Hiljentämistä ja hiljentymistä - Ekopaasto

Rouva Sana teki sen taas! Ekopaasto alkaa osaltani jälleen kerran piirun verran myöhässä.

Mutta alkaa kuitenkin.

Tänään: tässä ja nyt.



Vuosi sitten törmäsin Ekopaastoon liittyviin blogipostauksiin jälkijunassa, mutta koin vahvan herätyksen.

Bloggajakollegoideni kokemukset ja kertomukset innostivat. Aloitin oman paastonajan hiljentymisen tovin virallista h-hetkeä myöhemmin.

Ja tänä vuonna Ekopaasto sitten otti ja käynnistyi kesken lomani, eikä startista tullut taaskaan mitään ajallaan.

Vaan vahvasti mukana hei ollaan: noin viikkoa muita myöhemmin, mutta vielä on kuutisen viikkoa hyvää paastoaikaa jäljellä.

Suurin innoittajani ekopaastoamisen tiellä on ollut bloggajakollegani Lady of The Mess. Hänen (ajallaan käynnistyneistä) tämän vuotisista paastoaatoksistaan löydät tarinaa enemmän täältä.

Lady on ekopaastoamisen konkari. Suosittelen tekemään lenkin hänen bloginsa puolelle, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Ekopaastossa ei ole kyse laihduttamisesta, eikä mistään muustakaan hörhöilystä.

Evankelisluterilaisen kirkon yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Marttojen kanssa toteutettavan kampanjan tarkoituksena on herättää ihmisiä pohtimaan omia kulutus- ja ruokailutottumuksiaan sekä saattaa heidät arjen kiireiden keskellä hiljentymään ja rauhoittumaan.

Vaikka Rouva Sana vähitellen loman jälkeen arkeen laskeutuukin, auts, miten niin osuu ja uppoaakin.

Oikeastaan parempaa saumaa Ekopaastolle ei voisi tänä vuonna ollakaan.

Jos sitä vaikka onnistuisi kamppiksen avulla kapseloitumaan edes piirun verran takaisin lomatunnelmaan työ- ja arkikiireistä huolimatta.



Sinänsä Ekopaastossa ei Rouva Sanalle ole mitään täydellisen uutta.

Huomasin jo vuosi sitten, että omien paastotavoitteiden asettaminen tuntui paikoin jopa vaikealle, sillä olen viime vuosien aikana siivonnut omaa elämääni Ekopaaston teeman hengessä jo muutenkin.

On vaikea karsia loputtomasti karsimasta päästyään.

Mutta oikeastaan se onkin minusta Ekopaaston paras juttu. Se, että on syy käydä edes kerran vuodessa läpi omia ajatuksiaan ja ajankäyttöään. Omaa tapaansa elää ja olla.

Herätellä itseään pohtimaan, voiko tänä vuonna jonkin asian suuntaa muuttaa ja jos voi, miten. Jos muutos ei ollut mahdollista vuosi sitten, voisiko se olla nyt?

Onko jonkin asian suhteen tapahtunyt lipsumisia? Missä asioissa olen vuodesta toiseen vankka kuin kallio?



Tänä vuonna Ekopaastossa on kaksi polkua: hiljentäminen ja hiljentyminen. Paastoajalla on vapaus valita astellako niistä vain toista vai molempia.

Hyvistä vaihtoehdoista on vaikea valita, ja tämä rouva valitsi itselleen osuvimmat palat molemmista. Ne tulevat nyt julkisesti tässä.

Rouva Sanan vuoden 2017 Ekopaaston tavoitteet:


1. Ruoka, sen valmistus ja ostaminen

En usko totaalikieltäytymiseen tai ehdottomuuteen minkään asian osalta, vaan ajattelen, että kohtuullisuus kaikessa on tie onnellisimpaan arkeen.

Siksi en halua tehdä täysstoppia sokerin, valkoisen jauhon tai alkoholinkaan osalta - vaikka ehkä edes toviksi kannattaisi.

Jos asuisin yksin, totaalius kuuden viikon osalta olisi paaston vuoksi jopa helpompaa, mutta kun en nyt asu. Jokainen vähennys on kuitenkin plussaa, ja Ekopaaston aikana teen ne edellä mainittujen osalta tietoisesti.

(Ja hei, sehän tuli aloitettua jo viikonloppuna. Naismuistiin ei ole ollut tilannetta, jolloin olisin jättänyt saunan jälkeen oluen väliin. Viime viikonloppuna sellainenkin kummajainen tapahtui..)

