Kirjoittaminen on luovaa työtä: Blogikirjoituskoulu, osa 7

Tänään, Kesän 2018 blogikirjoituskoulun puolivälissä ja kesän keskellä, puhutaan hetki kirjoittamisen olemuksesta. Mitä kirjoittaminen oikein on?

Lähestytään asiaa aluksi rahan kautta. Moni kysyy minulta, mikä ihme kirjoittamisessa ja jutuissa oikein maksaa? Miksi yhdellä jutulla voi olla kysyjän mielestä niin suuri hinta? (Samojen ihmettelyiden äärellä ovat monet muut luovan työn ammattilaiset kuten valokuvaajat, mutta se on jo toinen tarina se – tänään puhutaan vain kirjoittamisesta.)

Niin kirjoittamisen hinta kova ehkä onkin, jos katsoo vain työstä maksettavaa summaa, ei mieti mitä sen taakse kätkeytyy, ja vertaa sitä mihin tahansa kohtuunopeasti monistettavaan ja rutiiniluontoiseen työhön kuten vaikka auton renkaiden vaihtamiseen.

Kirjoittaminen on aikaa vievää työtä

Kirjoittaminen on prosessina hidas ja aikaa vievä – toki aiheesta hieman riippuen. Juttu syntyy sen syntyhetkellä. Sitä voi valmistella ja miettiä etukäteen, mutta tarina syntyy vasta, kun kädet asettuvat näppäimistölle.

Kirjoittaminen vaatii paitsi ammattitaitoa ja tietoa jutun aiheesta myös sitkeitä istumalihaksia ja kärsivällisyyttä. Vaikka juttu syntyy sen syntyhetkellä, kirjoittaa ei voi hetkessä: juttu ei plumpsahda maailmaan noin vain. Kirjoitusprosessi vaatii sen ajan kuin se vaatii. Joskus, aika usein, se vaatii paljon.

Mitä enemmän kirjoitat, sitä enemmän rutinoidut, ja voit luoda kirjoittajana itsellesi omia rutiineja (jotka ovat erittäin suositeltavia sellaisia). Omaa kirjoittamistasi et voi kuitenkaan kopioida. Et voi kerta toisensa jälkeen kirjoittaa samoin sanoin erilaisista aiheista.

Siksi jokainen juttu on aina ainutlaatuinen. Jutun laadusta toki voi, ja pitää, keskustella: onko se aina paras mahdollinen. Täysin samanlaista tarinaa ei kuitenkaan ole. Se on uniikki, kirjoittajansa kautta sillä hetkellä syntynyt.

Kaikki kirjoittaminen, kirjoititpa sitten blogikirjoitustasi – tai vaikka päivitystä Fb-kanavallesi -, on ajattelemista. Et voi kirjoittaa ilman, että ajattelet ja asetat ajatuksesi johonkin viitekehykseen.  Kirjoittaminen on havainnoinnin väline, teetpä sitä tietoisesti tai et. Kirjoittamalla ajattelet ja havainnoit maailmaa. Siksi se vaatii myös aikaa.

Kirjoittaminen on luovaa työtä

Kirjoittaminen on luovaa työtä. Se on ihan samanlaista työtä kuin näytteleminen, musiikin tekeminen ja soittaminen tai vaikkapa kuvataiteilijan työ. Sujuvasti kirjoittamaan ei opita äidinmaidossa eikä edes koulussa äidinkielentunneilla. Vaikka meistä jokainen osaa kirjoittaa, ammattitaitoinen kirjoittaminen, sellaisten tarinoiden luominen, joka koskettaa ja jakaa ymmärrettävästi tietoa, ei ole sisäsyntyistä. Jos olisi, kirjoittamisen ammattilaisia koskaan tarvittaisi.

Erityisesti tänä sosiaalisen median aikakautena, jolloin kaikilla on mahdollisuus olla oma mediansa, me hukkuisimme laadukkaaseen ja seuraajia puhuttelevaan sisältövirtaan, jos kaikki osaisivat kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sillä vaikka kaikki osaavat Suomessa teoriassa niin laulaa kuin kirjoittaakin, viestijöiksi asti heistä on silti vain pieni osa.

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja määrätietoisella harjoittelemisella. Kirjoittamisen taitoa voi ylläpitää vain treenaamalla. Se on samanlainen luovan alan työ kuin mikä tahansa muu. Ei näyttelijäkään heittäydy näyttämölle koskaan kylmiltään pitkän tauon jälkeen ja taas vain näyttele. Omaa ammattitaitoa tulee pitää yllä.

Onneksi kirjoittamista on alettu vihdoin Suomessa opettaa. Kirjoittamisen opiskeleminen ja treenaaminen on tätä nykyä mahdollista samaan tapaan kuin laulamisen tai soittamisen harjoitteleminen.

Kirjoittaminen on maraton

Kirjoittaminen on luova prosessi, joka on yleensä pitkä. Sinulla on aihe, jota olet lämmitellyt ja haudutellut etukäteen mielessäsi, teet siitä kenties useita raakaversiota, korjaat, muutat ja täydennät sitä. Paikkaat aikaan saamaasi tekstiä. Lisäät siihen uusia osia kirjoitusprosessin aikana.

Taot päätäsi seinään ja koet tuskan tunteita, riemastut kirjoittajan flowsta ja huomaat, kuinka puolipäivää on kulunut niin siivillä, että et ole muistanut käydä edes vessassa. Nukut tarinasi kanssa (usein kirjaimellisesti: juttu tulee usein mukaan uniin) yön tai kahden yli. Viilaat ja korjaat sen jälkeen tekstiäsi taas. Kunnes eräänä hetkenä päätät, että nyt: nyt se on valmis.

Jutun luovutuksen tai julkaisun hetkellä olosi on hetken tyhjä kuin kaikkesi antaneena… Ja hetken kuluttua aloitat kaiken saman uudelleen. Kerta toisensa jälkeen.

Kirjoittaminen työprosessina on kuin maraton pienoiskoossa.

Liity mukaan Facebook-ryhmään

Jos kaipaat vertaistukea, liity mukaan Sisältötoimisto Rouva Sanan Minustako bloggaaja? – Näin markkinoin sisällöillä verkossa– suljettuun Facebook-ryhmään. Ryhmä toimii tukenasi kirjoittamisessa ja bloggaamisessasi.

Viikon tehtävä: 

Tällä viikolla otetaan hieman rennommin. Kirjoittajan parasta vitamiinia on lukeminen. Nappaa kirjahyllystäsi, nouda kirjastosta tai osta kirppikseltä kesän kunniaksi rento ja mukava kirja, vetäydy riippukeinuun tai hakeudu laiturille – ja lue, lue, lue. Olet nyt ansainnut sen!

 

Kesän 2018 blogikirjoituskoulun edellisen kuudennen osan löydät täältä. Seuraavan kahdeksannen osan löydät täältä.

Jaa ja käy tykkäämässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *