Kun missään ei ole mitään järkeä - pala bloggaajan arjesta

Tähän alkuun seuraa tunnustus.

Tästä tarinasta piti tulla alun perin toisenlainen.

Tarkoituksenani oli aloittaa siitä, kuinka mies eräänä iltana viime viikolla totesi Rouva Sanan olevan jotenkin hirveän... jännittynyt, kireä.

Ai, mä vai? tajusin miettiväni, sillä lomastani oli ehtinyt kulua hädin tuskin muutama päivä.

En ollut ymmärtänyt, kuinka olkapääni olivat olleet silti korvissani monta vuorokautta.

kevät

Tarinan piti jatkua pari päivää myöhemmin koittaneeseen aamuun, jolloin seikkailin päättömänä vaatehuoneessani, mittailin lattiaa jaloillani, ja kuinka purskahdin lopulta itkuun.

Farkujen ja paitojen keskellä tajusin, että kyse ei ollut vaatteista, eikä edes ihanaksi tuntemastani asiakkaasta, jonka luo olin hetken kuluttua menossa.

Kyse oli siitä, että olin lomastani huolimatta loputtoman väsynyt.

Olin kyllästynyt kaikkiin niihin korvauksetta tekemiin töihini, jotka olivat varastaa ja viedä arkeni kokonaan.

Tähän kohtaan tarinaan piti tulla lyhyt kehityskertomus ja kuvaus siitä, kuinka isosta osasta bloggaajia ja muita sisällöntuottajia tulee jossain vaiheessa yhtäkkiä kiinnostavia.

Kuinka hyvien ja omaa brändiään rakentaneiden sisällöntuottajien sähköpostit alkavat tulvia kutsuja ja toiveita saapua erilaisiin tilaisuuksiin (ja kyllä, todella moniin kissanristiäisiin), ja kuinka heiltä tiedustellaan vaivihkaa halukkuutta mitä kummallisempien sisällöllisten pyyntöjen toteuttamiseen (kuten muun muassa Tinder-some-työpajan vetämiseen...).

Hyvistä sisällöntuottajista ja heidän brändistään seuraajat mukaan lukien halutaan ottaa parhaat palat irti maksamatta työn tekijälle kuitenkaan yhtään mitään.

Bloggaaminenhan on puuhastelua, joka taittuu vaihvihkaa ja nopeasti muun työn ohessa.

Olin kirjoittanut tarinaani Rouva Sanasta ja hänen sisällöntuottaja-arjestaan monena päivänä. Muokkasin ja veivasin jutun näkökulmaa, juu kyllä, muun työni ohessa viikon.

Kunnes eräänä iltana tajusin, etten voikaan julkaista juttua. En halunut kertoa tarinaani, sillä siitä oli muodostunut liian henkilökohtainen.

Te tuskin olisitte halunneet kuulla sitä, ja kaikki eivät olisi ymmärtäneet sitä.

Ja silti - ydinongelma oli edelleen olemassa: missään ei ollut mitään järkeä.

kevät

Nohevista sisällöntuottajista ollaan kiinnostuneita pääsääntöisesti kolmesta syystä:

1) sisällöntuottajan ammattitaidon eli sisältöjen tekemisen taidon ja laadun vuoksi

2) sisällöntuottajan maineen ja brändin vuoksi, joka on usein monin verroin kiinnostavampi kuin yrityksen oma ja

3) sisällöntuottajan valmiiden jakelukanavien ja niiden seuraajien vuoksi, jotka tavoittavat monen kohdalla enemmän väkeä kuin yrityksen omat kanavat (tai mikään muu media) ikään.

Eikä siinä mitään. Noin sen pitää ollakin. Puhutaan vaikuttajamarkkinoinnista.

Mutta siinä on jotain, että vain osa on valmis maksamaan sisällöntuottajalle hänen tekemästään työstä, hänen brändistään ja/tai hänen kauttaan saamistaan jakelualustoista seuraajineen.

On siis olemassa todella kiinnostavaa ja haluttua työtä, jolla ei ole kuitenkaan hintalappua.

Siksi tässä kohtaa minun piti kertoa esimerkki Rouva Sanan sisällöntuottajan elävästä elämästä, ja johtaa se vielä toisen esimerkin kautta jokaisen matti ja maija meikeläisen arkeen.

Mutta painoin kaikelle tarinassani deleteä, monestakin syystä. Anteeksi.

Sen sijaan vinkkaan tässä toisesta.

Loistavan esimerkin löydät  Pinkit korkokengät -blogista ja Rouva Sanan bloggaajakollegan Maijun avaamasta casesta, joka valottaa yhden yrityksen lukuisille bloggaajille hiljan lähettämästä yhteistyötarjouksesta.

Suosittelen koukkausta tarinan puolelle - ja lukemaan myös siihen tulleet kommentit, jotka laajentavat esimerkin suoranaiseksi kokemusten kirjoksi.

Ai, säkö haluaisit yhden päivän työstä vielä jotain palkkaakin... 

Rouva Sana ei ole tuntojensa kanssa yksin.

Silti lykkäsin tarinani julkaisemista ja käännyin sen sijaan bloggajakollegoideni puoleen. Kyselin ja kuuntelin heidän ajatuksiaan, ja lopulta silmäni avautuivat.

Tajusin, että koin syyllisyyttä ja syytin itseäni, mutta vain yhdestä ja ainoasta asiasta.

Rouva Sana
Rouva Sana allekirjoitti sisällöntuottajien eettisen ohjeistuksen PING Ethicsin
PING Helsinki -tapahtumassa toukokuussa 2016.
Ohjeistuksen eräs kohta on: hinnoittelen oman työni. 

"En anna ilmaiseksi".

Viime keväisessä sisällöntuottajien ja vaikuttajamarkkinoinnin ammattitapahtumassa PING Helsingissä kovaan ääneen julistamani lupaus jyskytti yllättäen takaraivossani.

Hrmph... Erään rouvan muisti oli ollut lyhyt kuin muurahaisen loikka, ja sekös se lopulta sapetti.

Nyt se kuitenkin päättyy.

Ja siksi tämä tarina saa tänään toisenlaisen lopun.

Erään bloggaajakollegan sanoja mukaillen:

Jos vaihtoehtoina ovat 20 euron tuotetta vastaan tehtävä työ, ja kutsuun piilotettu korvaukseton raportointitoive TAI joutilas vapaa-aika perheen kanssa, tarvitseeko edes vinkata, kumpi kiinnostaa enemmän?



Tiedätkö, mistä kaikesta ammatikseen sisältöjä tuottavan työ koostuu
ja kuinka kauan yhden blogipostauksen, siis sen, joka on sitä nopeaa puuhastelua, 
tekemiseen menee? Pysy taajuudella.
Rouva Sana avaa ammattinsa salat työtuntien tarkkuudella kaksiosaisessa juttusarjassa,
jonka ensimmäisen osan löydät täältä. Toinen osa löytyy täältä.



16 kommenttia

  1. Hieno kirjoitus Minna. PING Helsinki viime vuonna oli jälleen kerran hyvä ja silmiä avaava. Erityisesti omalla kohdallani jäi soimaan teema: Aina joku antaa ilmaiseksi. Niin kauan kuin sitä tapahtuu, niin niin kauan sitä tehdään. Kun julistamme asiaa, niin aihe varmasti alkaa myös herättämään ajatuksia tahoilla, jotka tätä tekevät.
    Minä kysyn aina työn tarjoajilta, että "tekisitkö itse ilmaiseksi". Tuskinpa näistä työn tarjoajista itsekään ilmaiseksi tekisi vieraalle.
    Itsekin olen sanonut, että kaikealla tekemiselläni ei ole hintalappua, mutta sillä missä ei ole, siitä päätän itse.
    Ihanaa viikonloppua ja ihanaa on välistä puhua asioista niiden oikeilla nimillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, iso kiitos kommentistasi <3.

      Tämän bloggauksen julkaiseminen, edes tässä muodossa, oli minulle suuren kynnyksen paikka. Mietin, miksi teen sen; miksi haluan tehdä sen. Tarinahan koskettaa lopulta vain pientä osaa lukijoita.

      Meitä kahta yhdistää yksi asia (tai kaksi, bloggaamisen lisäksi siis ;)..): suorapuheisuus, puhumme ja haluamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

      Siksi ymmärsin, että minun on vain julkaistava aihe jossain muodossa. Taas kerran.. Mikään ei muutu olemalla hiljaa ja nyökytelemällä päätä. Asioista on puhuttava ja asiat on perusteltava reilusti julkisesti.

      Samalla hekin, joita aihe ei ehkä yhtään muutoin kosketa, ymmärtävät, että bloggaaminen ja sisältöjen tuottaminen on pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa, jota ei voi, ei pysty, eikä varsinkaan saa tehdä roiskimalla jonkin muun työn ohessa.

      Että seuraajille vaikuttajamarkkinointikampanjoina ja sisältöyhteistöinä laaditut tekstit, kuvat ja videot ovat oikeasti etukäteen mietittyjä, ja huolella, laadulla ja ajan kanssa laadittuja.

