Bloggaaminenko on onnen onkimista?

Kaksikymppinen Marja bloggaa. Bloggaaminen on hänen koko elämänsä. Marja elää bloggaamiselle, mutta kas, ei bloggaamisesta.

Äiti on huolissaan tyttärensä tulevaisuudesta. Marjan pitäisi mennä kouluun.

Marja kuitenkin odottaa vahvistusta pääsylleen mukaan suureen blogiportaaliin, jonka jälkeen hänelle aukeaa taivas: menestyneimmät bloggaajat saavat portaalissa oman tuottajan ja valokuvaajan.

Marja toteaa äidilleen, että ei hän tässä nyt mitään kouluja tarvitse: "Mä olen tulevaisuus!".

Onnenonkija
Rikkaan suvun vesa Olavi (Olavi Uusivirta) ja keskiluokkaisesta perheestä kotoisin oleva
lifestylebloggaaja Marja (Minka Kuustonen) tutustuvat.
(Kuva: Helsinki-filmi/Jussi Virkkumaa)


Pääsiäisenä ensi-iltansa saava kotimainen elokuva Onnenonkija on elokuva blogeista, bloggaamisesta ja blogimaailmasta. Se tarjoaa aika inhorealistisenkin ja kliseemäisen kuvan siitä, mitä bloggaaminen on.

Elokuvassa on rahaton ja hiusrajaansa myöten velkaantunut, kotona asuva aikuinen bloggaajatyttö, on vaaterekkejä, kenkiä, laukkuja ja meikkejä. On muistoja ulkomaan matkoista ja on suunnitelmia tulevista.

On kuohuvaa ja kuplivaa, on pintaliitopaikkoja ja tällingeissään jonon ohi kiilaavia bloggaajaneitokaisia. On haukkana kuumia juoruja tanssilattian keskellä stalkkaava juorulehden toimittaja.

... Hmm, puuttuuko jotakin vielä? Taatusti.

Elokuvan alussa hymyilyttää, mutta jossain kohtaa hymy vetäytyy vatsaan ja alkaa vääntää.

Rouva Sana huomaa miettivänsä, että jos kaikki valkokankaalla esitetty on oikeasti lifestylebloggaamista, haluan lausua hyvästit muutoinkin hieman vastentahtoisesti vastaan ottamalleni blogigenrelle.

Saanko tästä lähtien olla ihan vain bloggaaja?

Mutta hei, ei Onnenonkija huono elokuva ole.

Näin keski-ikäisen aikuisbloggaajan silmään elokuva tuntuu kovin... no, opetusvideolle, jonka teemana on "omien varojen yli eläminen ei kannata" ja "rehellisyys maan perii" ja sitä rataa.

Tiedäthän, mitä tarkoitan?

Onnenonkija
Lifestylebloggaajien elämä on kuplien ja glamourin täyttämää - vai onko?
(Kuva: Helsinki-filmi/Jussi Virkkumaa)


Onnenonkija kertoo parikymppisestä bloggaajasta Marjasta (Minka Kuustonen), joka bloggaa nimellä Marja Aurora. Blogilla menee muuten ihan ookoo, mutta rahaa se ei tuo. Päinvastoin. Se vain vie.

Kulissien ylläpitäminen on kallista puuhaa, ja Marjan vanhemmat (Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä) ovat syystäkin huolissaan.

Marja tutustuu hieman vahingossa sänkyjä kauppaavaan Olaviin (Olavi Uusivirta), joka osoittautuu yllättäen, ei Stockmannin, ei Tokmannin, ei Jyskin eikä Anttilan perijäksi vaan Reippaan suvun nuoreksi vesaksi.

Kaveriin, jota raha, valta, mammona tai julkisuus ei voisi vähemmän vertaa kiinnostaa.

Marja yrittää pitää yllä ansiokkaasti luomiaan kulissejaan, mutta ne tipahtelevat pala kerrallaan. Olavi saa tuta, millainen tyyppi blogin takaa lopulta paljastuu.

