Hyvää loman jälkeistä elämää

Terveisiä talvilomalta!

Rouva Sanan olo on juuri nyt hiukan voipunut ja voimaton. Juuri sellainen, millainen se on onnistuneen loman jälkeen (vaikka en edes lomaillut tänä talvena kuin keskiviikosta sunnuntaihin).

Megalomaanisen pitkäksi venynyt to do -lista ja sen toteutettavat tehtävät odottavat ylipyyhkimistä, mutta mieli viipyilee yhä menneessä viikossa.

Nyt ei oikein nappaisi mikään.

Saanko mennä sohvalle lukemaan?

Vaikka eipä sillä: käynnistyvä kevät tuo mukanaan paljon uutta ja tukuttain mukavaa. Sisältötoimisto Rouva Sana pyörähtää vihdoin alkuvalmisteluiden jälkeen kunnolla käyntiin.

Oikein odotan tulevaa.

Myös lomapuuhasteluista on luvassa erikseen kevään aikana muutama ja aikas mielenkiintoinenkin postaus. Pysy taajuudella.







































Ja hei seuraavaan lomaan on enää vain 24 päivää. Ei Rouva Sana sitä laskenut vaan jälkikasvu. Pääsiäisenä koittaa seuraava lyhyt huilitauko.

Sinne jaksamme kaikki yhdessä.


Valoa ja iloa alkavaan arkeesi!

Ja tsempposta kaikki naimattomat naiset: tänään on karkauspäivä... Vink vink, siis. Tätä rouvaa lykästi päivälleen tasan 24 vuotta sitten ja samalla tiellä edelleen ollaan ;).

Se on hei!


Ystäväkirjahaaste

Rakas bloggaajaystäväni Dioriina muisti Rouva Sanaa ystäväkirjahaasteella ja vastoin kaikkia omia odotuksiani ihan innostuin siitä.

Ehkä kysymysten vuoksi ja ehkä siksi, että haasteessa on ripaus nostalgiaa.

Helmikuu

  Siispä Rouva Sanan ystäväkirja á la Dioriina, olkaa hyvät:

1. Kolme asiaa, joita ilman et voi elää.

- Perhettä, ihan ehdoton ykkönen valinnaksi. 

- Sanoja, kirjaimia, lukemista, kirjoja. Ilman kynää ja paperiakin. Hetken tauko tuosta kaikesta on aika ajoin ihan ookoo, mutta jossain vaiheessa tulisin ihan hulluksi ilman näitä. 

- Purkkaa, huulirasvaa ja huivia kaulassani.

Hui, mutta nyt asioita tulikin jo viisi.

2. Lapsuutesi paras muisto.

Minulla on merkillinen rakkaus näin keski-ikäisenä rouvana syksyisiiin lehtikasoihin ja niissä kahlaamiseen. Keltaisissa lehtiröykkiöissä on jotain vastustamatonta.

Muistan elävästi lyhyen hetken, jonka aikana kävelen äidin kanssa käsi kädessä kapeaa puiden muodostamaa kujaa ja kahlaan polviani myöten keltaisissa lehdissä. Muistan, miltä lehdet näyttävät, millainen ääni niistä lähtee ja miltä ne tuoksuvat.

Sittemmin äitini vahvisti, että muistikuvani on täysin totta. Olin ollut sillloin kaksivuotias. Rakkain lapsuudenmuistoni on siis tuo syksyinen hetki yhdessä äidin kanssa.

3. Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?

No, jos oikeinoikein kauheasta päivästä puhutaan, kyllä tämä rouva tarvitsee silloin ehdottomasti pääkopan tuuletusta ulkona. Lähden siis metsään tai raivokkaalle juoksulenkille. Nykyään useimmiten jälkimmäiselle.

Rentoudun myös aika arkisin keinoin. Relaamiseen auttavat hyvä ruoka, musiikki, lasi viiniä ja sauna. Ja niin on rouva jälleen valmis ottamaan maailman vastaan.

Juoksulenkki


4. Jos sinun pitäisi syödä vain yhtä herkkua loppuelämäsi, mitä se olisi?

Olen poikkeuksellinen rouva siinä mielessä, että vastaus ei todellakaan ole suklaa. Eikä edes viini.

Oikeastaan kysymykseen on supervaikea vastata, sillä en näe itseäni syömässä mitään yhtä herkkua. Oikeastaan koko kysymys on ihan outo.

Jos nyt on kuitenkin jotain pakko vastata, niin sanon: tortillashipsejä. Naurakoon, ken haluaa.

5. Mitä et voi missään nimessä sietää?

Omahyväisiä, pelkästään itseään ajattelevia, itserakkaita ihmisiä. Ihmisiä, jotka eivät puolusta ja ole ystävällisiä heikoimmilleen ja pienemmilleen, lapsille, vaikka he olisivat joskus väärässäkin.

Ihmisiä, jotka eivät näe koskaan metsää puilta, ja joiden kanssa riitelevät asiat ovat yhtä kuin riitelevät ihmiset. En opi ymmärtämään sitä koskaan.

6. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja nauramaan?

Meikeläistä paremmin tuntevat tietävät, että tätä sarkasmiin taipuvaista rouvaa naurattaa - tai vähintään hymyilyttää - melkein aina, joten vastauksen pitäisi olla kai melkein mikä vain.

Eniten minua viihdyttää ja naurattaa itseironia ja tilannekomiikka. Nauran parhaiten itselleni ja vielä enemmän, kun muut yhtyvät samaan ilonpitoon.

Tulen hyvälle tuulelle, kun tapaan hengenheimolaisystäviäni, joiden kanssa hengitän nauramalla ja tiedän, että aika ei tule pitkäksi, vaikka vuorokausi olisi 48 tunnin mittainen.

Tulen hyvälle tuulelle mieheni hirtehisestä ja arkisesta huumorista, lasten sanoinkuvaamattomista elämän oivalluksista, joista monet voisi pukea aforismeiksi sekä Anna Perhon huumorista... Tjaa, mutta tuon jälkimmäisen sinä nyt jo tiesitkin.

Rouva Sana ja ystäväkirjahaasteen antanut bloggaajakollega Dioriina
Tallinnassa joulumarkkinoilla joulukuussa 2015.

7. Ketä ihailet?

Ihailen omaan elämäänsä tyytyväisiä, itsetietoisia (mutta huom: ei itserakkaita) ja hyvällä tavalla muiden mielipiteistä välittämättömiä ihmisiä, joista huokuu kilometrien päähän, että he ovat sinut, täysin cool, itsensä kanssa.

Voi veljet, miten hienolta se jo näyttääkään.

8. Ketä et ihaile?

Samat tyypit löytyvät kohdasta viisi. 

9. Jos saisit rajattoman budjetin, mitä kaikkea sillä tekisit?

Oi voi, jos tällainen mahdollisuus siunaantuisi juuri nyt, ostaisin aika paljon arkista, mutta tarpeellista teemalla kotiin ja konttoriin.

Ja rakentaisin ulos pihalle lapsille ison uima-altaan ja erillisen pihasaunan.

Sen jälkeen, jos jäisi jotain, eeehhdootttomasti reissaisin. Siirtäisin työt toviksi Italian tai Ranskan maaseudulle ja tekisin sieltä töitä etänä.

Ja satsaisin perheeseen. Perheen toteutuvat unelmat ovat kuin omien unelmien toteutumista.

10. Olet menossa naamiaisiin. Keneksi tai miksi pukeudut?

Minulla on ollut aina melkein sairaalloinen kiinnostus ja intohimo kultakauden taiteilijoiden aikaan, ja olen haltioissani voidessani asua tänä päivänä heidän jalanjäljillään. 

Tunnen selittämättömällä tavalla Kolin sielunmaisemakseni, vaikka en ole asunut koskaan sielläpäinkään. Sanonkin aina joskus, että olen todennäköisesti elänyt entisessä elämässäni kultakauden Suomessa 1800-luvun lopussa.

