Avomielistä Annelia ei saa polvilleen mikään - paitsi ehkä mies

"En minä mitenkään miehiä etsi. Mutta jos rakkaus tule vastaan, en minä kyllä vastaankaan pane."

Ai maailma, mikä asenne suorapuheisella Annelilla oikein on.

Keski-Uudenmaan teatteri
Avomielinen Anneli (Pauliina Hukkanen) on suorapuheinen ja ronskiotteinen. Vai epäiletkö?
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT)

Toisaalta taas.

Puolitoistatuntinen avomielisen Annelin parissa on kuin parhainta ystäväterapiaa. Kuin parhaan kaverin kanssa juttelisi.

Vaikka sitä ei saisikaan sanoa ääneen niin tiedäthän sinä: yksi ilta juoruilua tekee niin vastustamattoman hyvää.

Jo näytää maailma sen jälkeen niin monen piirun verran toisenlaiselta.

My name is Hämäläinen, Jyrki Hämäläinen - tai Jyrki Boy vain

No, nyt tehdään teatteria niin järisyttävän isosti, näyttävästi ja prameissa kehyksissä, että johan tässä yhden keskiuusmaalaisen rouvan sydän ihan pakahtuu.

Järvenpään teatteri
Suosikki-lehden entinen päätoimittaja Jyrki Jyräys Hämäläinen (Juha Palkeinen) oli aikansa julkkis.
(Kuva: Järvenpään teatteri/Sami Lamberg)

Järvenpään teatteri on nimittäin aika kumma pakkaus. Siinä vaiheessa, kun katsojana luulet nähneesi ja kuulleesi oikeastaan kaiken, se yllättää jälleen.

Viime viikolla kantaesityksensä saaneesta Jyrki Boy -musikaalista olisi jo moni ammattiteatterilainenkin taatusti aika tavalla kade.

Yhdessä vuoteen uuteen - vanhuskalenteri tärkeän asian puolesta

Isoäiti. Isoisä.

Mummu, mummo, mumma, famu.

Vaari, pappa, faffan.



Rakkaalla isovanhemmalla on monta nimeä.

Mitä sinä muistat ihmisestä tärkeän nimen takaa?

Kun kirjoittajan flowmoottori ei hurise

Onko kirjoittaminen työsi, osa sitä tai tiivis ja tärkeä harrastus? Tunnistatko, mitä tarkoittaa sana rutinoituminen?

Jossain vaiheessa, kun kirjoittaa paljon, rutinoituu. Monessa tilanteessa rutiinit ovat vain hyvästä; erityisesti jos kirjoittaminen on leipätyö ja tekstit on vain saatava valmiiksi.

Rutiinien ansiosta kirjoittajan ei tarvitse jäädä odottamaan luovuuden vuolasta virtaa vaan työt valmistuvat aikatauluun mennessä.

Rutiinien avulla saa aikaan, ja aika usein paljon.

Mutta lähes poikkeuksetta jokainen kirjoittaja huomaa jossakin vaiheessa työtään tai harrastustaan leipääntyneensä: jalaksiensa tarttuneen samoihin uriin.

Sanat maistuvat täsmälleen samanlaisilta kuin viikko sitten. Ajatukset polkevat paikoillaan.

Luova kirjoittamisen ilo, ja lähes kaikkien aistien avulla kosketeltavissa oleva kirjoittamisen nautinto on hukassa.

flow


Omat tekstit maistuvat oksennukselle.

Ja kun kuukausi sitten päässä kulki ajatusten vuolas virta, nyt siellä ei syki yhtään mikään.

Miten tästä kaikesta pääsee taas takaisin jaloilleen?

Kirjoita sanoilla, jotka kuulen - terveisiä kirjoittajakoulusta

Kun kirjoittaminen on enemmän kuin pelkkä elanto ja sanoihin suhtautuu intohimoisesti koluamalla melkein kaiken siihen liittyvän.

Kun kirjoittamista on aluksi harrastanut, sitten opiskellut melkein koko aikuisikänsä ja myöhemmin kirjoittanut ammatikseen parisenkymmentä vuotta, on valmis allekirjoittamaan kirjailija Erno Paasilinnan kuolemattoman lauseen:

Kirjailijaksi ei synnytä.

Ei todellakaan. Meistä jokainen on luova synnynnäisesti omalla tavallaan, mutta pelkkä luovuus ei riitä.

kirjoittajakoulu
Kirjoittamiseen liittyviä taitoja on harjoitettava säännöllisesti.

Blogger Recognition Award -tunnustus

Kun työ nappaa yhä suurimman osan arjesta, blogi jää kirjaimellisesti lapsipuolen asemaan  - ja kun maa hukkuu taivaalta ryöppyneeseen lumeen - huomionosoitukset tuntuvat enemmän kuin lämmittävältä.

Siis painotinhan nyt sanaa l-ä-m-m-i-t-t-ä-v-ä.

Siellä toisella puolen on oikeasti lukijoita. Mahtavaa!

Blogger Recognition Award

Rouva Sana sai marraskuun alussa ihanalta Marjon matkassa -blogin Marjolta bloggajien kesken myönnettävän Blogger Recognition Award -tunnustuksen.

Supersuuri kiitos Marjo! 

Tunnustuksen vastaanottaminen kollegalta ei ole kai koskaan huonosta, mutta tässä marraskuun vauhdissa se tuntui erityisen mieluisalta.

Ilmaiseksi tekemisen taidosta

Oletko koskaan pohtinut, mistä toimittajan tavallinen työpäivä koostuu?

sisällöntuottaminen
(Tästä kirpputorilta ostetusta kuvan kirjasta on tulossa muuten myöhemmin blogin puolella tarinaa... Pysy kuulolla!)

Päivä alkaa juttujen ideoinnilla, näkökulmien ja juttutyypin suunnittelulla, haastateltavien etsinnällä sekä haastatteluiden sopimisella.

Paljon on ehtinyt siis jo tapahtua ennen kuin toimittaja on ehtinyt päästä itse asiaan.

Ilmari Tapiovaara Keravan Puuteollisuudesta

Kun nimi on suuri, yhteydet selkeät ja tuotteet ajankohtaisia, 100-vuotispäivää sopii viettää hyvin vielä pari vuotta merkkipäivän jälkeenkin.

Näin tuumittii Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa.

Sinkassa päätettiin tänä syksynä nostaa esiin Suomen merkittävimpiin muotoilijoihin ja sisustussuunnittelijoihin kuulunut Ilmari Tapiovaara lähes päivälleen tasan kaksi vuotta merkkipäivän jälkeen.

Sinkka
Syy on hyvin yksinkertainen.

Tapiovaara ehti vaikuttaa 10 vuoden ajan Keravan Puuteollisuuden palveluksessa ja jättää kädenjälkiään keskiuusmaalaisen, tosin sittemmin purettuun, sisustussuunnitteluun.

WOW - Neuleretriitti: omaa aikaa ja aistinautintoja

Rouva Sanan ystävä laittaa kuvan Facebookiin. Kuvassa on kaksi päätä: kahdet aivot.

Päiväsaikaan pää on harmaata massaa. Aivot ehkä keskittyvät; ne käsittelevät kenties yhtä tietoa kerrallaan.

Tai sitten niissä ei liiku kiireen vuoksi enää yhtään mitään.

neuleretriitti


Yöllä toinen pää sykkii kuvassa elämää: aivot salamoivat ja kuvavirta loputon.

Kiire verottaa ja saa päämme sykkimään ja tykyttämään. Yöstä tulee katkonainen.

Facebook-kuvan alle tulee kommentteja: "Minusta tuntui viime yönä ihan samalta".