Jää hyvästi talvi!

Talvi

Talvi



Aitta
kevät

Kevät
Kevät

This is the end. 

Se oli sitten siinä. Kiitos talvi! 

Tervetuloa kevät!

Kevät


Aurinkoista pääsiäistä ja kevätpäiviä!

kevät

Kevät

kevät





Rauhallista pääsiäisen aikaa ja kauniita kevätpäiviä sinulle!
Lepää, ulkoile, rentoudu ja nauti
- pääsiäinen on (ainakin) sitä varten.

Tuusulanjärvi

Ensi viikolla palataan jälleen.
Se on morjens!


Rouva Sana

Blogipostauksen kuvat  on ikuistettu maaliskuussa 2016 Tuusulanjärvellä.

Rouva Sana toistamiseen mukana PING Helsingissä

Rouva Sana muistaa elävästi vuoden takaisen tunteen, kun sähköpostiin kolahti kovin toivottu, iloinen uutinen.

Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että tunne on vähintään yhtä iso ja onnellinen - ellei jopa suurempi - myös nyt: Rouva Sana on valittu viikonloppuna toista kertaa mukaan sisällöntuottajien ja sisältömarkkinoijien valtakunnalliseen tapahtumaan PING Helsinkiin.

Jei!

Mukaan pääsy ei ollut lainkaan itsestään selvyys.

Hakijoiden lukumäärää ei ole Rouva Sanan tätä kirjoittaessa vielä julkistettu (ei ole vielä virallisesti mukaan valittujakaan).

Keskustelut mukaan päässeistä 250 sisällöntuottajista käy kuitenkin jo sosiaalisessa mediassa. Ne osoittavat, että rannalle jäi lukuisia, suuret määrät lukijoita ja seuraajia tavoittavia bloggaajia, vloggaajia ja instaajia, ja jo kerran mukana olleita.

Ja sitten mukana on toistamiseen yksi Rouva Sana. Voi nöyrä kiitos ja kumarrus sentään.

Ping Helsinki
Vuosi sitten PING Helsinki järjestettiin Tallinnassa. Tänä vuonna kokoonnutaan Kirkkonummelle.

Miksi PING Helsinki on sitten niin merkityksellinen?

Tubettajille on Tubecon, teknologiafriikeille Slush. Meille sisällöntuottajille on PING Helsinki.

PING Helsinki on sisällöntuottajille - eli sosiaaliseen mediaan ja verkkoon sisältöä, tekstiä, kuvia ja videoita, tuottaville - ja työnsä kautta sisältömarkkinointia harjoittaville suunnattu ammattilaistapahtuma: Suomen vuoden, ja samalla koko Pohjoismaiden, suurin ja tärkein.

PING Helsinki läväyttää yhden päivän aikana sellaisen tukun sisällöntuottamiseen ja sisältömarkkinointiin liittyvää ammattiasiaa, että vuorokauden tunnit ovat loppua kesken.

Väheksyä ei sovi verkostoitumismahdollisuuksia. Väitän, että Rouva Sana ei olisi juuri tässä tänään ilman vuoden takaista Pingiä.

PING Helsingin tärkein anti kuitenkin on, että se kokoaa yhteen paitsi sisältöä tuottavat, mutta myös sitä hyödyntävät, tarvitsevat ja ostavat ammattilaiset. Sama katon alla ovat siis yhden päivän ajan kaikki osapuolet.

Ja se, jos jokin, on iso asia se. Kuten Rouva Sana on useassa eri asiayhteydessä aikaisemmin kuuluttanut: vain avoin keskustelu kaikkien osapuolten kesken sekä yhteiset päämäärät ja suunta voivat tuottaa tulosta.

Tjaa, etää mitä ihmeen tulosta, miettii nyt ehkä moni?

Sisällöntuottajat käyvät toistuvasti keskustelua oman ammattinsa arvostamisesta ja siitä, mitä työ oikeasti on ja mitä se vaatii, reilun yhteistyön pelisäännöistä, oikeudenmukaisista palkkioista (mm. bloggaajat vs. vloggaajat) ja ylipäätään siitä, milloin ja millä perustein tehdystä työstä kuuluu saada (kunnon) rahallinen korvaus.

Tänä vuonna PING Helsinki on luvannut lanseerata tapahtumassa uuden PING Ethics -koodiston.

Jos jotain, niin sitä, ainakin tämä sisällöntuottajarouva odottaa kuin kuuta nousevaa.

Ping Helsinki

PING Helsinki järjestetään tänä vuonna 
Kirkkonummella Långvikin kylpylähotellissa perjantaina 13.5. 
Tapahtumaan on myynnissä lippuja. Lisätietoja löydät täältä.

Kiinnostuitko aiheesta? 
Rouva Sana bloggaa tapahtumasta lisää toukokuussa. Pysy kuulolla.

Bloggaaminenko on onnen onkimista?

Kaksikymppinen Marja bloggaa. Bloggaaminen on hänen koko elämänsä. Marja elää bloggaamiselle, mutta kas, ei bloggaamisesta.

Äiti on huolissaan tyttärensä tulevaisuudesta. Marjan pitäisi mennä kouluun.

Marja kuitenkin odottaa vahvistusta pääsylleen mukaan suureen blogiportaaliin, jonka jälkeen hänelle aukeaa taivas: menestyneimmät bloggaajat saavat portaalissa oman tuottajan ja valokuvaajan.

Marja toteaa äidilleen, että ei hän tässä nyt mitään kouluja tarvitse: "Mä olen tulevaisuus!".

Onnenonkija
Rikkaan suvun vesa Olavi (Olavi Uusivirta) ja keskiluokkaisesta perheestä kotoisin oleva
lifestylebloggaaja Marja (Minka Kuustonen) tutustuvat.
(Kuva: Helsinki-filmi/Jussi Virkkumaa)


Pääsiäisenä ensi-iltansa saava kotimainen elokuva Onnenonkija on elokuva blogeista, bloggaamisesta ja blogimaailmasta. Se tarjoaa aika inhorealistisenkin ja kliseemäisen kuvan siitä, mitä bloggaaminen on.

Elokuvassa on rahaton ja hiusrajaansa myöten velkaantunut, kotona asuva aikuinen bloggaajatyttö, on vaaterekkejä, kenkiä, laukkuja ja meikkejä. On muistoja ulkomaan matkoista ja on suunnitelmia tulevista.

On kuohuvaa ja kuplivaa, on pintaliitopaikkoja ja tällingeissään jonon ohi kiilaavia bloggaajaneitokaisia. On haukkana kuumia juoruja tanssilattian keskellä stalkkaava juorulehden toimittaja.

... Hmm, puuttuuko jotakin vielä? Taatusti.

Elokuvan alussa hymyilyttää, mutta jossain kohtaa hymy vetäytyy vatsaan ja alkaa vääntää.

