Olen usein miettinyt, miksi blogin käynnistäminen ja bloggaamisen aloittaminen oli minulle aikanaan niin turkasen vaikeaa. Perustin ensimmäisen blogini, Rouva Sanan, reilut neljä vuotta ja puoli vuotta sitten. Olin ammattiylpeä toimittaja, ja vastustin blogia viimeiseen saakka.
Viitisen vuotta sitten bloggaaminen niitti suosiota. Yhä suuremmat joukot halusivat blogata. Se näkyi ja kuului. Yhteistä suurimmalle osalle bloggaajia oli, että he olivat harrastajakirjoittajia.
Pois minusta kaikki glamour
Bloggaaminen oli hieman julkisuushakuisten ja -kipeiden ihmisten maineessa: ”Perusta blogi ja raivaa tiesi ohi vip-jonojen kohti elämäsi kultaa ja kimallusta.” Just. Eihän kukaan itseään kunnioittava journalisti sellaiseen halua lähteä. Siis asiakirjoittaja, joka on tottunut viestimään objektiivisesti ja kantamaan vastuunsa lukijoilleen.
Että siis johonkin, jossa on vaarana joku glamour. Pois kaikenlaiset blogit minusta. Kunnes päässäni pitkän hauduttelun jälkeen sanoi naks, ja perustin ensimmäisen blogini (ja nyt niitä on siis kaksi – joissa sitten riittääkin työsarkaa, kun vielä päätyö on valtaosin toisille kirjoittamista…).
Onneksi sanoi, sillä ilman sitä olisin jäänyt paitsi ihan mielettömiä bloggaamisen tähtihetkiä. On kuitenkin oikeastaan täysin mahdotonta nimetä yhtä bloggaamisen tähtihetkeä. Niitä mahtuu vajaan viiden vuoden bloggaajantaipaleelleni lukemattomia. Olen saanut tutustua mielenkiintoisiin asioihin, olen kuullut uskomattomia tarinoita, olen poikennut mieleen jääneissä paikoissa.
#blogiperjantai18-tähtihetket: kohtaamiset
Oman bloggaajataipaleeni tähtihetkiä ovat olleet kuitenkin aina kohtaamiset. Olen saanut tutustua blogini kautta niin uskomattomaan määrään uusia ihmisiä, että se saa paatuneemmankin rouvan suorastaan liikuttumaan.
Journalistikin tapaa työssään uusia ihmisiä: käytännössä lähes joka päivä. Mutta sillä erotuksella, että he kaikki tulevat ja sen jälkeen menevät. Viimeksi eilen muistelin ääneen, kuinka olen toimittajana jututtanut joskus Tonttu Toljanteria esittävää Kunto Ojansivua, mutta en kuolemaksenikaan muista, koska ja ennen kaikkea miksi.
Ehkä juuri Tonttu Toljanterin rooliin liittyen. Tai sitten johonkin muuhun, näyttelijästä kun on kyse. Mutta kun eipä ole jäänyt mieleen. Enkä ole nähnyt tai kuullut Kuntokaan kuulumisista sitten sen kerran. Eli se siitä.
Pointtini siis on, että journalistin työssä haastateltavat tulevat ja sen jälkeen yleensä katoavat elämästäsi. Sama pätee moniin kollegoihin. Vain harvat ihmiset tarttuvat journalistin elämään, jäävät mukaan kulkemaan yhteistä matkaa.
Yhtä suurta klaania
Blogistania on kuin yhtä suurta heimoa, perhettä, jossa kohtaamisten jälkeen ei unohdetakaan toinen toisiaan vaan muodostetaan entistä tiiviimpiä klaaneja. Klaaneja voi olla monta. Ne voivat muodostua blogiyhteisöjen ja -portaalien pohjalta, blogin genren mukaan tai ihan vain sen perusteella, kenet on missä joskus tavannut ja miten heidän kanssaan on kerran synkannut.
Yhteistä suurimmalle osalle klaanin jäseniä on, että kun on kerran tavattu: kannustetaan ja kompataan, jaetaan ja annetaan omasta, verkostoidutaan jokaisen iloksi, mutta samalla ennen kaikkea myös hyödyksi, hymyillään ja halataan aina, kun tavataan.
Asiantuntijabloggaamisen tähtihetket?
Sama pätee myös asiantuntijabloggaamiseen, joka nostaa edelleen päätään. Onneksi muuten nostaa. Blogi on eräs parhaimmista keinoista tehdä omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan näkyväksi. Suorastaan ilolla – ja rehellisesti sanottuna joskus myös kademielin – seuraan esimerkiksi tänä vuonna perustetun asiantuntijablogiyhteisön Bonfiren edesottamuksia. Heidän asiantuntijabloggaajillaan on ihan mieletön draivi ja meininki!
#blogiperjantai18-päivän alla en tyydy nimeämään vain yhtä bloggaamisen tähtihetkeäni vaan lausun sanan kiitos. Löydät kiitoksen kohteet listattuna täältä.
Valtakunnallista #blogiperjantai18-päivää vietetään perjantaina 7.12. Kerro blogissasi, mikä on oma bloggaamisesi tähtihetki ja jaa se tunnuksella #blogiperjantai18. Klikkaa itsesi tapahtuman osallistujaksi Facebookissa ja jaa kirjoituksesi myös tapahtumasivun alla.
#blogiperjantai18 on kaikille avoin ja ilmainen verkossa ja somessa tapahtuva bloggaamisen teemapäivä, jota vietetään kahdesti vuodessa: kesäkuun ja joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Tapahtuma järjestetään nyt toisen kerran, ja sen on ideoinut Sisältötoimisto Rouva Sana.
