja, jotka ovat olleet pohjana Lindgrenin satuhahmoille ja heidän elämälleen.

Melukylä on yksi niistä.

Ja yhtäkkiä löydän samanlaista satumaista tunnelmaa henkivän Melukylän keskeltä tuttua Fiskarsin kulttuurimaisemaa.





Fiskarsin ruukkialueella on erinomaiset verkkosivut, jonne pääset etukäteen fiilistelemään tästä.

Paikan päällä Toriliiterin matkailuneuvontapisteestä saat halutessasi alueen matkailukartan sekä Yläruukin kulttuuripolusta erikseen painetun esitteen. Suosittelen!

Mutta ensikertalainen huom! varaa Fiskarsissa aikaa kokonainen päivä.



Vennyn kaunis saaristo

Suomenlahden merimaisemat luovat Rouva Sanalle hyvin kotoisan tunteen. Tuttuakin tutumpia ne ovat kesäajalta. Juhannuksen jälkeisessä päivityksessäni kerron syyn, miksi.

Silti en voi olla edelleen vuosikymmenten jälkeen ihastelematta saaristomme jylhää kauneutta.





Juhannuksena ja viimeksi viime viikonloppuna saaristomaisemia ihaillessani mieleeni kumpusi Aholan emäntä, kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt ja hänen vajaat parisen vuotta sitten esillä ollut 150-vuotisjuhlanäyttely Nimimerkki VSB Järvenpään taidemuseossa.

Tuo kuivalla maalla Järvenpäässä huushollia ylläpitänyt taiteilijarouva rakasti yli kaiken merta, tuulen tuivertamia rantahietikoita ja jylhiä, sileitä kallioita.

Ymmärrän hyvin miksi. Niin rakastaa tämäkin rouva. Tunnen sielujen sympatiaa Vennyn kanssa.




Meren tiedetään olleen Vennyn eräs mielimaisemista. Hän kävi maalaamassa merimaisemia Kirkkonummen Porkkalassa jo Aholassa asuessaan.

Myöhemmin Venny hankki itselleen ja perheelleen kesäpaikan Tammisaaresta, nykyisestä Raaseporin kunnasta, lyhyen ajomatkan päästä Rouva Sanan lapsuusmaisemista etelään.

Ja vaikka Vennyn mestariteoksista on jo sata vuotta aikaa, saman tunnelman saavuttaa saaristossa edelleen.

Suomen saaristo on kaunis - ja ehdottomasti inspiroiva.

Vennykin tiesi sen.



Kun Strömsö muutti päiväksi Porvooseen



Kaikki ei mene bloggaajallakaan kuin Strömsössä, vaikka joskus se saattaa ehkä tuntua siltä.

Mitä Rouva Sanalle kävi, kun hän pääsi kesäpäivän viettoon Porvooseen? Kamera ei inahtanutkaan.

Astuin ulos autosta ja halusin ottaa ensimmäisen kuvan jokivarresta kohti vanhan kaupungin keskustaa, ja kamera ei tehnytkään enää mitään.

Ei mitään, vaikka se oli toiminut edellisenä päivänä kuin rasvattu!

No joo, myönnettäköön. Kamerassa on ollut viimeisen kahden kuukauden aikana hiipumisen merkkejä.

Vanha Olympukseni on yrittänyt tehdä parhaansa ja palvella rouvan kiivassa tahdissa. Kevät on ollut kuitenkin ilmeisen liikaa.

Käytin kameraani kesäkuun alussa kerran jo huollossa, ja latausongelmien vuoksi siihen päädyttiin vaihtamaan uusi akku. Se ei kuitenkaan auttanut.




Kun pääsin retkeltä kotiin, rassasin kameraa itku silmässä. Mitä ihmettä tekee kirjoittamisen ja kuvaamisen sekatyöläinen, jolla ei ole kameraa?

Ja kas, yhtäkkiä - tosin vasta seuraavana päivänä - vanha palvelijani inahti ja innostui näyttämään parastaan, mutta miten.

Sen asetukset muuttuivat kiinankielisiksi (juu-u, luit ihan oikein...) ja päiväys hyppäsi 11. heinäkuuta vuoteen 2049!

Toivon sydämestäni, että se ei ollut mikään enne. Sillä selvää on, että kamerakaupoille tässä on vielä mentävä, ja pian.

Mutta se ei olekaan mikään ihan helppo juttu, sillä kameroiden valikoima on, sanotaanko ihan pikkuisen, muuttunut siitä, kun tämä rouva on viimeksi ollut ostamassa kameraa.

Miten sitä osaisi ostaa itselleen sopivan?






No, mutta muutama sananen vielä Porvoostakin.

Porvoo lienee erityisesti pääkaupungin ympäristössä asuville kestomatkailukohde. Niin se on Rouva Sanallekin.

Parasta kaupungissa on... itse kaupunki. Sen mukulakiviset kadut, vanhat talot ja fasadit, pienet ikkunat, joista osasta näkee sisälle. Pitkä jokiranta, joka houkuttelee luokseen samaan tapaan kuin Turussa.

Kaupungin tunnelma ja henki, jonka tavoittaa parhaiten vanhassa kaupungissa - ja leppoisena kesäpäivänä -, vaikka tunnelmallinen kaupunki on myös lumisena joulukuun päivänä.

Kesä ei ole kuitenkaan kesä eikä mikään ilman kesäretkeä Porvooseen, vaikka rehellisyyden nimissä Rouva Sana on kolunnut vuosien aikana kaupungin nähtävyksiltään loppuun: jopa kansallisrunoilija Runebergin kodissa ja Tuomiokirkossa on tullut käytyä sen useamman kerran.