En pidä naamiaisista, enkä ole sitten lukiovuosien sellaisiin koskaan osallistunut. Jos pitäisi, voisin ehkä pukeutua Venny Soldan-Brofeldtiksi. Edellä mainituista ja monista muista syistä.

Tuusulanjärvi
Tuusulanjärvi jouluna 2015.

Hei, kiitti Dioriina haasteesta! Olipa hauska vastailla ystäväkirjaan.

Haastan ystäväkirjaa täyttämään bloggaajaystäväni Kivi & Kakun, 40+blogit-portaaliin takaisin saapuneen bloggaajaystäväni PauMaun sekä huikaisevan kauniita sukkia neulovan ihanan bloggaajaystäväni Villasukat matkalaukussa -blogista.

Kopin haasteesta saapi ottaa myös ken haluaa!

Ystäväkirjan säännöt ovat:

* Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
* Kiitä haasteen antajaa
* Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirja-kysymyksiin
* Lisää kuvaksi/kuviksi itseäsi kuvastavia kuvia
* Keksi uudet (tai käytä vanhoja) kysymykset blogiystävillesi
* Haasta mukaan ihania bloggaajafrendejä

Näiden vastausten myötä Rouva Sana vetäytyy loppuviikon ajaksi talvilomalle perheensä kanssa.


Ihanaa ja rentouttavaa talvilomaa kaikille teille, jotka lomalla jo olette!

Tavataan ja kuullaan taas ensi viikolla. Silloin koittaa jo maaliskuu.

Pääsiäistä kohti Ekopaaston kautta

Useat Rouva Sanan bloggaajakollegat ovat aloittaneet helmikuussa Ekopaaston.

Juu-u, luit ihan oikein. Tässä paastossa ei kuitenkaan ole kyse laihduttamisesta, eikä edes hippihörhöilystä vaan omaan arkiseen elämään liittyvien valintojen muuttamisesta ympäristöystävällisempään suuntaan.

Innoittajana bloggaajatuttujen ekopaastoamisen tiellä on ollut Lady of the Mess, joka on ekopaastonnut useamman vuoden ajan. Mukaan tänä vuonna lähti Annun elämä uusiksi.

Kun Rouva Sanan hengenheimolainen Tuulanneli kertoi omasta Ekopaaston aloittamisestaan, ymmärsin, että tuohan on oikeasti myös tämän rouvan juttu juuri nyt, ja onhan sitä pakko kokeilla ainakin kerran.

Käynnistin oman ekopaastoni pari päivää muita kollegojani myöhemmin.

Tuusulanjärvi

Valtakunnallista Ekopaastoa on vietetty vuodesta 2012 alkaen. Sen tavoitteena on oman elinympäristön huomioiminen ja kohentaminen omin, pienin, henkilökohtaisin valinnoin.

Evankelisluterilaisen kirkon lisäksi kampanjaa ovat mukana valtakunnallisesti toteuttamassa Suomen ympäristökeskus SYKE, Suomen ekumeeninen neuvosto, Martat sekä Changemaker.

Ekopaaston avulla halutaan innostaa ihmisiä miettimään omia ostospäätös- ja ruokailutottumuksiaan sekä yksinkertaisesti vain hiljentymään paastonaikaan ilman sen kummempia uskonnollisia ajatuksia.

Ekopaasto alkoi virallisesti 10. helmikuuta ja se kestää ensimmäiseen pääsiäispäivään eli 27. maaliskuuta asti.

Paaston aihepiirit on vuosittain ennalta annettu. Tänä vuonna ne ovat: lihan karttaminen, ruokajätteiden vähentäminen, kotimaisten tuotteiden suosiminen, ympäristöystävälliset kauppareissut, ekoilu kotikeittiössä sekä luterilainen paastoperinne.

Jokainen voi kuitenkin itse määritellä omat henkilökohtaiset paastonajan tavoitteensa. Ja sehän tässä tätä rouvaa miellyttääkin. Tavoitteellista toimintaa ilman tiukkapipoisuutta.

Minna Luoma

Rouva Sanan vuoden 2016 Ekopaaston tavoitteet tulevat julkisesti tässä:

1. Kasvisruokien valmistaminen aina, kun se on mahdollista 

Lihasta tässä huushollissa tuskin päästään koskaan kokonaan, edes lyhyen tauon ajaksi, rouvasta riippumattomista syistä, mutta kasvisten lisääminen on aina hyvästä.

Männä viikolla syötiin jälleen kaksi päivää kasvissosekeittoa sekä kiskaistiin hyvällä ruokahalulla yksi kasvisrisotto (kun mies oli töissä...).

2. Ruokajätteiden vähentäminen erityisesti jämäruokien kautta

Tässä on edistytty heti: jääkaappi näyttää loppuviikosta ennen viikon ainoaa kunnollista kauppapäivää tyhjälle! Se on harvinainen, mutta uuh, niin miellyttävä näky.

3. Ruokaostosten keskittäminen

Viikossa on yksi kunnon kauppapäivä, ja viikko on onnistunut, jos kaupassa ei tarvitse käydä kertaakaan kauppapäivien välissä. Tässäkin on edistystä.

4. Kotimaisten ruokatuotteiden sekä luomun ja lähiruoan vaaliminen

Tämä on tuttua juttua rouvan ja perheen perusarjesta. Nyt kriteereihin täytyy kiinnittää vielä entistä enemmän huomiota.

5. Kulutushyödykkeiden ostamisen vähentäminen

Rouva Sana ei osta ekopaaston aikana yhden yhtä sisustusesinettä, huonekalua tai vaatetta ja kenkäparia itselleen (paitsi, jos joku nyt todellakin saattuu hajoamaan)... Tjaa, paitsi jos ihan ylivoimaisen ihanat sattuvat tulemaan vastaan kirpputorilla.

Vaatepaasto-ostoista on poissuljettu joogaan ja jumppaan liittyvät muutamat tietyt vaateartikkelit, jotka on pakko ostaa heti, kun sopivat osuvat vastaan.

Kirjat ostan ekopaaston aikana käytettynä ja käytän kirjastoa.

Ostan työhuoneelle tarvitsemani työtuolin käytettynä enkä Ikeasta, vaikka alunperin niin suunnittelinkin. Kirpparilöytöön pitää varata aikaa, mutta ostospaikkana kirppari on edullisempi ja ainakin ekologisempi. Siis kirppistuoli työhuoneelle.

6. Muu ekoilu

Myyn lasten pieneksi jääneet ulkoiluvälineet Facebook-kirpputorilla (aloitettu jo), ja varaan vihdoin kauan pähkäilemäni kirpputoripöydän lasten pieneksi jääneille vaatteille. Kurkkaan jälleen kerran myös astiakaappeihin, ja myyn turhakkeet pois.

Jatkan kirjahyllyn konmarittamista ja siivoan järjestelmällisesti kaikki kertaalleen luetut kirjat toisten iloksi. Säästän vain ja ainoastaan ylivoimaisen tärkeät ja rakkaat kirjat, joihin kuuluvat kategorisesti kaikki taide- ja Joel Haahtelan kirjat.

7. Hiljentyminen, telkkarin dissaaminen ja kalenterin tyhjentäminen

Kalenterin tyhjentäminen ja telkkarin katsomisen vähentäminen eivät tee todellakaan tiukkaa. Katson nykyään telkkarista oikeastaan vain Ihon alla -tv-sarjaa (joka on älyhyvä) sekä elokuvia. Kalenteria en sullo enää täyteen muutenkaan.

Haluan kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että kaikkialle ei ole pakko mennä ja kaikessa ei ole pakko olla mukana. Saan jäädä kotiin ja rauhoittua. Valinta on vain ja ainoastaan minun.

Satsaan ekopaaston aikana juoksulenkkeihin, voimaannuttaviin joogatunteihin ja energisoiviin jumppiin, vietän aikaa kotona, olen, kuuntelen musiikkia ja neulon.

Ja tapaan ystäviä silloin, kun heillä on aikaa.

Kevät

Sillä kuten pastori Jaakko Heinimäki Ekopaasto-verkkosivuilla kirjoittaa:

"Elämän yksinkertaistaminen, edes määräajaksi, kääntää huomion mielitekojen ohjaamasta minästä maailmaan ja sen elämän edellytyksiin. 

Siksi ekopaasto on myös egopaasto. Se palauttaa mielihaluissaan liitelevän mielen maan pinnalle."

Ranta

Ekopaastossa jokainen voi olla mukana somen kautta hästägillä
#ekopaasto ja #paastolupaus.

Somen ja #taskuneuloosin pauloissa

Näin talviaikaan tekee tiukkaa, kumman pauloissa sitä on oikeastaan enemmän: somen vai neuloosin.

Kun ulkona vihmoo ja räntä lyö ikkunaan, on oikeastaan se ja sama kummalle Rouva Sana antaa pikkusormensa, molemmat vaihtoehdot ovat yhtä hyviä.

Siksi viime viikon lauantai oli tälle rouvalle aikamoinen superpäivä. Neljättä kertaa järvenpääläisessä neulekahvila Lentävässä Lapasessa järjestetyssä #taskuneuloosi-tapahtumassa yhdistyivät molemmat: neulominen ja somettaminen.

No joo, vaikka kieltämättä, jälleen kerran päivä luiskahti enemmän somettamisen puolelle. Villasukka jäi kiireessä pöydälle.

Vuosi sitten #taskuneuloosin aiheena oli bloggaaminen. Aiheesta. Käsityöaiheiset blogit kuuluvat edelleen genreltään Suomen suosituimpiin ruoka-, lifestyle- ja muoti-/kauneusblogien jälkeen.

Löydät Rouva Sanan edellisen bloggauksen #taskuneuloosista yhä täältä.
taskuneuloosi
Kutimet ja älypuhelin ovat suloisesti sekaisin #taskuneuloosissa.


Tänä vuonna #taskuneuloosi-tapahtuman aiheena oli vloggaaminen tai tubettaminen, periscooppaaminen ja snäppääminen. Aihe houkutteli paikalle kaikkiaan 25 kiinnostunutta neulojaa.

Keskustelun johdattelijoina toimivat Suomen eturivin someasiantuntijat: Pauliina Mäkelä Kinda Oy:sta sekä järvenpääläisille tuttu Marja Nousiainen Viestintä Oy Tulevaisuudesta.

He myös periscooppasivat reilun tunnin mittaisen lähetyksen livenä verkkoon, ja sitä seurasi peräti 115 ihmistä.

some
Pauliina Mäkelä Kinda Oy:sta ja Marja Nousiainen Viestintä Oy Tulevaisuudesta opastivat #taskuneuloosi-tapahtuman vieraita periscooppaamisen saloihin.


Enää ei sosiaalisen median kanavissa riitä pelkkä teksti.

Visuaalisuudesta ja liikkuvan kuvan lähettämisestä, olipa kyse sitten tubettamisesta, snäppäämisestä tai periscooppamisesta, on muodostunut somessa yhä tärkeämpi elementti ja viestinnän muoto.

Missä näistä kaikista liikkuvan kuvan somekanavista sitten pitäisi olla mukana? Vai pitäisikö olla missään?

Se riippuu viestistäsi ja tavoitteistasi. Ketkä ovat seuraajiasi ja mitä kanavia he käyttävät?

Snäpchat, YouTube ja Periscope ovat (edelleen) mitä suuremmassa määrin nuorten ja nuorten aikuisten suosimia kanavia. Jos asiakaskuntasi tärkein kohderyhmä ovat nuoret tai haluat muutoin puhutella heitä, jokin kolmesta somekanavasta on oikeastaan aika ehdoton.

Jos taas et, eikä esiintyminen livekuvassa ilman sen suurempaa laittautumista innosta, harkitse. Priorisointi, ajankäytön kohdistaminen oikein, on tärkeää myös somessa.

some
Tätä se on, #taskuneuloosi.

Snäpchatia ja Periscopea yhdistää nyrkkisääntö, jonka mukaan kanavien viestit/lähetykset tuhoutuvat tietyn ajan jälkeen (ei muuten mikään ihme, että nuoriso tykkää näistä kanavista...). Niiden käyttäminen on kuitenkin nopeaa ja vaivatonta.

Periscope on ylivoimainen erityisesti tietyn, rajatun aihealueen ja suorien tapahtumien livelähetykseen. Snäpschatilla kulkevat taas näppärästi lyhyet 10 sekunnin mittaiset viestit.

YouTube-lähetys puolestaan on kuin blogikirjoitus, joka tallentuu verkkoon. Lähetyksen työstämisessä on kuitenkin omat niksinsä ja joidenkin mielestä jopa pikkuvaivansa, mutta liian hankalaa ei ole toki sekään.

Kaikilla somekanavilla on siis puolensa ja puolensa.

Selvää kuitenkin on, että kun somekanavia ja mahdollisuuksia on tänä päivänä yhdelle ihmiselle paljon, varmasti liikaakin, omat resurssit kannattaa arvioida ja käyttää ne oikein.

#taskuneuloosi
Eihän sitä ehdi neuloa, kun on niin paljon mielenkiintoista muistiin merkittävää.
























Vaikka somekanavista kaikki soveltuvat myös puikkojen kilkuttajille, mieluummin siis vähemmän ja huolella kuin paljon roiskimalla.

Ei tule ainakaan stressiä ja aikaa neulomiseen.


Värikästä viikonloppua ja hyvää menoa talvilomille!



EDIT: Oletko kiinnostunut #taskuneuloosin Periscope-lähetyksestä? Löydät sen edelleen Viestintä Oy Tulevaisuuden Marja Nousiaisen verkkosivuilta. Suora linkki lähetykseen on sinulle myös tässä.

Käy kurkkaamassa. Löydät sieltä myös muuan rouvashenkilön.

EDIT: Alkuperäinen Periscope-lähetys ei ole enää katsottavissa.



Päällystakki tekee miehestä miehen - vai tekeekö?

Järvenpään teatterin Päällystakki-näytelmän ensi-illassa Rouva Sana erottaa tavanomaisesta poikkeavan tunteen.

Huomaan, miten kutkuttavalta ja jotenkin ravitsevalta tuntuukaan, kun saan seurata tooodella pitkästä aikaa ehtaa ja rehtiä venäläisklassikkoa. 

Se ei ole mikään itsestään selvä juttu se tänä päivänä.

Järvenpään teatteri
Akaki Akakijevits (Antti Weckroth) on onnellinen mies, vaikka hän vain kirjoittaa puhtaaksi.
(Kuva: Järvenpään teatteri/Sami Lamberg)





















Päällystakki perustuu Nikolai Gogolin vuonna 1842 kirjoittamaan novelliin. Se tunnetaan myös nimillä Päällysviitta tai Viitta. Näytelmä on surullinen tarina siitä, miten raha ja valta meihin vaikuttavat.

Tuoko raha tai valta oikeasti onnea? Miksi ulkoiset asiat ja statussymbolit määrittävät meidän suhtautumistamme muihin, ja miksi toinen voi tulla potkituksi ojaan vain sen perusteella, miltä hän näyttää?

Päällystakki kertoo puhtaaksikirjoittajasta Akaki Akakijevitsistä (Antti Weckroth). Akakijevitsin työ on yksitoikkoista ja turruttavaa, joka saa myös hänen työkaverinsa ilkkumaan. Palkka on pieni, eikä hän omista oikeastaan mitään. 