      Sisältöjä, joista mikä tahansa mainos- ja markkinointitoimisto ottaisi palkkionsa. Miksi ei sisällöntuottaja sitten.

      Levollista, rentouttavaa viikonloppua Maiju <3!

      Poista
  2. Maijun kirjoitukseen kerroinkin omasta tukisukkia koskevasta yhteistyöyrityksestä. Olisi haluttu blogipostaus, kuvia yms. ja he olivat valmiit antamaan minulle tukisukat hinta.13,95€.
    Ei tullut diiliä. Vähän jäi tyhjä olo tuosta tarjotusta hommasta, tuonko arvoinen on minun postaukseni, ei minun mielestäni.
    Ihanaa viikonloppua sinulle ihana Rouva Sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan Outi <3. Joskus mietin, mikä kohta itselläni täytyisi nyrjähtää, että kehtaisin tarjota toiselle melkein yhden päivän työtä 14 euron sukkapakettia vastaan.

      Joskus mietin asiaa myös toisin päin. Kesäkuun ensimmäisenä tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun aloitin työni sisältöjen tuottajana eli toimittajan työt. Kukaan ei ole koskaan kahden vuosikymmenen aikana kyseenalaistanut ammattitaitoani tai työn laatua. Tai sitä, että työstäni pitäisi maksaa korvaus - paitsi, kun aloitin bloggaamisen....

      En kyseenalaista sitä, että en jokaisesta yhteistyöbloggauksesta saa samanlaista korvausta kuin WTD, Pupulandia tai vaikkapa Vilma P. (= kaikki ovat viime vuoden The Blog Awards Finland -kilpailun voittajia). Todennäköisesti jokainen bloggaaja ymmärtää, että myös seuraajamäärät vaikuttavat palkkioihin; niin minäkin.

      Kyseenalaistan sen, että ylipäätään ilmaisen työn teettämisen toivominen on automaatio, jota työn tilaaja - tai sen tiedustelija - ei edes kainostele. Että oletetaan, että kun tuo nyt tuossa jotain höpisee muutenkin, kyllä se haluaa meistäkin ilokseen kirjoitella muutaman sanasen.

      Ei muuten halua.

      Vapaaehtois- ja talkootyöt ovat erikseen, teen niitä molempia. Myös niitä, jotka ovat aiheiltaan muuten vain sydäntäni ja arkeani lähellä, ja joista kirjoittaisin, vaikka aurinko ei taivaalle nousisi.

      Rehellisyyden nimissä on sanottava, että onneksi omalla kohdallani on myös heitä, jotka arvostavat laadukasta ja ammattitaidolla tehtyä työtä, ja he maksavat siitä aidon korvauksen. Iso sydän ja kiitos siitä heille <3.

      Rentouttavaa viikonloppua Outi ihanainen <3!

      Poista
  3. Erittäin hyvä kirjoitus! Näitä on vaikeaa välillä pohtia, innostuu niin jostain asiasta, että vasta jälkikäteen tajuaa mihin on lupautunut. Hyvää viikonloppua, nautitaan perheajasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuokin on Katja totta <3. Se on inhimillistä.

      Näen tässä bloggaamisessa ja muussa vaikuttajamarkkinoinnissa samoja piirteitä kuin freelancejournalismissa. Kun aina löytyy joku, joka tee työnsä sukkapalkalla (vrt. edellä Outille tarjottu korvaus), mikään ei muutu.

      Siksi soisi, että kun kenelle tahansa sisällöntuottajalle seuraavan kerran tarjotaan vaikuttajamarkkinointiyhteistyötä, hän pyytäisi työstään tuotteen sijaan asianmukaisen rahakorvauksen. Se hyödyttäisi paitsi sisällöntuottajaa itseään myös hänen kollegoitaan.

      Olen sanonut, että sisällöntuottajana minulle on se ja sama, kuka työn tekee. Pääasia, että se, joka sen tekee, saa siitä itselleen palkan. Rehtiä ja reilua kaikkia kohtaan.

      Ihanaa, joutilasta viikonloppua Katja <3!

      Poista
  4. Ihana että kirjoitit. Ja hienosti kirjoititkin! Joutilas vapaa-aika on oikeasti nykyään kultaakin kalliimpaa. Koska itse teen bloggausta harrastuksena, todella paljon aikaa vievän leipätyön ohella, olen surutta vastannut melkein kaikkiin yhteistyötarjouksiin kieltävästi. Sitten kun tulee oikeasti hyvä tarjous, sellainen, josta saa oikean korvauksen, ja sellainen, joka on oikeasti minun juttuni, voin siihen tarttua. Vihaksi pistää myös kyselyt, joissa pyydetään kuviani ja todetaan, että "voidaan jopa pieni korvaus antaa". Pitäkööt pienen korvauksensa. Minä en todellakaan anna ilmaiseksi, ja korvauksenkin pitää olla kunnollinen. Jos muut eivät arvosta tekemisiäni, niin itse ainakin arvostan.

