Sanoilla ja sisällöillä on aina paikkansa, ja blogi ei kuole

Blogistaniassa kuohuu ja kohisee. Yksi, jos toinen, isomman ja pienemmän blogin takaa löytyvä kasvo on parin viime viikon aikana ottanut kantaa blogeihin ja bloggaamiseen – lausunut oman mielipiteensä blogistaniaan kyllästymisestä.

Vilkkaana kummunneesta keskustelusta on vaikea ottaa selvää, kumpi oli ensin: turhautuminen ja väsyminen bloggaamiseen ja sen kirvoittamaan… no, ei aina niin tahdikkaaseen keskusteluun blogien kommenttiosastoilla ja julkisilla keskustelupalstoilla.

Vai suivaantuminen runsaslukuiseen, mutta tätä nykyä aika tavalla sisältököyhään blogimaailmaan? Taiten omista ajatuksistaan parisen viikkoa sitten kirjoitti viestinnän ammattilainen Laura Tähkävuori Missä olet Laura? -blogissaan.

On puhuttu blogien kuolemasta. Jo kauan. Mutta ei blogi mihinkään kuole. Ei yksinomaan jo siksi, että blogi on verkkomaailmassa yksi ylivertaisimmista käyttöliittymistä. Blogeja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa: yrityksissä, yhdistyksissä ja harrastusmielessäkin.

Blogimaailman suurin synti on ollut muutaman viime vuoden takainen vauhtisokeus, jonka satoa korjataan nyt. Kukaan ei puhunut aikaisemmin sisällöistä. Tai puhui, mutta termi jäi ohueksi hutuksi kaupallisten yhteistöiden, kauniiden kuvien ja oman elämän esittelyn ristipaineessa.

Ajateltiin, että millainen tahansa sisältö on ookoo ja se riittää. Miten tahansa tuotetut jutut kelpaavat. Ja yhtäkkiä nyt huomataankin, että kauniit kuvat riittävät ehkä hetkeksi, mutta pidemmän päälle nekään eivät kanna.  Että tyhjät, sisällöltään ontot ja huonosti toimitetut jutut eivät sittenkään ole tarpeeksi: eivät lukijoille, eivät yhteistyökumppaneille, eivätkä pahinta kyllä, edes bloggaajille itselleen. Moni bloggaaja on lyönyt tänä syksynä hanskat tiskiin.

Sylttytehdas ei löydy kuitenkaan vain bloggaajista ja kevyin ottein sisältöjen tuottamiseen suhtautuneista sisällöntuottajista. Oman osastonsa tehtaalle ovat muodostaneet vaikuttajamarkkinointia harjoittaneet yritykset. Blogistaniassa eli vahvana aika, jolloin monissa yrityksissä ei oltu piirun vertaa kiinnostuneita siitä, kuka sisältöjä heille tuottaa ja miten. Pääasia, että tuotteen tai palvelun sai näyttävästi esille mahdollisimman monessa blogissa nimellistä (tai nimetöntä) korvausta vastaan. Sillä kun ne harrastajat bloggaavat kuitenkin, juu sii.

Sylttytehtaan eteisen ovea ovat kolkutelleet myös vaikuttajamarkkinoinnin valtakunnalliset blogigaalat. Kuten moni viime viikkojen aikana blogistanian alasyöksyn analysointiin osallistunut bloggaaja omissa kommenteissaan toteaa, harva tietää enää puoliakaan huomenna perjantaina 27.10. Blog Awards – gaalassa jaettavien tunnustusten ehdokkaista. En tunne minäkään.

Kaiken tämän jälkeen on varmasti karskia sanoa, mutta sanonpa nyt kuitenkin: kyllä tähän maailmaan yksi blogistanian alassyöksy mahtuu. Myrskyn jälkeen koittaa aina aamu. Vieläpä sellainen, jolloin paistaa aurinko.

Kuten Tähkävuori omassa blogikirjoituksessaan kauniisti sanoja ja lauseita vaalien kirjoittaa, hyvä teksti ei kuole – niin kuin ei kuole hyvin tuotettu sanomalehti tai taitavasti kirjoitettu kirjakaan. Blogistanialle käy kuin mediamaailmalle kävi: alassyöksyn jälkeen kansa ja lukijat janoavat yhä painokkaammin hyvin tuotettuja, etukäteen mietittyjä sisältöjä ja tempaisevasti kirjoitettuja juttuja.

Hyvä teksti ei kuole, tuhti sisältö pitää otteessaan ja taiten puetulla lauseella on jatkossakin arvonsa. Tätä aikaa odotellessa unelmoin yhdessä Tähkävuoren kanssa blogigaalasta, jossa vuoden visuaalisimman bloggaajan sijaan lavalle asteleekin vuoden verbaalisin. Se olisi vallankumouksellista. Todellakin!

Ja sano minun sanoneen: jonakin päivänä se on taatusti totta.

EDIT: Oivallisesti samasta aiheesta Laura Tähkävuoren lisäksi kirjoittaa myös Savusuolaa-blogin takaa löytyvä toimittaja Janica Brander. Suosittelen.

18 thoughts on “Sanoilla ja sisällöillä on aina paikkansa, ja blogi ei kuole

  1. Näin se varmasti on, sinä sen varsin hyvin sanoiksi puit. Täällä myös yksi, joka on miettinyt. Vielä ei lamppu syttynyt, mutta toivottavasti pian. Mukavaa keskiviikkoa ja nauti lumesta, kohta sitä saadaan 🙂

    1. Kuulehan nyt kokkiseni – sinulla, jos jollakin on idealamppu syttynyt kauan aikaa sitten, ja tuotat haluttavia ja kiinnostavia sisältöjä. Olet löytänyt oman tiesi. Jatka vain rinta rottingilla samalla linjalla: yleisö ainakin tykkää.

      Muuten – mikä ihme muuten meissä bloggaajissa on? Meitä on kahdenlaista sorttia. Niitä, joilla on rajaton luotto omiin taitoihinsa ja ajatus, että kaikki, mitä tuottaa on aina priimaa. Ja on sitten niitä, jotka puurtavat vaatimattomasti kuranttia kamaa kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen, ja epäilevät silti jatkuvasti omaa tekemistään. Dilemma, etten sanoisi.

  2. Luin ilolla kirjoituksesi. Olen vasta aloittelija blogimaailmassa, sillä omaa blogia olen pitänyt vasta noin kuukauden päivät. Suurin motiivi pitää omaa blogia on kirjoittaminen. En väitä olevani siinä vielä mikään mestari, mutta olen ajatellut, että tekemällä oppii. Hienoa, jos jatkossa alettaisiin arvostaa hyvää sisältöä kauniiden kuvien sijaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin blogimaailma on menossa, ja heilun itse matkassa mukana.

    https://lenkilla.wordpress.com/

    1. Heii, onpa ihanaa löytää hengenheimolainen – sanojen ja lauseiden rakastaja: tervetuloa blogistaniaan! Sinnehän mahtuu kyllä. Jokaiselle taiten kirjoittavalle, omien sisältöjen punaista lankaa pohtivalle, on nyt ja aina tilaa.

      Koin itseni jossain vaiheessa kummajaiseksi, kun puhuin ja saarnasin blogikirjoituksissa kielen, sanojen ja sisältöjen merkityksestä saamatta juuri vastakaikua. Olen edelleen sitä mieltä, että jokainen oppii kirjoittamaan – toiset ovat toki hommassa parempia kuin toiset. Mutta taito ei synny ilman määrätietoista työtä ja opiskelua. Jälkimmäiseen kuuluu ajatuksen (ja ajan!) kanssa kirjoittaminen sekä lukeminen. Näistä erityisesti sulkeissa oleva ja jälkimmäinen kohta ovat monien bloggaajien osalta yhä edelleen aliarvostettuja.

      Tsemppiä sekä bloggaamisen ja lauseiden hiomisen iloa!

  3. Olipa hyvä teksti Minna! Tiedätkö tuo on varmaan yksi juttu, että se rosoisuus on hävitetty ja tilalle on tullut täydellisyys, joka ei enää puhuttele. Sitten kun vielä kaupallisuus on tullut niin vahvaksi osaksi blogimaailmaa, tuntuu se kaikista vähän sellaiselta liian siloitetulta ja hajuttomalta, mauttomalta. Mikä blogimaailmasta teki maailman, oli se näkemyksellisyys ja persoonallisuus, jota bloggaajat toivat siihen, jokainen omalla tavallaan. Nyt sitä on enää ihan tosi vähän ja kaikki on vaan niin pirun hienoa. Onko vain lukijamäärillä enää merkitystä vai olisiko kuitenkin aika mennä takaisin sinne sisältöihin? Vähemmän pintaa, enemmän syvyyttä. Uskon, että se nostaisi blogistanin kuopastaan. Oman postauksen aiheesta voit lukea täällä: https://villavalko.blogspot.fi/2017/10/aito-vai-valjahtanyt-blogimaailma.html

    1. Osuit kyllä analyysissäsi niin naulan kantaa kuin vain saattaa: ”vähemmän pintaa ja enemmän syvyyttä”. Hyvä Kati! Todellakin juuri noin!