Silti Akakijevits on elämäänsä tyytyväinen ja iloinen mies. Hän nautti arkensa yksinkertaisuudesta, eikä välitä työkavereidensa pilkanteosta.

Vaan saattuupa kerran eräänä talvena niin, että vanha, puhki kulunut päällystakki ei enää lämmitäkään, ja Akakijevitsin on pakko hankkia uusi. Takki on kallis, todella kallis, ja Akakijevitsin on tingittävä pienestä elämisen tasostaan entisestään saadakseen lämmintä ylleen.

Kun säästöt ovat vihdoin koossa ja uusi takki on valmis, Akakijevitsin ilolla ei ole rajoja. Viimeistään nyt hän on maailman onnellisin mies (ja voih, miten kauniisti ja liikuttavasti hän näytelmässä sen näyttääkään).

Vaan kuinkas sitten käykään? 

Uusi, arvokas takki yllään Akakijevits on yhtäkkiä yhteiskuntakelpoinen mies, ja hän saa kutsun juhliin. Juhlista palatessa päällystakille käy kuitenkin huonosti ja Akakijevitsille itselleen entistä huonommin, kun hän ei ole enää avunarvoinen mies.

Järvenpään teatteri
Päällystakki on valmis, ja arvokas näky herättää ihastusta kollegoissa.
(Kuva: Järvenpään teatteri/Sami Lamberg)





















Jos Rouva Sana nautti ensi-illassa klassikkonäytelmän nostattamasta hyvänolontunteesta, huomasin pohtivani jälleen kerran myös sitä, miten pienestä ja piskuisesta harrastajateatterista ponnistaa ammattitaitoista draamaa.

Lopputulos olisi tuskin yhtä onnistunut ilman ammattiohjaaja Hannu Raatikaisen vahvaa kädenjälkeä. Hän on paitsi ohjannut myös dramatisoinut reilut 50 eri roolia käsittävän näytelmän.

Se, että tällainen pläjäys saadaan vain seitsemän harrastajanäyttelijän esittämäksi soljuvaksi kokonaisuudeksi vaatii rautaista ammattitaitoa. 

Siis aivan, aivan huikeaa, sanoo Rouva Sana.

Mutta aivan, aivan huikeita ovat kyllä roolisuorituksetkin. Juu, tottahan toki, osassa niistä näkyy harrastajatausta, eikä kaikkea siksi sovi syynätäkään samanlaisen luupin läpi kuin ammattiteatteria katsoessa.

Outi Pippuri kuuluu Järvenpään teatterin vakionäyttelijöihin, ja toimittajataustastaan huolimatta, hyvässä ja pahassa, häneen suhtautuu jo kuin ammattinäyttelijään ikään. 

Pippuri on vakuuttava ja taitava Erittäin vaikutusvaltaisena henkilönä. En voi kuitenkaan mitään, että eniten tykkään näytelmässä hänen lukemattomista rooleistaan pienestä sivuroolista; kihertelevästä ja hiukan Akakijevitsiin kallellaan olevasta Aurorasta. 

Miten joku voi vain olla niin ujo, yksinkertainen, kikatteleva ja ihana konttorihiiri?! Iik, en käsitä! Ammattitaitoa se jo on.

Yhtä ilmiömäinen on niin ikään teatterin vakiokaartiin kuuluva Heikki Simolin räätälin roolissaan. Oih, siinä roolissa kalpenee pian jo itse Esko Salminenkin.

Tai tuliko sanottua nyt hiukan liikaa? Ehkä tuli, mutta menkööt.

Yksinkertainen on kaunista, varsinkin Päällystakissa. Kukkia on siksi ojennettava myös lavastuksesta ja puvustuksesta vastanneelle ammattilaiselle Heini Maaraselle, joka on onnistunut todella taidokkaasti loihtimaan simppelin, mutta katsojaakin miellyttävän miljöön näyttämölle.

Plussaa on annettava myös vielä siitä, että vaikka itse tarina on vanha, näytelmä ei. Järvenpääläisversiossa on käytetty Sami Lambergin johdolla useita erilaisia projisointimuotoja, joiden avulla tarina hengittää 2010-lukua niin kuin se olisi tehnyt sitä aina.

Mahtaa Gogolin Nikolai kääntyä nyt tyytyväisenä haudassaan.

Päällystakki
Vanha, risainen päällystakki päällään Akaki Akakijevits joutuu viranomaisten pompoteltavaksi.
(Kuva: Järvenpään teatteri/Sami Lamberg)





















PS. Tätä näytelmää tekee kyllä mieli suositella myös teini-ikäisistä vanhemmille nuorille. Nyt olisi heille tarjolla paljon ajateltavaa, vink vink!


Päällystakki Järvenpään teatterissa 22.3. asti.
- uudet esitykset la 8.10. - pe 28.10.
Lisätiedot esityskalenterista.


Rouva Sana näki näytelmän kutsuvieraslipulla.

Etelän lämpö vaatii hyvät suojatuotteet

Humiseva meri, kuumasta helmeilevä iho, tulikuuma hiekka varpaiden alla. Jääpaloista koliseva juomalasi ja aurinkovoiteen tahmaama pyyhe.

Ei, ei Rouva Sana täällä vielä ihan seonnut ole. Enkä ole halusinaatioiden vallassa vaan kysynpä vain, viekö talvilomalla tiesi paahteisen auringon alle lämpöön?

Aurinkosuojatuotteiden tärkeyden merkityksen reissun aikana varmasti tietysti tiedätkin, mutta on hyvä muistaa, että yleensä ne kannattaa pakata mukaan matkalaukkuun usein jo koti-Suomessa. 

Se, että aurinkovoiteet kannattaisi ostaa vasta perillä niiden edullisuuden vuoksi, ovat menneen suven tarinoita. 

Rouva Sanan vuosien mittaisen empiirisen kokemuksen perusteella lähes aurinkovoide kuin aurinkovoide maksaa reissussa vähintään saman verran kuin kotimarketin hyllyllä; usein jopa enemmän.

Näin oli myös Rouva Sanan matkan aikana Fuerteventuralla.


Kun matkalle on monta lähtijää, on reissussa yleensä melkein yhtä monta aurinkosuojasuosikkia. Nelihenkisessä perheessä yksi tykkää öljymäisestä ja toinen levittää aurinkosuojansa mieluummin voidemaisena.

Fuerteventuralla koko perheen ehdottomaksi ykköseksi nousi kuitenkin yksi ylitse muiden: uusi tuttavuus, Nivean aerosolipulloon pakattu aurinkosuojatuote.

Kokeilepa, jos löydät lähikauppasi hyllystä.

Protect & Refresh Invisible Cooling Mistin ehdotonta plussaa on sen levitettävyys. Siihen ei tarvitse juuri käsiään tahmata,

Aine on helppo suhuttaa suoraan pullosta sinne, minne suojaa tarvitaan, ja sen levittäminen onnistuu lapseltakin ilman valkoisia voideraitoja pohkeissa.

Iho jää suojan jälkeen mukavan tuntuiseksi. Poissa on öljyinen, voidemainen iho, johon rasvaamisen jälkeen ensimmäisenä tarttuu kasa hiekkaa. 

Aurinkosuojan helppoudesta seuraa toinen plussa. Kun levittäminen on vaivatonta, pullo on jatkuvasti kädessä. Testipullo tuli suhutettua loppuun reissun puolivälissä.

Protect & Refresh Invisible Cooling Mistissä on mentolia, joka tuntuu ehkä nyt lumen ja loskan keskellä hieman liioittelulta, mutta perillä kohteessa lämpimässä mahtavan virkistävälle.

Suojakertoimia suojassa on kaksi: 20 ja 30.


Rouva Sana on kuivan, atooppisen ihonsa vuoksi vartaloemulsioiden suurkuluttaja, siis ympäri vuoden. Vartaloemulsioista Nivean Smooth Caring on ehdottomasti yksi ykkössuosikki, erityisesti kesällä ja erityisesti sen sheavoin tuoksun vuoksi.