Viime vuotiseen tapaan olisi suureellista ajatella täydellistä kasvisruokaan siirtymistä edes Ekopaaston ajaksi perheessä, jossa osa väestä haluaa syödä ruoassaan lihaa.

Nyt kuitenkin teen sen: satsaan painokkaammin kasvisruokaan. Teen sitä muiden nurinoista huolimatta, ja vaikka niiden vuoksi.

Kasviskokata en osaa, mutta lupaan julkisesti yrittää. Parhaat vinkit ja linkit saa laitaa kommenttilootassa jakoon.

Vajaa Ekopaastokin on meinaan tälle rouvalle kasviskokkaamisen osalta pitkä aika.

Muutoin tässä huushollissa ruoka-asiat ovat kohtuuhyvällä tolalla: hävikkiruoan hyödyntäminen on arkinen juttu, kauppalistat ovat käytössä, luomu ja kotimaisuus ovat listalla ykkösinä ja niin edelleen.

2. Kulutushyödykkeet

Jos kasvisruoan lisääminen arkeen on täydellinen haaste, muiden kulutushyödykkeiden osalta tavoitteet, jos niitä sellaisiksi voi edes sanoa, ovat helppoa kauraa.

Ihan vain sen vuoksi, että en nauti shoppailusta pätkän vertaa, suosin kirpputoreja ja kierrätän kaiken - tai ainakin lähes kaiken - mahdollisen.

Ja kun ostoslistalla ei ole juuri nyt yhtään mitään, pidättäydyn Ekopaaston aikana siis shoppailusta kaikesta pakollisesta, ruokaa ja jälkikasvun mahdollisia tarpeita lukuun ottamatta.

3. Muut ympäristöä säästävät asiat

Rouva Sanan huushollissa kierrättäminen on viety lähes tappiinsa, telkkari huutaa vain (lasten) tarpeeseen, tyhjäksi jäävissä huoneissa valot sammutetaan aina ja valuvan veden alla turhasta suihkuttelusta huomautetaan jälkikasvulle autopilottina melkein päivittäin.

Musiikkiakin keskitytään lähes poikkeuksetta kuuntelemaan eli radiokin meluaa taustalla harvoin, tuskin koskaan.

Nämä kaikki ovat olleet sääntö numero yksi aikojen alusta, eikä niissä ole enää petrattavaa.

Koska asumme keskustan ulkopuolella, kauppa- ja muut pakolliset asiat vaativat lähes poikkeuksetta auton.

Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin pyrkinyt kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että aina, kun liikkumiseni ei vaadi painavan kuorman kuljetusta, pyrin hyötyliikuntaan: joko juoksen, kävelen tai pyöräilen asioilleni.

Samalla saan mahdollisuuden unohtua kotimaisemien ihailuun.

Ekopaaston aikana satsaan valitsemaani tieheni: enemmän hyötyliikuntaa autoilun sijaan. Aina, kun mahdollista, pyrin siihen myös työasioissa.

Saas nähdä, miten rouvan käy.

4. Hiljentyminen ja oma aika

Olen tehnyt määrätietoisesti parisen vuotta töitä oman ajankäytön suhteen. Työni vaatii nykyisen tekemisen muodon vuoksi paljon, mutta olen kuvitellut ajankäytön suunnan olevan suuresta työmäärästä huolimatta oikea, oikeastaan hyvä.

Ekopaaston hiljentymisen polku herätti minut huomaamaan, että en ole ehkä sittenkään kaikistellen ajankäyttööni tyytyväinen.

Polulla minulle todettiin, että mieti hetki, onko arjessa aikaa vain olla, vaikka kaikki on hallussa. Meneekö kaikki aika askareiden hoitamiseen?

Jep, jep. Tajusin, että aika pitkälle menee kyllä.



Ei riitä, että omat ajatukset ja ajankäyttöön liittyvät toiveet tiedostaa. Niitä pitää ehtiä myös toteuttaa käytännössä.

Mitä kiireisempää arjessa on, sitä varmemmin omat toiveet hautautuvat hyvästä tahdosta huolimatta pakollisten puuhasteluiden alle.

Tajusin, että olen kiireisiin vedoten tinkinyt ihan viime aikoina monesta itselleni tärkeästä asiasta. En ole unohtanut niitä kokonaan, mutta olen nipistänyt niistä aikaa.

Ei hyvä. Minun ei ole ollut siksi hetkeen täysin hyvä olla.

Oma aika, hiljentyminen ja itselleen merkityksellisten asioiden tekeminen säännöllisesti on mielelle ja kropalle sama kuin lentokoneen happimaski.

Se sama, joka puetaan lentokoneessa sattuneen hätätilan aikana ensin omille ja sitten vasta lapsen kasvoille. Oman lapsensa voi pelastaa, kun on itse hengissä.

Ajatuksista viisastuneena nitistän nyt iltamenojani ja raivaan kalenteristani enemmän tilaa konkreettisesti seuraaville asioille: läheisille, ulkoilulle ja samoilulle lähimaastoissa, liikunnalle, elokuville, lukemiselle ja neulomiselle.

Kaikkia niitä teen jo muutoinkin, mutta Ekopaaston aikana teen niitä enemmän. Muu saa odottaa.



Lady of the Messin vinkkauksesta kävin tekemässä Marttojen Ekopaasto-testin. Se antoi lohdullisen tuloksen ja vahvisti omia käsityksiäni elämäntavoistani:

"Ekopaasto on jo elämäntapasi! Näet paljon vaivaa, että arkesi jokainen elämänalue on mahdollisimman ekologinen. Jatka hyvällä tiellä!"

Kiitos, kyllä!

Täältä tullaan Ekopaasto!


Ekopaasto on alkanut 1.3. ja se kestää pääsiäiseen 16.4. asti. 
Jokainen voi osallistua Ekopaastoon omalla tavallaan somen kautta hästägillä #ekopaasto. 
Rouva Sana Ekopaaston tuloksista ja tunnelmista on luvassa lisää pääsiäisen jälkeen. 



6 kommenttia

  1. Hyvää ekopaaston aikaa. Pitääpä itsekin käydä tekemässä tuo Marttojen testi.
    Ihanaa viikonloppua Sanaseni ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen testiä. Sen lopputulos saattaa yllättää :). Nuukailu- ja ekoiluviikonloppua Outi <3.

      Poista
  2. Ekopaastoon en ehkä täysillä lähde mukaan, mutta parin vanhemman sukulaisen luona vierailu ja yhden kuolinpesä näkeminen viime aikoina on taas herätellyt vähentämään tavaraa, ei ostamaan lisää. Enemmän jaettuja elämyksiä ja elämää, vähemmän tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin juuri näin Lumo <3.

      Viime vuonna Ekopaaston aikaan konmaritin vimmaisesti kirjahyllyä ja lasten huoneita - juuri samasta kertomasi syystä: konmarin hengessä on parempi hengittää vähemmän roinan keskellä.

      Mutta ei sitä inventointiakaan voi loputtomasti tehdä, jos vuoden aikana ei hanki mitään tilalle. Ehkä ikäkin on tuonut viisautta, en tiedä, mutta satsaan todellakin myös mieluummin elämyksiin ja kokemuksiin kuin tavaraan.

      Poista
  3. Hienoa, että lähdit taas mukaan vaikka sinulla moni asia onkin paremmin hallussa kuin minulla - vaikka takana on jo monta Ekopaastoa;) Itse joudun tuon sokerin ja vaalean viljan kanssa olemaan aika tiukka - samoin punaisen lihan kanssa - sillä tiedän niiden vähentämisellä olevan vaikutusta fibromyalgiasärkyihini. Ja aika hyvin olen vuosien saatossa pystynyt vielä paastonkin jälkeen ruodussa pysymään mutta jossain vaiheessa tulee sitten se repsahdus - meillä nimittäin asuu perheessä sokerihiiri, isäntä joka ei osaa yhtään kauppareissua tehdä ilman, että herkkuja kotiin kantautuu;)
    Tuo sinun tavoitteesi yrittää nauttia ajasta - omasta, kiireettömästä ajasta - on hieno lupaus. Ja saatat jäädä vaikka koukkuun;)
    Tsemppiä paastoon kaikille meille paastoajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihana lähteä Ekopaastoon mukaan, vaikka jälleen kerran hieman myöhässä (hyvästä syystä onneksi). Toimit tänäkin vuonna innoittajani Lady <3!

      Auts, sinun tavoitteesi ovat perustellut. No, ehkä minunkin. Sillä jossain vaiheessa pääsin hyvää vauhtiin työn ja tärkeän vapaa-ajan rytmittämisessä (luovaa työtä kun ei pysty puskemaan ilman hengähdyshetkiä), mutta ihmettelen itsekin, mitä loppuvuoden aikana oikein lopulta tapahtui.

      Onneksi Ekopaasto tuli ja avasi silmäni, ja ryhdisti selkäni. Toivossa on hyvä elää.

      Tsempposta todellakin kaikille ekopaastoajille <3! Lykkyä pyttyyn!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!