Ekopaaston loppu

Se on jälleen todistettu: kuutisen viikkoa on erittäin, erittäin lyhyt aika. Sen verran kesti Rouva Sanan tämän vuotinen Ekopaasto (jonka siis aloitin hieman virallista starttia myöhemmin).

Jos missasit ensikertalaisen ekopaastoajan alkutunnelmat, voi lukea niistä edelleen täältä. 

Postauksen lukeneet muistavat, että tänä vuonna Ekopaaston pääteemana oli ruoka: muun muassa lähi- ja luomuruoan suosiminen, lihan vähentäminen, ympäristöystävällisemmät kauppareissut ja kaikenlainen muu ekoilu.

Rouva Sana laati Ekopaaston alussa seitsemän henkilökohtaista tavoitetta. Kun paasto on nyt ohi, on aika tehdä tiliä, miten tavoitteet onnistuivat.

kevät


1. Kasvisruokien valmistaminen aina, kun se on mahdollista

Glups, haasteellisin tavoite tuli ensimmäisenä. 


Rouva Sana sanoo suoraan, että tavoite ei onnistunut, mutta eivät sen oletuksetkaan olleet korkealla - johtuen perheen miesjoukon lihapainotteisista toiveruuista.

Kasviksia oli kuuden viikon ajan rouvan ja perheen lautasella kyllä juu, päivittäin, ihan samaan malliin kuin normaaliarjessakin, mutta kokonaisia kasvisruokia oli ihan liian vähän, jotta niillä pääsisi elvistelemään tai kehumaan.

Lopputulos: ei hyvä

2. Ruokajätteiden vähentäminen erityisesti jämäruokien kautta 

Napakymppi!

Tosin arvoitukseksi jää, kenen ja minkä ansiosta. Ajoittuiko jälkikasvun jokin henkinen kasvukehityksen paikka kuin sattuman oikusta juuri Ekopaaston aikaan?

Paras muutos näkyi nimittäin jälkikasvun ruokailutottumuksissa, vaikka jämäruokien valmistuskin sai ihan uutta pontta.

Ehkä kun sitä hokee kymmenen vuotta lähes päivittäin, että ota lautaselle vain sen verran kuin jaksat syödä - ja hae lisää, jos jää nälkä, alkaa hokeminen todennäköisesti tuottaa pikkuhiljaa tulosta.

Onnekkainta oli talvilomamatkallamme huomata hotelliaamiaisella, kuinka aamiaispöytään jäi vain tukku likaisia astioita, kananmunan kuoria ja rullattuja serviettejä.

Ei yhtään ainutta syömätöntä leivänkannikkaa tai tomaattiviipaletta. Jes!

Lopputulos: kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, erityisesti jälkikasvulle

3. Ruokaostosten keskittäminen 

Kun perheen viikottainen ruoankulutus on tätä nykyä lähes maksimissaan, on kohtalaisen suurta toiveajattelua odottaa, että yksi kunnon kauppapäivä viikossa riittäisi (vaikka niin tämä rouva toiveikkaana kuusi viikkoa sitten ajatteli).

Teini-ikäisten perheessä jääkaappi lähes aina tyhjä ja jokin on lopussa: useimmiten maito, leipä tai vessapaperi.

Ekopaaston aikana pyrin yhteen kauppapäivään viikossa, ja saavutin sen vain kaksi kertaa. No, ei kai huono tulos sekään.

Samasta alun syystä ympäristöystävälliset keinotkaan eivät ole aina ihan mahdollisia. Pyörän sarvissa tai pulkassa ei saata yhtä ostoskärryllistä (ja julmetun kallista) ruokaa. Onneksi kauppaan on sentään vain muutama kilometri matkaa.

Lopputulos: +/- 0

4. Kotimaisten ruokatuotteiden sekä luomun ja lähiruoan vaaliminen 

Tämä kohta oli tuttua juttua arjesta, ja tavoite toteutui toivotulla tavalla.

Kotimainen ruoka menee Rouva Sanan perheessä poikkeuksetta ulkomailla tuotetun edelle (se on vähintä, mitä suomalaisten ruoantuottajien ja maanviljelijöiden eteen voi tehdä), ja lähellä ja luomuna tuotettua tulee valittua mahdollisimman paljon.

Esimerkiksi luomukananmunat ovat asia, josta ei tingitä. Koskaan.

Plussaa on annettava päivittäistavaraketjuille viime vuosina kasvaneesta lähiruokatuotteiden valikoimasta. Kuluttajan on aidosti mahdollisuus tehdä valintoja.

Lopputulos: normiarkimeninikiä


kevät

5. Kulutushyödykkeiden ostamisen vähentäminen 

Kuutisen viikkoa sitten tein pitkää listaa siitä, mitä en osta - ja mille annan itselleni luvan ostaa, jos sopiva tulee vastaan.

