Sanoilla ja sisällöillä on aina paikkansa, ja blogi ei kuole

Blogistaniassa kuohuu ja kohisee. Yksi, jos toinen, isomman ja pienemmän blogin takaa löytyvä kasvo on parin viime viikon aikana ottanut kantaa blogeihin ja bloggaamiseen – lausunut oman mielipiteensä blogistaniaan kyllästymisestä.

Vilkkaana kummunneesta keskustelusta on vaikea ottaa selvää, kumpi oli ensin: turhautuminen ja väsyminen bloggaamiseen ja sen kirvoittamaan… no, ei aina niin tahdikkaaseen keskusteluun blogien kommenttiosastoilla ja julkisilla keskustelupalstoilla.

Vai suivaantuminen runsaslukuiseen, mutta tätä nykyä aika tavalla sisältököyhään blogimaailmaan? Taiten omista ajatuksistaan parisen viikkoa sitten kirjoitti viestinnän ammattilainen Laura Tähkävuori Missä olet Laura? -blogissaan.

On puhuttu blogien kuolemasta. Jo kauan. Mutta ei blogi mihinkään kuole. Ei yksinomaan jo siksi, että blogi on verkkomaailmassa yksi ylivertaisimmista käyttöliittymistä. Blogeja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa: yrityksissä, yhdistyksissä ja harrastusmielessäkin.

Blogimaailman suurin synti on ollut muutaman viime vuoden takainen vauhtisokeus, jonka satoa korjataan nyt. Kukaan ei puhunut aikaisemmin sisällöistä. Tai puhui, mutta termi jäi ohueksi hutuksi kaupallisten yhteistöiden, kauniiden kuvien ja oman elämän esittelyn ristipaineessa.

Ajateltiin, että millainen tahansa sisältö on ookoo ja se riittää. Miten tahansa tuotetut jutut kelpaavat. Ja yhtäkkiä nyt huomataankin, että kauniit kuvat riittävät ehkä hetkeksi, mutta pidemmän päälle nekään eivät kanna.  Että tyhjät, sisällöltään ontot ja huonosti toimitetut jutut eivät sittenkään ole tarpeeksi: eivät lukijoille, eivät yhteistyökumppaneille, eivätkä pahinta kyllä, edes bloggaajille itselleen. Moni bloggaaja on lyönyt tänä syksynä hanskat tiskiin.

Sylttytehdas ei löydy kuitenkaan vain bloggaajista ja kevyin ottein sisältöjen tuottamiseen suhtautuneista sisällöntuottajista. Oman osastonsa tehtaalle ovat muodostaneet vaikuttajamarkkinointia harjoittaneet yritykset. Blogistaniassa eli vahvana aika, jolloin monissa yrityksissä ei oltu piirun vertaa kiinnostuneita siitä, kuka sisältöjä heille tuottaa ja miten. Pääasia, että tuotteen tai palvelun sai näyttävästi esille mahdollisimman monessa blogissa nimellistä (tai nimetöntä) korvausta vastaan. Sillä kun ne harrastajat bloggaavat kuitenkin, juu sii.

Sylttytehtaan eteisen ovea ovat kolkutelleet myös vaikuttajamarkkinoinnin valtakunnalliset blogigaalat. Kuten moni viime viikkojen aikana blogistanian alasyöksyn analysointiin osallistunut bloggaaja omissa kommenteissaan toteaa, harva tietää enää puoliakaan huomenna perjantaina 27.10. Blog Awards – gaalassa jaettavien tunnustusten ehdokkaista. En tunne minäkään.

Kaiken tämän jälkeen on varmasti karskia sanoa, mutta sanonpa nyt kuitenkin: kyllä tähän maailmaan yksi blogistanian alassyöksy mahtuu. Myrskyn jälkeen koittaa aina aamu. Vieläpä sellainen, jolloin paistaa aurinko.

Kuten Tähkävuori omassa blogikirjoituksessaan kauniisti sanoja ja lauseita vaalien kirjoittaa, hyvä teksti ei kuole – niin kuin ei kuole hyvin tuotettu sanomalehti tai taitavasti kirjoitettu kirjakaan. Blogistanialle käy kuin mediamaailmalle kävi: alassyöksyn jälkeen kansa ja lukijat janoavat yhä painokkaammin hyvin tuotettuja, etukäteen mietittyjä sisältöjä ja tempaisevasti kirjoitettuja juttuja.

Hyvä teksti ei kuole, tuhti sisältö pitää otteessaan ja taiten puetulla lauseella on jatkossakin arvonsa. Tätä aikaa odotellessa unelmoin yhdessä Tähkävuoren kanssa blogigaalasta, jossa vuoden visuaalisimman bloggaajan sijaan lavalle asteleekin vuoden verbaalisin. Se olisi vallankumouksellista. Todellakin!

Ja sano minun sanoneen: jonakin päivänä se on taatusti totta.

EDIT: Oivallisesti samasta aiheesta Laura Tähkävuoren lisäksi kirjoittaa myös Savusuolaa-blogin takaa löytyvä toimittaja Janica Brander. Suosittelen.

Jaa ja käy tykkäämässä