Mutta jokin taika erityisesti Porvoon vanhassa kaupungissa on. Kun sitä on vain astellut suvisia mukulakivikatuja muutaman tunnin ajan ja nauttinut seudun tunnelmasta, olo on hyvin voimaantunut.

Tulee tunne, että sitä jaksaa taas hetken melkein mitä vain.





























PS. Hätä keinot keksii - varsinkin, jos omistaa luotettavan älypuhelimen. Nämä kuvat on ikuistettu Porvoosta IPhone 4S:llä.

Kesäkirja ylitse muiden

Rouva Sana on suven aikana kysellyt teiltä Facebook-arvonnan myötä kesäisiä kirjasuosikkejanne.

Olette lähettäneet huikeita vinkkejä, joista teinkin yhteenvetoa. Löydät niistä tarinaa täältä.

Rouva Sanan omista kesäkirjasuosikeista yksi on ylitse muiden, on ollut koko aikuisiän: Astrid Lindgrenin Saariston lapset.

Olen sitä ikäluokkaa, joka on kasvanut Tove Janssonin mustavalkoisten Muumi-kirjojen ja Astrid Lindgrenin lastenelokuvien parissa.

Jälkimmäisistä suurimman vaikutuksen minuun teki muun muassa Pepistä, Vaahteramäen Eemelistä ja Melukylän lapsista huolimatta Saariston lapset, jonka olen ensimmäisen kerran televisiossa nähtyäni lukenut kirjana sen useamman kymmenen kertaa: laiturin nokassa, mökillä, riippukeinussa, keinutuolissa ja lentokoneessa.

Se on todellinen kesän must-kirja.

Lapsuudessa Saariston lapset tarjosi nuorelle tytölle tukun samastumispintaa. Olen tuntenut itseni kotoisaksi (kesäisen) saariston äärellä, sillä lapsuudessani kaikki suveni vierähtivät perheeni kanssa pienellä veneellä Suomenlahdella seilatessa.

Melkein samaan tapaan kuin Melkersonien perheelläkin.

Saltkråkan oli ruotsinkielisellä seudulla lapsuutensa viettäneelle tytölle juuri sellainen toivesaari, jolle voisin ostaa menolipun edelleenkin - ja unohtua sinne.

Omaan hyllyynsä Saariston lapset -fani ei hyväksy kirjasta kuin alkuperäisen, jo vuonna 1964 ilmestyneen ja lapsuudesta tutun mustavalkoisen version.

Rouva Sanaa lykästi, kun löysin sellaisen aikuisiällä kirpputorilta.

Myöhemmin teosten määrä kasvoi Rouva Sanan perheellistyttyä. Bongasin nettihuutokaupasta kuvakirjana vanhan Saariston lapset merirosvoina -teoksen, ja sellainenhan oli ehdottomasti ostettava jälkikasvulle - ja no, hiukan heidän äidilleenkin.


Rouva Sanan Facebookissa käynnissä oleva kirja-arvonta kasvaa tämän postauksen jälkeen yhdellä kirjalla, joka on enemmän kuin ajankohtainen ja myös tuttu suurelle osalle teistä lukijoista.

Pysy taajuudella siis myös Facebookin puolella.

Jos et ole vielä Rouva Sanan Facebook-sivujen tykkääjä, tee se nyt. Voit voittaa itsellesi aika tuhdin kirjapaketin!

Kirjapaketti arvotaan, kun sivuilla on 200 tykkääjää. Lisäohjeet löydät myös täältä.

Rouva Sanan ystävien suviset kirjasuosikit

Suomalaiset ovat lukukansaa - ja erityisen suosittua lukeminen taitaa olla näin kesäisin.

Tällaisen johtopäätöksen Rouva Sana nykäisee Facebookissa olevan kesäkirja-arvonnan myötä.

Arvonta on edelleen käynnissä, ja voit osallistua siihen tykkäämällä Rouva Sanan Facebook-sivuista. Tuplamahdollisuuden arvontaan saat jättämällä kommentin kesän suosikkikirjoistasi.

Lisäohjeet aikas huikeankin kirjapaketin arvontaan löydät täältä kliks.

Mutta niistä kesäkirjoista.

Teidän, Rouva Sanan ystävien, suosikkikirjoja ovat tähän mennessä muun muassa nämä:

  • Günter Grassin Peltirumpu
  • Victor Hugon Kurjat
  • Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo, Enkelipeli ja Marina
  • Henning Mankellin Wallanderit
  • Robin Hobbin Näkijän taru ja Lordi kultainen
  • Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
  • Väinö Kirstinän Puutarhassa
  • Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia
  • Joel Dicerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta
  • Donna Tartin Tikli
  • yms. yms.

Huimia kirjavinkkauksia, kiitos!

Vinkkejä otetaan edelleen vastaan. Arvonta-aika päättyy, kun Rouva Sanan sivuilla on tasan 200 tykkääjää. Vielä ehdit mukaan!

Rouva Sana lisää listaan itselleen ihan uuden tuttavuuden: Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.





























Kirja on teemaltaan aika poikkeuksellinen. Se on huikean kaunis ja herkkä kuvaus kahden eri-ikäisen naisen. nuoren kolmikymppisen kirjailijan ja kahdeksankymppisen erakon ystävyydestä.

Taidanpä käydä etsimässä kirjastosta Olssoneita lisää.

Sillä aikaa pysypä taajuudella!

Kirja-arvontapakettiin on luvassa pian uusi teos entisten upeiden kirjojen, Anna Perhon Pientä säätöä ja Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomia -teosten lisäksi

Ja ennen sitä avaan kaikkien aikojen suvisen kirjasuosikkini. Se on must, jos nyt ei ihan joka kesä, niin ainakin melkein. 

PS. Voi muuten yllättää!