Rouva Sana huomaa miettivänsä, että jos kaikki valkokankaalla esitetty on oikeasti lifestylebloggaamista, haluan lausua hyvästit muutoinkin hieman vastentahtoisesti vastaan ottamalleni blogigenrelle.

Saanko tästä lähtien olla ihan vain bloggaaja?

Mutta hei, ei Onnenonkija huono elokuva ole.

Näin keski-ikäisen aikuisbloggaajan silmään elokuva tuntuu kovin... no, opetusvideolle, jonka teemana on "omien varojen yli eläminen ei kannata" ja "rehellisyys maan perii" ja sitä rataa.

Tiedäthän, mitä tarkoitan?

Onnenonkija
Lifestylebloggaajien elämä on kuplien ja glamourin täyttämää - vai onko?
(Kuva: Helsinki-filmi/Jussi Virkkumaa)


Onnenonkija kertoo parikymppisestä bloggaajasta Marjasta (Minka Kuustonen), joka bloggaa nimellä Marja Aurora. Blogilla menee muuten ihan ookoo, mutta rahaa se ei tuo. Päinvastoin. Se vain vie.

Kulissien ylläpitäminen on kallista puuhaa, ja Marjan vanhemmat (Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä) ovat syystäkin huolissaan.

Marja tutustuu hieman vahingossa sänkyjä kauppaavaan Olaviin (Olavi Uusivirta), joka osoittautuu yllättäen, ei Stockmannin, ei Tokmannin, ei Jyskin eikä Anttilan perijäksi vaan Reippaan suvun nuoreksi vesaksi.

Kaveriin, jota raha, valta, mammona tai julkisuus ei voisi vähemmän vertaa kiinnostaa.

Marja yrittää pitää yllä ansiokkaasti luomiaan kulissejaan, mutta ne tipahtelevat pala kerrallaan. Olavi saa tuta, millainen tyyppi blogin takaa lopulta paljastuu.

Kaikki hyvät tarinat vaativat onnellisen lopun ja sellainen on onneksi tässäkin. Olavin ansiosta Marja sulkee vanhan bloginsa kyllä juu, mutta avaa pian toisen - menestyvän.

Ja millä ansioilla: aitoudella ja rehellisyydellä, jihaa (niin, että miten niin elokuvakankaalta suorastaan valuu tukku kliseitä...)!

Näytteleminen itsessään on Onnenonkijassa ihan mukavaa katsottavaa. Kuustonen on nappivalinta aavistuksen pissismäisen Marjan rooliin, ja Uusivirta on sopivan nössö Olavi.

Marjan vanhemmat ovat suorastaan hersyviä ja hauskoja kaikessa superarkisuudessaan ja -tylsyydessään. Siksi Hämäläisen ja Mäkelän olisi suonut saavan vahvemmankin osan valkokankaalta.

Onnenonkija
Lifestylebloggaaja Marja Aurora asuu kotona äitinsä (Pirkko Hämäläinen) ja isänsä (Taneli Mäkelä) kanssa.
(Kuva: Helsinki-filmi/Jussi Virkkumaa)


Tjaa, että mitä tässä osaisi vielä sanoa tähän loppuun. Bloggaajanahan Rouva Sana odotti Onnenonkijaa kovin toiveikkain mielin.

Elokuva ei kuitenkaan rehellisesti sanoen tuottanut kuin kylmiä väreitä ja vahvan huolen siitä, että jos blogimaailma on oikeasti elokuvan kaltainen, haluan sanoutua irti kaikesta siitä.

Mutta ehkä Rouva Sana on tälle elokuvalle yksinkertaisesti vain jo liian vanha. Pikkulinnut ovat laulaneet, että parikymppiset ovat viihtyneet ennakkoesityksissä Onnenonkijan parissa erinomaisesti.

Hei nuoret lajitoverit ja muut bloggaamisesta haaveilevat - käykääpä siis elokuvissa, ja ottakaa Onnenonkijasta opiksi!


Onnenonkija saa ensi-iltansa elokuvateattereissa pitkänäperjantaina 25.3. kautta maan.
Keskisellä Uudellamaalla elokuva on nähtävissä Studio 123:ssa.


Juttu on toteutettu yhteistyössä Studio 123:n kanssa.

Lapsiperheen Tallinna

Käykö matkasi pääsiäisenä tai kevään aikana Tallinnaan?

Tallinna on erinomaisen viihtyisä kaupunki myös muulloin kuin kesäaikaan, ja lapsiperheille siellä on tarjolla yhtä jos toista mielenkiintoista.

Ohessa on sinulle Rouva Sanan viisi lapsiperheen vinkkiä Tallinnaan - päivän tai pitemmän kaupunkiloman ajaksi.

KGB-museo
Ihan jokaisella Tallinnan reissulla ei pääse korkealla Viru-hotellin katon rajassa siintävän hotellikyltin taakse.
Vieraileminen on mahdollista KGB-museo-opastuksen yhteydessä.

1. Energia Avastuskeskus

Energia Avastuskeskus on paikallinen Heureka, koko perheen tiedekeskus. Sen sijainti on erinomainen lähellä satamaa, joten se sopii käyntikohteeksi myös päiväristeilyn ajaksi.

Avastuskeskus on kooltaan Heurekaa huomattavasti pienempi: tiedekeskuksessa ehtii kahdessa tunnissa paljon, oikeastaan lähes kaiken.

Energia Avastuskeskus on entisöitu vanhaan, 1900-luvun alusta peräisin olevaan sähkölaitokseen. Sen toiminta päättyi 1970-luvulla.

Heurekasta (ja vaikkapa tukholmalaisesta Tom Tits Experimentis)  tuttuun tapaan tiedekeskuksessa on mahdollisuus tutustua luonnontieteisiin, tekniikkaan, fysiikkaan ja jopa matematiikkaankin kokeile ja testaa -periaatteella.

Koko tiedekeskuksen ja sen olemassaolon taustalla kulkee ajatus esitellä paikallisen energiateknologian kehittymistä. Siksi esillä on myös vanhaa esineistöä muun muassa öljyliuskeen hyödyntämisestä Virossa.

Avastuskeskuksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Parhaillaan esillä oleva, Monikerroksisen maan aarrearkku -nimeä kantava, geologiaan perustuva näyttely on avoinna loppuvuoteen asti.

Energia Avastuskeskuksessa on nähtävyys, mitä ei muista lähialueen tiedekeskuksista löydä: keskellä tiedekeskuksen suurinta hallia, niin sanotussa Faradayn häkissä leimahteleva kolme metrinen salamaesitys, joka toteutetaan Tesla-generaattorin avulla.

Näky on mielenkiintoinen. Päivän aikana useaan kertaan esitettävää esitystä pidetään ainulaatuisena koko Euroopassa.