Kaikki hyvät tarinat vaativat onnellisen lopun ja sellainen on onneksi tässäkin. Olavin ansiosta Marja sulkee vanhan bloginsa kyllä juu, mutta avaa pian toisen - menestyvän.

Ja millä ansioilla: aitoudella ja rehellisyydellä, jihaa (niin, että miten niin elokuvakankaalta suorastaan valuu tukku kliseitä...)!

Näytteleminen itsessään on Onnenonkijassa ihan mukavaa katsottavaa. Kuustonen on nappivalinta aavistuksen pissismäisen Marjan rooliin, ja Uusivirta on sopivan nössö Olavi.

Marjan vanhemmat ovat suorastaan hersyviä ja hauskoja kaikessa superarkisuudessaan ja -tylsyydessään. Siksi Hämäläisen ja Mäkelän olisi suonut saavan vahvemmankin osan valkokankaalta.

Onnenonkija
Lifestylebloggaaja Marja Aurora asuu kotona äitinsä (Pirkko Hämäläinen) ja isänsä (Taneli Mäkelä) kanssa.
(Kuva: Helsinki-filmi/Jussi Virkkumaa)


Tjaa, että mitä tässä osaisi vielä sanoa tähän loppuun. Bloggaajanahan Rouva Sana odotti Onnenonkijaa kovin toiveikkain mielin.

Elokuva ei kuitenkaan rehellisesti sanoen tuottanut kuin kylmiä väreitä ja vahvan huolen siitä, että jos blogimaailma on oikeasti elokuvan kaltainen, haluan sanoutua irti kaikesta siitä.

Mutta ehkä Rouva Sana on tälle elokuvalle yksinkertaisesti vain jo liian vanha. Pikkulinnut ovat laulaneet, että parikymppiset ovat viihtyneet ennakkoesityksissä Onnenonkijan parissa erinomaisesti.

Hei nuoret lajitoverit ja muut bloggaamisesta haaveilevat - käykääpä siis elokuvissa, ja ottakaa Onnenonkijasta opiksi!


Onnenonkija saa ensi-iltansa elokuvateattereissa pitkänäperjantaina 25.3. kautta maan.
Keskisellä Uudellamaalla elokuva on nähtävissä Studio 123:ssa.


Juttu on toteutettu yhteistyössä Studio 123:n kanssa.

26 kommenttia

  1. Ajateltiin työkaverin kanssa mennä tämä leffa katsomaan. Tämän postauksen luettuani on PAKKO nähdä tämä elokuva.
    Ihanaa viikkoa Rouva Sanalle ♡
    T:Lifestylebloggaaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes Outi, odotan suurella mielenkiinnolla, mitä mieltä olit elokuvasta, kun näet sen. Kerro siis heti: vaikka täällä blogin puolella jatkamalla tätä kommentointia tai missä vain.

      Palan halusta kuulla, mitä muut lajitoverini ja hengenheimolaiseni leffasta ovat :).

      Ihanaa pääsiäisviikoa Outi <3!

      Poista
  2. Hyvä vinkki - jos olisin lähiviikkoina maisemissa (ja olisi aikaa) niin kävisin heti katsomassa, nyt joutuu hetken odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No käyt sitten Pirkko nappaamassa leffan videovuokraamosta!

      Poista
  3. Kuulostaa..no jaa, erikoiselle. En oikein tiedä mitä tällaisen aihepiirin elokuvasta ajattelisin, kuulostaa jotenkin köykäiselle. Enkä ole ihan varma kiinnostaako katsoakaan. Ei sillä että olisin raskassoutuisen kaurismäkeläisyyden ystävä, mutta jonkunlaista sisältörikkautta elokuvalta kuitenkin toivon. Tosin en varmaan kuulu tämän elokuvan kohderyhmäkään :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä bloggaajia ja blogistaniassa eläviä Onnenonkija liippaa aiheeltaan enemmän kuin läheltä; siksi sitä itsekin niin kovasti odotinkin.

      Ja silti ainakin minulle tuli leffan nähtyäni tunne, että en ole sittenkään vahvasti keski-ikäisenä bloggaajarouvana sittenkään ihan leffan kohderyhmää.

