Valmistautuessani Bloggaajan palautepajaan halusin hahmottaa, mitä muut kirjoittajat palautteesta ja sen saamisesta ajattelevat. Googlasin aihetta termeillä ”bloggaaminen palaute” ja ”kirjoittaminen palaute”.
Ensimmäiseksi törmäsin blogiin Kirjailijan elämää, jonka kirjoittaja peräänkuulutti kyselyn muodossa palautetta teksteistään ja blogistaan. ”Bloggaaminen muistuttaa välillä minua vanhan ajan pullopostista — lähetät viestisi eetteriin, etkä koskaan ole aivan varma, kuka löytää sen sieltä”, hän totesi.
Kajaanin ammattikorkeakoulun verkkosivuilla kirjoittamisesta ja palautteen merkityksestä kerrottiin seuraavasti: ”Kirjoitusprosessin edetessä ajatus ja ilmaisu kehittyvät vähitellen. – Prosessikirjoitus on oman ajattelun, lukemisen, kirjoittamisen ja muilta saadun palautteen vuoropuhelua.” Kyllä! Ei ole yhtä ilman toista. Vasta kaikki yhdessä varmistavat kirjoittajana kehittymisen.
Tuntui kuin olisin osunut aarrearkkuun, kun löysin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen takavuosina Kirjamessuilla järjestämän kisan, jossa etsittiin vertauskuvia kirjoittajan palautteen merkitykselle. Voittajavertaukseksi valikoitui lause: ”Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin Särkänniemi ilman ranneketta” (kurkkaa muut täältä).
Jos olisi miekkailija, sanoisin nyt touché! Kuten Kotus omissa perusteluissaan totesi, visiitti huvipuistoon voi olla parhaimmillaan palkitseva ilman rannekettakin, mutta eniten reissusta saa irti vasta rannekkeen kanssa. Sama pätee kirjoittamiseen: eniten omasta tekstinikkaroinnistaan saa ja siinä voi kehittyä palautteen avulla.
Palautteella ja palautteella on eroa
Verkkoon ja omaan blogiin sisältöjä tuottavalla hämärtyy usein palautteen käsite. Palaute on bloggaajan puhekielessä synonyymi kaikelle blogin kautta tulleille lukijoiden kommenteille sekä heidän kanssaan käydylle vuoropuhelulle ja vuorovaikutukselle. Totta toinen puoli.
Lukijoiden lausumissa kommenteissa ja kirjoittajan tarvitsemassa palautteessa on kuitenkin eroa. Jos lukija jakaa kanssasi oman kokemuksensa tai kiittää sinua jutusta ja toivottaa sinulle kommenttikentässä aurinkoista viikkoa, on se kaunis ele, mutta kirjoittajana niistä mikään ei vie pätkän vertaa eteenpäin.
Edes se, että lukija toteaa, että olipa suttuiset kuvat, onpa sinulla tylsiä aiheita viikosta toiseen tai jutuissasi ihan liikaa mainontaa, ei johda sinua mihinkään. Ei, ennen kuin saat tietää, miksi. Ja mitä kaiken moititun tilalle?
Rakentava palaute on kuin uutta buustia antava vihersmoothie. Rakentava palaute keskittyy siihen, mikä kirjoittajan tekstissä toimii ja mikä ei toimi. Omat väitteet perustellaan aina. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Perustelujen tulee olla yksityiskohtaisia ja täsmällisiä. Parhaimmillaan ne sisältävät ratkaisuehdotuksen. Jos teksti maistuu, tuoksuu, tuntuu tai näyttää joltakin, palaute sisältää tunteeseen liittyvän havainnon, mutta ei sen tulkintaa. Rakentava palaute ei keskity tekstin kirjoittajan persoonaan vaan aina sisältöön, itse tekstiin.
Kirjoittajantyöhönsä intohimolla ja kunnianhimoisestikin suhtautuvalle runsaat lukijoiden kommenttikentät ovat ihan jees, bloggaajan- ja kirjoittajantyön suola ja sokeri, mutta se, mitä hän janoaa, on nimenomaan rakentava palaute.
Mitä enemmän omien tekstien ja kirjoittamisen parissa viettää yksin aikaa, sitä enemmän omalle sanataituroinnilleen sokeutuu. Joka väittää muuta, ei ole kirjoittanut vielä tarpeeksi (tai ei tunnusta, että omistaa tärkeän hovilukijan).
Sitä alkaa toistaa itseään, jaarittelee jaarittelemasta päästyään ja menettää tekstissään lukijan mielenkiinnon, kadottaa sisältöjensä punaisen langan, takoo kirjoitusvirheitä tarina toisensa jälkeen sekä hukkaa motivaation, innostuksen ja kirjoittamisen ilon. Sitä arkipäiväistyy ja rutinoituu enemmän kuin on kirjoittajan luovassa työssä hyväksi.
Älä tule ikävä palaute, tule kiva palaute
Löysin googlatessani erään artikkelin, jossa toimittajan, käsikirjoittajan ja kirjailijan taustan omaava Anneli Kanto ruoti syntyjä syviä palautteen merkityksestä. Kanto totesi, että kehittyäkseen kirjoittaja tarvitsee aina rakentavaa palautetta. Silti hän väitti, että omien havaintojensa mukaan valtaosa kirjoittajista ei palautetta halua vastaanottaa.
Ei, koska me kirjoittajat elämme positiivisuudesta: kuulemme tarinoistamme mieluummin kehuja ja ylistäviä kannustuksia kuin rakentavaa palautetta, joka voi olla joskus epämieluisaa, hankalaa kuultavaa, joskus negatiivistakin. Palautetta pyytäessä ja sitä vastaanottaessa riski on siis liian iso, että kuulemme jotain sellaista, jota emme haluaisi kuulla. Ja rakentavan palautteen antaja on sitä paitsi mielessämme muutenkin aina ikävä tyyppi.
Mutta entä mikä palautettomuuden vaihtoehto? Valitsetko sinä mieluummin (erityisesti blogistaniassa viimeisen vuoden aikana paljon puhutut) tiskivedenlämpöiset kirjoitukset vai määrätietoisen tien pyrkiä tarinoihin, jotka osuvat lukijoiden luihin ja ytimiin? Jälkimmäinen on mahdollista rakentavan palautteen avulla.
Sisältötoimisto Rouva Sana järjestää maalis-kesäkuussa neljästä kerrasta koostuvan Bloggaajan palautepajan. Bloggaajan palautepaja toteutetaan Helsingissä sijaitsevan lifestylemyymälän Destinyn kokoustilassa. Lue lisää Bloggaajan palautepajasta ja katso tarkat kokoontumispäivät täältä.
Rouva Sana on kirjoittamisen pitkän linjan ammattilainen. Hänellä on 20 vuoden ammattikokemus journalistisesta työstä eri sanoma- ja aikakauslehdissä paitsi toimittajana myös palautteen antajana ja kollegojen kirjoitustyön kehittäjänä toimitussihteerinä ja toimituspäällikkönä. Lisäksi Rouva Sana on harrastanut luovaa kirjoittamista, julkaissut kirjoituksiaan eri medioissa ja muodoissa sekä opiskellut kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa. Hänellä on valmius kirjoittajaohjaajana toimimiseen.
Rakentavaa palutetta kirjoittamisesta olen saanyt yhdeltä ystävältäni, kun hän kirjoittaa työkseen. Olen saanut monta vinkkiä oikeinkirjoitukseen. Alussa en osannut ottaa palautetta oikealla tavalla vastaan, kun minulla oli aina tarve selitellä miksi olin kirjoittanut väärin. Saatoin sanoa esim. että kirjoitin yöllä ja vireystila ei ollut paras mahdollinen. Ystäväni sitten kerran sanoi, että hän ei viitsi kohta antaa palautetta, koska en arvosta sitä. Pahoittelin ja otin opikseni eli, kun ystäväni antaa palautetta, niin kiitän kauniisti ja sanon, että korjaan virheet enkä ala selittelemään miksi jokin virhe mahdollisesti tapahtui. Olen päässyt kirjoittamisessa paljon eteenpäin siitä mitä se oli, kun aloitin bloggaamisen 05/16. Olen bloggannut aiemminkin vuosina 06-09, mutta ne olivat päiväkirjamaisiahöpinöitä. Silloin oli sen aika, mutta nyt kohdallani bloggaaminen on aivan toisenlaista. Välillä vähän harmittaa, kun ei ole aikaa blogata niin usein kuin haluaisin. Yhden postauksen tekemiseen menee nykyään sen verran paljon aikaa, että yleensä ehdin julkaista vain yhden postauksen viikossa, joskus kaksi.
Omistat kuule täydellisen kimpaleen kultaa <3. Jokainen kirjoittaja tarvitsisi vierelleen henkilökohtaisen hovilukijan; sellaisen kuin sinulla on. Hänet, joka sanoo jutuista muutakin kuin "ihan kiva" tai "ai vitsi, kuinka hauskasta aiheesta kirjoitettu", jonka jälkeen teistä molemmat hykertelevät tyytyväisenä toistensa olkaa vasten.
Kiitos, että jaoit ajatuksesi täällä. Osut niin naulan kantaan kertomassasi, että voin vain nyökytellä ja todeta, että touchè: juuri tätä kaikkea tarkoitan. Kiitos!
Palautteen antaminen on jalo taito, mutta niin on sen vastaanottaminenkin. Oivallisesti avaat, kuinka pienen alkukankeuden jälkeen otit opiksesi. Ymmärsit, että vaikka palautteen vastaanottaminen ei aina tunnu hyvälle, lopulta se on ainoa tie kirjoittamisessa kehittymiseen. Jes!
Ja hei vielä huomio kommenttisi loppuun: jos teet mitä tahansa muuta bloggaamisesi ohessa, blogikirjoituksen julkaiseminen kerran-kaksi viikossa on täydellinen huippusuoritus. Älä todellakaan kanna määrästä syyllisyyttä. Väitteeni allekirjoittaa kanssani lukematon joukko kirjoittamisen ammattilaisia. Kirjoittaminen ei ole tukku nopeita sprinttejä vaan vuodesta toiseen jatkuva hidas maraton. Satsaa jatkossakin ennemmin laatuun kuin määrään eli jatka hyvällä omallatunnolla samaan tahtiin vain. Sitä arvostavat myös sinun lukijasi.