Tulevaisuus riippuu siitä, miten pienimpien käy

Miltä sinusta tuntuisi olla pienimmistä pienin?

Perustella omaa olemassaolon tärkeyttä. Väistellä suurempien liikeitä. Ottaa vastaan se, joka isompien osalta armollisesti annetaan. Juosta karkuun tai piilotella, jos tilanne niin vaatii.

Olla sanalla sanoen erilainen.

lastenelokuva
(Kuva: Nordisk Film)

Näistä aineksista käynnistyy Annelin ja Onnelin aika jännittäväkin ja mielenkiintoisella tavalla erilainen jatko-osa Annelin ja Onnelin talvi.

Tyttökaksikko asuttaa edelleen ykkösosasta tuttua, rouva Ruusupuulta ostamaansa taloa. Kesä on vaihtunut talvipakkasiin.

Naapurissa asuvat tuttuun tapaan rouva Ruusupuun serkut, iki-ihanat Tingelstiina ja Tangelstiina sekä rakastunut rouva Rosina konstaapeli Urho Ulpukan kanssa.

Eräänä joulukuisena iltana Annelin ja Onnelin arki muuttuu, kun pienistäkin pienimmälle Vaaksanheimon perheelle ja heidän autolleen käy huonosti tyttöjen talon edustalla. Vaaksanheimot muuttavat tyttöjen nukkekotiin asumaan, kunnes auto saadaan korjattua.

Pian Annelille ja Onnelille selviää, että ympäröivä todellisuus ei ole ihan sitä, miltä se näyttää: olemassa on myös paljon ilkeyttä ja oman edun tavoittelua.

Tytöt tietävät kuitenkin sen, minkä moni aikuinen on jo unohtanut: ei ole yhdentekevää, miten suhtaudumme pienimmistä pienimpiin.

Maailma on juuri sellainen, miten me kohtelemme lähimmäisistämme kaikkein pienimpiä.

lastenelokuva
(Kuva:Nordisk Film)

Oih ja aah. Ja no justiinsa niin.

Tämä rouva se on jälleen kerran ihan myyty.

Rouva Sanan mielestä Anneli ja Onneli -elokuvat ovat parasta, mitä suomalaiselle lastenkulttuurille on tapahtunut pitkään aikaan.

Isosti ehkä sanottu, mutta aiheesta.

Aikuiskatsojan mielestä parasta elokuvissa on tarinan kerroksellisuus, jonka parissa viihtyy myös hiukan vanhempikin, laadukkuus, josta lastenelokuvien kohdalla halutaan usein tinkiä sekä (nais)katsojan silmää hivelevä, suorastaan päälle tulviva, huikaisevan runsas esteettisyys.

Eikä ole yhtään hassumpaa, että elokuvan nähtyään tulee aika jouluinen mieli...

Tuliko ylisanoja nyt hiukan liikaa? Ei, sillä tällaisia lastenelokuvia näkee vain harvoin.

Ei ihme, että Annelin ja Onnelin ykkösosa nappasi pukusuunnittelijansa Auli Turtiaisen johdolla vuoden 2014 parhaan pukusuunnittelun Jussin.

Mutta ei elokuva saa moitteita varsinaiselta kohderyhmältäkään - ainakaan, jos on usein nauruun hörähtäviä lapsikatsojia uskominen.

Tämä rouva on kyllä ehdoton Anneli ja Onneli -fani. Jos maailma olisi Annelin ja Onnelin elokuvien kaltainen, ollapa vielä hetken ajan 11-vuotias...

lastenelokuva
(Kuva: Nordisk Film)

Annelin ja Onnelin talvi -elokuvaa esitetään elokuvateattereissa ympäri Suomen. 
Keskisellä Uudellamaalla elokuvan voit käydä katsomassa 
Studio 123:ssa Järvenpäässä. 

PS. Jos sinulla ei ole perheessäsi ketään elokuvan kohderyhmään kuuluvaa, 
lainaa sellainen.
Nyt jos koskaan kannattaa viedä 
lasten ystävät, naapurien lapset, sukulaislapset tai lastenlapset elokuviin.
Rouva suosittelee!

PS. Keskiuusmaalaiset: rouva Vaaksanheimona elokuvassa näyttelee
iki-ihana keravalainen Anna-Leena Sipilä...


Juttu on toteutettu yhteistyössä Studio 123:n kanssa.

4 kommenttia

  1. Mä katoin vuokraamosta tuon ekan osan ja nyt odotan tätä tulevaksi vuokraamoon. Saan kotona katsoa nämä lasten kanssa. Poika muistikin, että olen hänelle Onnelista ja Annelista lukenut kirjan.
    Suomessa tehdään kyllä hurjan hyviä lastenelokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa lastenkulttuuria molemmat: kirjat sekä elokuvat <3!!

      Poista
  2. Onneli ja Anneli oli niin minun suosikkikirjojani lapsena. Jotenkin edelleen se edustaa minulle jonkinlaista unelmaa siten, että eteisessä on juuri vaan ne tarvittavat, sadetakki ja kumisaappaat, kullekin, ei mitään ylimääräistä :-) Tuohon ekaan leffaan löytyi tuttavapiiristä lapsi kaveriksi katsomaan, nyt ei ole oikein ollut sopivaa tarjolla, joten pitänee odottaa videojakeluun, kenties :-(
    Teatterissakin kävimme tätä katsomassa, tietysti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olet niin oikeassa tuosta unelmamaailmasta: maailma, joka ei totta, mutta josta on hetken aikaa niin ihana toivoa sen olevan, unelmoida.

      Se kai se niin viehättääkin - vielä, kun sama on elokuvatoteutuksissa puettu esteettisesti niin järjettömän kauniiseen muotoon.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!