Aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee

Kuluneen viikon aikana on tullut puhuttua niin paljon asiaa, täällä blogin puolella ja muuallakin, että on aika heittäytyä hetkeksi vapaalle - perjantain kunniaksi.

Tai no, vapaalle ja vapaalle, mutta syvällisempiin ajatuksiin ainakin.

Ympärillä tapahtuu tällä hetkellä paljon mukavia asioita, mutta rouvan on vallannut kaihomieli. Tämä ei ole syysväsymystä. Ehei. Kaukana siitä.

Mutta ehkä puiden pudottamat lehdet ovat kuin metafora tämän hetkiselle olotilalleni. Ehkä tuntemukset tuntuvat siksi voimallisempina juuri nyt, lokakuussa.

Tiedätkö sen tunteen, kun ideoit, suunnittelet, punnitset huolella vaihtoehtoja, teet päätöksiä ja odotat. Ja lopulta mikään ei otakaan tuulta alleen. Sinusta itsestäsi riippumattomista syistä.

Aika ennen kesälomaa oli energisoiva. Minut täytti luomisen ja ideomisen luova voima. Oli unelmia, toiveita ja konkreettisia suunnitelmia, joiden mukaan minun piti edetä, kun loma on ohi.

Suunnittelin paljon ja sain aikaan enemmän.



Syksyn oli määrä olla kuin uusi vuosi. Rouva Sanan piti aloittaa oikeastaan kirjaimellisesti tyhjältä, uudelta pöydältä.

Se oli... innostavaa. Se tuntui upealta. Mahtavalta. Mitä sitä kiertelemään. Semminkin, kun tunteeseen sai kasvaa ideoinnin ja suunnittelun myötä.

Mutta sitten yhtäkkiä suunnitelma toisensa jälkeen huomasin tipahtelevani jostain korkealta, en pilvilinnasta vaan huolella laadittujen aikeiden kartanosta takaisin alkuasetelmaan, jossa on vain... tämä hetki ja tämä arki, joka on pakotettu ainakin jotenkin muuttumaan.

Pettymys on karvas, kun kaikki ei mennytkään niin kuin sitä huolella suunnitteli.


Suunnitelmat ovat edelleen olemassa. En ole heittänyt niitä takkatulen loisteeseen, vaikka villasukkiin käärityt jalat ovat jo aika ajoin lisälämpöä vaatineetkin.

En ole luopunut edes vielä toivosta, vaikka uskoani on kovalla kädellä syksyn ajan koeteltukin.

Ehkä jonakin kuulaana aamuna koittaa se hetki, kun huomaan, että hei se kartanohan on edelleen olemassa ja tänään sen ovi on kutsuvasti auki...

Ehkä vielä joskus.


Levollista syysviikonloppua!

6 kommenttia

  1. On olemassa hyvin paljon sanoja.Sanat elävät ja minä voin ne nähdä.Toiset ovat rumia ja toiset kauniita.
    Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana.Se maistuu paljon suukkoselle.
    Isäkin on hyvä sana,mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on paras livahtaa oven taakse piiloon.
    Kesä on hyvin lämmin sana
    ja sen löytää joka aamu ruohikolta ja santakasasta.
    Maailma on hyvin suuri sana,joka ei mahdu aivoihin.
    Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana.
    Ihmisillä on vielä tyhjiä sanoja.
    Niinkuin synti ja kuolema,jotka eivät merkitse mitään.
    Mutta niitä pitää kuitenkin pelätä.
    - Uuno Kailas -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin sanoihin palaan vielä monta kertaa; kiitos!

      Poista
  2. Nyt sanoitit kyllä minunkin tämän syksyn tuntojani - suunnitelmani ja syyt, mikseivät totetutuneet, ovat olleet toiset kuin sinulla - mutta pettymys suuri. Ja silti - olosuhteille en ole voinut mitään vaikka miten päin olisin elänyt.
    Onneksi maailmaan mahtuu monta kartanoa - isoja ja pieniä, joiden ovia voi käydä kolkuttelemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, nyt on siis ilmassa muutakin kuin flunssaa, kurkkukipua ja viikkoja jatkuvaa köhää ;). Hengessä täällä ollaan, ja toivosta ei luovuteta, Aina on aamu uus <3.

      Poista
  3. Elämään mahtuu suunnitelmia, peruutuksia ja pettymyksiä, mutta onneksi myös onnistumisia ja suunnitelmien toteutumisia.

    Ja joskus hyvänkin suunnitelman tilalle voi tulla jotain vielä parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan totta; se, että suunnitelma menee mönkään, ei aina tarkoita, että se epäonnistuu. Erätauko voi tuoda joskus mukanaan myös hyvää.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!