Tallinna
Häkissä välkehtivä salamaesitys on jännä show.

Tallinna
Energia Avastuskeskus esittelee tieteiden lisäksi virolaista energiateknologiaa.

2. Lentosatama

Lähellä satamaa, mutta hieman Energia Avastuskeskusta kauempana rannassa sijaitsee Lennusadam, Lentosatamaksi kutsuttu merimuseo.

Lentosatama on suuri ja kookas museo, jonka parissa vierähtää helposti monta tuntia niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Lentosatama esittelee virolaista merenkulun historiaa. Nimestään huolimatta museo on sykkii tätä päivää.

Ei ihme, että museo on Viron suosituin, ja sen maine on kiirinyt lyhyestä olemassa olostaan huolimatta jo Suomeen asti.

Näyttelyiden teema vaihtuu kausittain. Huhtikuun alkupuolelle saakka Lentosatamassa on mahdollisuus tutustua etelänavan valloitukseen. Kesällä museon täyttävät viikingit.

Lentosatamaa täydentää museorakennuksen takana rannassa olevat museolaivat, joista osaan on mahdollisuus tutustua museolipun hinnalla.

Muutaman euron lisähintaan kävijät saavat mahdollisuuden poiketa myös Vanhan kaupungin laidalla sijaitsevaan Paks Margareeta -tykkitorniin.

tv-torni
Teletorn eli tv-torni kohoaa reilun 300 metrin korkeuteen.

3. Tv-torni eli Teletorn

Tallinnan tv-torni, Teletorn, sijaitsee noin viitisen kilometriä keskustan ulkopuolella Piritassa. Torni on avoinna päivittäin, ja erityisesti hyvällä säällä sieltä on huikeat näkymät ympäri kaupungin ja Suomenlahden.

Matka keskustasta tv-torniin taittuu joko taksilla (noin 10 e/suunta) tai Viru-keskuksesta bussilla (nelihenkinen perhe noin 5 e/suunta).

Reilun 300 metrin korkeuteen ulottuvassa tv-tornissa on esillä avaruutta käsittelevä näyttely.

Uskaliaimmille bonuksena on lattiaan asennettuja lasi-ikkunoita, jotka mahdollistavat seisomisen "tyhjän päällä" (Rouva Sanalle ihan liian heviä kamaa).

Tallinna
80 kilometriä ja rapiat linnuntietä tv-tornista kotiin.

4. KGB-museo

Äkkiseltään KGB-museo saattaa vaikuttaa vain historiasta kiinnostuneiden aikuisten kohteelle, mutta toisin on. KGB-museossa on esillä jo yksinomaan niin vanhoja esineitä (muun muassa lankapuhelin...), että ne kiinnostavat ainakin kouluikäisiä lapsia.

KGB-museo sijaitsee hotelli Virun ylimmässä kerroksessa; autenttisissa tiloissa, jossa KGB aikanaan Virossa toimi. Vieraiden ei tarvitse olla hotellin asiakkaita vaan museoon on pääsy kaikilla matkailijoilla. Lipputilanne on kuitenkin syytä varmistaa etukäteen hotelli Virun vastaanotosta.

Museoon pääsee vain opastetuila kierroksilla, ja tilojen koosta johtuen opastettavan ryhmän koko ei ole iso. Hiihtolomaviikolla kierrokset olivat niin suosittuja, että käynti onnistui vasta varaamista seuraavana päivänä.

Tunnin mittainen kierros on sukellus virolaiseen historiaan ennen maan itsenäistymistä. Hauskan ja polveilevasti kertovan oppaan tarinoita on miellyttävä kuunnella. Plussaa, että hän osaa huomioida myös nuoremmat kuulijat.

hotelli Viru
KGB-museo on jäänyt, tai sen ainakin esitetään jääneen, juuri siihen tilaan,
kuin KGB:n joukoilta se jäi äkkilähdön jälkeen.






















5. Vanhan kaupungin kujat ja maisemat sekä Telliskivi

Tallinnan Vanhan kaupungin kujiin, maisemiin ja miljööseen ei vain kyllästy - koskaan.

Lyhyen kävelymatkan päässä keskusta-alueelta sijaitsee Kalamajan trendikäs kaupunginosa ja Tallinnan oma Kaapelitehdas, Telliskivi. Lisää alueesta voit lukea Rouva Sanan aikaisemmasta postauksesta täältä.

Telliskivessä kannattaa ainakin hengähtää hetki. Sieltä löytyy lapsiperheille erinomaisia ravintoloja ja kahviloita.

Tallinna
Tuttu Telliskiven maamerkki kumartaa F-hoone-ravintolalle talvisin ja kesäisin.





























Kiinnostaako Tallinna enemmän? Huhtikuussa on blogissa on luvassa myös vahva suositus hotellista Tallinnaan.  Pysy taajuudella.

EDIT Hotellijutun voit lukea nyt täältä.


Neljä vinkkiä sujuvampaan vuorovaikutukseen

Oletko koskaan ajatellut, miten arvossa arvaamattomassa sujuvat vuorovaikutustaidot ovat?

Ei ole se ja sama, miten me toistemme kanssa keskustelemme: työkaverin, puolison tai vaikkapa oman lapsen.

Negatiivista ja loputtomiin itseruoskintaa harrastavaa tyyppiä ei jaksa pitemmän päälle kukaan.

Eipä aina oikein itsekään.

Suomen Mielenterveysseuran mukaan vuorovaikutustaidot tarkoittavat kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä.

Vuorovaikutukseen kuuluu myös halu toimia ja tehdä tekoja toisten kanssa yhdessä. Keskeistä on vastavuoroisuus. Mielenterveysseura puhuu myös ystävyystaitojen kehittämisestä.

Toisin kuin usein ajatellaan, vuorovaikutustaidot eivät ole jatkuvaa puhumista, ääneenkalkattamista ja heilumista yltiösosiaalisena tunnista toiseen. Ei, ei.

Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on tie itsensä syvällisempään tuntemiseen.

Miten taitoja voi sitten harjoittaa? Ohessa sinulle neljä vinkkiä sujuvampaan vuorovaikutukseen, ole hyvä.

1. Kysy, kysy ja taas kysy

Kysy ja ihmettele, ihan joka päivä. Mutta kysy aluksi aina itseltäsi: mitä minulle tänään kuuluu? Miten voin?

Kuuntele itseäsi ja sydämesi ääntä. Mitä minä haluan; ei, mitä muut minulta odottavat.

Itseltä kysyminen, omien kuulumisten ja hyvinvoinnin arvostaminen ei ole itsekkyyttä, itserakkautta, pois muilta, jos samaan aikaan muistat olla läsnä kunnoittavasti muiden kanssa.

2. Kunnioita

Opi kuuntelemaan itsesi lisäksi myös muita. Pysähdy ja kuuntele aidosti, äläkä tee samaan aikaan muuta. Hyväksy ja arvosta erilaisia mielipiteitä. On vain harvoin olemassa yksi ainoa oikea vastaus.

Arkeamme ohjaa tukku arvoja ja uskomuksia, joista iso osa on kuviteltuja ja oman päämme sisäisiä. Ne aiheuttavat ristiritoja, joiden vuoksi vaadimme itseltämme paljon, usein liikaa.

Ristiriitojen paineessa unohtuu kunnioitus itseä ja muita kohtaan. Kunnioita siis itseäsi, jonka jälkeen toistenkin kunnioittaminen on helpompaa.

Kiinnitä huomiosi hyvään, sillä arki on pullollaan hyviä, erinomaisia asioita, kun ne oivaltaa.

Älä heitä palloa muille ja tyydy seuraamaan sivusta, minne se vierii. Ota ohjat käsiisi ja ryhdy oman elämäsi toimitusjohtajaksi.

3. Kuuntele

Kuunteleminen on yksinkertainen asia, ja kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa. Mutta kuuntelemisen toteuttaminen käytännössä voi olla vaikeaa.

Rauhoitu, keskity, kuuntele, äläkä tee yhtä aikaa mitään muuta. Ota asiat todeksi, keskustele, kysy ja vastaa. Kunnioita keskustelukumppaniasi ja ole kiinnostunut, mistä hän puhuu. Tee jatkokysymyksiä.

Joskus voi olla paikallaan vain hiljentyä, olla. Kuunnella, mitä toisella on sydämellään. Antaa virran, ajatusten ja keskustelun viedä.

4. Kannusta 

Kannustaminen ja toisten tukeminen on tärkein liikkeelle paneva voima. Anna kiitosta ja kannustusta toiselle, lähimmäisellesi. Jaa kauniita sanoja, ja tee pieniä, iloisia tekoja. Usko toisiin ihmisiin lähelläsi, ja huomaa, kuinka maailma on kaunis ympärilläsi.

Yhtä tärkeä on muistaa osata itse vastaanottaa kiitosta ja kannustusta. Ole nöyrän ylpeä saamistasi kommenteista ja palautteista. Ota opiksesi, kun saat rakentavaa palautetta. Iloitse, kun on aihetta iloita.

Olet täysin oikeutettu ansaitsemaasi onneen.

Sujuvat vuorovaikutustaidot ovat itsetuntemuksen perusta. Ne vievät sinua eteenpäin kaikilla elämän osa-alueilla.

Herkkäkorvainen ja suurisydäminen ihminen muistetaan.

Hyviin vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että hiljentyy ja kuuntelee, mitä itselle kuuluu.
(Kuva: Pixabay)


Neljä vinkkiä sujuvampaan vuorovaikutukseen perustuu 
Masari Oy:n elämäntaidonvalmentajan Sari Hämäläisen luentoon.


Jäitkö kaipaamaan lisää yllä olevan neljän koon lisäksi?
Luento on osa Namaste Oy:n huhtikuun alussa käynnistyvän 
elämäntaidonvalmennuskoulutuksen sisällöstä. 
Katso lisää tietoja koulutuksesta, sen sisällöstä ja ajankohdasta Namaste Oy:n verkkosivuilta
Sivuilta löydät myös koulutuksen käyneiden kommetteja muun muassa siitä, 
miten lisääntyneet vuorovaikutustaidot auttoivat heitä työssään.

Kun elämä pettää, on otettava äkkilähtö

Kun rakkaus ja elämä pettää, ja omat unelmat romuttuvat, on otettava äkkilähtö - jonnekin.

Niinhän se on. Rouva Sana komppaa.

Tiina Lymin esikoiselokuvaohjaus Äkkilähtö on jopa hieman raadollisistakin aiheistaan huolimatta äärimmäisen riemukasta ja samalla hyvin koskettavaa katsottavaa. Elokuva on taatusti tämän vuoden kotimaisten parhammistoa, vaikka vuosi on vasta aluillaan.

Äkkilähtö-elokuvassa kulkee rintarinnan kaksi tarinaa. Se kertoo paitsi petetyksi ja huijatuksi tulleesta kolmekymppisestä Katrista (Lotta Kaihua) myös kahdeksan vuotiaasta Annasta (Eedit Patrakka), jonka koti on huumeiden ja rikosten täyttämä.

Aikuisen naisen ja pienen tytön tiet kohtaavat yllättäen.

Katri (Lotta Kaihua) ei päädy ihan Ranskaan yhdessä pienen Annan kanssa (Eedit Patrakka).
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)

Katri suunnittelee muuttoa avomiehensä Mikon (Antti Holma) kanssa Ranskaan, kun hän huomaa tulleensa petetyksi. Mikko on viettänyt pitkään rinnakkaiselämää virolaisen Sirjen kanssa ja tehnyt siinä sivussa hieman vilunkia.

Kun Mikko jää rysän päältä kiinni ja hänen kotoaan löytyy muheva rahakassi, Katri päättää, että omista unelmista on pidettävä kiinni: ukon kanssa tai ilman häntä. Hän ottaa Mikon muhkea rahakassi mukanaan äkkilähdön lentokentälle.

Matkalla autossa on kuitenkin yllätys: kerrostalorapusta löytynyt, isäpuoltaan Teroa (Ville Tiihonen) suojaan ja rauhaan paennut pieni Anna, joka ymmärtää viisaana tyttönä Katrin auton olevan hänen oikotiensä onneen.

Ainoa Annasta huolehtimaan kykenevä aikuinen, mummo (Marja Packalén), asuu Vuokatissa. Katri joutuu ottamaan uuden äkkilähdön kohti Kainuuta.

Rautamummo (Marja Packalén) kertoo, kuka talossa määrää.
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)


Äkkilähtö on kuin kahden eri-ikäisen ja toisilleen entuudestaan tuntemattoman tytön Thelma ja Louise - road trip halki Suomen kaksi eri syistä tyttöjä tavoittelevaa äijää perässään.

Matkallaan Katri ja Anna tutustuvat paitsi toisiinsa myös Kainuun vaaramaisemissa keskellä ei mitään osto- ja myyntiliikettä pitävään Johannekseen (Jussi Vatanen) kuin Annan rautamummoonkin (josta on muuten esikuvaksi monelle tulevalle mummolle, argh).

Äkkilähdön ehdottomia parhauksia on sen roolitus. Jokainen elokuvan henkilö on kuin sen näyttelijälle tehty - nuori Eedit mukaan lukien.

Erityisen kirkkaasti valkokankaalla loistaa Vatanen, joka on kuin ihka-aito Johannes. Siis sellainen, jollaiseksi kainuulaisen Johanneksen voi elävästi kuvitella: jäyhä ja hiukan ilotonkin, mutta ehdotoman rehti ja avulias kainuulaismies.

