Sibeliuksen kadonneita säveliä etsimässä

Ei uuden oppimisen tarvitse aina olla tylsää puurtamista, ulkoa pänttäämistä ja pulpetin takana istumista - kotiseutuun liittyvän tiedon nyt varsinkaan.

Sen tietävät Rouva Sanan lisäksi ainakin järvenpääläisen Harjulan koulun 3A-luokkalaiset, jotka osallistuivat huhtikuun lopussa kotiseutukierrokseen osana kaupungin peruskoululaisille suuntaamaa kotiseutu- ja kulttuuriopetusta


Järvenpää
Järvenpään kolmasluokkalaisille suunnatussa kotiseutukierroksessa tutustutaan Jean ja Aino Sibeliukseen
sekä paikalliseen (taiteilija-)elämään reilut sata vuotta sitten.
Harjulan kolmasluokkalaiset olivat saaneet luokkaan aikaisemmin keväällä kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen allekirjoittaman ihka-aidon kirjeen (huom! todellakin kirjeen; ei sähköposti- tai snapchat-viestiä). 

Kukkonen kertoi olevansa estynyt huhtikuussa ottamaan vastaan korkea-arvoisen vieraan, ja hän toivoi oppilaiden huolehtivan vieraasta.

Mutta kenestä?

Selvittääkseen sen, kolmasluokkalaisten piti saapua sovittuun aikaan Järvenpää-talon aulaan.

- No se on tietysti Jean Sibelius. Tai sitten joku näyttelijä, tuumaa eräs oppilaista, kun luokka on saapunut kirjeessä neuvottuun paikkaan, ja odottavien aika on hiukan pitkä.

Mutta sitten tuuli kääntyy pohjoiseen, ja se tuntuu sisälläkin asti. Paikalle se tuo vieraan kaukaa menneisyydestä. Järvenpää-talon rappusia alas astelee tuttu hahmo.

No, sehän on Sibeliuksen Aino!

Järvenpää
Nyt lähdetään etsimään Sibeliuksen kadonneita säveliä. Harjulan 3A-luokan tytöt taluttavat Aino Sibeliusta
(Marika Sampio-Utriainen).

Järvenpää

Eikä Aino Sibelius (Marika Sampio-Utriainen) ihan syyttä suotta 2010-luvulle ole saapunut. Hänen Ainolassa asuva säveltäjämestarimiehensä Jean Sibelius on kadottanut sävelensä. Aino tarvitsee niiden etsimiseen apua.

Vajaan tunnin mittaisen kierroksen aikana kolmasluokkalaiset kuulevat tarinoita Sibeliuksen elämästä, arjesta Ainolassa ja siitä, kuka aikanaan opetti Sibeliusten lapsia (Aino-äiti itse, vink, vink) ja miten (kotona joka arkiaamu tasan klo 9 alkaen - ja jos joku lapsista ei totellut opettajaansa, hän tuli teljetyksi lukolliseen kaappiin..VINK, VINK).

Kolmasluokkalaiset kuulevat myös, miltä Järvenpäässä satakunta vuotta sitten näytti, miten ja kuinka usein rautatiekiskot veivät Helsinkiin, mikä asemarakennuksen vieressä alunperin sijaitsi ja millainen oli maisema asemanmäeltä alas Tuusulanjärvelle.

Nythän mikään ei ole oikeasti enää niin kuin ennen..

Aino muistelee myös muita taiteilijayhteisön jäseniä. Hän kertoo taiteilijaveljestään Eero Järnefeltistä ja ennakkoluulottomasta taiteilijaystävästään Venny Soldan-Brofeltistä, jotka molemmat asuivat perheineen hänen naapurissaan.

Ja Aino muistelee myös Tuusulanjärven ihanuutta.

Järvenpään rautatieasema
- Tästä ajettiin ennen höyryjunalla Helsinkiin, kertoo Aino Järvenpään rautatieasemalla.

Järvenpää
- Mutta miksi Järvenpäässä mahtaa olla 2010-luvulla Venny Soldanin raitti? kysyy Aino Sibelius.
Mikään salapoliisityö ei kuitenkaan onnistu ilman vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Siksi myös oppilaat pääsevät ääneen ja he kertovat Ainolle, mitä he tietävät 2000-luvun kotikaupungistaan.

