Vatasen ja jäniksen vuosi - ylistys downshiftingille

Yksi kunnon road movie kesässä pitää kesäteatterin ystävät sopivassa vireessä.

Tällä kertaa road movieta ei nähdäkään suvisena rillumarei-toteutuksena vaan Krapin kesäteatterin Jäniksen vuosi -klassikko on saanut ihan kokonaan uudenlaisen sävyn.

Rouva Sana voisi sanoa Jäniksen vuoden olevan filosofinen. Hauska, mutta filosofinen.

KUT
Nitropurkki on datanomi Vatasen (Juha Veijonen) uskollisin ystävä ja läheinen.
(Kuva: KUT/Sami Lamberg)

Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva elokuva Jäniksen vuosi oli klassikko jo syntyessään vuonna 1977. Kukapa ei muistaisi (ainakaan neljänkymmenen ikävuoden ohittaneista) viljapeltoon eksynyttä Antti Litjaa ja jänistä.

Nyt Jäniksen vuosi tekee paluun Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatterin näyttämölle Tuusulaan, mutta kovin uudenlaisen sovituksen voimin.

Te, jotka olette nähneet kolmisen vuotta sitten Ryhmäteatterin version näytelmästä, tiedätte, mistä Rouva Sana puhuu.

Alkuperäisteksti on saanut ohjaajakolmikon Esa Leskisen, Sami Keski-Vähälän ja Kristian Smedsin käsissä aika menevän ja päheän otteen.

Rok rok.

KUT
Kun elämässä menee liian lujaa olo on kuin sätkynukella, jota muut ohjailevat.
(Kuva: KUT/Sami Lamberg)

Oliko Paasilinna aikaansa edellä Jäniksen vuotensa kanssa vai muuttuuko maailma oikeasti vain niin hitaasti?

Jäniksen vuosi on kuitenkin teemaltaan yhtä ajankohtainen nyt kuin romaanin ilmestyttyä  41 vuotta sitten.

Krapilla on muuan datanomi ja toimistorotta Vatanen; omaan, työhön, elämäänsä ja parisuhteeseensa kyllästynyt, mies täydellisen burnoutin partaalla.

Vatasen elämä viuhuaa hänen silmiensä ohi nopeasti sykkivän filmin lailla. Hän on ulkopuolinen omassa elämässään; Vatanen elää muiden määrittämää elämää.

Jossain syvimmissä sielunsa sopukoissa Vatanen yhä kokee lämpimän ailahduksen muistellessaan poikasvuosien luontokokemuksiaan, mutta hetket pyyhkiytyvät sekuntiaikataululla painavan mielestä nopeasti ohi.

Vatanen ei enää tiedä, mitä hän elämältään haluaa.

Kunnes pohjoisen seminaarissa datanomin kuppi kääntyy totaalisen nurin.

Vatanen ryyppää päänsä taivaisiin, räyhää voimiensa tunnossa seminiaarijärjestäjät ja oman esimiehensä suohon, hyppää autorattiin ja karkaa ulos Suomen suviseen luontoon - ja kas, keskellä keskisintä Suomea keskellä yötä hän ajaa vahingossa jäniksen päälle.

Ja kuinkas sitten käykään.

KUT
Eläinlääkäri (Seppo Halttunen) on aikamoinen uhraaja ja hihhuli, mutta saa jäniksen (Elina Varjomäki) jalan kuntoon.
(Kuva:KUT/Sami Lamberg)

On kesäteatterikatsojan silmässä ja sydämessä, kuka tai mikä jänis oikeastaan lopulta on. Onko se viaton luontokappale, jolle Vatasen sydän sattuu nyt vain sykkimään enemmän kuin kenellekään vuosikausiin?

Vai onko se Vatasen omakuva, alter ego, jonka luhistumisen mies huomaa samalla hetkellä, kun hän painaa autossaan jarrua?

Missä kulkee toden ja unelmien raja? Entä jos oikea arki ei oikeasti olisikaan veren maku - ja ainakaan nitropurkki rintataskussa - vääntämistä?

Entä jos sitkua, mutkua ja nokua ei enää olisikaan? Olisi vain tämä hetki ja unelma huomisesta. Kuka Vatanen sitten olisi?

Niin tai näin, vanha elämä saa kyytiä, kun Vatanen päättää hoidattaa jäniksen, joka on loukannut onnettomuudessa jalkansa.