Ei ihme, että naiskatsojat kuuluvat Johanneksesta tykkäävän...

Ei kaiken aina tarvitse mennä ihan niin kuin suunnittelee...
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)


Äkkilähtö on hauska, riemukas ja mielipuolisen hersyvä, mutta yhtä kaikki samaan aikaan hyvin koskettava ja herkkä. Elokuvassa asuu yhtä aikaa ilo ja suru.

Vanhemmuus ei ole helppo osa kantaa, varsinkaan, kun elämä potkii. Sijaiskärsijäksi joutuu yleensä aina viaton, pieni lapsi.

Lämpimästi suosittelen. Poiketkaa kansalaiset tulevana viikonloppuna elokuvateatterissa.


Äkkilähtö-elokuvaa esitetään parhaillaan elokuvateattereissa ympäri Suomen.
Keskisellä Uudellamaalla elokuva kuuluu Studio 123:n ohjelmistoon.


Juttu on toteutettu yhteistyössä Studio 123:n kanssa.

Kohti hitaampaa bloggaamista

Bloggaajakollegani Lady of the Mess kirjoitti viime vuoden loppupuolella mielenkiintoisen ja aika sävähdyttävänkin kirjoituksen hitaasta bloggaamisesta.

Se teki vaikutuksen myös muihin kuin Rouva Sanaan. Juttu on kerännyt tähän mennessä noin 150 kommenttia.

Hitaassa bloggaamisessa on kyse ulkomailla virinneestä ajatuksesta, kuinka nykyisessä kiireisessä ja nopearytmisessä maailmassa pitäisi olla edes jotain hidasta ja ennen kaikkea huolella tehtyä.

Se on aika paljon vaadittu. Yksinomaan bloggaajien joukossa vain pari kertaa viikossa kirjoittava on harvinaisuus, outolintu ja kummajainen.

Blogipostauksia suolletaan parhaimmillaan (tai pahimmillaan) seitsemän, jopa kymmenen kertaa viikossa eli parhaimpina päivinä kaksi tarinaa.

Just.
Tuusulanjärvi
Kuten Lady omassa postauksessaan toteaa, blogeissa vähemmän pitäisi olla enemmän ja laadun pitäisi olla ennen määrää.

Jokainen sisällöntuottamisen ammattilainen tietää, että kun bloggaajan päätyö on toisaalla kuin omassa blogissa, maksimivauhdilla harrastuksena syntyneiden blogipostauksien määrällä ei ole juuri yhteistä laadun kanssa.

Hyvää, laadukasta tekstiä ja kuvia ei synny liukuhihnalta, keneltäkään. Jos syntyy, vire ei kestä loputtomiin.

Lady of the Mess julistautui viime vuoden lopussa hitaaksi bloggaajaksi, ja päätti blogata vain silloin, kun hänellä on asiaa: ei silloin, kun on näennäisesti, ulkoisista syistä pakko. Bloggaaminen on hänelle harrastus.

Rouva Sana nii-in arvostaa.
Tuusulanjärvi

Rouva Sana ei julistaudu sanaparin varsinaisessa merkityksessä hitaaksi bloggaajaksi, mutta on rehellisesti laitettava käsi sydämelle ja tunnustettava, että juuri nyt aika ei riitä kaikkeen.

Niin paljon kuin bloggaamista rakastankin, ja se on toinen luontoni, työminäni sisällöntuottajana vaatii nyt enemmän aikaa ja panostamista.

Ei, Rouva Sana ei todellakaan lopeta bloggaamista. Ei mitään sinnepäinkään. En edes vaienna tätä kanavaa hetkeksi.

Ehei, johan tässä tulisi rouvalle vieroitusoireita.

Perustettuani sisältötoimisto Rouva Sanan kuitenkin huomaan, että minun on aika hidastaa bloggaamistahtiani, ja antaa aikaa ja tilaa myös toiselle unelmalleni: omalle yritykselleni.

Blogin sisältösuunnitelmani suorastaan pursuaa mielenkiintoisia juttuaiheita sinulle, mutta silti tästä viikosta alkaen, tämän hitaan postauksen myötä, siirryn julkaisemaan juttujani noin kaksi kertaa viikossa entisen, keskimäärin kolmen jutun postaustahdin sijaan.

Haluan Ladyn tapaan uskoa, että blogissa vähemmän on todellakin enemmän ja laatu korvaa määrän.

On elettävä todeksi omia ajatuksia ja luotettava, että ne kantavat.

Tuusulanjärvi


Keväistä maaliskuun viikkoa sinulle!

Rouva Sana palaa tälle taajuudelle seuraavan kerran poikkeuksellisesti vasta loppuviikosta
- ja jatkossakin keskimäärin noin kahdesti viikossa! 
Pysythän mukana!

Hyvää syntymäpäivää eli blogivuosieni parhaat

Sanotaan, että uuden blogin juurruttaminen blogistaniaan vaatii aikaa, keskimäärin parisen vuotta.

Tänään perjantaina 4. maaliskuuta Rouva Sanan syntymästä tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta.

Se on tänään tico, tico ystävät!

Kaikki julkaisut ja mediat muuttuvat ja kehittyvät ajan saatossa. Taaksepäin katsottaessa moni asia ei ole enää samoin kuin vuosi sitten - tai varsinkaan syntymähetkellä.

Ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Vain hiukan silmiä raottamalla pystyn katsomaan Rouva Sanan historian ensimmäistä postausta - niin moni asia on toisin nyt kuin silloin. Kurkkaa itse täältä, jos et usko.

Missä ihmeessä on jutun kuva, kysyy hän?

Syntymäpäiväjuhlan kunniaksi Rouva Sana muistelee menneitä kahden viimeisen vuoden varrelta, ja ottaa sen jälkeen kirjaimellisesti jalat alleen.

Sillä kuten kaikilla kaksivuotiailla myös Rouva Sanan meno on tästä eteenpäin kovaa.

Tuusulanjärvi
 Rouva Sanan kahden blogivuoden parhaat palat

Parhaat muistot

Ihania, kauniita, hauskoja, ikimuistoisia, koskettavia ja riemukkaita muistoja Rouva Sanan kahden ensimmäisen vuoden historiassa on ni-in paljon, että blogin tila ei anna myöten kaiken kertomiseen tai tekisin suurta vääryyttä karsimalla niistä osan pois.

Ikäviäkin on. Niihin kuuluvat kameran hajoaminen kesken matkan Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden humua ikuistamaan, tietokoneen simahtaminen ja sen imaiseminen kevyet vajaat 10 000 valokuvaa sisuksiinsa tai ne kerrat, kun Blogger on hävittänyt jutun kesken tallennuksen.

Mainitsen kuitenkin muutaman muiston, jotka ovat koskettaneet tai merkinneet ammatillisesti.

- Sinun, sinun ja sinun, teidän kaikkien lukijoiden henkinen tuki, joka ulottuu näyttöruudun rouvan puolelle asti

Vaikka olen tehnyt julkista työtä lähes 20 vuotta, kun ryhdyin bloggaamaan, en tiennyt mihin ryhdyin. Onneksi kuitenkin ryhdyin.

Päivääkään, rehellisesti päivääkään, en ole katunut. Te lukijat, teistä jokainen, olette Rouva Sanan sokeri ja suola. Ilman teitä ei olisi Rouva Sanaakaan.

Sain tämän konkreettisesti tuta ensimmäisen blogivuoteni kesänä. Olin saanut Rouva Sanan jo jonkinlaiseen vauhtiin, kun yhtäkkiä henkilökohtaista elämääni koetteli sen traagisin tapahtuma. Se heitti minut kirjaimellisesti pitkäksi aikaa polvilleen.

Olin juuri aloittanut bloggaamisen, mutta minulla ei ollutkaan enää voimia jatkaa sitä. Rouva Sana jäi telakalle, enkä tiennyt palaanko. Olin varma, että teistä lukijoista jokainen äänestää sormillaan ja lähtee.

Osin blogin ansiosta kampesin itseni kuitenkin loppukesästä takaisin tietokoneen ääreen ja mitä teitte te: odotitte ja palasitte takaisin kuin mitään taukoa ei olisi koskaan ollutkaan.

Se on eräs blogihistoriani merkittävimmistä muistoistani. Suuri kiitos siitä!

-  Bloggaajakollegat, yhteisöllisyys, me-henki, 40+blogit-portaali

Parasta mitä tälle bloggaajarouvalle bloggaajana tapahtunut on vajaa vuosi sitten pääsy mukaan 40+blogit-portaaliin.

Portaalitko muka ovat kuolleet? Kattia kanssa.

- PingHelsinki

Parasta mitä tälle bloggaajarouvalle ammattillisesti on tapahtunut on vajaa vuosi sitten pääsy mukaan sisällöntuottajien historian ensimmäiseen slushiin, PingHelsinkiin.

PingHelsinki oli myös eräs voimakas sysäys sille, että perustin hitaasti ja hyvin harkiten, mutta varmasti viime tammikuussa sisältötoimisto Rouva Sanan.

Tuusulanjärvi
Kuvassa oleva Sarvikallio, Pikku-Koliksikin kutsuttu, Tuusulanjärvellä on ikuistettu lukuisiin
taiteilija Pekka Halosen teoksiin. Myös lumisena.

Parhaat kuvamuistot

Aivan kuten muistoja myös parhaita kuvamuistojani on kertynyt sellainen määrä, että niitä on lopulta vaikea laittaa järjestykseen.

Kenties rakkaimmat ja itselleni läheisimmät liittyvät oman kotijärven, Uudenmaan maakuntajärven eli Tuusulanjärven ja sen ympäristön kuvaamiseen. Myös tämän jutun kuvat ovat kaikki Tuusulanjärveltä.

En koskaan kyllästy järven maisemiin - olipa vuodenaika mikä tahansa.

Parhaat jutut

Parhaimpien juttujen osalta annan äänen teille lukijat. On ollut hauska seurata, mitkä jutut kiinnostavat eniten.

Yhteistä luetuimmille jutuille on se, että

a) suosikkijutun sisältöä ei voi etukäteen ennustaa ja

b) noustakseen suosituksi, juttu vaatii jakoja sosiaalisen median kanavissa myös muiden kuin rouvan itsensä osalta.

Kahden viimeisen vuoden aikana olette eniten lukeneet seuraavia juttuja:

2. Lapaset säveltäjämestarin takaa: Aino´s
3. Viisi vinkkiä hyvää arkeen
4. Elämänviisauksia paksukalloisille
5. Kun rouvasta kuoriutuu martta
6. Järvenpään koulumaailmassa eletään kuin Ihmemaassa
7. Fiskars - vuoden kotimaan matkakohde

Tätä kirjoitettaessa Rouva Sanan viimeisin postaus Minustako bloggaaja? 10 vinkkiä bloggaamiseen on jo suosituimpien juttujen joukossa.

Toplistan joukossa on yllätyksiä, mutta toisaalta valtaosa edustaa hyvin Rouva Sana blogin pääaihealueita: kulttuuria, matkailua ja hyvinvointia.

Kaksi erottuvat joukosta. Luetuimpiin juttuihin kuuluu yksi resepti (what?) ja yksi paikalliseen koulumaailmaan liittyvä tarina.

Ai, mutta missä on listan ykkönen? Se löytyy alta seuraavasta kohdasta, sillä siihen liittyy tarina.

Tuusulanjärvi

Parhaat yllätykset

Rouva Sanan blogihistorian ylivoimaisesti suosituin tarina on Silja Symphony toteutti nuorten toiveita. Kirjoitin sen vajaa vuosi sitten, ja sitä luetaan edelleen viikottain.

Ensimmäiset puoli vuotta juttu sai olla aika rauhassa, kunnes koitti lokakuu. Olin lomalla ja ihmettelin reissullani, mitä pöhinää blogin liikenteessä oikein on.

Palattuani lomalta ryhdyin selvittämään, mistä kaikki kävijät tulevat. Liikenne johti Vauva.fi-keskustelupalstalle, jossa yksi lukijoista ruoti juttuani ja eritoten yhtä jutussa olevaa kuvaa. Selvää on, että tuossa vaiheessa ei enää puhuttu itse aiheesta vaan oltiin henkilökohtaisuuksissa.

Tiesin, että olin menossa loppuvuodesta Silja Linen risteilylle, ja lupasin selvittää vastaukset kaikkiin ketjussa oleviin kysymyksiin ja ihmetyksin aiheisiin. Näin myös tein.

Myös seuraavia ruotsinlaivoista syntyneitä juttuja on luettu paljon, mutta jostain syystä tämä alkuperäinen jaksaa edelleen vain kiinnostaa.

Kiitos vaan siitä!

Unelmat ja suunnitelmat

Rouva Sana on siitä kiitollisessa ja onnellisessa tilanteessa, että elän juuri nyt, parhaillaan, kaikkien unelmieni ja suunnitelmieni toteutusvaihetta: unelmien pankki on juuri nyt, tässä hetkessä, aika tyhjä, sillä suurin osa on nostettu toteutukseen.

Unelmani ja suunnitelmani liittyvät pikemminkin nyt siihen, että onnistun siinä, mistä olen unelmoinut; pärjään siinä, mihin olen ryhtynyt.

Uusien unelmien vuoro on myöhemmin.

