Rouva Sana on ollut koko syksyn ajan ihmeissään. Suomessa juhlitaan parasta aikaa 100-vuotiasta kotimaatamme, mutta kuinka moni tietää, että samaan aikaan 120-vuotisjuhliaan viettää Tuusulanjärven taiteilijayhteisö?
Oletko kuullut? Never? No, eipä ole kovin moni mukaan.
Puhutaan nyt siis siitä monipäisestä, maan ja maailman kuulusta, Tuusulaa ja Järvenpäätä halkovan järven rannalle muuttaneesta taiteilijajoukosta, joka oli osaltaan vahvasti vaikuttamassa siihen, että Suomi parikymmentä vuotta muuttonsa jälkeen itsenäistyi.
Testataanpa. Sanopa sinä, miten ja milloin Tuusulanjärven taiteilijayhteisö sai alkunsa? Ja mikä merkitys sillä oli Suomelle?
Rouva Sana teki omassa keskiuusmaalaisessa lähipiirissään taannoin saman kyselyn. Empiirisen haastattelun perusteella osa vastanneista oli oikeilla jäljillä. He osasivat antaa muutamien taiteilijatyyppien nimiä ja kertoa, mikä heidän taiteen lajinsa oli, ja missä he asuivat.
Sen sijaan kukaan ei ollut pysähtynyt miettimään, mitä nämä samat taiteilijat Venäjän vallan alaisuudessa olevan Suomen eteen reilut sata vuotta sitten tekivät. No, kirjoittivat joo, ja tekivät tauluja. Ja se yksi tyyppi teki musaakin, mutta entä sitten?
Eikä vastanneista kenelläkään ollut harmainta hajua, milloin maamme edelleen merkittävin kulttuuriyhteisö oli tarkkaan ottaen syntynyt. Suunnilleen sata kuten Suomikin, oli vastaus.
Ja hei, nyt sentään asutaan ihan Tuusulanjärven taiteilijayhteisön syntysijoilla. Osa vastanneista voisi melkein heittää kivellä muutaman taiteilijan kotitalon seinään. Olisi markkinoinnilla siis vielä piirun verran tehtävää – varsinkin 120-vuotisjuhlavuonna.
Muuten, jos et sinäkään tiedä edellä mainittuihin kysymyksiin vastauksia, kurkkaa ne täältä.
Markkinointimahdollisuuksia enemmän kuin lääkäri määrää
Ajauduin pohtimaan tätä keskiuusmaalaisen kulttuuri- ja matkailumarkkinoinnin dilemmaa taas kerran, kun Helsingin Sanomat julkaisi viime lauantaina 28.10. mainion jutun Instagramin hyödyntämisestä matkailumarkkinoinnissa (ja toki, myös sen nurjista puolista).
Jutussa kolme tällekin rouvalle tuttua vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijaa perustelivat, mikä merkitys sosiaalisella medialla ja juttuun nostetulla Instagramilla on markkinointikanavana ylipäätään.
Jutun kärki oli matkailussa ja sen näkyväksi tekemisessä. Esimerkkitarinassa marokkolainen hotelli kutsui joukon some-vaikuttajia kylään, ja pian Instagram räjähti: hotellin uima-altaasta tuli some-hitti, ja sen jälkeen siellä itsensä halusi kuvata myös muut kuin kylään kutsutut some-vaikuttajat.
– Milleniaalit (eli nettisukupolven edustajat) tekevät matkustuspäätöksiä paljon Instagramin perusteella, totesi suosittua Veera Bianca -matkablogia ylläpitävä Veera Papinoja Hesarin jutussa.
No niinpä. Mutta tätä – tai ylipäätään juuri mitään muitakaan tämän päivän markkinoinnin muotoja – ei vain osata edelleenkään hyödyntää kotimaisessa kulttuuri- ja matkailumarkkinoinnissa.
Mahdollisuuksia olisi enemmän kuin kukaan markkinointitohtori kehtaa oikein edes ehdottaa, mutta valtaosalle paikallisia toimijoita ne ovat kuin tuntemattomia planeettoja kaukaisella tähtitaivaalla.
Sillä mitenkään muuten ei voi selittää sitä, että edes keskiuusmaalaiset eivät tiedä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön saaneen alkunsa Venny Soldan-Brofeldtin allekirjoittamasta Vårbackan, sittemmin Aholan huvilan vuokrasopimuksesta.. no ylipäätään edes joskus, mutta varsinkaan toukokuussa tasan 120 vuotta sitten.
