Sisällöntuottajan sormiharjoituksia

Miten kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi ja tarinankertojaksi?

Rouva Sana saa tasaisin väliajoin viestejä, jotka kiteytyvät yllä olevan yhden lauseen ympärille.

Niistä samoista syntyi myös edellisessä postauksessa esittelemäni Sisältötoimisto Rouva Sanan blogianalyysi.

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta
Ja viestitkös tämän rouvan sydäntä aidosti lämmittävät.

Tässä globaalissa maailmassa, jossa jokaisen on käytännössä mahdollisuus julkaista tätä nykyä mitä vain, tuntuu poikkeuksellisen hyvälle, kun sanoista viehättyneet ovat kiinnostuneita oman kirjoitustaitonsa kehittämisestä ja sisältöjensä laadusta.

Että ihan mikä tahansa julkaistu sana ei sisällöntuottajalle itselleen välttämättä enää kelpaa.

Jes!

Opiskelin takavuosina Jyväskylän yliopistossa kirjoittamista. Ne antavat pohjan myös kirjoittajaohjaana toimimisen.

Opintoja edelsi lukemattomien, eri mittaisten luovan kirjoittamisen kurssien sarja. Olin yhdessä elämäni vaiheessa kirjoittamisen janoamaton ja jatkuva opiskelija.

Olen ollut aina kiinnostunut sanoista. Siitä, miten tarina rakennetaan, ja miten siihen luodaan koukuttava tunnelma.

Siitä, mitä kaikkea sanoilla voi luoda vastaanottajan mieleen näkemättä ja tapaamatta häntä.

Taidot eivät kartu kuitenkaan ilman opiskelemista ja määrätietoista harjoittelemista.

Kirjoittamisella yleisesti on ollut kautta aikain hieman alavireinen kaiku. Kirjoittamista on pidetty itsestäänselvyytenä.

Kun muun muassa kuvataiteesta, musiikista ja näyttelemisestä on ollut mahdollisuus saada yliopistollista koulutusta aikojen alusta (eli siis pitkään), kirjoittaminen akateemisena alana on varsin nuori.

Jyväskylän yliopistossa käynnistetty kirjoittajakoulutus on vasta reilun 20 vuoden ikäinen.

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta

Siksi, kun kansa tänä sisältöjen kultaisena aikana janoaa kirjoittamisen oppeja enemmän kuin niitä heille ehditään tarjota, jokainen teos on enemmän kuin tervetullut huutavaan tiedonnälkään.

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta (Art House, 2017) on mielenkiintoinen uutuus kirjoittamisesta harvoin julkaistujen oppaiden joukossa.

Näkökulma on uusi ja raikas. Se esittelee 20 kirjailijaa: joukossamme olevaa ja edesmennyttä.

Teokseen on valikoitunut itseoikeutetusti muun muassa Ernest Hemingway, Franz Kafka, Virginia Woolf ja Haruki Mukarami, mutta myös kaksi kirjailijaa Suomesta: Katja Kettu ja Anja Snellman.

Kirjailijaesittelyt ovat mielenkiintoista luettavaa, toki hiukan kirjailijasta riippuen.

Erityisen antoisaksi sisällöntuottajalle kirjan tekee sen runsas tehtäväosio; sormiharjoitukset, kuten olen itsekin pieniä kirjallisia kirjoitustehtäviä usein nimittänyt.

Harjoituksia on kirjassa paljon, peräti 70. Sellaiseen määrän mahtuu aika työläiltä tuntuvia tehtäviä, mutta myös vino pino omaan kirjoittajan arkeen istuvia simppeleitä treenejä.

Miten tarinan ideaa voi kehitellä eteenpäin? Miltä jokin tila tarinassa näyttää?

Entä jos vaihtelun vuoksi esine kertoisikin seuraavan tarinasi tai blogipostauksesi?

Tunnollisimmat sisällöntuottajat säilyttävät teoksen arjessa lähellään ja kirjaavat siihen mieleen juolahtavia listoja: hyviä, osuvia otsikoita, erilaisiin substantiiveihin sopivia adjektiivejä, kahden, kolmen satunnaisen sanan lauseita tai mielleyhtymiä.

Koskaanhan ei voi tietää, mitä listoihin kirjattuja tietoja voi joskus vielä tarvita....

Rouva Sanaan erityisen hyvin uppoavat muun muassa kirjassa olevat harjoitukset henkilöhahmon ja tapahtumapaikan piirteiden luonnehtimiseen ja tarinan suunnitteluun.

Oivia tehtäviä kaikki.

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on erinomainen teos jokaiselle tekstinikkarille, kun sitä hyödyntää... luovasti. Valikoiden ja itselleen sopivasti.

Tämä rouva tekee kesän aikana oppaasta monta tehtävää.

Meistä jokainen osaa ainakin noin niinku periaatteessa lukea ja kirjoittaa. Tarinoiden tuottamista pidetään kansalaisten perustaitona.

Moni suhtautuu kirjoittamisen harjoittelemiseen siksi hieman väheksyvästi. Mitä ihmeellistä siinä nyt muka on?

Jokainen enemmän kirjoittava kuitenkin  tietää, että kyllä siinä on. Kirjoittaminen vaatii treeniä. Ja kirjoittamaan oppii parhaiten kolmella tavalla:

1) kirjoittamalla, kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla - kaikenlaisia tekstejä ja harjoituksia
2) lukemalla, lukemalla ja taas lukemalla - kaikenlaisia tekstejä ja kaikenlaista kirjallisuutta sekä
3) pyytämällä ja saamalla teksteistä rakentavaa ja ammattimaista palautetta ja sen jälkeen taas kirjoittamalla.

Ykköskohtaa ei ole ilman kakkosta. Ne kulkevat käsi kädessä. Tutustumatta toisten teksteihin ja kirjoitustyyleihin on mahdotonta kehittää omaa kirjoitustaitoaan.

Kolmoskohtaakin tarvitaan. Jos kirjoittaja ei saa koskaan palautetta (enkä tässä tarkoita blogiin tulleita perinteisiä kommentteja), se tarkoittaisi samaa kuin söisi toistuvasti itse leipomansa pullat.

Ovathan pullat varmasti omassa suussa hyviä, mutta harva meistä leipoo vain omiin tarpeisiin. Että olisi kiva, jos siis kaverikin joskus ottaisi ja kertoisi, miltä pullat maistuvat.

Onnekkaita on, jos kaveri olisi joskus leipuri.

Eikö?

PS. Aawink, aawink - kesä ja loma on perinteisesti kirjoittamisen treenaamisen ja lukemisen kulta-aikaa (puhun muuten pitkäaikaisesta kokemuksesta...). Alkunälkään sopivat hyvin Luovan kirjoittajan työkirjan sormiharjoitukset.

Suuremman himon täyttävät sitten vaikka luovan kirjoittamisen erilaiset kesäkurssit ja Sisältötoimisto Rouva Sanan blogianalyysi.



Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta 
(John Gillard/Art House, 2017)

Tarinaa Rouva Sanan blogianalyysistä löydät täältä ja verkkokaupasta.


Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.




8 kommenttia

  1. Välillä tuntuu, että pitäisi käydä jossain kirjoituskurssilla, enkä ole ainoa. Tiedän itsekin kirjoittavani virheitä välillä, mutta kyllä osaakin olla vaikeaa lukea tekstiä, jossa ei ole pilkkuja, eikä myöskään oikein kirjoitettuja yhdyssanoja. Silloin jopa minä hyppään tekstejä oli. Itse kukin oppisi varmasti erilaisista harjoituksista paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeakielisyys on blogiteksteissä yksi tärkeä asia. Pienet kirjoitusvirheet eivät kaada yhtään tekstiä, mutta toistuvat kielelliset kömpelyydet saavat kyllä minutkin helposti vaihtamaan kanavaa.

      Kirjoittamistreeneillä pystyy harkkaamaan kuitenkin myös paljon muuta: omaa kieltä, tyyliä ja tapaa kirjoittaa ja ilmaista itseään. Löytää uusia näkökulmia ja raikkaamman otteen kirjoittamiseensa.

      Treenien jälkeen kirjoittaminen yleensä maistuu omassakin suussa ja sormenpäissä taas paremmalle. Uudenlaiset urat ja ladut ovat avautuneet.

      Poista
  2. Oi että, tässä täytyy lähteä tämän kirjan ostoon. Olisi nyt enemmän kuin paikallaan, kun mikään teksti ei tunnu syntyvän helpolla. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormiharjoituksia-kirja on oiva opas kirjoittajan pikkunälkään ja kesäisiin treeneihin. Suurempaan himoon ja treenitoiveisiin kannattaa etsiä jo muita lääkkeitä. Sillä niitäkin nimittäin tosiaan on.

      Olepa hyvä <3.

      Poista
  3. Kun on ollut kirjoittamatta lähes 30 vuotta, niin sehän on kuin opettelisi jotain ihan uutta. Vaikeaa ja välillä niin turhauttavaakin, kun kokoajan saa olla tarkistamassa juuri niitä yhdyssanoja ja muita kielioppisääntöjä. Kääk...sanon minä...mutta jostain se on aloitettava. Kateellisena luen hersyvää ja soljuvaa tekstiä, mutta en sentään vihreäksi muutu. Kurssi olisi varmasti hyödyllinen, vielä kun sitä ylimääräistä aikaa ja rahaa jostain, niin tämä ainakin ilmoittautuu. Aurinkoista viikonloppua sinuule ihana Sananen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sari, älä todellakaan muutu vihreäksi: koskaan. Hyvin sä vedät kuule <3. Sitä paitsi kirjoittaminen on todellisuudessa ainoa tapa treenata omaa kirjoittamistaan.

      Itse kokemuksesta tiedän, että vertaistuki ja (rakentava, perusteltu, kriittinenkin) palaute ovat avainasemassa omassa kirjoittajan työssä kehittymisessä. Blogi ei itsessään sitä anna, sillä vain harva lukija antaa palautetta sisältöjen laadusta. Palaute liittyy yleensä sisältöjen aiheeseen sekä sitä koskeavaa omakohtaista kantaa ja näkemystä.

      Päiviä on uusia ihanainen. Vielä joskus sinäkin. Ja hei, lyhyet kirjoittajakurssit ja -koulutukset eivät ole isoja investointeja - semminkin, jos niitä vertaa muiden harrastusten kustannuksiin. Laitapa siis korvan taakse <3.

      Poista
  4. Oi, haluan tän kirjan kans! Opiskelen myös Jyväskylässä ja kirjoittamiseen olisi tarkoitus suuntautua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinäkin siellä <3! Ihanaa, että kävit moikkaamassa minua täällä blogin puolella. Olen opinnoistasi oikeastaan hieman kateellinenkin - voi, kun minäkin vielä siellä <3.

      Saat siellä Jyväskylässä perusteellisempaa oppia kirjoittamiseen, mutta tämä kirja sopii sinulle taatusti sormiharjoituksiksi kesän ajaksi. Eikä ole iso investointi.

      Terkkuja Jyväskylään <3!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!