Lomalla hiekasta ja auringosta huuhdotulle iholle täydellisesti sopii After Sun Moisture. Se sisältää aloe veraa ja sopii iholle kuin kukka hellemekon rintaan kuuman päivän jälkeen.

Niin - siis sanoinko jo? Sekin pullollinen tuli kulutettua yhden reissun aikana loppuun...


Yhteistyössä Nivea.

Sydämellistä ystävänpäivää

Teatterin ensi-illassa tuntematon nainen kävelee kohti, vilkaisee ja kulkee ohi. Hetken kuluttua tunnen koputuksen selässäni.

"Hei, oletko sinä Minna?", nainen kysyy.

Tuijotan kysyjää hämmästyneenä ja sanattomana. Mietin, mistä minun pitäisi tuntea hänet. Päässäni ei synny mitään järkevää ajatusta ja vain nyökyttelen päätäni puolelta toiselle.

"Luen sinun blogiasi. Jatka samaan malliin", nainen sanoo.

Hän nostaa peukkuaan ilmaan, hymyilee leveästi eikä jää odottamaan sanattoman rouvan vastausta vaan katoaa vieraiden joukkoon.

Tuijotan hänen peräänsä edelleen sanattomana ja nyökkään, vaikka hän ei enää näe. Tunnen itseni idiootiksi.

Samalla mielen valtaa kuitenkin suunnattoman hyvä olo.

Nyt Rouva Sana on löytänyt sanansa jälleen. Hei, iso kiitos sinulle! Kiitos ihanasta palautteestasi ja kiitos, että pysähdyit kertomaan ne.

Sanoillasi on iso, iso merkitys!

Valentines Day
(Kuva: Pixabay)


























Ja jotenkin merkillisen mukavaa ja sydäntä lämmittävää pöhinää ja liikehdintää on ollut muutoinkin alkuvuodesta ilmassa. 

Teitä lukijoita on tullut roppakaupalla lisää, ja olette ryhtyneet seuraamaan Rouva Sanaa eri somekanavien kautta. Muun muassa Facebook-sivut, Instagram ja Google+ on saanut tukun uusia seuraajia. Kiitos!


Sydämellistä ystävänpäivää kaikille teille ihanat lukijat!

Nykäiskää hihasta ja koputtakaa selkään, kun kuljen ohi; 
antakaa palautetta ja kommentoikaa. Lähestyä on lupa aina.

Ja hymyillään ja halataan, kun tavataan!

Fuerteventura on cool

Jos olet käynyt joskus yhdellä Kanarian seitsemästä pääsaaresta, Rouva Sanan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa: olet todellakin käynyt vain yhdellä Kanariansaarella.

Yhden vierailun perustella ei voi vetää johtopäätöstä kaikista saarista.

Afrikan edustalla sijaitsevan saariryppään valtteja onkin ehdottomasti niiden omaleimaisuus; jokainen saari on omanlaisensa.

Fuerteventura on sekoitus aurinkoa ja hiekkaa, ehdottomasti kyllä juu, mutta samalla myös merkillisen rentoa joutilaisuutta. Siellä huominen on todellakin vasta huomenna.


Fuerteventuralla kehutaan olevan Kanariansaarten ehdottomasti hulppeimmat rannat. Ja jos rouvalta kysytään niissä ei todellakaan ole moittimista.

Kullankeltaisia, uintiin sopivia rantoja saarella on useita satoja kilometrejä. Se on paljon, kun Fuerteventura itsessäänkin on vain noin 100 kilometrin pituinen.

Uimaparatiisin lisäksi Fuerteventura on tunnettu lähes pomminvarmasta auringostaan. Saarella sanotaan satavan Kanariansaarista kaikkein vähiten.

Se pitää paikkansa.

Kun muun muassa Gran Canarialla rankkasade paiskoi viime syksynä turistialueita, sadan kilometrin päässä sijaitsevalla Fuerteventuralla Rouva Sana todisti, kuinka tuuli yltyi hieman aikaisempaa kovemmaksi ja yöllä taivaalta tipahti pieni sadekuuro.

Siinä kaikki.

Naapurisaaren rankkasateista parhaimpaan loma-aikaan ei Fuerteventuralla ollut tietoakaan.



Kun Fuerteventuran hulppeisiin rantoihin ja lähes 24/7-aurinkoon yhdistetään ympäri vuoden puhaltava - mutta ehdottomasti leuto, lämmin ja leppoisa - tuuli, ei ihme, että saari on erityisesti surffaajien maailmankuulu mekka.

Rouva Sana ei suin surminkaan surffaa, mutta himolautailijoiden nostattamalle reippaalle hengelle en laita lainkaan vastaan.

Juuri surffilautojaan kainalossa kantavat rentohenkiset nuoret aikuiset antavat saarelle ja varsinkin sen pohjoisosalle ja Corralejon kaupungille omaleimaisen ja huolettoman sykkeen.

Fuerteventura on jotenkin vain niin cool.




Fuerteventuralle leimallista on maaperän tasaisuus. Saari on saanut alkunsa tulivuoren purkauksesta, ja maisema on kivikkoista ja karua.

Cran Canarian ja Teneriffan kaltaisia vuoristoja saarelta ei löydä, ja metsiä saa hakea. Loputtomilta tuntuvat tiet kulkevat tasaisina autobaanoina halki saaren - sillä erotuksella, että teillä ei todellakaan hurjastella Saksan malliin.

Päätiet ovat erittäin hyvin ylläpidettyjä, ja mikä mielenkiintoisinta, tien vierustoja kiertävät meikeläiset, hyvinhoidetut pyörätiet ikään.

Ei siksi ole ihme, että surffaajien lisäksi saari kiehtoo varsinkin pyöräilystä ja juoksemisesta kiinnostuneita matkailijoita. Fuerteventura onkin profiloitunut viime vuosien aikana yhä voimallisemmin omaa kuntoaan ja hyvinvointiaan vaalivien paratiisiksi.

Rouva Sana luki hiljan, kuinka erityisesti saaren eteläosaan on perustettu useita hotelleja, jotka ovat suunnattu pelkästään omaa kuntoaan kohottaville ja hyvinvoinnista kiinnostuneille matkailijoille. Niissä ei istuta aamusta iltaan rantatuolissa ja lähdetä illalla viihteelle vaan juostaan, jumpataan, joogataan, patikoidaan, pyöräillään, uidaan, golfataan, pelataan tennistä - ja no, mitä kaikkea sitä niissä tarjolla onkaan.

Tällaisia aktiivi- ja treenilomia Fuerteventuralle - ja muuallekin - suomalaisille tarjoaa ainakin Apollomatkat. Ei varmasti mikään huono lomaviikko.

Saari on kuin liikuntaan ja rennon letkeään olemiseen luotu.




Fuerteventuran Corralejon top 5 + 1 

1. Rento, joutilas meininki, joka saa ajatukset Karibialle ja mielen nuortumaan.

2. Hulppeat hiekkarannat: Las Dunasin hiekkadyynalue on kilometrejä pitkä luonnonsuojelualue, mutta jolla on lupa uida ja viettää aikaa.

3. Hyvät mahdollisuudet liikuntaan: erityisesti erilaiseen vesiurheiluun, pyöräilyyn, juoksemiseen.

4. Rennosta elämänrytmistä huolimatta kaupunki rauhallinen: se tarjoaa paljon, mutta iltaelämästä puuttuu diskon jytke.

5. Välimeren turistikohteista poiketen hyvät ostosmahdollisuudet: tukku perinteisiä ketjuliikkeitä ja muita merkkiliikkeitä - nuorisolle myös lukuisia merkkivaatekauppoja.

6. Hyvä, mutta kohtuuedullinen.




Muista Fuerteventuralla myös nämä:

1. Corralejosta on hyvät yhteydet naapurisaarelle Lanzarotelle - saat kaksi saarta samalla lomareissulla.

2. Saaren eteläkärjessä sijaitsee eläinpuisto Oasis Park: kirahveja, krokotiilejä, virtahepoja ja norsuja - muun muassa. Myös vanhemmat tykkäävät taatusti.

Rouva Sana
Se on Fuerteventuralta hei!

Vanhainkodin elämä on näytelmän arvoinen

Nyt on laitettava käsi sydämelle ja oltava hetki hiljaa: kumpi on lopulta parempi? Harmaat pantterit 1 vai sen jatko-osa Harmaat pantterit 2?

Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa kantaesityksensä viime viikolla sai Heikki Lundin käsikirjoittama Harmaat pantterit 2 - Käpyhovi taistelee. Se on jatko-osa vuosi sitten suursuosion keränneelle Harmaat pantterit - Kapina Käpyhovissa -komedialle.

Ehkä muistatkin sen vuoden takaa? Ajankohtaistakin ajankohtaisemman tarinan vanhainkodin arjesta ja elämästä?

Löydät Rouva Sanan kirjoituksen ykkösosasta edelleen täältä.

KUT
Ensio Kananen (Jussi Lampi) tuo Käpyhovin vanhainkotiin järjestystä sotamuistoillaan.
(Kuva: KUT/Sami Lamberg)
Uunituore kakkososa jatkuu Katja Krohnin ohjauksessa siitä, mihin ykkösosa jäi. No paitsi, että osa Käpyhovin asukeista on luonnollisesti siirtynyt ajasta ikuisuuteen niin kuin elämään kuuluu.

Kun Harmaat pantterit ykkösessä taisteltiin ihmisarvoisen vanhuuden puolesta, kakkosessa siirrytään järeämpiin kuvioihin: taistoon koko vanhainkodin säilyttämisen puolesta.

Vanhukset virkeiksi johtajansa Ilona Huttusen (Elina Varjomäki) johdolla piristänyt Käpyhovi on ollut piikki kunnan sosiaalitoimenjohtaja Natusen (Seppo Halttunen) lihassa jo vuosia.

Kun vanhustenhuollon toimitapoja uudistetaan - ja ennen kaikkea tehostetaan -, Natuselle avautuu mahdollisuus Käpyhovin, no, jos nyt ei suoranaiseen savustamiseen ulos kunnasta niin ainakin kovaan painostamiseen.

Suuri yksityinen, kansainvälinen sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaja jättää Natusen (ja erään salamyhkäisen Thaimaan matkan) tuella Käpyhovista ostotarjouksen, jonka myötä sosiaalitoimenjohtaja uskoo myönteistä palautetta keränneen vanhainkodin olevan historiaa.

Vaan kuinkas sitten käykään? Vaikka kaikenlaista kremppaa vanhuus tuo toki tullessaan. ihan kaikkien eläkeläisten tarmoa ja muistia se ei vie.

Eläkkeelle jääneen päätoimittajan ja Käpyhovin uusimman asukkaan Irmeli Kurpan (Anna-Leena Sipilä) ajatus leikkaa kuin partaveitsi ja hän laittaa ykköosasta tutun Hilja-Aurooran (Ulla-Maija Tamminen) sekä nuoren siviilipalvelusmiehen Sulon (Kasper Kaijanen) kanssa vanhainkodin asiat puikkoihin.

Jussi Lampi
Ensio Kanasen (Jussi Lampi) sydän sykkii Irmeli Kurpalle (Anna-Leena Sipilä)
- vaan kuinkas sitten käykään.
(Kuva: KUT/Sami Lamberg)

Jos panttereiden ykkösosa oli näyttelijöiden juhlaa tasapuolisesti ikään ja säätyyn katsomatta, nyt näyttämöllä loistaa kaksi ylitse muiden: rapsakan Kurpan roolissa näyttelevä Anna-Leena Sipilä sekä Seppo Halttusen esittämä lipeväkielinen ja sanalla sanoen aika rasittava sosiaalitoimenjohtaja Natunen.

Sipilästä on muovautumassa kovaa vauhtia erinomainen "vanhusnäyttelijä" (anteeksi), vaikka hänellä on eläkeikään pitkä tovi aikaa. Edellisen kerran Sipilä nähtiin loistavassa ikäihmisen roolissa viime syksynä KUT:n näytelmässä Pieni raha. 

Harmaissa panttereissa Sipilä on Kurpan roolissa kaikessa yksinkertaisuudessaan (ja suonikohjuissaan) hauska, repäisevä, törkeä, hulvaton - sanalla sanottuna loistava.

Ei ihme. että KUT:n vakionäyttelijöihin kuuluva keravalainen on osa Suomen nykynaisnäyttelijöiden tähtikaartia. Sipilä on ehdolla myös maaliskuussa myönnettävän parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon saajaksi roolistaan Viikossa aikuiseksi (joka on muuten eeeeehdottomasti paras naissivuosa naismuistiin, jos Rouva Sanalta kysytään).

Niin ikään KUT:n vakiokaartiin kuuluva Halttunen on Natusen roolissa erittäin hyvä, mutta ei niin täydellinen kuin ykkösosassa. Syy ei ole Halttusen vaan roolin, joka jää ykköstä ohuemmaksi.

Samanlaisesta yksioikoisuudesta kärsivät pitkälti myös näytelmän muut roolihahmot. Varjomäen esittämä Ilona ja Jari Hämäläisen maahanmuuttajataustainen Masa ovat topakoita, mutta hahmoiltaan liian vivahteettomia ykkösosaan verrattuna.

Muutoin niin ihanan sympaattinen, Tammisen esittämä Hilja-Auroorakin kärsii toistosta. Eikä edes Käpyhovin uusi asukas, sotamuistoissaan elävä Ensio Kananen onnistu polkemaan näytelmäan ykkösosan kaltaista tahtia, vaikka Jussi Lampi lattiaa taidokkaasti kuopaiseekin ja laittaa kättänsä lippaan.

Harmaat pantterit
Harmaat pantterit kakkosessa vanhukset ja henkilökunta käyvät taistoon,
ei vain ihmisarvoisemman vanhuuden vaan koko Käpyhovin puolesta.
(Kuva: KUT/Sami Lamberg)

Mutta ei Harmaat pantterit 2 - Käpyhovi taistelee huono ole, ehei.

Ei, ei ja ehdottomasti ei.

Jokainen vanhainkodin arkeen liittyvä tarina on ehdottomasti näytelmän arvoinen. Ja plussaa on annettava aina, kun näytelmä onnistuu tikahduttamaan katsojan nauruun ja venyttämään poskilihaksia.

Se ei ole mitenkään yleistä se - ei varsinkaan vanhuksista kertovissa tarinoissa.



Harmaat pantterit 2 - Käpyhovi taistelee Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa 13.3 asti. 
Lisätiedot www.kut.fi.

Rouva Sana näki näytelmän kutsuvieraslipulla.

Fiskars - vuoden kotimaan matkakohde

Terveisiä Fiskarsista!

... Tai no.

Rehellisesti sanoen nämä kuvat  on ikuistettu kyllä jo viime joulukuussa, jolloin Rouva Sana sai edellisen kerran mahdollisuuden pyörähtää iki-ihanassa Fiskarsin ruukkikylässä Länsi-Uudellamaalla.

Fiskarsin ruukkikylä Raaseporin kunnassa on tuttu matkakohde suurelle osalle matkailijoita kesäisin, mutta harva tulee ajatelleeksi, että alue sykkii lämmintä elämää myös matkailusesongin ulkopuolella.

Se on synti, sillä Fiskars on äärimmäisen kaunis matkakohde myös syys- ja talviaikaan.

Fiskars


Fiskars

Fiskars

Edellisen kerran Rouva Sana kirjoitti Fiskarsista viime kesänä. Suvisia paloja ruukkikylästä pääset nautiskelemaan edelleen täältä.

Kesähelteillä painotin bloggauksessani sanaa tunnelmallinen, ja samaa sanaa voi käyttää myös näiden joulukuussa ikuistettujen kuvien yhteydessä.

Se on harvinaista. Suomessa lienee vain vähän paikkoja, joista voi käyttää samaa adjektiiviä vuodenajasta riippumatta.

Fiskars


Fiskars

Matkailutoimittajien Kilta valitsi Fiskarsin ruukkikylän tammikuun Matkamessuilla Helsingin Messukeskuksessa vuoden kotimaan matkakohteeksi - ja ehdottomasti aiheesta, jos Rouva Sanalta kysytään.

Palkintoperusteluissa todetaan, kuinka Fiskars on kehittynyt erääksi Suomen monipuolisimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi kulttuurimatkailukohteeksi, joka elää ympäri vuoden.

Ehdotonta plussaa onkin, kuinka Fiskarsissa asuvat ja vaikuttavat yrittäjät ovat alkaneet tuotteistaa palveluitaan ja kehittää omaa toimintaansa myös vilkkaimman kesäsesongin ulkopuolella.

Tiesitkö muuten, että ruukkikylässä voi myös majoittua?

Pittoreskimpaa paikkaa kuin Laundry Cafe-Barin yhteydessä oleva majapaikka on, tuskin löytyy.

Fiskars


Fiskars
Fiskars Shop tutustuttaa kävijät fiskarsilaiseen käsityöläisyyteen ja osaamiseen.
Puodista voit ostaa paikallista kättentaitajuutta.

Fiskars

Matkailijoiden tarpeisiin vastaamisesta kertoo myös muun muuassa tulevan hiihtolomakauden ohjelma. Fiskarsissa on tarjolla sään sen niin salliessa muun muassa rusettiluistelua (sille saattaisin tosin nykysäiden valossa laittaa suuren kysymysmerkin), talutustusratsastusta sekä talvisia tarinoita kylän elämästä.

Tarkempi ohjelma hiihtolomaviikolle löytyy täältä.

Helmikuun loppuun Fiskarsin Kuparipajassa on avoinna myös keraamikko Kyllikki Salmenhaaran upea näyttely.

Desico
Fiskars on Desico-kynttilöiden kotipaikka,
 ja tehtaanmyymälä on ehdoton must-vierailukohde kaikille kynttiläfaneille.

Rouva Sana
Terveisiä Fiskarsista! T. Rouva Sana


Jutun kuvat on ikuistettu  Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailun järjestämän bloggaajapäivän aikana joulukuussa.

Amazing Race à la Rouva Sana

Tiedätkö televisiosta tutun reissuohjelman Amazing Race?

Sitten tiedät, miten hauskalta tuntuu kikatella kotisohvalla toisten erehdyksille. Sarjan taattua "mä en kestä" -osastoa ovat hetket, kun kilpailijat juoksevat etsimänsä kohteen liepeillä löytämättä itse määränpäähän pitkään aikaan.

No, sattuipa kerran talven eräänä kovimmista pakkaspäivistä niin, että Rouva Sanalla oli päivän aikana kaksi ohjelmanumeroa: Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa sekä pr-toimisto Success Storyn iltatilaisuus bloggaajille Helsingin Lauttasaaressa.

Vanhana helsinkiläisenä - ja lauttasaarelaisena - minun olisi toki pitänyt osata etukäteen muistaa monta asiaa:

a) Messujen vuoksi ratikat ehkä saattavat olla normaalia täydempiä.

b) Vallinneen sään ja kohdan a) vuoksi ratikat ehkä saattavat olla normaalia useammin myös myöhässä.

c) Jos bussin kerrotaan lähtevän Asema-aukiolta, se saattaa ehkä tarkoittaa jotain muuta kuin mitä se tarkoitti 22 vuotta sitten ja

d) että puoli tuntia siirtymiin riittää ehkä keskisellä Uudellamaalla, mutta se ei riitä hyvällä säälläkään pääkaupungissamme.

Lopun tämän jälkeen ehkä arvaatkin: Rouva Sana vietti oman amazingracensa Helsingin ydinkeskustassa.

Rouva Sana
Kunpa olisikin...



Kun vihdoin ja viimein pääsin Messukeskuksesta Pasilasta Helsingin keskustaan, todella väljäksi laskemani aikataulu oli jo niin pinkeä ja tiukka, että se kesti enää pinkaisun suoraan liikkuvaan bussiin.

Sen sijaan juoksin vanhasta muistista bussipysäkille vain todetakseni, että sieltä lähti toki edelleen busseja juu, mutta vääriin suuntiin. Ja sinne en todellakaan nyt halunnut, halusin oikeaan.

Hoin mielessäni "Asema-aukio", "Asema-aukio", etsin oikeaa bussipysäkkiä ja törmäilin rautatieaseman edustalla paikasta toiseen. Aluksi Sanoma-talon ympäri, sitten Kiasman ympäri ja lopulta Tennispalatsin ympäri (kyllä, kuin harpilla pyöräyttäen..).

Ja jonka jälkeen lopulta ymmärsin, että itse bloggaajatilaisuus oli jo alkanut, ja että Asema-aukio on jossain, jonka olemassa olosta en ollut enää 2000-luvulla lainkaan varma.

Samaan tapaan kuin saduissa on aina onnellinen loppu, tämäkin tarina päättyy juuri niin kuin voi arvata. Onnellisesti? Ehei, ei tämä tarina, mutta sarkastisesti.

Kun laahustin hikisenä, janoisena ja erittäin, erittäin kiukkuisena noin 20 asteen pakkasessa Tennispalatsin takaa takaisin rautatieasemalle, kävelin suoraan oikealle pysäkille.

Tietysti.

Niin, että jos joku järjestää joskus Rouva Sanan elämän aikana Lauttasaaressa vielä jotain, nyt rouva tietää, mistä astua linja-auton kyytiin.

PS. Bloggaajatilaisuuden aiheena oli kasvokuvaaminen (vinkit olisivat olleet terästä tälle rouvalle...).

Vinkkejä et sattuneista syistä nyt tästä blogista saa, mutta tilaisuuteen perille ajallaan pääsivät ihanat bloggaajakollegani Lumo Lifestyle, Pinkit korkokengät, Outi´s life, Ilopilleri, Beach House Kitchen, Minäkö keski-ikäinen? ja Kristallikimara.

Heistä ainakin Lumo Lifestyle on jakanut blogissaan jo mainioita ohjeita kasvokuvaamiseen, ja monet muut kertoneet muuten vain, mitä illan aikana PAIKAN päällä tapahtui.

Käyhän blogeissa viikonloppuna kylässä!

Tie muutokseen käy pienten tekojen kautta

Vuosien karttumisessa on ainakin se hyvä puoli, että realistisuuden määrä kasvaa. Vaikka kuun haluaisikin siis hamuta taivaalta, tavoite kannattaa pilkkoa osiin.

Siksi Rouva Sana ei ole oikeastaan koskaan innostunut kertarysäyksellä toteutettaviin elämäntapamuutoksiin. Hitaasti hyvä tulee (jos tulee, yleensä onneksi kyllä).

Ei ihme, että You - kirja sinusta (Read.me, 2015) saa tämän rouvan niin tavattoman onnelliseksi. Kirjan teesinä on, että tie kohti onnellisempaa ja terveellisempää elämää kulkee vain pikkutekojen kautta.

Jes!

You - kirja sinusta sai alkunsa vuonna 2014 kehitetystä kotimaisesta innovaatiosta: YOU-appsista, älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta.