Ota asia toimijoiden kanssa keskustelun keskiöön ja kuuntele vastaukset. Virsi on aina sama. Markkinointiin on aina liian vähän jotain.
On puutetta ajasta ja rahasta nyt varsinkin. On liian paljon tekemistä ja liian vähän henkilökuntaa ja kun sitä rahaa, tiedättekö, sitä ei oikeasti ole yh-tään. Erikseen markkinointia varten palkattuja työntekijöitä ei ole ollut matkailua harjoittavissa kunnissa missään kai enää valovuosiin.
Touhu on yhtä pöhköä kuin tuottaisin yrityksessäni mielenkiintoisia sisältöjä ja jättäisin kertomatta niistä kenellekään. Siis kun rahat ja aika riittävät kyllä juuri ja juuri sisältöjen ideointiin ja tekemiseen, mutta ei kuulkaa markkinointiin, ei sitten millään.
Samassa hötäkässä matkailu- ja kulttuurikohteissa priorisoidaan kohderyhmiä, kurkotetaan niillä vähillä euroilla, jotka kuitenkin aina jostain kukkaron pohjalta löytyvät, kauas mannerten yli, ja unohdetaan, että kotimaassakin matkustetaan – jopa ihan omalla kotiseudullakin.
Kuten eräs paikallista menoa seurannut totesi: markkinoinnin ja viestinnän onnistuessa oman seudun asukkaat olisivat kohderyhmänä niistä tärkeimpiä. Saa paikalliset asukkaat käymään vaikka vain kaksi kertaa vuodessa oman alueen museoissa ja kahviloissa, ja katso, mitä se tekee tulovirralle.
Puhumattakaan kaikesta siitä hyvästä, josta seudulla asuvat ja vaikka hieman kauempaakin saapuvat matkailijat puhuvat vuoden aikana muille selän takana.
Sillä ihan oikeasti: mitä iloa sisällöistä ja tapahtumavuosista on, jos lähellä asuvien sijaan niistä tietää miljoona japanilaista ja kiinalaista? Jäätävää.
Miten kävi Tuusulanjärvi-ilmiön? Toteutuivatko tavoitteet?
Matkailu- ja kulttuurialan yrityksille on käytössä kaikki samat markkinointikanavat verkossa ja somessa kuin muillekin – tasapuolisesti ja ihan samaan hintaan. Kanavien kautta jaettavien sisältöjen tavoitettavuus on parhaimmillaan suuri, ja erilaisia markkinointiyhteistyön muotoja (kuten vaikuttajamarkkinointi) on mahtava määrä.
On suuri sääli, jos Tuusulanjärven taiteilijayhteisön matkailumarkkinointi 120-vuotisjuhlavuonnakin lepää yksinomaan yritysten ja yhteisöjen harvakseltaan päivittyvien verkkosivujen ja Fb-kanavien sekä paikallisen lehden uutisoinnin varassa. Niillä ei pitkälle pötkitä.
Enemmän kuin mielenkiintoista on sekin, kuinka keskisellä Uudellamaalla Suomen 100-vuotisjuhlavuotta pidettiin tuhannen taalan paikkana Tuusulanjärven matkailuidentiteetin vahvistamisessa.
Alettiin synnyttää Järvenpään ja Tuusulan yhteistä Tuusulanjärvi-ilmiötä. Mielenkiintoisia ovat sille etukäteen rustatut tavoitteet, jollaisiksi nimettiin muun muassa:
- Tuusulanjärven taiteilijayhteisön työn ja merkityksen tunnetuksi tekeminen Suomen itsenäistymisen vaiheina 1897–1917
- kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostavia matkailusisältöjen tarjoaminen
- sekä suomalaisen identiteetin vahvistaminen.
Nyt, kun ilmiövuotta on enää kaksi kuukautta jäljellä, ja taiteilijayhteisön nimikkonäyttelykin on saatu auki julkisesti vähin äänin, voi varmasti jo kysyä: Miten Tuusulanjärvi-ilmiöstä tuli The Tapaus? Siis noin niinku omasta mielestä.
Jutun kuva on ikuistettu Tuusulanjärven rannalla taiteilijayhteisön syntysijoilla. Julkaistu juttu on poikkeuksellisesti luettavissa myös Rouva Sanan blogin puolella.
