Tänään blogikirjoituskoulussa puhutaan eräästä lempiaiheistani, bloggaajan ja kirjoittajan luovuudesta. Moni bloggaamisen mukaan lennosta heittäytynyt ja oman työnsä ohessa bloggaava tulee harvoin ajatelleeksi, kuinka kaikki blogiin liittyvä on luovaa työtä.
Bloggaamiseen liittyy runsaasti paitsi ilon, onnen, onnistumisen ja flown hetkiä, mutta myös pettymyksiä, turhautumista, jumeja, paikallaan polkemista ja suoranaista kiukkuakin. Kaikki on osa kirjoittamiseen liittyviä luovan työn piirteitä.
Bloggaaminen on yhtä luovaa kuin soittaminen
Bloggaaminen on luovaa työtä. Se on ihan samanlaista työtä kuin näytteleminen, musiikin tekeminen ja soittaminen tai vaikkapa kuvataiteilijan työ. Sujuvasti kirjoittamaan ei opita äidinmaidossa, eikä edes koulussa äidinkielentunneilla.
Vaikka meistä suomalaisista lähtökohtaisesti jokainen osaa kirjoittaa, ammattitaitoinen kirjoittaminen ja bloggaaminen, sellaisten tarinoiden luominen, jotka koskettavat ja jakavat ymmärrettävästi tietoa, ei ole sisäsyntyistä. Jos olisi, kirjoittamisen ammattilaisia ja sisällöntuottajia tarvittaisi mihinkään: maamme olisi jo pullollaan heitä.
Kirjoittamaan ja bloggaamaan oppii vain kirjoittamalla ja määrätietoisella harjoittelemisella. Ja kirjoittamisen taitoa voi ylläpitää vain treenaamalla. Se on samanlainen luovan alan työ kuin mikä tahansa muu luovuutta vaativa ammatti. Ei näyttelijäkään heittäydy näyttämölle koskaan kylmiltään pitkän tauon jälkeen ja taas ”vain näyttele” omaa suoritustaan.
Onneksi kirjoittamista on alettu vihdoin Suomessa opettaa. Kirjoittamisen opiskeleminen ja treenaaminen on tätä nykyä mahdollista samaan tapaan kuin laulamisen tai soittamisen harjoitteleminen. Jos aihe kiinnostaa sinua enemmän, lisää tarinaa löydät täältä.
Kirjoittaminen – ja bloggaaminen – on maraton
Kirjoittaminen on luova prosessi, ja se on usein pitkä. Sinulla on aihe, jota olet lämmitellyt ja haudutellut etukäteen mielessäsi, teet siitä kenties useita raakaversioita, korjaat, muutat ja täydennät sitä. Paikkaat aikaan saamaasi tekstiä. Lisäät siihen uusia osia kirjoitusprosessin aikana.
Taot päätäsi seinään ja koet tuskan tunteita, riemastut kirjoittajan flowsta ja huomaat, kuinka puolipäivää on kulunut niin siivillä, että et ole muistanut käydä edes vessassa. Nukut tarinasi kanssa (jopa kirjaimellisesti: juttu tulee nimittäin usein mukaan uniin) yön tai kahden yli. Viilaat ja korjaat sen jälkeen tekstiäsi taas. Kunnes eräänä hetkenä päätät, että nyt: nyt se on valmis.
Jutun luovutuksen tai julkaisun hetkellä olosi on hetken tyhjä kuin kaikkesi antaneena. Ja hetken kuluttua aloitat kaiken saman uudelleen. Kerta toisensa jälkeen. Kirjoittaminen työprosessina on kuin maraton pienoiskoossa.
Kirjoittaminen on aikaa vievää työtä
Kirjoittaminen ja bloggaaminen on prosessina hidas ja aikaa vievä. Juttu syntyy aina vasta sen syntyhetkellä. Sitä voi valmistella ja miettiä etukäteen, mutta lopullinen tarina syntyy vasta, kun kädet asettuvat näppäimistölle.
Kirjoittaminen vaatii paitsi ammattitaitoa ja tietoa jutun aiheesta myös sitkeitä istumalihaksia ja kärsivällisyyttä. Vaikka juttu syntyy sen syntyhetkellä, kirjoittaa ei voi hetkessä: juttu ei plumpsahda koskaan maailmaan tuosta noin vain, kaiken muun tekemisen ohessa. Todennäköisesti juuri se monia bloggaajia kismittääkin. Kirjoitusprosessi vaatii sen ajan kuin se vaatii. Joskus – aika usein – se vaatii paljon.
Mitä enemmän kirjoitat, sitä enemmän rutinoidut, ja voit luoda kirjoittajana itsellesi omia rutiineja, jotka ovat erittäin suositeltavia. Kaikenlaiset rutiinit helpottavat omaa bloggaamistasi.
Omaa kirjoittamistasi et voi kuitenkaan kopioida. Et voi kerta toisensa jälkeen kirjoittaa samoin sanoin erilaisista aiheista. Siksi jokainen juttu on aina ainutlaatuinen. Jutun laadusta toki voi, ja pitää, keskustella, pyytää ja saada palautetta: onko juttu aina paras mahdollinen. Palautteesta ja sen merkityksestä puhutaan muuten vielä enemmän tämän blogikirjoituskoulun loppupuolella. Täysin samanlaista tarinaa ei kuitenkaan ole. Jokainen juttu on uniikki; kirjoittajansa kautta sillä hetkellä syntynyt.
Kaikki kirjoittaminen, kirjoititpa sitten blogikirjoitustasi – tai vaikka päivitystä Fb-kanavallesi -, on samalla myös aina ajattelemista. Et voi kirjoittaa ilman, että ajattelet ja asetat ajatuksesi johonkin viitekehykseen. Kirjoittaminen on havainnoinnin väline, teetpä sitä tietoisesti tai et. Kirjoittamalla ajattelet ja pohdit ympäröivää maailmaa. Siksi se vaatii myös aikaa.
Liity mukaan Minustako bloggaaja? -Facebook-ryhmään
Jos kaipaat bloggaamiseesi vertaistukea, liity mukaan Sisältötoimisto Rouva Sanan ja Bloggaajan käsikirjan yhteiseen Minustako bloggaaja? – suljettuun Facebook-ryhmään. Ryhmä toimii tukenasi kirjoittamisessa ja bloggaamisessasi – myös blogikirjoituskoulun päättymisen jälkeen.
Minustako bloggaaja? – Bloggaajan käsikirja ja Bloggaajan työkirja
tarjoilevat sinulle tuhdeimman tietopaketin bloggaamisesta
Kaipaatko tuhdimpaa blogitietoutta? Löydät kattavimmat ja perusteellisimmat ohjeet ja näkökulmat blogin perustamiseen Minustako bloggaaja? – Bloggaajan käsikirja (2019) sekä Minustako bloggaaja? – Bloggaajan työkirja -tietokirjoista (2021) (Minna Luoma, Rouva Kustannus). Kirjoissa on runsaasti sellaista bloggaamisen perustietoutta, joka ei blogikirjoituskouluun sisälly. Bloggaajan työkirjan avulla suunnittelet ja havainnollistat blogikirjoituskoulun muistiinpanot ja tehtävät itsellesi. Löydät molemmat tietokirjat myynnistä kirjakaupoista ja verkkokirjakaupoista kautta maan sekä Rouva Kustannuksen verkkokaupasta. Lue lisää tavoitteellisen bloggaamisen tietokirjoista täältä.