    Ihanaa joutilasta viikonloppua myös Sinulle! Minä tulin juuri mökille, takassa loimottaa tuli ja kohta kaadan itselleni lasin viiniä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä sisällöntuottajista nimenomaan bloggaajista vain erittäin harva elättää itsensä edelleenkään bloggaamisella. Valtaosa bloggaa siis harrastuksena tai korkeintaan sivutoimisena. Minunkin bloggaamisesta saamat tulot ovat häviävän pienet. Päätyöni on kaikenlaisessa muussa sisältöjen laatimisessa ja siihen liittyvässä kuin omani blogini kautta harjoitettavassa sisältöyhteistyössä.

      Me kaikki bloggaajat olemme samassa veneessä. Ja erityisen tärkeää siksi meistä jokaisen olisi muistaa, että se mitä teemme itsellemme, vaikuttaa myös kollegoihin.

      Sinä olet toiminut aivan oikein. Minä en. Ja vauhdissa silmät ovat sumenneet. Sekös se sitten onkin eniten sapettanut, kun olen aiheuttanut itselleni ilmaisilla töillä sellaisia kiireitä, että en ole ehtinyt kunnolla paneutua niihin töihin, josta saan voin leipäni päälle. Ihan käsittämätön dilemma, argh.

      Ihailen taitoasi ja tapaasi toteuttaa bloggaamista omilla ehdoillasi. Valitsen sinut ohjaajatähdeksi taivaalleni ja tästä eteenpäin lupaan itselleni seurata esimerkkiäsi <3. Ilmaiselle työlle ei, omalle työlle aito arvostus ja joutilaisuus kunniaan myös käytännössä.

      Ihanaa sunnuntaita Heidi <3!

      Poista
  5. Mikään ei koskaan muutu, ellei joku niitä asioita aktiivisesti muuta. Hienoa Minna, kun nostit asian esille ja erittäin asiallisesti vieläpä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, kiitos ihanasta kommentistasi <3.

      Niin sinä kuin muutkin tällä taajuudella pitkään viipyneet tiedätte, että olen jonkin sortin asiakirjoittaja. Siksi tämän tekstin julkaiseminen vaati paitsi kyyneliä myös vähintään sitkeitä istumalihaksia. En ole muokannut omaa tekstiäni aikoihin niin paljon kuin tätä. Ja ihan vain siksi, koska se tuntui liian omakohtaiselta. Sellaiselta, johon lukijoiden olisi vaikea löytää tarttumapintaa.

      Aihe on ollut mielessäni kauan. Se sai vain bensaa kauan kyteneeseen roihuun lomanjälkeisen viikon ja siihen liittyvien tapahtumien ja tuntojen jälkeen.

      Kiitos, että ole hengessä mukana Marika <3!

      Poista
  6. Heippa Minna :)

    Todella hyvä kirjoitus ja näista asioista ei todellakaan kirjoiteta koskaan liikaa. Vaikeinta tässä yhtälössa onkin saada asiat muuttumaan, koska aina tulee joku, joka tekee puoli-ilmaiseksi.

    Itselläni kanssa sähköposti täyttyy näitä kissanristäiskutsuista. Aika kalliiksi nämä tilaisuudet tulisivat minulle, jos jokaisessa hyppäisin. Loppujen lopuksi maksaisin itse sen goodiebagien. (matkakulut vähint. 55€ ja päälle ruokailut päivän aikana...)

    Tottakai minullakin on paljon ns.ilmaisjuttuja, joita teen ihan oman mielenkiinnon mukaan. No näissä ei kumminkaan ole linkityksiä ja usein ei ole firmojen nimiäkään. Tästä hyvä esimerkki oli häämessut. Olin vain kiinnostunut tapahtuman visuaalisuudesta.

    Odotan itse mielenkiinnolla PING tapahtumaa. Minulla on paljon opittavaa ja haluan laittaa itseni myös ruotuun ilmaisen työn tekemisen suhteen.

    Aurinkoista viikonloppua ja kiitos tästä hyvästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana hengenheimolaiseni <3. Mahtia, jos sinäkin koet, että näistä asioista ei puhuta edelleenkään liikaa.

      Huomiosi on erinomainen: kovinkaan moni kutsuja ei tule ajatelleeksi sitä, että yksinomaan tilaisuuksiin saapuminen voi olla jo monelle kallista. Sisällöntuottaja siis paitsi tekisi oman työnsä ilmaiseksi myös kustantaisi siitä aiheutuvat kulut. Kuinka monessa muussa työssä se menee niin...?

      Kuten sanot, goodiebag (jota sitäkään ei läheskään kaikesta saa) tai postaukseen liittyvä tuote, eivät kata mitenkään työstä aiheutuneita kustannuksia eli työn tekijästä tulee maksaja. Varsin metkaa markkinointia.

      PING Helsingin Business Festival on todella tärkeä vaikuttaja- ja sisältömarkkinoinnin ammattitapahtuma. Tänä vuonna huhtikuun lopussa järjestettävään päivään soisi osallistuvan yhä enemmän markkinoinnista vastaavia yrittäjiä ja päättäjiä. Vaikuttajamarkkinointi, sen edut ja hyödyt, tulisivat heille paremmin tutuksi - ja he ymmärtäisivät, mistä ja ennen kaikkea miksi sisällöntuottajille pitää maksaa.

      Ihana nähdä sinut taas ainakin PINGissä <3! Valoa ja iloa sunnuntaihisi ja energiaa uuteen viikkoon <3!

      Poista
  7. Hieno kirjoitus Minna ja niin täyttä totta. En usko että monikaan pieni bloggaaja kuten minä edes on kauheasti miettinyt näitä kysymyksiä saati se blogin lukija, joka luulee meidän kylpevän rahoissa, joko tuotteiden tai sen fyrkendaalin muodossa. Todellakin yksi postaus vie itseltänikin pahimmillaan jopa koko päivän (ensin ruoan suunnittelu, velmistus, esillelaitto, reseptin ja jutun kirjoitus) kyllä mä olen joutunut itseltäni viimeaikoina kysymään, haluunko tätä todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ni-in todellista totta <3. Kiitos, kun avasit sinunkin postaustesi syntyä. Jos yhden jutun tekemiseen toisen puolesta menee päivä, jonka ajan voi laskea täydeksi työksi, miksi se pitäisi tehdä korvauksetta?!

      Blogin koko on yksi kriteeri kaupallisia yhteistöitä arvioitaessa ja tehtäessä, mutta ei ainoa. Pienen blogin bloggaaja voi tuottaa laadullisesti paljon parempia postauksia kuin ison. Ja miksi yritykset ovat kiinnostuneita bloggaajista; siksi, että he itse eivät osaa/pysty/voi tuottaa samanlaista sisältöä. Myös sisällön laadulla ja sen tekijällä on siis oma arvonsa, ja se on aina tärkeä muistaa. Pieni blogi ei velvoita bloggaajaa tekemään työtään ilmaiseksi. Sinäkin Sari teet laadukasta sisältöä, josta moni yritys voisi olla kateellinen.

      Omaksi iloksi bloggaaminen on eri asia. Jokainenhan voi ja saa käyttää harrastukseensa niin paljon aikaa kuin haluaa.

      Sisällöntuottamisen iloa Sari <3. Valoa ja iloa uuteen viikkoon!

      Poista
  8. Niin täyttä asiaa. Maijulle jo kommentoinkin, miten itse toimin tuon Tinder-somepaja -casen suhteen eli olisihan sieltäkin rahaa lopulta tarjottu, mutta kun ko. tapahtuma ja Tinder etenkään eivät ole ihan minun kiinnostukseni kohteita, niin sanoin kiitos-ei;) Minusta ärsyttävimpiä yhteistyöehdotuksia ovat sellaiset, joissa yritetään tyrkyttää palkkioksi postauksesta jonkin yrityksen 20 euron arvoista lahjakorttia - yrityksen, jonka tuotteista en itse ole ollenkaan kiinnostunut - tai sitten kuvitellaan, että bloggaajalle riittää palkkioksi postauksesta matkustaa jonnekin kissanristiäisiin, saada ehkä se skumppalasi kouraansa ja jotain pientä syötävää ja sitten odotetaan postausta, jossa kehuttaisiin yritys ja tuotteet. Mieluummin teen jutun jostain itseäni kiinnostavasta tuotteesta tai kivijalkakaupasta, joka ei juttua ole pyytänyt, mutta joka on mielestäni sellainen, että sitä kannastaa vähän potkia eteenpäin. Ihan ilmaiseksi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavasti kiteytetty Lady; olet asian ytimessä. Komppaan ihan joka sanaa! Kiitos <3!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!