Listan toteuttaminen oli Rouva Sanalle ehkä hieman liiankin helppoa huttua. Tosin myönnän, että en ole pro-ostaja, kauppakeskuksissa viihtyjä tai lohtushoppaaja. Aika poikkeava rouva siis.

En nauti shoppailusta yhtään. Menen mieluummin museoon kuin hengaan kaupassa.

Ekopaaston viides tavoite oli täydellinen napakymppi. Se onnistui yli odotusten.

En ostanut vaatteita, en kenkiä, en kosmetiikkaa - en edes työtuoliakaan, jonka aioin ostaa kierrätettynä (ja vain koska en vain jaksanut etsiä sitä).

Ostin koko kuuden viikon aikana ruoan lisäksi vain kahdet jumppatrikoot, joille oli huutava tarve (ja joiden ostamiseen annoin siis itselleni luvan sopivien osuessa kohdalle) sekä kirpputorilta (kohdan kuusi saattelemana...) yhden kirjan (Thaimaa-oppaan  a´1,50 e).

Lopputulos: napakymppi

6. Muu ekoilu

Kirjahyllyn konmarittamiseen ei ollut aikaa, eikä oikein viitseläisyyttäkään, mutta lasten pieneksi jääneiden ulkoiluvälineiden, vaatteiden, lelujen ja muiden tavaroiden karsimiseen Ekopaaston kuusi viikkoa riittivät lopulta hyvin.

Osan tavaroista myin erinomaisin lopputuloksin Facebookissa olevan kirpputorin kautta, ja osan laitoin myyntiin fyysiselle kirpputorille. Lasten pieneksi ja tarpeettomiksi jääneet vaatteet ja tavarat kiinnostavat ostajia.

Lopputulos: jes! Täydellinen napakymppi!

7. Hiljentyminen, telkkarin dissaaminen ja kalenterin tyhjentäminen

Asetin viimeisiksi Ekopaaston tavoitteiksi kaikenlaisen hiljentymisen ja rauhallisen olemisen. Ja kas, onnistuin siinä aika hyvin monista, kohtalaisen hektisistä ja pitkään iltaan venyneistä työpäivistä huolimatta.

Telkkaria en katsonut yhtään enempää kuin aikaisemminkaan, ja satsasin Ekopaaston aikana elokuviin elokuvateatterissa. Ihanaa arjen luksusta.

Liikunta jäi helmikuussa normaalia vähemmälle venähtäneen flunssajakson vuoksi, ja hektiset työviikot muistuttivat migreenin kautta olemassaolostaan ja veivät useina päivinä pakkolepoon sohvalle, halusinpa sitä tai en.

Kuuden viikon aikana syntyi melkein kaksi kokonaista sukkaparia.

Lopputulos: olosuhteet huomioon ottaen ihan ookoo


juoksulenkki



Summa summarum: Rouva Sanan historian ensimmäinen Ekopaasto oli kuin harjoituskierros tulevaa varten. Selvää on, että tämä ei jää tähän.

Ensi vuonna Rouva Sana ottaa Ekopaaston uusiksi. Ja ensimmäisestä virallisesta starttipäivästä alkaen.

kevät


Ensi viikolla täällä blogin puolella viivähdetään tärkeässä aiheessa. 

Rouva Sanaa Facebookissa seuraavat tietävätkin, että sain Äiti yrittää -blogin takaa löytyvältä yrittäjä Heidi Ekholm-Talakselta hiljan haasteen. 

Rouva Sana on haastettu mukaan Huippunaiset. Menestystarinoita -yhteisön #nostanainenpäivässä-kampanjaan. 

Mitä haaste tarkoittaa Rouva Sanan osalta käytännössä, se selviää ensi viikolla.

Mukavaa viikonloppua!

10 kommenttia

  1. Hienostihan tuo on sujunut. Suurinmmassa osassa on päästy ainakin eteenpäin ja olihan tuossa monta ihan huippuakin.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vain, kiitos Outi! Keväistä sunnuntaita <3!

      Poista
  2. Hieno kooste ekopaastoilusta ja hyviä tuloksia sait aikaiseksi! Hyvä sinä! Oma "paastoni" eli kevätkevennys sai jälleen kerran huomaamaan sen, miten ihminen on tapojensa orja, mutta myös sen, että tavat ovat muutettavissa. Kun jaksaa muutaman viikon tehdä asiat toisin, niin yllättäen voi huomata, että niistä tuleekin normimeininkiä. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii, olet niin oikeassa siinä, että sitä on omien tapojensa orja ja pienelläkin pinnistämisellä ja itsensä haastamisella saa aikaa paljon.

