Amazing Race à la Rouva Sana

Tiedätkö televisiosta tutun reissuohjelman Amazing Race?

Sitten tiedät, miten hauskalta tuntuu kikatella kotisohvalla toisten erehdyksille. Sarjan taattua "mä en kestä" -osastoa ovat hetket, kun kilpailijat juoksevat etsimänsä kohteen liepeillä löytämättä itse määränpäähän pitkään aikaan.

No, sattuipa kerran talven eräänä kovimmista pakkaspäivistä niin, että Rouva Sanalla oli päivän aikana kaksi ohjelmanumeroa: Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa sekä pr-toimisto Success Storyn iltatilaisuus bloggaajille Helsingin Lauttasaaressa.

Vanhana helsinkiläisenä - ja lauttasaarelaisena - minun olisi toki pitänyt osata etukäteen muistaa monta asiaa:

a) Messujen vuoksi ratikat ehkä saattavat olla normaalia täydempiä.

b) Vallinneen sään ja kohdan a) vuoksi ratikat ehkä saattavat olla normaalia useammin myös myöhässä.

c) Jos bussin kerrotaan lähtevän Asema-aukiolta, se saattaa ehkä tarkoittaa jotain muuta kuin mitä se tarkoitti 22 vuotta sitten ja

d) että puoli tuntia siirtymiin riittää ehkä keskisellä Uudellamaalla, mutta se ei riitä hyvällä säälläkään pääkaupungissamme.

Lopun tämän jälkeen ehkä arvaatkin: Rouva Sana vietti oman amazingracensa Helsingin ydinkeskustassa.

Rouva Sana
Kunpa olisikin...



Kun vihdoin ja viimein pääsin Messukeskuksesta Pasilasta Helsingin keskustaan, todella väljäksi laskemani aikataulu oli jo niin pinkeä ja tiukka, että se kesti enää pinkaisun suoraan liikkuvaan bussiin.

Sen sijaan juoksin vanhasta muistista bussipysäkille vain todetakseni, että sieltä lähti toki edelleen busseja juu, mutta vääriin suuntiin. Ja sinne en todellakaan nyt halunnut, halusin oikeaan.

Hoin mielessäni "Asema-aukio", "Asema-aukio", etsin oikeaa bussipysäkkiä ja törmäilin rautatieaseman edustalla paikasta toiseen. Aluksi Sanoma-talon ympäri, sitten Kiasman ympäri ja lopulta Tennispalatsin ympäri (kyllä, kuin harpilla pyöräyttäen..).

Ja jonka jälkeen lopulta ymmärsin, että itse bloggaajatilaisuus oli jo alkanut, ja että Asema-aukio on jossain, jonka olemassa olosta en ollut enää 2000-luvulla lainkaan varma.

Samaan tapaan kuin saduissa on aina onnellinen loppu, tämäkin tarina päättyy juuri niin kuin voi arvata. Onnellisesti? Ehei, ei tämä tarina, mutta sarkastisesti.

Kun laahustin hikisenä, janoisena ja erittäin, erittäin kiukkuisena noin 20 asteen pakkasessa Tennispalatsin takaa takaisin rautatieasemalle, kävelin suoraan oikealle pysäkille.

Tietysti.

Niin, että jos joku järjestää joskus Rouva Sanan elämän aikana Lauttasaaressa vielä jotain, nyt rouva tietää, mistä astua linja-auton kyytiin.

PS. Bloggaajatilaisuuden aiheena oli kasvokuvaaminen (vinkit olisivat olleet terästä tälle rouvalle...).

Vinkkejä et sattuneista syistä nyt tästä blogista saa, mutta tilaisuuteen perille ajallaan pääsivät ihanat bloggaajakollegani Lumo Lifestyle, Pinkit korkokengät, Outi´s life, Ilopilleri, Beach House Kitchen, Minäkö keski-ikäinen? ja Kristallikimara.

Heistä ainakin Lumo Lifestyle on jakanut blogissaan jo mainioita ohjeita kasvokuvaamiseen, ja monet muut kertoneet muuten vain, mitä illan aikana PAIKAN päällä tapahtui.

Käyhän blogeissa viikonloppuna kylässä!

12 kommenttia

  1. Voi jehna, olisit vaan tullut myöhässä paikalle. No kyllä varmaan harmitti tämä sun amazing race.
    Kivaa viikonloppua Rouva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sain kyllä kutsun tulla myöhässäkin, mutta siinä vaiheessa kun savu nousee korvista ja kahvikaan ei helpota tuskaa, on hyvä myöntää mokansa ja poistua häntä koipien välissä takavasemmalle (lue: kotiin) ;)...

      Iloista viikonloppua Outi!

      Poista
  2. Tekevälle sattuu...ja tapahtuu. Silloin ei varmasi naurattanut, mutta näin jälkeenpäin ajatellen tälle voi jo kevyesti naurahtaa? Elämä opettaa, että aina ei mene niin kuin on suunnitellut, mutta onpahan taas muutaman kokemuksen rikkaampi! Ei muuta kuin kohti uusia "seikkailuja"!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikö, todellakin. Tuona iltana hymy ei todellakaan karehtinut meikeläisen kasvoilla ei, mutta nyt kyllä jo naurattaakin. Kuten olen aikaisemminkin joskus sanonut itseironia ja itselle nauraminen on paras huumorin muoto ;).

      Ja elämäähän tämä tosiaan vain on.

      Iloista viikonloppua Satu <3!

      Poista
  3. Hih...mun matkani tuonne samaan tilaisuuteen koki jotakin vastaavaa! Tosin pääsin perille, mutta myöhässä. Olin niin valmistautunut tänne hyvissä ajoin ja lähellä Lauttasaarta 30 km päässä kotoa huomasin että kamera oli kotona! Olin lähtenyt hyvissä ajoin, joten käännyin takaisin Länsiväylää Hankoon päin ja juutuin tietysti ruuhkaan. Sitten nopeusrajoituksia uhmaten kotiin ja takaisin, eli 60 km lisälenkki...Puoli tuntia myöhässä sitten pääsin tilaisuuteen, hävetti, kun olen yleensä ajoissa! Mutta kannatti...; ) ja voih...niin totta varoitukset siitä, että menee muisti näistä äitiyshormoneista!

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä keski-ikäisiä poukkoilevia äitejä - ja yksi tuoreiden äitiyshormonien voitelema - on siis monta ;). Apua. Maailma, säästä meidät liian monimutkaisilta suoritteilta; monitekijöinäkään emme ehkä suoriudu ihan kaikesta.

      Ammattiini kuuluu olla täsmällisesti sovitussa paikassa sovittuun aikaan, joten tämä amazingracaaminen ei todellakaan kuulu normirepertuaariini. Vaan hätä ei lue lakia. Ja jos jotain episodista opin niin ainakin sen, että edellisestä elämästäni Helsingissä on kulunut oikeasti pitkään...

      Ihanaa viikonloppua Heli sinullekin <3. Lepuutetaan yhdessä mieltä ja ajatuksiamme ;). Kyllä se taas tästä!

      Poista
  4. Voi sua. Itse olin samaisena päivänä messukeskuksessa ja totesin jo aiemmin itselleni, että on liian haastavaa yhdistää siihen Lauttasaari. Taisin siis olla oikeassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä Sari olit viisaampi kuin minä! Näin jälkikäteen voi sanoa, että olit ehdottomasti oikeassa :) <3.

      Poista
  5. Olisit tullut vaan!

    Olin itsekin 30min myöhässä. Aamulla kävin Turussa, takaisin Helsingissä klo 12, kaksi palaveria keskustassa ja vielä piti viedä.italialainen päämies lentokentälle. Ruuhkassa en ehtinyt ihan ajallaan, mutta varsinainen ohjelma ei onneksi ollut vielä alkanut kun saavuin paikalle. Kotimatkaa tilaisuuden jälkeen oli onneksi vain muutama minuutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, mikä päivä sinullakin oli Lumo <3.

      Kun olisin tiennyt, että sait myöhässäkin niin onnistuneen bloggauksen kasvokuvaamisesta, olisin ehkä sittenkin yrittänyt saapua perille asti.

      Mikä illassa muuten oli, kun niin moni meistä myöhästyi..? Ja minä kun oikeasti luulin olleeni ainoa..

      Poista
  6. Onpas sinulle nyt sattunut kommelluksia yhtä matkaa kohden enemmän kuin riittävästi! Usein se vain käy niin, että kun MrMurphy päättää pistää sormensa johonkin juttuun siitä alkaakin dominoefekti. Ymmärrän myös sen ettet harmitukseltasi mennyt enää tilaisuuteen...

    Pakko kertoa tähän, että olen Lontoossa myöhästynyt lentokoneesta vähän tuollaisen samantyyppisen säätämisen jälkeen. Matkaan Standstedtin kentälle Earl's Courtista oli varattu 5h30min - luulisi riittävän. Lentokentälle tuleva bussi ei koskaan saapunut mutta koska seuraavan "piti tulla kohta" jäimme odottamaan sitä. Eipä tullut toinenkaan onnikka joten pakko mennä siis junalla lentokentälle. Ensin piti päästä vain Victorian asemalle joten sukellus metroon ja kohden pelastavaa junaa. Metro seisahtui oudon pitkäksi ajaksi pimeään tunneliin mistä seurasi se, että meidän junan perävalot vilkkuivat kun tulimme oikealle laiturille. "Ei hätää totesi" totesi asemanvirkailija "ehditte seuraavalla junalla." Kun istuimme sitten junassa matkalla kohden Stadstedtin lentokenttää juna yhtäkkiä pysäytettiin keskelle vihreän vehreään englantilaista maalaismaisemaa, jossa käyskenteli lampaita niityillä. Vähän aikaa niitä katsoi ihan rauhallisena kunnes tuli kuulutus "Junassa on tekninenvika, sitä korjataan mutta aikaa voi mennä. Odottakaa rauhallisesti paikoillanne, kiitos." Ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että junan tullessa lentokentämme koneemme nousi juuri ilmaan.

    Pienenä ironiana on pakko todeta tähän loppuun, että Hullujen Päivien "kaksi yhden hinnalla lennoille" tuli sitten vähän enemmän hintaa noin aikuisten oikeasti :) Mutta yöpyminen lentokentällä odottaen seuraavan aamun ensimmäistä lento toi mieleen reppureissaus ajat ja oli itse asiassa ihan hauskaa. Esimies vähän vain ihmetteli "Miten ihmeessä voitte myöhästyä lennolta?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aih, mikä ihana tarina Marjo; kiitos kun jaoit sen <3. Se lohduttaa varsinkin näin jälkikäteen, ja oma toikkarointini ei ehkä rassaa enää ihan yhtä paljon ;).

      Tuo reissussa myöhästyminen - varsinkin, jos syyt ovat muussa kuin omassa itsessä ja varsinkin, jos asioihin ei voi itse vaikuttaa - on raastavaa, hermoja rassaavaa, kamalaa. Mutta kaikesta siis selvästi selviää, jotenkin <3.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!