Jotkut myös hiukan jostain muustakin. Kuten nyt esimerkiksi kännyköistä.

Kun Aino ihmettelee lankapuhelimien katoamista, useat oppilaat päättävät Ainolle selvittää, mikä matkapuhelin lopulta on, miten se toimii - ja miltä se hei näyttää.

Totta se on: puhelin ilman johtoa oikeasti toimii!

Järvenpään rautatieasema
Aino Sibelius (Marika Sampio-Utriainen) kertoo Harjulan kolmasluokkalaisille veljestään Eero Järnefeltistä,
joka asui myös Järvenpäässä. Hän rakasti ikuistaa maisemia. Koululaiset ottavat näkymiä Ainon ohjeilla.


Yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa on voimaa. Sen saavat tuta Harjulan koulun kolmasluokkalaiset, jotka löytävät yllättäen Sibeliuksen kadonneet sävelet läheisen rakennustyömaan kupeessa olevasta postilaatikosta.

Miten ne sinne ovat joutuneet? Sitä ei tiedä kukaan.

Eikä sillä ole lopulta oikeastaan mitään väliäkään. Aino nimittäin tarjoaa ahkeran työn tekijöille etsintäkierroksen päätteeksi mehua ja Sibeliuksen suurinta herkkua: kinuskikakkua.

Ja se riittää.

Järvenpää
Ei koululaisten kotiseuturetkellä yksinomaan Aino Sibelius äänessä ole. Koululaiset saavat kertoa Ainolle,
mitä he tietävät kotikaupunkinsa kulttuurikohteista ja millaista elämä siellä on nyt.

Kotiseutukierros on osa Järvenpään kaupungin 
peruskouluille suunnittelemaa kotiseutu- ja kulttuuriopetuksen opetusssuunitelmaa. 
Opetussuunnitelman mukaan jokainen vuosiluokka tutustuu 
sekä syys- että kevätlukukauden aikana omaan kotiseutuunsa eri tavoin. 
Ohjemassa on muun muassa retkiä kaupungin lukuisiin
kulttuurikohteisiin, luonnonsuojelualueeseen ja kirjastoon 
sekä tutustumista paikalliseen musiikkiin ja teatteriin. 



Juttu on toteutettu huhtikussa yhteistyössä "Aino Sibeliuksen" (Marika Sampio-Utriaisen) ja Harjulan koulun kanssa. 
Lämmin kiitos yhteistyöstä!

6 kommenttia

  1. Ihastuttava tarina! Mainiota, että Sibeliuksen kadonneet sävelet löytyivät. Tämä oli opiskelua parhaimmillaan. Ja hieno kotiseutukierros! Elämää ennen ja nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan, jos tarkemmin ajattelee, olen melkein kateellinen näille paikallisille peruskoululaisille; olisipa ollut aikanaan itsellään samanlainen mahdollisuus tutustua omaan kotiseutuun :)..

      Elämään ennen ja nyt; todellakin <3!

      Poista
  2. Aivan mahtava päivä järjestetty luokalle. Ihanan innokkaina oppilaat olleet mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppilaiden into oli lähes käsin kosketeltavaa. He heittäytyivät täysin sydämin Ainon mukaan ja opastivat 1800-luvun lopun äitihahmoa 2010-luvun saloihin <3.

      Poista
  3. Tällainen jää varmasti paremmin mieleen, kuin kirjan sivuilta pänttääminen pulpetissa istuen. Eläköön elämyksellinen ja kokemuksellinen opetus!!!Toivoopi yx erityisope vaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten niin komppaankaan kommenttiasi <3!

      Opiskelu peruskoulussa perustuu edelleen liian paljon kirjoista pänttäämiseen, vaikka lukuisat tutkimukset jo osoittavat, että oppiminen kaikkien aistien kautta vie tiedon parhaiten perille. Huippua, että edes joskus irrottaudutaan ulos luokkahuoneista.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!