WOW - Neuleretriitti: omaa aikaa ja aistinautintoja

Rouva Sanan ystävä laittaa kuvan Facebookiin. Kuvassa on kaksi päätä: kahdet aivot.

Päiväsaikaan pää on harmaata massaa. Aivot ehkä keskittyvät; ne käsittelevät kenties yhtä tietoa kerrallaan.

Tai sitten niissä ei liiku kiireen vuoksi enää yhtään mitään.

neuleretriitti


Yöllä toinen pää sykkii kuvassa elämää: aivot salamoivat ja kuvavirta loputon.

Kiire verottaa ja saa päämme sykkimään ja tykyttämään. Yöstä tulee katkonainen.

Facebook-kuvan alle tulee kommentteja: "Minusta tuntui viime yönä ihan samalta".

Vaikka meillä olisi työpäivän aikana ainutlaatuinen mahdollisuus keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan (käsi ylös, kuinka monella oikeasti on?), viimeistään yöllä kiire nappaa veronsa.

Työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamisen kanssa painiva tunnistaa Rouva Sanan ystävän Facebookissa jakamaan kuvaan liittyvät tunteet.

Öisin koittaa suden hetki. Kello lyö aamuyöllä kolme, ja päivän aikana koettu päänsisäinen älämölö saa nukkujan hereille.

Mieleen nousevat tekemättömät työt, tulevan aamun pitkä to do -lista, huono omatunto edellisen päivän roiskaisemalla tehdyistä töistä, palaverit, lasten kuskaaminen lätkätreeneihin, kauppalista ja se, missä välissä sitä ehtisi vaihteeksi lenkille - tai olisi ylipäätään ihan vain hetki ikiomaa aikaa.

Unta on toviin turha edes odottaa.

Ja aamu, se on lähempänä kuin toivoisi.

Kuulostaako tutulle?

neuleretriitti

Villa Kokkonen

On lauantaiaamupäivä.

Elämäntaidon- ja työyhteisövalmentaja Sari Hämäläinen Masari Oy:sta on piirtänyt Villa Kokkosen ateljeessa seisovan fläppitaulun valkoiselle paperille suuren kellotaulun.

Tuijotan sitä hetken, ja suljen silmäni. Kellotaulu on silti edelleen silmieni edessä.

Hämäläinen aloittaa: "Hengitä sisään, hengitä ulos, hengitä sisään ja siirry uloshengityksellä..."

Olen nyt mielessäni kello yhden kohdalla.

Sama toistuu. Kello kahden kohdalla mennään.

En avaa silmiäni, koska tuntuu hyvälle.

Kun olen kello kahdentoista kohdalla hengitän sisään ja ulos, ja ryhdyn kulkemaan kellotaulua mielessäni taaksepäin hegityksen tahtiin.

Rauhallinen hengitys sisään ja rauhallinen ulos. Mieli on levollinen.

Kun olen palannut toistamiseen kello kahteentoista, olen kiertänyt mielessäni kellotaulun kaksi kertaa ympäri ja hengittänyt siinä sivussa rauhallisesti ja verkkaisesti.

Päässä ei ole yhtään ajatusta. Mieli on tyyni ja tyhjä.

Tästä on tulossa loistava päivä.

neuleretriitti
Lentävän Lapasen Tarja Jussila neuloo keskittyneesti ja kuuntelee elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläisen vinkkejä.

WOW neuleretriitti
Elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen kertoo hyvän elämän aineksista meditaatio- ja rauhoittumistehtävien välissä.

Järvenpäässä sijaitseva neulekahvila Lentävä Lapanen ja elämäntaidon- ja työyhteisövalmennuksiin erikoistunut Masari Oy järjestivät viime lauantaina historian ensimmäisen yhteisen WOW - Neuleretriitin.

Neuleretriitin tavoitteena oli vastata jutun alussa kuvattuihin tunteisiin ja niistä kumpuaviin tarpeisiin.

Tarjota siis yksinkertaisesti päivä omaa aikaa hyvässä ja iloisessa seurassa: neulomalla, rauhoittumalla, purkamalla stressiä sekä tutustumalla tukkuun meditaatio- ja rauhoittumisvinkkejä, jotka on mahdollista napata mukaan kotiarkeen.

Ja tämä kaikki ei vähiten siksi, että yksinomaan neulomisella on lukuisten tutkimusten mukaan rutkasti hyvää tekeviä vaikutuksia.

Neulominen auttaa keskittymään ja voimaan paremmin. Se lievittää stressiä ja käy jopa minimeditaatiosta.

Muun muassa.

neuleretriitti
Tarja Jussila rauhoittuu ja nauttii.

WOW - Neuleretriitti on kuitenkin myös nautintoja kaikille aisteille.

Siksi se järjestettiin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön nuorimmassa ateljeekodissa Villa Kokkosessa, joka oli rehellisesti sanoen harmaana syyspäivänäkin tunnelmallinen ja inspiroiva.

Kehut kaipaavat ehkä perusteluja. Tässä niitä tulee.

Harvoin lauantaiaamua tulee aloittaneeksi veret seisauttavan Finlandia-hymnin tai iloisen O sole mion saattelemana.

Tai että sitä nauttii keskellä lauantaipäivää niin tajunnanräjäyttävää kana- ja kasvispataa järvimaisemaa katsellen, että elämys vaatii sulatteluksi joogamatolle selälleen heittäytymisen.

Kiitos elämyksistä kuuluu taiteilijakotia isännöivän ja emännöivän Mestart Oy:n oopperalaulaja Antti A. Pesosen ja pianisti Elina Viitailan.

neuleretriitti

käsityö
Neuleretriitin hintaan kuului lanka-neulonta-paketti. Rettiitin lopussa työt oli saatu hyvään vauhtiin.

Mutta palataan takaisin neuleretriittiin. Se on lopuillaan. Ei tekisi mieli lähteä lainkaan pois.

Olo on hiukan samanlainen kuin pitkän juoksulenkin jälkeen. Kun saisi vain istua ja nauttia päivän mukanaan nostattamasta hyvänolontunteesta.

Kotona odottaa tekemistään tuhat ja yksi asiaa, mutta päätän, että tänään kaikki saa olla.

Retriitin päätteeksi pitää saada hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja lasillinen viiniä. Jälkiruoaksi kelpaa elokuva ja mahdollisuus neuloa.

Monta hyvää asiaa siis hyvän päivän päälle. Kuin kirsikka kakkuun.

Kaikki järjestyvät. Musiikki on italialaista. O sole mio laulaa Pavarotti kaiuttimista, ja isken haarukan mielihyvällä ruokaan.

Ruoan jälkeen jälkikasvu tunkee sohvalle seuraksi. Avaamme television. Kuopus valitsee elokuvan.

Luon onnellisena katseen ympärilleni, kaivan kutimen esille, ja jatkan neuleretriitissä neulomaani sukkaa.

Lauantai on todellakin tosi hyvä päivä.

WOW neuleretriitti
Historian ensimmäinen WOW - Neuleretriitti luokkakuvassa:
osallistujien  lisäksi vasemmalla reunassa Villa Kokkosen isäntäpari Elina Viitaila ja Antti A. Pesonen.



Lopulta onni ja tyytyväisyys omaa arkea kohtaan koostuu pienistä asioista.

Kun elämäntaidon- ja työyhteisövalmentaja Sari Hämäläinen tiedustelee neuleretriittiläisiltä, millainen on heidän mielestään hyvä päivä, hän saa vastauksiksi muun muassa:

työtehtävissä ja aikatauluissa pysymisen; sen, että omat tavoitteet ja to do -lista toteutuvat aidosti; mahdollisuuden vaikuttaa omaan arkeen; perheen, ystävät ja muut läheiset.

Ja kun neulojista on kyse, sen, että joka päivä on aikaa neuloa.

Edes ihan vähän. Ne riittävät.

Hyvä arki ei paljoa kaipaa.

No, mitä nyt joskus vielä yhden WOW - Neuleretriitin.

WOW neuleretriitti
Onnistuneen WOW - Neuleretriitin jälkeen on onnellista hymyillä ja vaikka rakastua omaan elämäänsä:
Lentävän Lapasen Tarja Jussila, Masarin Sari Hämäläinen, Villa Kokkosesta Elina Viitaila ja Antti A. Pesonen
sekä Lentävän Lapasen Taina Schildt.























Yhteistyössä neulekahvila Lentävä Lapanen ja Masari Oy. 
Tapahtuman sisältömarkkinoinnin sparraajana ja osatoteuttajana toimi Sisältötoimisto Rouva Sana. 



6 kommenttia

  1. Tapahtuma on taatusti ollut hyvä. Pysähtyminen sen kaikkein tärkeimmän eli itsensä äärellä, tunnustella ja kuunnella sisäistä "minää"...ja ehkä myös oivaltaa jotain. On ollut taatusti voimaannuttava. Toivottavasti viikonlopun tuntemuksilla jaksaa vielä pitkään...
    Lämpimät marraskuun halaukset täältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Satu, ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa <3! Meillä molemmilla on tainnut olla viime aikoina... noh, kiire ;).

      Neuleretriitti tuli kyllä niin hyvään saumaan. En ole edes mitenkään proneuloja. Perussukkaa kudon aina saman kaavan mukaan, koska en osaa lukea ohjeita - mutta se riittää minulle, ja saan nautinnon siitä ja rauhoittumisesta.

      Oivan ekstran ihanien rauhoittumisvinkkien, neulomisen ja seuran (!) lisäksi retriittiin tarjosi hulppea kulttuurimiljöö ja sen luova isäntäpari. Sydän oli päivän jälkeen onnea tulvillaan.

      Valoa ja iloa marraskuuhusi Satu <3! Törmäillään taas :D.

      Poista
  2. Nyt kun täällä kärvistelen olkapää kivuissani, on minulla ollut pitkästä aikaa, aikaa pysähtyä kuuntelemaan itseäni.
    Tehnyt siinä mielessä kyllä hyvää tämäkin työtauko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus - tai oikeastaan aika usein - kroppa ilmoittaa, milloin menee liian lujaa. Jos sitä ei pysähdy ajoissa kuuntelemaan, tulee täysi stoppi.

      Ota tauostasi kaikki lepo ja rauhoittuminen irti. Kroppasi tarjoaa sen sinulle nyt <3.

      Poista
  3. Kiitos Rouva Sana. Tänään on hyvä päivä kuunnella vaikka Finlandiaa. Veikkaan että tästä eteenpäin tulen muistamaan tuon Villa Kokkosessa esitetyn elämyksen. Hymyä viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, no todellakin: viikonloppuun sopi hyvin Sibelius ja Finlandia - ja toisaalta myös Mozart ja Requiem, jota ainakin tämän rouvan huushollissa veivattiin moneen kertaan pyhien aikana.

      Ihminen kaipaa kokonaisvaltaisia elämyksiä, ja Villa Kokkosessa on oivallisesti ymmärretty se. Mutta olihan se neuleretriittikin itsessään aikamoinen elämys, eikö ;).

      Valoa ja neulomisen iloa marraskuuhun <3!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!