Toisaalta tunnen myös suunnatonta kiitollisuutta. Jos joku olisi kaksi vuotta sitten sanonut, että Rouva Sana on minulle joskus myös työ, en olisi uskonut. Olisin nauranut - kovaan ääneen.

Ja nyt olen onnellinen siitä, että Rouva Sana on enemmän kuin harrastus. Rouva Sana on enemmän kuin työ.

Rouva Sana on elämäntapani.

Iloista kaksivuotissyntymäpäivää sinulle Rouva Sanan ystävä!

Tuusulanjärvi

Toteutettuun syntymäpäiväpostaukseen Rouva Sanan inspiroi bloggaajakollega
joka toteutti vastaavanlaisen postauksen kuukausi sitten.
Kysymykset on kopioitu häneltä.

Minustako bloggaaja? 10 vinkkiä bloggaamiseen

Rouva Sana on saanut perustettuaan sisältötoimiston lukuisia kyselyjä ja tiedusteluja siitä, kannattaako bloggaaminen ja mitkä ovat vinkkini bloggaamiseen.

Totuus on, että on yhtä monta tapaa blogata kuin on bloggaajaakin. Tavoista valtaosa on yhtä oikeita ja hyviä.

Rouva Sana kirjoitti viime marraskuussa, että bloggaaminen on oman henkilökohtaisen tiedon ja taidon sekä osaamisen esiintuomista.

Olen edelleen samaa mieltä. Bloggaaminen on mukava harrastus. Sen avulla myös voi markkinoida yrityksen palveluja tai tuotteita. Itse sovellan tekemiseeni toimittajan työssä oppimaani.

Yleisön pyynnöstä Rouva Sanan 10 vinkkiä bloggaamiseen.

1. Mieti, mikä on sinun vahvuutesi? Mistä ja miksi bloggaisit?

Mikä on sinun oma henkilökohtainen osaamisalueesi tai vahvuutesi; MIKSI haluat aloittaa bloggaamisen?

Onko sinulla jotain sellaista sanottavaa, jonka haluat jakaa muiden kanssa, säännöllisesti viikottain vai tekisitkö vapaa-ajallasi mieluummin jotain muuta?

Blogi on erinomainen tapa ja väylä nostaa omaa ammattiosaamistaan esiin tai markkinoida tarinoiden avulla omaa tuotetta ja palvelua. Syyt ja näkökulmat tulee kuitenkin miettiä etukäteen.

Toisaalta on ihan ookoo ja hyväksyttyä aloittaa bloggaaminen randomina ilman erityistä syytä tai kirjoittaa sanan varsinaisessa merkityksessä julkista päiväkirjaa. Jos blogi ei kuitenkaan löydä lukijoita tai kosketa heitä mitenkään, tosiasia on syytä hyväksyä.

Helpommalla siis pääsee, kun jo alussa miettii näkökulman, jonka pohjalle blogi on perustettu. Hyvässä, lukijoita kiinnostavassa blogissa on aina punainen lanka, jokin pointti; syy, miksi blogia kirjoitetaan.

Yleensä yhden ihmisen syvä mielenkiinto jotain tiettyä aihealuetta kohtaan kiinnostaa lähes aina muitakin, mutta sen pitää näkyä, nousta teksteissä ja kuvissa esiin.

Bloggaaminen
(Kuva: Pixabay)

2. Miten tuot osaamisesi blogissa esiin?

Mikä on oma vahvuutesi tuoda oma osaamisesi ja tietotaitosi esiin? Muista, että blogin ei aina tarvitse perustua kirjoittamiseen. Valokuviin perustuvat blogit ovat yhä suosituimpia, ja lukijat jumaloivat erilaisia ohjeita, vinkkejä ja reseptejä.

Toisaalta, jos blogisi perustuu kirjoittamiseen, sujuva suomen kieli on arvossa arvaamattomassa. Huonosti kirjoitettua blogia ei lue erkkikään - ja ei ainakaan Rouva Sana.

3. Onko sinulla aikaa?

Onko sinulla aikaa blogata? Oletko valmis sitoutumaan uuteen harrastukseesi kuin lemmikkiin?

Media julkaisee tänä päivänä melkein viikottain juttuja suosikkibloggaajista, jota kuuluttavat harrastuksensa vievän heiltä jopa 10-12 tuntia päivässä aikaa.

Niin tai näin, bloggaaminen on aikasyöppö. Se vie samperisti aikaa. Monilla se vie kaiken vapaa-ajan. Oletko valmis siihen vai tekisitkö sittenkin mieluummin jotain muuta?

Ajassa elävää blogia tulee päivittää vähintään kerran viikossa, mieluiten 2-3 kertaa viikossa. Harvoin päivittyvä blogi jaksaa harvoin kiinnostaa suurta joukkoa lukijoita.

Toisaalta muutama päivitys viikossa myös riittää. Enempää ei tarvitse. Yritysblogeissa sivut voivat päivittyä harvemminkin.

Oletko siis varma, että ehdit, jaksat - tai sinua edes lopulta kiinnostaa?

4. Muista visuaalisuus

Vaikka kirjoittaminen olisi sinun juttusi, yksikään postaus ei ole mitään ilman kuvia. Jokainen juttu pitää aina kuvittaa.

Pidätkö valokuvaamisesta niin paljon, että jaksat heilua jatkuvasti kameran kanssa, purkaa valokuvat tietokoneellesi ja käsitellä ne kauniiksi visuaaliseksi kokonaisuudeksi blogiasi varten (myös tämä vie aikaa, samperisti)?

Ilman kuvia ei yksikään blogi tulee enää toimeen, ja paras tapa kuvituksen hankkimiseen on ottaa ne itse. On olemassa tukku ilmaisia kuvapankkeja (joista tämänkin postauksen kuvat on yhtä lukuun ottamatta poimittu), mutta mikään blogi ei elä ja ruleta pitemmän päälle pelkästään kuvapankkien varassa.

Bloggaaminen
(Kuva: Pixabay)

Nooh, karehtiiko kasvoillasi edelleen hymy? Jos löysit kaikkiin edellä oleviin kysymyksiin myönteisen ratkaisun, sinusta on bloggaajaksi. Tervetuloa bloggaamisen ihanaan maailmaan.

Seuraavassa sinulle vielä muutama jatkovinkki.

5. Valitse blogialusta huolella

Jos tarkoituksenasi on erottua bloggaajana ammatillisesti - haluat korostaa omaa ammattiosaamistasi tai perustat ehkä yrityksellesi blogin -, valitse blogialusta erityisen huolella.

Jos Rouva Sana itse jotain bloggaamisen ensivaiheistaan katuu niin sitä, että en ollut tekniikkatumpelona riittävän sinnikäs blogialustan valitsemisessa.