      Toistan tahattomasti toistuvasti itseäni, mutta olen usein aikaisemminkin miettinyt, että kun bloggaajat vain tekisivät sisältösuunnitelmia, pohtisivat etukäteen, mitä he näyttöruuduilleen tuottavat ja miettisivät, mikä heidän sisältöjensä punainen lanka on. Jo se auttaisi asiassa todella, todella paljon.

      Blogi ei ole itseisarvo. Niitä ei lueta blogin itsensä ja pintakiillon vuoksi, vaikka bloggaajista moni tuntuu ilmeisesti ajattelevan näin. Sisältö ratkaisee.

  4. Omalta osaltani ajattelen tästä, että kannattaa tehdä omaa juttuaan – oli se sitten aallon harjalla tai ei – se kantaa kuitenkin vuodesta toiseen ja sitä tekee sen verran intohimolla, että vähäisemmälläkin osaamisella lopputulos lienee vähintäänkin tyydyttävä. Matkablogigenressä ymmärrämme, että meidän lukumme eivät koskaan tule olemaan alan huippua, sillä meillä ei juuri ole sanottavaa Thaimaasta, Kanarian saarista tai vaikka Tallinnasta, sillä ne eivät ole niitä kohteita, joille me sytymme. Joten kirjoitamme Alaskasta, Havaijista tai kohta Saudi-Arabiasta, koska juuri nyt olemme näihin kohteisiin halunneet tutustua. Ja ehkä joku jossain vaiheessa sitten kuitenkin etsii tietoa näistäkin kohteista ja löytää meidänkin kommenttimme niistä. Bhutanistakin moni on kysellyt – eli tarjoamme selvästikin jotain, mille on kysyntää. Ja oli tai ei, niin kirjoitimme, koska innostuimme!
    Jonkun jutun tekeminen vaan siksi, että muutkin tekevät – tai siksi, että se on pop, ei kovin pitkään toimi, ellei se ole tekijän intohimo.

    1. Naulan kantaan Pirkko, juuri noin. Itse ajattelen, että blogin ylläpitäminen on kuin lehden tuottamista. Mitä siitä nyt tulisi, jos lehtihyllyssä olisi sata samanlaista aikakauslehteä. Kävisi kauppa ennen pitkää aika huonosti, veikkaan.

      Oman oma tyyli, oma linja, omat sisällölliset ratkaisut. Ne ovat se juttu. Pelkästään hyviin kuviin pohjautuvista lehdistä pärjäävät muutamat, totta kai, mutta eivät todellakaan kaikki. Hyvät kuvatkin tulevat lukijoiden korvista ulos. Pitäisi olla jotain erilaista kuin muilla. Kyetä erottumaan. Ja niin kuin lehdissä myös blogeissa huonoa ei tee sekään, että osaa edes jotenkin ilmaista itseään: kertoa sujuvasti omista sisällöistään.

      Vaikka eipä sillä. Tänä päivänä erityisesti verkkolehtiä lukiessa tuntuu, että monilla blogeilla ei ole kieliasun osalta mitään hävettävää. Lehtiä kun pitäisi kuitenkin toimittaa oman alansa ammattilaiset.. Kai.

    2. Ihan mahtavaa, että voi lukea juurikin Alaskasta, Havaijista tai Saudi-Arabiasta, koska itseäni ei ainakaan kiinnosta lähteä ensi vuonna häämatkalle esimerkiksi Thaimaahan tai Kanarian saarille vaan ihan jonnekkin muualle. Vinkkejä me etsimme juurikin blogien kautta emmekä matkatoimistojen mainoksien kautta.

  5. Hyvin kirjoitettu, Rouva Sana! Laadukas, ajatuksia herättävä teksti on ilo lukijalle, eikä sitä voi korvata kauniilla kuvilla (joilla toki on oma tehtävänsä). Tunnistan tuon väljähtymisen omista bloggauskokemuksistanikin. Bloggaajan piti luoda nahkansa kuin käärme nahan jäädessä pieneksi. Viis täydellisistä kuvista, viis lukijamäärien tuijottamisesta, viis säännöllisestä postausrytmistä, viis siitä mitä koko muu ruokablogiskene touhuaa. Teen omaa juttuani ja jos se keitos maistuu muillekin, niin se on mukava lisä.

    1. Tuo oman jutun tekeminen – ja proosallisesti sanoisinko oman sydämen seuraaminen – on bloggaamisessa kova juttu. Siitä löytyvät myös ne omat, oikeat sisällöt. Blogistania pirstaloituu samaan tapaan kuin mediakenttä on viime vuosina tehnyt. Jatkossa yhä suurempaa osaa blogeja seuraa yhä pienempi, mutta sitäkin sitoutuneenpi ja juuri kyseisiä blogeja silmällä pitäen sofistikoituneempi lukijakunta.