      Tässä iässä kun ei tarvitse enää niin paljon onkia - ainakaan samoja asioita kuin leffan bloggaja Marja - ja saa pikemminkin vähitellen nauttia ihan verkolla kalastetusta saaliista... Vaikka sinne eläkepäiviin siis piiiiitkä matka vielä onkin ;)...

      Poista
  4. Täytyy tästä vissiin lähteä elokuviin. Eräs tuttuni (ei bloggaa) kehui elokuvaa. Hän ei lukeudu suomalaisen elokuvan suosijaksi, mutta tämä sai häneltä kehuja. Sinun kirjoituksesi jälkeen minullakin heräsi mielenkiinto... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu! Saattaapi nimittäin olla myös, että Onnenonkija uppoaa paremmin katsojiin, joilla ei ole bloggaamisesta tietoakaan. Sääli sinänsä, sillä leffa on täynnä kliseitä: pahimmillaan ne vain vahvistavat bloggaamiseen liitettäviä glamourmielikuvia. Että tämä työ ja harrastus on siis ilmaisen tavaran vastaanottamista ja kutsuja shampanjajuhlista toiseen.

      Tämä rouva ei ainakaan ole koskaan nähnytkään sellaista glamouria kuin leffan Marja Aurora.

      Käypä Satu kertomassa täällä, mitä pidit leffasta, kun olet katsonut sen :).

      Poista
  5. Katsoin eilen trailerin ja tuli kyllä sellainen tunne, etten ehkä kestäisi katsoa leffaa! Täytyy ehkä silti harkita. Ehkä sen voisi mielenkiinnosta käydä katsomassa. Ainakin leffan juoni on sellainen, että sen käsikirjoittajat ovat varmaan laskeneetkin sen varaan, että bloggaajat kyllä levittää sanaa tästä leffasta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta Elina, aika mainion aihevalinnan tekijät tekivät; Onnenonkija markkinoi blogistaniassa lähes itse itseään :).

      Käy ehdottomasti vähintään mielenkiinnosta se katsomassa. Leffa kuin leffa tuo kuitenkin valkokankaalta katsottuna aina pienen tauon arkeen.

      Poista
  6. En ollut kuullutkaan tästä leffasta ennen, mutta yhteenvetosi perusteella kuulostaa todelliselta kliseepommilta. :) Onneksi meitä bloggajiakin on aika moneen junaan, ja toisaalta "älä elä yli varojesi" pätee hyvin muihinkin kuin bloggaajiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olet Jenni välttynyt hyvin Onnenonkijan ennakkomarkkinoinnilta :).

      Me varttuneemmat bloggaajat elämme selvästi kovin erilaista arkea kuin parikymppiset kollegamme. Niin kuin sanoit, se näkyy myös muussa elämässä. Meille niin itsestäään selvyys kuin rahan maltillisempi käyttö on ehkä eräs niitä ohjeita, joita he tarvitsevat juuri nyt, mene ja tiedä ;).

      Poista
  7. Ehkä minä totean kuuluvani keski-ikäiseen ei-kohderyhmään... mutta silti kai pitäisi mennä katsomaan, ihan tuon bloggaamisen vuoksi. Voisi sitten todeta, miten erilainen sitä onkaan... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen kaimaseni; Onnenonkija kannattaa käydä katsomassa ihan vain jo bloggaamisen vuoksi. Leffa on yksi näkökulma blogistaniaan <3.

      Poista
  8. Elokuvaa näkemättä vaikuttaa elokuvalta joka ylipäänsä perustuu nuoren ihmisen tähti haaveisiin, tässä genrenä vaan bloggaus. Mutta koska en ole leffaa nähnyt, niin voin olla aivan väärässä.

    Jos leffan menen katsomaan pyrin ottamaan sen aivot narikkaan tyylillä ja aivot tyhjinä. Sillä jokainen aikuinen kyllä ymmärtää, että jokaisella ihmisellä blogin takana on se oikea elämä ja kuinka paljon sitä verhoa raottaa, se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Myöskään bloggaus, oli se vaikka meikeistä tai vaatteista, ei tee ihmisestä köykäisempää vaan näkisin tuon puolen blogissa itseilmaisuna ja harrastuksena, höttönä jota kaikki me elämäämme välillä tarvitsemme.

    Liika vatvominen ja veivaaminen ja älykkömäisyys on vaan välillä ihan liian raskasta ja henkilökohtaisesti syvimmät jorinat käyn ystävieni ja mieheni kanssa, enkä niitä avaa blogissa.

    Bloggaja sanana on jo mielestäni ärsyttävä ja hienosteleva, olen bloggaaja ja hitokseen olen, olen vain harrastelijatiia joka nakuttelee milloin mitäkin hömpötystä tulee mieleen ja se on vapauttavaa.

    Joten Rouva Sana älä nyt irtisanomisilla uhkaile tietyistä genreistä, elokuvalla ei vaan taida olla niin mitään tekemistä todellisuuden kanssa, vain lapsellisia haaveita, jotka elämä kyllä opettaa ja karistaa. Vähän niin kuin teini Bridget Jones olisi nyt häärimässä:)

    Toki en kyllä halua myöskään, että minuakaan sotketaan moisiin hömpsötyksiin, sain tänään anonyymiltäkin hieman vastaavaa moitetta, että pippaloissa vaan pörräillään, voi kun näkisi nämä arjen ilot ja surut, pitäisi varmaan anonyymi suunsa visummin tukossa. Jos meni asiasta viidenteen, niin nyt kyllä jo väsyttää iltaa kohde, että paras olisi ollut jättää koko kommentti huomiseen.

    Ai niin noista tähtihaaveista, ei ole koskaan ollut sellaisia, ei edes nuorena vaan jalat aina tunkkina maassa, joten leffa voi vaikuttaa kyllä hassulta komedialta. ;) Ihanaa iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Tiia ihana, täällä ollaan ja pysytään; ei yksi Onnenonkija-leffa saa pari vuosikymmentä työkseen ja harrastuksekseen kirjoittanutta rouvaa hetkautettua suuntaan eikä toiseen <3.

      Silloin, kun elokuva ei ole dokumentti, ei sen tarvitsekaan pohjautua todellisuuteen, ja komediassa on aina lupa irrotella. Kyse on pikemminkin siitä, miten tämä kaikki tehdään.

      Itse olisin kaivannut Onnenonkijaan enemmän syvyyttä; bloggaaminen kun kuitenkin on - kuten Tiia sinäkin jo omassa kommentissakin avaat - muuta(kin) kuin pippaloissa pörräämistä, vaatteita ja meikkejä - tai rahavaikeuksien kanssa painimista.

      Mutta tarinassa on onneksi onnellinen loppu - ja hei Marja Auroran vanhemmat ovat kaikessa arkisuudessaan huippuhauskoja. Saa leffassa siis nauraakin :).

      Poista
  9. Tätä odotinkin, että kertoisit analyysisi elokuvasta. Ja hyvin kerroitkin, kiitos! Mielenkiinnosta tuon voisi katsoa tällainen tätibloggaajakin, vaikka en kohderyhmään kuulukaan... ja en shampanjajuhlissa alvariinsa juokse.
    Mutta kohta juoksen elokuviin!
    Kiitos Rouva Sana! Kiinnostukseni heräsi!
    Hyvää alkanutta viikkoa!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Tuula sinulta. Se sai minut ajattelemaan, että hmm.. voisihan Onnenonkijaa mennä katsomaan myös ihan toisenlaisesta näkökulmasta: tätibloggaajan sukellus nuoren parikymppisen blogimaailmaan..?

      Jos Onnenonkijaa on uskominen, ne ovat nimittäin ihan erilaiset ;)...

      Lämpimästi suosittelen, käy Tuula ihmeessä katsomassa Onnenonkija. Ja kerro tänne toiselle tätibloggaajalle, mitä pidit siitä <3.

      Poista
  10. Mäkin ajattelin, että ollaan ehkä vähän väärää kohderyhmää. Jonkun tarvitsisi tehdä elokuva keski-ikäisistä bloggaajista keski-ikäisille katsojille. Menisin katsomaan heti!

    Aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me todella olemme hiukan Onnenonkijan kohderyhmän ulkopuolella, mutta joskus hyppy tuntemattomaan myös avartaa.

      Olisikin muuten aika mielenkiintoista nähdä tarina 40+bloggaajista. Mitäköhän kaikkea stooriin tulisi :)?

      Poista
  11. Kiinnostava keskustelu! Itselleni elokuva jäi myös kaukaiseksi johtuen varmaan juuri tuosta sukupolvien välisestä kuilusta. OI, tarina 40+ bloggaajista olisi todella kiinnostavaa nähdä! Se olisi varmaan erilainen kuin #Onnenonkija. Veikkaan, että siinä elokuvassa päähenkilö esim. pohtisi jatkuvasti enemmän tai vähemmän huolissaan, että "mitäköhän muut musta ajattelee, että en kai mä vaan vaikuta pinnalliselta?" ja siirtymä päättömistä kuvista kasvojen näyttämiseen olisi iso tapaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, siellä on siis hengenheimolainen :).

      Kun kohderyhmäajattelu jalostetaan leffaa tehtäessä loppuun asti ja markkinointikoneisto hiotaan kuntoon, käy niin kuin Onnenonkijalle: se oli pääsiäisviikonlopun katsoituin leffa ja se on muutoinkin kerännyt suitsutusta ja ylistävää palautetta 20-30-vuotiassa katsojissa :).

      Rouvaan leffan teema ei tosiaan silti uponnut. No, olisiko leffa sen miellyttävämpi keski-ikäisistä tehtynäkään, jää nyt silkaksi arvoitukseksi :). Ehkä se on ihan hyvä ;)..

      Poista
  12. Kuulostaa tosiaan aika kliseiseltä. Toisaalta olin vähän aikaa sitten yhdessä tilaisuudessa jossa oli paljon erilaisia wanna be-julkkiksia ja bloggaajiakin poseeraamassa juuri noiden kliseiden mukaan. Onneksi oli ottanut mieheni mukaan. Ensin meitä nauratti, mutta pian vähän tympikin.

    Onneksi lifestyle-genreen mahtuu paljon erilaisia blogeja ja bloggaajia joita seurata ja joihin samaistua. Ainakin tämän ikäiset malttavat aika hyvin antaa bloginsa heijastaa itseään rakentamatta liikaa kulisseja tai hairahtumatta kulutushysteriaan blogin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään epäile, etteikö joidenkin bloggajien osalta elämä ole juuri sellaista kuin Onnenonkijassa annetaan ymmärtää. Omaa elämää se ei vain liippaa minkään kliseen osalta. Tuli tosiaan samankaltainen tunne kuin sinullekin: ensi nauratti ja sitten alkoi jo ihan suututtaa.

      Kun samaan pakettiin sullotaan skumpat, pr-toimistokäynnit, wannabet, juorulehdet, korut, meikit, korkkarit, poseerauskuvat, rahapula ja keinotekoisesti ylläpidetyt kulissit, jossain kohtaa tulee tunne, että tavaraa on vain yksinkertaisesti liikaa.

      Mutta vilpittömästi iloitsen, että leffa on selvästi kuitenkin löytänyt kohderyhmänsä. Kotimaisen elokuvan menestys on aina hyvä asia.

      Poista
  13. En varmaan edes uskalla mennä katsomaan koko elokuvaa, jottei ala harmittamaan epärealistinen kuvakulma. Itse aloittavana yrittäjänä (bloggaaja) tiedän kuinka paljon vaatii työtä yksi reseptipostaus ja mitä se arki on. Täällä ei paljon skumppaa juoda, mutta viiniä ehkä joskus 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Me hiukan varttuneemmat bloggaajat (huomaa nimityksen muotoilu :)...) tiedämme, että elämä ja arki ei ole aina yhtä skumppaa, ja että rahaa on oltava taskussa - mielellään pankkitilillä - myös huomista päivää varten. Muuten laskuja ei makseta, eikä lapsille anneta leipää.

      Ja että sitoutunut bloggaaminen on työtä, jossa viini on vasta jälkiruoka :).

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!