      Vaikka en shoppailijaluonne olekaan, pidin kyllä haasteena shoppailemattomuuttani: ajattelin, että kuusi viikoa on iiihan liian pitkä aika ostamatta mitään. Mutta ei se ollut, ei tehnyt edes tiukkaa.

      Eikä vieläkään ole tarvetta kauppaan...

      Ihanaa sunnuntaita ja keväisiä ajatuksia!

      Poista
  3. Minusta Rouva Sanan ekopaastoilu on onnistunut oikein mallikkaasti noin ensikertalaiselta. Saat myös minulta 10 pistettä ja papukaijamerkin siitä, että lähdit mukaan tähän haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ensimmäinen Ekopaasto tuntui hiukan harjoituskierrokselta. Ensi vuonna täytyy lisätä paukkuja :). Saa muutkin perheessä hiukan lisää haasteita ;)..

      Poista
  4. Olipa hyvä kooste ekopaastoilusta. Ensikertailaiseksi loistava suoritus. Tuohon haasteeseen olisi uskallettava jossakin vaiheessa ryhtyä, vielä tänä vuonna en ollut valmis siihen. Se vaatii sitä mielen mukana oloa, muuten se ei onnistu (on vähän niinkuin laihduttaminenkin).
    Tuohon hotelliaamiaisten närppimiseen jossakin lehdessä kiinnitettiin huomiota, ihmiset jättävät puolet syömättä hotellin aamiaispöydässä. Hyvä te! Te söitte kaiken, minkä otittekin.
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Länsimaisten ihmisten suruttoman suhtautumisen ruokaan todellakin näkee paitsi hotelliaamiaisilla, mutta myös risteilyalusten seisovissa pöydissä. Mikään ei ole kohtuullista, kun saa yhtä maksua vastaan lapata lautaselle niin paljon kuin sielu sietää. Kun kaikki ruoka vielä päätyisikin vatsaan, mutta on aika surullista nähdä, miten paljon sitä jää lautasille...

      Tämä ensimmäinen Ekopaasto oli äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus, ja olen iloinen, että uskalsin haastaa itseni mukaan. Ensi vuonna sinäkin Tuula <3. Ekopaastossa on mainiointa se, että sen voi soveltaa itselleen sopivaksi ja edetä itselleen mieluisin askelin. Koko maailmaa ja omaa elämää ei tarvitse laittaa kuntoon kerralla.

      Ensi vuonna edetään yhdessä, eikö ;) <3..!

      Poista
  5. Tätä ekopaastoa voisin hyvin itsekin kokeilla! Ja tse asiassa aika moni kohta täyttyy ihan normaalissa arjessa - paitsi ei se ensimmäinen ja viimeinne kohta. Mutta liha, jota syön, on tavallisesti aina riistaa, on se minusta erittäin ekovalinta. Mutta toki kasviksia voisi aina lisätä. Marjoja syön (melkein itse poimittuja - siis isän poimimia) kyllä päivittäin melkein puoli litraa. Mutta se hiljentyminen ja kalenterin tyhjentäminen. Arghhh… KUn saisikin kalenterin tyhjennettyä. Jossain vaiheessa voisi myös kokeilla somettomia päiviä. Onnistuisikohan?

    Ihanaa aurinkoista kevätviikkoa Sinulle <3 (täältä kalenterin ja kiireen keskeltä… voi, voi…)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, itse asiassa, rehellisesti sanoen aika iisisti tämä paasto rouvankin osalta oli. Aika moni kohta oli kohtuunormiarkea. Mutta ehkä se olikin se syy, miksi uskaltauduin paastoa testaaamaan. Ensi vuonna uskallan haastaa itseäni nyt enemmän.

      Ja sitä paitsi, jos tämä rouva onnistuu somettomien, hiljaisten päivien kanssa, onnistut sinäkin Heidi <3. Hyvälle tielle opastaa Anna Perhon tuorein opas Työ x Perhe = Superarkea2, jonka mukaan kaikki lähtee arvoista. Ja se on muuten nii-iin totta.

      Jos olet missannut kirjaan liittyvän bloggauksen, eikä kirja ole sinulle tuttu, lämpimästi suosittelen. Löydät sen kirjoittamalla tuonne sivun oikeassa palkissa olevaan haku-kohtaan "Anna Perho" niin löydät sen vielä.

      Lisäksi huomaan, että hieman lyhyempienkin lomien aikana somettomuuteen minua vie eteenpäin automaattinen somevastaaja, viime vuoden kirjan vuotta silmällä pitäen luotu. Se on ikään kuin oiva tekosyy olla pitempään pois Facesta (Instastahan minua ei saa pitkäksi aikaa pois millään...). Somevastaajasta löytyy enemmän täältä: http://somevastaaja.fi/ Lämpimästi suosittelen sitäkin Heidi <3.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!