Tuusulanjärven taiteilijayhteisön into, toivo ja rohkeus

Rouva Sanan blogin puolella on luvassa pari tuhtia kulttuurista ja matkailullista viikkoa, jotka käynnistyvät n-y-t NYT.

Ihan vain siksi, että:

Into, toivo, rohkeus
Halosenniemen suuri ateljee on yhtä vaikuttava jokaisella käyntikerralla.
(Kuva: Tuusulan museot/Halosenniemi)
jemmassani on tukku mielenkiintoisia kesäaiheita, jotka ovat jääneet vielä esittelemättä,

siellä näyttöruutujen takana on suuri joukko kesälomalle jääneitä tai viimeistään ensi viikolla jääviä onnellisia

ja myös siksi, että parin viikon jälkeen tämä kanava hiljenee toviksi, ja latailen kirjoittajan akkujani perinteeksi muodostuneella syvimmän suven aikaisella blogitauolla.

Rouva Sanan kulttuurin ja matkailun teemaviikot käynnistää vähintään kerran kesässä koettava Halosenniemi ja sen kesänäyttely Into, toivo, rohkeus.

Se, että Suomessa juhlitaan nyt 100-vuotiasta itsenäistä kotimaatamme on osaltaan parikymmentä vuotta aikaisemmin Tuusulanjärven ympäristöön syntyneen taiteilijayhteisön ansiota.

Tuusulanjärven rannalle ja sen tuntumaan kohonneissa taiteilijakodeissa tehtiin toki ahkerasti ja päämäärätietoisesti asukkaidensa omaa leipätyötä eli taidetta, mutta siinä sivussa asukkaista valtaosa ajoi itsenäistyvän Suomen asiaa.

Jopa siinä määrin, että Aholan isäntä Juhani Aho katsoi sortovuosien kiihkeimpänä aikana tarpeelliseksi nostaa Tuusulanjärven rannasta kytkintä ja vaihtaa toviksi maisemaa ulkomaille asti.

Näistä lähtökohdista kumpuaa myös Halosenniemen parhaillaan esillä oleva kesänäyttely. Suomi juhlii 100-vuotiasta itsenäisyyttään, Tuusulanjärven taiteilijayhteisön synnystä tulee tänä suvena kuluneeksi 120 vuotta, ja Halosenniemi kohosi Tuusulanjärven rantaan 115 vuotta sitten.

Vähempikin riittäisi yksiin (tai kaksiin) bileisiin.

Into, toivo, rohkeus nostaa esiin taiteilijoiden rakkauden omaa kotimaataan kohtaan: halun kehittää suomalaista kansallisidentiteettiä sekä tarpeen vastustaa sortovuosien yhteiskunnallista ja poliittista painetta.

Vaikka kuvataiteilijat maalasivat tauluja, säveltäjät sävelsivät mestariteoksia ja kirjailijat kirjoittivat romaaneja, monien töiden taustalla oli yksi päämäärä: toive itsenäisestä Suomesta.

Into, toivo, rohkeus
Eero Järnefeltin Symbolistinen maisemakuva Kolilta (1894) kuuluu Suomen itsenäistymisen kuvastoon.
(Kuva: Tuusulan museot/Halosenniemi)

Into, toivo, rohkeus -näyttelyn avajaisissa puheen pitänyt kirjailija Kirsti Manninen pitää näyttelyn nimeä kuvaavana ja osuvana.

Mannisen mukaan into kuvaa yhteisön sisältä ulospäin kasvamista.

Tuusulanjärvelle syntynyt taiteilijayhteisö oli poikkeuksellisen tiivis ja sen into oli suuri. Taiteilijat asuivat seudulla jo ennen kuin heidän kotitalonsa valmistuivat.

Manninen kuvaa taiteilijayhteisöä toivon yhteisöksi: se syntyi ja eli toivosta.

Usein jopa kirjaimellisesti. Säännöllisistä tuloista ei ollut aina varmuutta, mutta toivo kantoi yhteisön jäseniä.

Rohkeutta oli Mannisen mukaan taiteilijayhteisön halu tehdä ja toimia toisin. Manninen perustelee, kuinka yhteisö teki tietoisen irtioton vanhemmista taiteilijasukupolvista.

Suurena rohkeutena Manninen pitää myös taiteilijayhteisön jäsenten kantaa ottavia teoksia. Maailmannäyttelyssäkin piskuinen ja pieni Suomi ei taipunut Venäjän osaston alaisuuteen vaan perusti oman - ja sai lopulta mainetta ja kunniaa.

Into, toivo, rohkeus
Pekka Halonen maalasi suuren joukon suomalaisia kansalaisia kuvaavia teoksia. Ateria (1899) on yksi niistä.
(Kuva: Didrichsenin taidemuseo/Matti Ruotsalainen)

Into, toivo, rohkeus -näyttelyssä on itseoikeutetusti vino pino paitsi Halosenniemen isännän Pekka Halosen teoksia, mutta myös taiteilijayhteisöön kuuluneiden Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeltin töitä.

Halosenniemen ateljeekodin seiniltä kävijä löytää myös muun muassa Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeldtin, Maria Wiikin ja Helmi Biesen maalauksia.

Yhteistä kaikille on oman kotimaan kuvaaminen ja kansallisen itsetunnon vahvistaminen. Uutinen ei ole, että sitä kuvattiin monille suomalaisille jo tutuksi tulleiden maisemakuvien kautta.

Esillä olevien teosten joukkoon mahtuu muutama harvinaisuus. Yksityiskokoelmiin kuuluva Akseli Gallen-Kallelan Vanhan kansan mies (1889) on nähty julkisesti vain harvoin.

Pekka Halosen kuvitusluonnos Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teokseen on esillä, usko tai älä, ihan ihka ensimmäistä kertaa.

Into, toivo, rohkeus
Ei Halosenniemen näyttelyä ilman Pekka Halosen talvisia puita: Talvi (1900).
(Kuva: Tuusulan museot/Halosenniemi)

Into, toivo, rohkeus -näyttely 3.9. asti
Halosenniemessä (Rantatie/Halosenniementie 4-6, Tuusula).
Lisätiedot www.halosenniemi.fi.


Rouva Sana näki ja koki näyttelyn kutsuvierastilaisuudessa.



2 kommenttia

  1. Tällaisesta taiteesta minäkin tykkään.
    Ihanaa viikkoa sinulle Rouva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania teoksia kyllä: oikeaa suomalaisuuden perinnekuvastoa.

      Aurinkoa viikkoosi Outi <3 <3!!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!