  6. Ajatuksia herättävä kirjoitus Rouva Sanalta!

    Komppaan siinä Pirkko / Meriharakkaa, että blogilla on hyvä olla oma linja, johon myös itse uskoo ja vaalii. Siitä omasta intohimosta syntyvät ne parhaat jutut ja tekstistä tulee myös yksilöllistä toista samasta aiheesta kiinnostunutta puhuttelevaa. Jos muut postaavat kauniita aamiaiskulho kuvia mutta itseäsi se ei vähentää kiinnostaa niin älä edes harkitse lähteväsi tähän mukaan. Ne kulhot näyttävät minusta ”päälle liimatulta” siellä blogissa ja ”kun kerran muut niin minäkin” -toimintamalli ei ole aitoa. Lukijoita ei voi aliarvioida tai kalastella lisää lukijoita vippaskonsteilla. Ne todella sitoutuneet palaavat sinne blogiin löydettyään sinne kerran jos taso pysyy samana, ehkä paraneekin ja sisältö koukuttaa.

    PIeni rosoisuu luo särmää 🙂

    1. Rosoisuus on se juttu, kyllä Marjo! Aitous, persoonallisuus. Se, mitä ei löydy ihan heti googlaamalla muualta.

      Erottautua voi myös kielellä. Tänne saa listata kaikki kielellisesti kauniit, verbaalisesti laadukkaat, ajatuksia sanallisesti herättävät blogit. Niitä ei ole paljon – mutta onneksi sentään on. Genressä on blogistaniassa tilaa uusille tulijoille. Ottakaa sanataiturit koppi!

  7. Hyvin kirjoitettu – ja asiaa! Hyvin paljon samoin miettein olen itsekin blogistaniaa katsellut! Mietiskelin myös sitä, miten blogit ovat muuttuneet: harrastelijabloginkin pitää olla viimeisen päälle stailattu ja ammattimaisen näköinen. Vaan pitääkö? Ei pidä! Saa olla juuri omanlaisensa – ja saa olla pieni ja hidaskin, jos siltä tuntuu.
    Tuon blogigaalan blogeista osan toki tiedän – mutta eipä siellä taida olla yhtäkään minun lukulistallani olevaa blogia. Pari luen silloin tällöin. Yli keski-iän ylittäneiden blogit puuttuvat – ja niin puuttuvat esim. kulttuuri-, kirja- ja asiantuntijablogit – niille ei ole edes palkintosarjaa!
    Ja voi – sitä odotan, että sen verbaalitaitureiden sarjan voittaja sinne lavalle astelee – uskon, että tuosta sarjasta löytäisin itsekin sen helmen, jota haluaisin äänestää!

    1. Todellakin juuri näin Lady! Nimenomaan niin päin, että tänne blogistaniaan mahtuu kaikenlaista. Blogien ei tarvitse, eikä kuulu olla toistensa kopioita. Ollakseen hyvä ja onnistunut blogin ei tarvise tavoitella 10 000 lukijaa. Rosoisuus, omat näkökulmat, kieli ja aihevalinnat tulee näkyä, jotta lukijat löytävät tiensä blogien pariin jatkossakin.

      Blogit ovat todellakin muuttuneet, ja monen kohdalla on yritetty kammeta ahteri edellä puuhun. Lukijoiden tavoitteluhypessä tosiasiat ovat monella sumentuneet. Massalukijahysteriaan ovat osallistuneet paitsi bloggaajat itse, ehdottomasti myös blogiportaalit, kaupallista yhteistyötä harjoittavat yritykset ja blogigaalat. On annettu ymmärtää, että et ole mitään, jos blogiasi ei lue 10 000 lukijaa (joka on siis monen mukaan yhä tavoiteltava lukijamäärä…). Ja nyt sitten moni on kyllästynyt ja pettynyt, kun kaikki ei ole bloggaamisessa ollutkaan sellaista kuin he kuvittelivat.

      Fanitan sinua niin, kun julistauduit jo vuosia sitten oman tiesi kulkijaksi ja hitaaksi bloggaajaksi. Näin jälkikäteen voi jo sanoa, että olet tuskin menettänyt yhtään mitään. Päinvastoin: ollut ollut bloggaajana saamapuolella. Sinusta kelpaa ottaa esimerkkiä.

      Blogigaala-ajatuksiasi kommppaan. Kirjoitin aiheesta samoin näkökulmin jo vuosi sitten. Veikkaan, että nykyisen kaltaiset blogigaalat tulevat hyvin pian tiensä päähän, kun huomataan, että ne eivät kiinnosta kuin marginaalista ryhmää. Sen jälkeen myös ikä, sisältö ja visuaalisuuden ohessa myös verbaalinen lahjakkuus nousevat (toivottavasti) arvoon arvaamattomaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *