Hyvää syntymäpäivää Janne!

"Sittenkin on J.pää paras, vaikka olisikin pimeätä ja kylmää. Pelkään ihan Novemberia", kirjoitit Janne puolisollesi Ainolle Ainolaan Berliinistä vuonna 1910.

Ja Aino vastasi sinulle: "Elä sinä Novemberia pelkää. Minusta täällä on niin hauskaa."

No, tiedä nyt oikeasti siitä hauskasta. Aino saattoi värittää tuntemuksiaan, jotta sinun olisi mukavampi olla reissullasi.

Rehellisesti sanoen, jos marraskuu 105 vuotta sitten oli yhtä pimeä ja loppukuusta tuulinen kuin tänä vuonna, ei jouluun valmistautuminen tuntunut varmasti Ainostakaan kovin mieltä ylentävälle.

Pimeä, sellainen sää on toden totta taas ollut.

Mutta usko tai älä Janne, vaikka kotitalosi on ollut viimeiset viikot pimeän verhon ympäröimä, jotain lohdullista aika on tuonut mukanaan: sinun Ainolasi on nykyään valaistu.

Jean Sibelius


Silti en voi tällaisenakaan vuodenaikana olla miettimättä, millaista elosi maaseudun rauhassa kaukana pääkaupungin houkutuksista oikein oli.

Millaisena koko seutu näyttäytyi silloin, kun sinä asuit täällä? Tunsitko samoin kuin minä karistaessani pääkaupungin pölyt ja metelin kauas taakseni ja astuessani Järvenpäässä ulos junan ulko-ovista, että nyt voin vihdoin hengittää?

Mitä mietit, kun näit huhtikuussa joutsenpariskunnan lentävän talosi yli kohti Tuusulanjärveä tai kesäkuussa kielojen kukkivan metsässäsi? Miltä marraskuun hyytävä viima tuntui talosi hirsissä?

Tai mistä olisimme jutelleet, kun olisimme kohdanneet kävelytiellä juoksulenkkini aikana? Olisitko kysynyt minulta, mitä musiikkia älypuhelimestani lenkin aikana kuuntelen vai olisitko nostanut vain hienovaraisesti hattuasi ja nyökännyt ystävällisesti?

Ja millaista musiikkisi olisi ollut, jos olisit asunutkin ihan jossain muualla?

"Yöllä, kun jo olimme kauan nukkuneet, saatoimme herätä isän soittoon; - isän soitto oli turvallista, lohduttavaa: - hän johtaa Ainola-laivaa läpi maailman vaarojen kuin tyrskyjen halki...", tyttäresi Eva Paloheimo tiedetään muistelleen sinua ja sinun vangitsevaa musiikkiasi.

Olisiko se tuonut samanlaista lohtua ja turvaa jossain muualla syntyneenä kuin se tuo suomalaisille nyt, yhä reilut sata vuotta sävelten syntymisen jälkeen?

En tiedä.

Mutta sen tiedän, että vaikka olit aikanaan aika ajoin hyvin epävarma oman musiikkisi laadusta Janne, nyt sitä arvostetaan enemmän kuin koskaan.

Usko tai älä, tänään, ei vain Järvenpää vaan koko Suomi täyttyy säveltämäsi musiikkisi sävelistä ja sinun kunniaksesi on nostettu lippu salkoon.

Sillä sinä olet tänään 150-vuotias.
Hyvää syntymäpäivää Ainolan isäntä Janne!

EDIT: Kurkkaa syntymäpäiväjuhlallisuuksien kuvia Ainolasta täältä. 

12 kommenttia

  1. Hieno kirjoitus hienosta säveltäjästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika <3! Naapurin isännästä on aina mukava kirjoittaa ;)...

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta, että on herännyt yöllä siihen kun oma isä tekee musiikkia.
    Mahtava kirjoitus Rouvalta taas kerran <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi kiitos <3. Joskus minäkin mielessäni mietin, millaista elämä tuolla lähellä oikein on ollut. Tyttärentytär Satu Jalas kertoi tänään televisiossa, että Janne oli oikein sydämellinen isoisä.

      Poista
  3. Ajatuksia herättävä ja loistava kirjoitus. Kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus hienosta miehestä, säveltäjästä, aviomiehestä ja isästä <3

    Ateneumin upea Järven lumo -näyttely oli hyvä läpileikkausta tästä taiteilijayhteisöstä, jossa Janne ja Ainokin asuivat. Poissa kaupungin hälinästä, rauhallisessa maaseutu miljöössä muiden taiteilijoiden ympäröiminä.

    Toisaalta hyvien kulkuyhteyksien päässä kaupungista, jonne oli ajoittain päästävä Kämpin huvielämän pariin. "En minä ole mikään ennustaja minä olen säveltäjä." vastasi Janne Ainon kyselyyn koska mies palaa kotiin kaupunkireissulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Marjo <3!!

      Järven lumo toden totta oli aikanaan upea näyttely. Teoksena sama upeus näkyy (ja kuuluu) Riitta Konttisen Onnellista asua maalla - Tuusulanjärven taiteilijayhteisö (Siltala, 2013). Kirja on niin ihana, ettei oikein sanoa saata. Täällä blogissakin se on useaan kertaan siteerattu.

      Ja todellakin, mihinkäs sitä miehellä enää olisi kiire, kun on jo lystiä ;). Tätä samaa hyvin vahvasti sivuaa KUT:n Symposium -näytelmä. Siitäkin löytyy lisää täältä blogin puolelta.

      Huh huh, tätä kulttuuririkasta seutua <3.

      Poista
    2. En tiedä oletko huomannut, että eilisessä Iltalehdessä oli mielenkiintoinen juttu Ainosta http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015120820799503_iq.shtml

      Poista
    3. No enpä ollut. Superkiitos Marjo <3!

      Poista
  5. Hieno kirjoitus, kiitos <3
    Mitähän Janne todellakin ajattelisi nykyisin - Ainolakin valaistu? Janne kun ei suvainnut sähkövaloja eikä viemäriputkien korinaakaan - häiritsivät musiikintekoa;) Ja olisipa hauska olla näkemässä hänen ilmeensä, kun pojanpojanpoika soittaa heviä Apocalypticassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kuuntelemassa, kun Lauri Porra hurmasi kuulijansa Jannen kaikille kaupunkilaisille suunnatussa ilmaisessa viikonlopun mittaisessa syntymäpäiväjuhlassa elokuussa Järvenpäässä (kirjoitinkin siitä täällä: http://www.rouvasana.fi/2015/08/kiitos-janne-sinulla-oli-hienot.html).

      Mietin silloin ihan samaa kuin sinäkin Lady. Toisaalta, kun on kuullut, miten sydämellinen vaari ja isoisä Janne oli, hän olisi ollut varmasti ylpeä suunnattoman pojanpojanpoikansa soittotaidosta.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!