Hoitoepisodista käynnistyvän pitkän matkan aikana balsamia haavoille saa myös itse Vatasen vuosien, oikeastaan vuosikymmenten, aikana rapautunut sielu. Hän tekee matkan itseensä ja löytää oman äänensä.

KUT
Pohjoisen miehellä aka Korpilla (Johannes Korpijaakko) on oma lehmä ojassa vierailullakin.
(Kuva: KUT/Sami Lamberg)

Rouva Sana sanoi tämän tarinan alussa Krapin kesäteatterin Jäniksen vuoden olevan filosofinen, mutta hauska.

Jos patetia (jota ei sivistyssanakirjan mukaan ole edes olemassa) valuu tässä vaiheessa silmistäsi ja korvistasi, älä luovuta vielä. Näytelmä nimittäin oikeasti ON hauska.

Niin hauska, että ensimmäisen näytöksen aikana pelkäsin ripsivärin tuhraavan intiaanilookin kasvoilleni.

Vaikka Krapille Vatasen rooliin on saatu itse Mister The Juha Veijonen, jonka aisaparina jäniksenä seikkailee Elina Varjomäki, shown kyllä varastavat lukemattomissa - siis kyllä: sanalla sanoen lukemattomissa! - sivurooleissa vilahtelevat näyttelijät.

Käsiohjelman mukaan nelikko Seppo Halttunen, Anna-Leena Sipilä, Johannes Korpijaakko sekä Jari Hämäläinen esittävät näytelmässä kertoja-jänisten lisäksi yhteensä 29 roolia. Reilun kahden tunnin mittaiselle esitykselle se ihan kiitettävä ja hatun noston arvoinen määrä.

Ja millaista sakkia Milko Lehdon ohjaaman näytelmän sivuroolihenkilöt ovatkaan. Ihan kreisiä ja pähkähullua porukkaa.

Niin kreisiä, että sanat eivät tee oikeutta kuvailemaan heitä (paitsi, että Rouva Sanan omia suosikkeja ovat eeehhdottomasti Halttusen uhraaja, Sipilän ylihoitaja ja varatuomari, Korpijaakon korppi sekä Hämäläisen hotellin aulaportieeri ja Taneli Tähtisumu).

Yhtä kreisi on Heini Maarasen luoma lavastus. Verhojen välistä toitottavien puhuvien päiden kakofoniaa ei voinut katsoa repeämättä. Kohtaus oli yhtä aikaa oivaltava ja mielipuolinen (ja samalla mielipuolisen hauska).

Käykää hei ihmiset teatterissa - kesälläkin! Ihan kaikki ei ole aina ehtaa rillumareita, vaikka suvi parhaimmillaan onkin.

PS. Ja hei Veijosta pukee ehdottomasti harmaa. Jos et usko, katso tämän jutun kuvia - ja käy itse todistamassa.


Jäniksen vuosi Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatterissa Tuusulassa 14.8. asti.
Lisätiedot www.kut.fi.



Yhteistyössä Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatteri.
Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.

8 kommenttia

  1. Kuulostaa hauskalta ja tapahtumia täynnä olevalta näytelmältä.
    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäteatterissa ollaan aika ajassa kiinni tänä suvena ;)... Iloista viikonloppua Outi!

      Poista
  2. Mulle Jäniksen Vuosi -elokuva kuuluu niihin harvoihin joita jaksan katsoa yhä uudestaan (kuten myös Loma ;)). Mielenkiintoista olisi nähdä teatteriversiokin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ihan sama täällä; Jäniksen vuosi ja Loma - ikiaikaiset klassikot :).

      Poista
  3. Minä en ole nähnyt elokuvaa enkä teatteri versiota, mutta sait sen kuulostamaan niin hyvältä, että mielenkiinto heräsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Jäniksen vuosi on kyllä jonkinlainen klassikko niin kirjana kuin elokuvanakin. Suosittelen ihan vain jo siksi ;). Tämä teatteriversio onkin sitten jo aika rok rok.

      Poista
  4. Minulta on Jäniksen vuosi vielä kaikissa muodoissaan kokematta (tiedän, aukko sivistyksessä) Teatteriin kuitenkin aion ehtiä kesälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teatteriesitys kesässä pitää mielen virkeänä koko suven <3.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!