Jos aiot harrastaa bloggaamista, tämä rouvankin käyttämä Googlen Blogger-blogialusta on ihan ookoo toiminnoiltaan: simppeli ja riittävän helppo, mutta ulkoisesti kovin monipuolisia sivuja tällä ei tee. 

WordPress on tiettävästi maailman suosituin blogialusta tällä hetkellä, ja sitä käyttävät niin ammattilaiset kuin harrastajabloggaajatkin. Aiheesta.

WordPressin päivittäminen ja käyttäminen on yhtä simppeliä ja yksinkertaista kuin Bloggerinkin (tiedän, kun olen sittemmin käyttänyt), mutta ulkoasun luominen voi aiheuttaa hankaluuksia taidon osaamattomille (kuten Rouva Sanalle).

Jos oma ammattitaito ei sivujen tekemiseen riitä, kannattaa teetättää ne alihankintana. Verkkosivuja tekeviä yrityksiä on valtaisa määrä, ja myös lähipiiristä pienen kyselemisen jälkeen voi löytyä riittävää tietotaitoa.

Sivujen hinnat vaihtelevat suuresti tekijöidensä mukaan, mutta noin 200-1500 eurolla saat itsellesi näyttävät blogisivut, jotka eivät kaduta jälkikäteen.

6. Valitse hyvä nimi blogillesi

Hyvä bloginimi on helppo kirjoittaa ja lausua ääneen, ja se jää mieleen. Se ei ole liian pitkä eikä liian kansainvälinen. Jos kirjoitat suomeksi, suomalainen nimi on aina hyvä valinta.

Kun olet bloggannut pari vuotta, tiedät, että nimellä todellakin on väliä.

7. Pohdi aiheita etukäteen

Ei ole väliä bloggaatko harrastukseksesi vai onko bloggaamisesi ammattimaista yrityksen puolesta, hyvä bloggaaja suunnittelee aina postauksiaan etukäteen.

On lopulta makuasia, kuinka pitkälle. Tiedän bloggaajia, joilla on raaka sisältösuunnitelma noin puoleksi vuodeksi eteenpäin ja tiedän bloggaajia, jotka elävät hetkessä eivätkä suunnittele yhtään mitään. Etsi oma tapasi, mutta älä mene jälkimmäisen mukaan.

Itse suunnittelen bloggaukseni noin kuukausi eteenpäin, ja pidän jatkuvasti kirjaa aiheista ja päivän polttavista puheenaiheista, joista voisin kirjoittaa. Kirjoitan myös juttuja jatkuvasti varastoon. Eli käytännössä kirjoitan aina, vaikka julkaisen juttujani 2-3 kertaa viikossa.

Sisältösuunnitelmani on kuitenkin raakile siltä osin, että se sisältää aina sellaisia aiheita, jotka voin tarvittaessa siirtää ja korvata aikaan sidotulla aiheella.

Miksi sitten suunnitella?

Siksi, että koska vaikka kuinka nautit bloggaamisesta, sinulla on myös muuta elämää; sinulla on jossakin vaiheessa kiire ja aika on kortilla. Sisältösuunnitelma antaa sinulle ja blogillesi vapautta ja tilaa hengittää. Stressi vähenee.

8. Näy sosiaalisessa median kanavissa

Yksinomaan pelkkä bloggaaminen ei enää koskaan riitä. Tarvitset tukun sosiaalisen median kanavia, jotta saat näkyvyyttä blogillesi ja erotut. Jakamalla tietoa postauksistasi somessa kerrot, että olet ylipäätään olemassa.

Onko makuasia ja henkilökohtainen valinta, missä kaikkialla näyt. Olitpa harrastaja tai ammattilainen, Facebook on kuitenkin ehdoton ykkönen. 

Voit avata blogillesi tilin myös Instagramissa, Twitterissä, Google+:ssa, YouTubessa, Pinterestissä, Snapchatissa ja missä kaikkialla kanavia nyt onkaan. Jokainen kanava nostaa ennen pitkää hakukonenäkyvyyttäsi, ja bloggaaja kiittää.

some
(Kuva: Pixabay)


9. Ole aktiivinen ja vuorovaikutteinen

Niin, enäähän ei siis riitä edes pelkkä bloggaaminen ja somenäkyvyyskään. Sinun pitää näkyä myös muiden bloggaajakollegojen sivuilla ja somekanavilla: lukea ja kommentoida muiden juttuja, osallistua.

Sama koskee myös blogiisi tulleita vastauksia. Kaikkiin pitää vastata ja reagoida. Se on yksinomaan jo kohteliasta (ja aikaa vievää, kun blogiasi aletaan oikeasti lukea).

Bloggaajille on tarjolla myös lukuisia blogiportaaleja, jotka parhaimmillaan tarjoavat tukun vertaistukea ja hengenheimolaisten kannustusta - joskus jopa työmahdollisuuksia.

Bloggaaminen on siis vuorovaikutteista ja se perustuu vastavuoroisuuteen. Simppeliä, yksinkertaista ja aikaa vievää - jälleen kerran -, mutta ah, vilpittömästi mukavaa.

10. Nauti - bloggaaminen on ihanaa!

Uuden blogin nostaminen yleisön ja lukijoiden tietoisuuteen vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Oikeasti. Aikaa siihen menee blogista riippuen noin vuodesta kahteen.

Jokaisella on aina sama tie edessään, ja ympärilleen ei siksi kannata vilkuilla liikaa: kilpailevia blogeja on siis turha kadehtia. Kaikki ovat aloittaneet joskus nollasta. Se, miksi yhdellä menee hyvin ja toisella ei, on monen asian summa.

Bloggaaminen on omiaan nostattamaan kollegojen kesken kateutta ja mustasukkaisuutta. Siksi kannattaa keskittyä vain omaan tekemiseen ja siihen, missä on itse hyvä.

Myönteisyys ja positiivisuus sataa aina jossain vaiheessa omaan laariin. Se on asia, josta Rouva Sana on varma.

Loppupeleissä bloggaaminen on - olipa se harrastus tai osa ammattia - suunnattoman antoisaa ja ihanaa. Olen alkuvuoden aikana todennut moneen kertaan, kuinka sydän suurena olen kiitollinen jokaisesta kommentista, jonka saan. Toimittajan ammatistani tiedän, että se ei ole itsestään selvä asia.

Bloggaajakollegoista tulee ennen pitkää myös ystäviä. Hyviä tuttuja, jotka tuntevat minut ja minä heidät, vaikka emme olisi koskaan kuunaan päivänä livenä tavanneetkaan. Tunne on huumaannuttava.

Mitä bloggaaminen on sitten Rouva Sanalle itselleen muuten antanut?

Siitä lisää tarkemmin seuraavalla kerralla, sillä silloin... tsadaa.. juhlitaan blogin 2-vuotissynttäreitä!