Viiden suomalaisen kehittämän sovelluksen taustalla on ajatus siitä, että elämäntapamuutos, koskipa se sitten ruokaa, liikuntaa tai muutoin vain itsensä kehittämistä, onnistuu pienin askelin SEKÄ positiivisuuden ja vertaistuen avulla.

Vaikka omat henkilökohtaiset valinnat ja teot ovat siis tärkeitä, hengenheimolaisten myönteinen kannustus matkalla kohti uutta on yhtä tärkeää.

YOU-sovelluksen ympärille syntyi oma YOU-yhteisö.

Nyt sovelluksesta ja yhteisöstä tutut teesit on jalostettu kirjan muotoon. Mukaan taustajoukoiksi suomalaiset innovaattorit ovat saaneet joukon kansainvälisiä avustajia: ei sen enempää eikä vähempää kuin muun muassa ravinnosta kirjoittavan julkkiskokin Jamie Oliverin.


YOU - kirja sinusta -oppaan johtava ajatus on yksinkertainen: yksi pieni teko päivässä on tie pysyvämpään muutokseen. Siksi kirjassa on 365 erilaista vinkkiä ja ajatusta siitä, miten omaa arkeaan voi muuttaa tasapainoisempaan suuntaan.

Vinkit ovat poimittavissa järjestyksessä ajatus kerrallaan tai kirjaa voi lukea harppoen itselleen sopivassa tahdissa. Sivuilla on myös erilaisia tehtäviä.

Osa vinkeistä on rouvalle tuttuja ja arjessa säännöllisesti jo toteutettuja kuten tavaroiden kuljettaminen omille paikoilleen ja pintojen pitäminen puhtaana roinasta, säännölliset kävelylenkit (jotka tulee tosin toteutettua tätänykyä juosten), veden juominen tai aterioiden valmistaminen itse.

Mutta mahtuu oppaaseen tukku uutta tai ajattelemaan herättävääkin. Vai mitä sanot muun muassa näistä:

  • Juttele itseäsi vanhemman kanssa
  • Delegoi jokin tehtävä
  • Etsi ystävällisyyttä ympäriltäsi
  • Nauti lohturuokaa
  • Tee jotakin hassua

Ehkä aika itsestäänkin selviä juttuja tähän on listattuna juu, mutta toteuttapa niitä kaikkia arjessasi. Ei ihan mikään helppo juttu ilman muistuttelua.

Ja juuri se on kirjankin pointti.

365 vinkkiä on oikeasti paljon. Tarkemmin kirjaa lukiesssa huomaa, että osa ohjeista toistuu vain hieman - tai tuskin lainkaan - muunneltuina:

  • Valitse täysjyvätuote - Vaihda täysjyvään
  • Pidä vesipullo tai juomalasi täytettynä - Vaatimaton vesi - Huolehdi nestetasapainosta 
  • Syö aamiaista ystävän kanssa - Syö aamiaista ystävän kanssa 
  • Kuuntele vaikuttava kappale - Muistoja herättävä kappale - Kuuntele tanssittava kappale

Vaan entä sitten.

Koska vuodessa todellakin on 365 päivää, olisi ehkä liikaa olettaa, että muun muassa vedelle - tai musiikin kuuntelulle - tulisi varata vain yksi ainokainen päivä. 

Kaikki hyvät tavat kelpaavat muunnettavaksi ja toistettavaksi. 

Myös ensi vuonna.


Yhteistyössä Read.me. 
Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Tom Tits Experiment - Tukholman Heureka

Ohoi! Onko täällä koululaisten talvilomalla Tukholmaan lähtijöitä?

Tukholmassa sijaitseva Tom Tits Experiment -museo lienee monelle suomalaislapsiperheelle käyntikohteena edelleen tuntematon.

Turhaan.

Tosin niin se oli viime vuoden loppupuolelle asti Rouva Sanallekin, vaikka lomamatkoja Tukholmaan yhdessä lastenkin kanssa on tullut tehtyä yksi, jos toinenkin.

Tom Tits Experiment on eräänlainen Tukholman Heureka; koko perheen tiedekeskus.

Erona Heurekaan vanhaan tehdaskiinteistöön rakennetussa museossa on, että siellä ei ole planetariota.

Mutta kaikkea muuta Tom Titsissä sitten onkin.

Silja Line

Tukholma
Rouva Sana seisoo kalalammikossa ja valokuvaa.


Jos Heureka on iso, niin on Tom Tits Experimentkin, vaikka se ei aivan Heurekan mittoihin ylläkään. Tom Tits Experiment kattaa vanhasta tehdaskiinteistöstä kaikkiaan neljä tilavaa kerrosta. Tiedekeskus on Ruotsin suurin.

Heurekan tapaan kävijät voivat "tutustu ja testaa itse" -menetelmällä perehtyä koulusta tuttuihin luonnontieteisiin ja biologiaan, tekniikkaan, fysikkaan ja kemiaan, matematiikkaan kuin jopa illuusioihinkin.

Nähtävää on niin paljon, että vieraille jää kaksi vaihtoehtoa: joko

a) museoon on varattava koko päivä aikaa (joka onnistuu helposti, sillä museossa on suuri kahvila-ravintola sekä mahdollisuus syödä omia eväitä) tai

b) parin tunnin tutustumisen kuluttua hampaankoloon jää jotain niin, että Tom Tits Experimentiin on mentävä toistekin.

Vaihtoehtoina molemmat ovat yhtä hyviä.

Tukholma
Tämän pyörivän kiekon avulla vieras voi kokeilla eri esineiden avulla liikkeen ja pyörimisen voimaa.

Tukholma
Kun asettaa pallon ilmaa puhaltavan putken päälle,
pallo nousee ilmaan. Jes.
Kuten Heureka myös Tom Tits Experiment sopii kaikenikäisille. Perheen pienimmät testaavat ja kokeilevat leikkimällä.

Kouluikäiset saavat hämmästyttävän paljon hämmästeltävää (kuten muun muassa lapsen kehittyminen äidin vatsassa on aina yhtä ihmeellinen juttu).

Eivätkä aihepiirit aikuisistakaan tylsiä ole. Muun muassa lämpökameralla saatavat selfiet ovat aika mielenkiintoinen kokemus...

Tukholma
Vauvan kehittyminen äidin vatsassa on aina yhtä ihmeellinen asia.

Tukholma
Päät muina kalloina.

Tukholma
Vieras avaruudesta? Ei vaan lämpökameran kuvaama Mr. Mister.


Tom Tits Experiment valittiin vuonna 2015 tukholmalaisten suosikkimuseoksi. Ykköspalkinnon se nappasi myös lapsiystävällisyydestään.

Huomionosoitukset ymmärtää hyvin.

Tom Tits Experiment on ollut mukana Uppsalan yliopiston tutkimuksissa, jossa on tutkittu pelillistämisen hyödyntämistä oppimisessa. Osaan näyttelyn aiheista on vuoden alusta saakka ollut mahdollisuus tutustustua myös pelin muodossa.

Museolla ei ole kuin yksi huono puoli: sijainti.

Tom Tits Experiment sijaisee Tukholman ydinkeskustan ulkopuolella Södertäljen kaupunginosassa. Niin kaukana, että Rouva Sanan on parempi olla puhumatta kilometrimääristä. Taksimatka Värtanin satamasta museoon kestää puolisen tuntia.

Museoon pääsee Tukholman keskusta-alueelta kuitenkin hyvin paikallisbussilla ja junalla. Junien kerrotaan kulkevan jopa 15 minuutin välein. Selkeät saapumisohjeet löytyvät museon verkkosivuilta.

Silja Line
Tom Tits Experiment -museota arvostetaan Tukholmassa.


























Juttu on toteutettu yhteistyössä Silja Linen kanssa.
Katso aiheeseen liittyvä edellinen juttu tästä.
Nyt myös Silja Symphony on saapunut telakalta mittavin,
Silja Serenaden kaltaisin uudistuksin takaisin liikenteeseen.